What do you think?
Rate this book
Metsän kronikka - Tarinoita puista
Keitä he ovat? Minkälaisia tarinoita he kertovat itsestään ja toisistaan?
Metsä on myyttinen ja tärkeä osa ihmiskunnan historiaa. Puut antavat suojaa, satoa ja puhdistavat ilmaa. Oksien suojissa voi tapahtua monenlaista - puut kertovat, mutta kuuletko heidän puheensa?
Tässä antologiassa puut ja metsät ovat aktiivisia olentoja ja toimijoita. Niillä on motiiveja ja ne muodostavat paikkoja, joihin on pakko palata.
Antologian ovat toimittaneet Anu Korpinen ja Mia Myllymäki.
Sisällys:
Anu Korpinen: Esipuhe
J.S. Meresmaa: Metsän kronikka
Tarja Sipiläinen: Resonointia
Nadja Sokura: Tyttö tuli puun juurilta
Mia Myllymäki: Nuutin taikapuut
Kari Välimäki: Kuolematon
M.A. Tyrskyluoto: Hän joka ei laula
Teresa Myllymäki: Matkaajat
Jussi Katajala: Suuren tammen varjossa
Anne Leinonen: Valo kuvun alla
Anni Kuu Nupponen: Puulaulu
Metsä on myyttinen ja tärkeä osa ihmiskunnan historiaa. Puut antavat suojaa, satoa ja puhdistavat ilmaa. Oksien suojissa voi tapahtua monenlaista - puut kertovat, mutta kuuletko heidän puheensa?
Tässä antologiassa puut ja metsät ovat aktiivisia olentoja ja toimijoita. Niillä on motiiveja ja ne muodostavat paikkoja, joihin on pakko palata.
Antologian ovat toimittaneet Anu Korpinen ja Mia Myllymäki.
Sisällys:
Anu Korpinen: Esipuhe
J.S. Meresmaa: Metsän kronikka
Tarja Sipiläinen: Resonointia
Nadja Sokura: Tyttö tuli puun juurilta
Mia Myllymäki: Nuutin taikapuut
Kari Välimäki: Kuolematon
M.A. Tyrskyluoto: Hän joka ei laula
Teresa Myllymäki: Matkaajat
Jussi Katajala: Suuren tammen varjossa
Anne Leinonen: Valo kuvun alla
Anni Kuu Nupponen: Puulaulu
164 pages, ebook
Published January 1, 2019
2 people are currently reading
40 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 5 of 5 reviews
September 22, 2019
Tässä jälleen kirja, joka kannattaa lukea hitaasti ja novelliin kerrallaan uppoutuen. Itse en malttanut, vaan ahmaisin kahdessa päivässä.
Voin suositella antologiaa kaikille metsän ja puiden ystäville.
Omiksi suosikeikseni nousivat Nadja Sokuran hiljalleen kauhuksi kiertyvä Tyttö tuli puun juurilta, Jussi Katajalan decameronemainen Suuren tammen varjossa sekä aina pettämättömän M.A. Tyrskyluodon koskettava Hän joka ei laula.
Oma novellini halusi kirjoitusvaiheessa olla romaani, joten sellainen on tarinasta idullaan.
Voin suositella antologiaa kaikille metsän ja puiden ystäville.
Omiksi suosikeikseni nousivat Nadja Sokuran hiljalleen kauhuksi kiertyvä Tyttö tuli puun juurilta, Jussi Katajalan decameronemainen Suuren tammen varjossa sekä aina pettämättömän M.A. Tyrskyluodon koskettava Hän joka ei laula.
Oma novellini halusi kirjoitusvaiheessa olla romaani, joten sellainen on tarinasta idullaan.
December 15, 2020
Aivan mahtava kirja! Tutustuin tähän antologiaan keväällä, kun Atorox-kilpailussa oli mukana neljä novellia, jotka raati luki. Erityisesti rakastuin silloin J. S. Meresmaan novelliin "Metsän kronikka", ja tälläkin kertaa se sai minut itkemään surusta. Todella henkeäsalpaava novelli siitä, mitä puut ajattelisivat ja tuntisivat ihmisiä kohtaan, jos tietäisimme, mitä niiden "päässä" liikkuisi.
Kaikki novellit käsittelevät metsää ja puita jollain tavalla. Välillä ollaan reaalimaailmassa, välillä dystooppisessa tulevaisuudessa, välillä aivan puhtaassa fantasiamaailmassa. Keskiössä on metsän ja ihmisen suhde: Toisissa tarinoissa ihminen on välinpitämätön ja ilkeä, toisissa taas puu tai metsä esiintyykin pahamaineisena (koska ihminen on rajoittanut sen tarpeita). Monissa ihminen ja metsä tai puu yrittää tehdä yhteistyötä ja saada ihmisen ja luonnon tasapainon takaisin. Todella vaikuttavia ja herätteleviä novelleita.
Meresmaan novellin lisäksi mieleen jäivät erityisesti M. A. Tyrskyluodon "Hän joka ei laula", jossa kerrotaan eri puulajien ystävyydestä, ja Anni Kuu Nupposen "Puulaulu", jossa ihmiskunta muuttaa toiselle planeetalle ja yrittää epätoivoisesti tuoda puita mukanaan uudelle asuinpaikalleen.
Luonnonsuojelijan sieluni sekä itkee että iloitsee tän kokoelman kanssa. Luen varsin harvoin novelleja, mutta tällaisia lukisin erittäin mielelläni enemmänkin!
Kaikki novellit käsittelevät metsää ja puita jollain tavalla. Välillä ollaan reaalimaailmassa, välillä dystooppisessa tulevaisuudessa, välillä aivan puhtaassa fantasiamaailmassa. Keskiössä on metsän ja ihmisen suhde: Toisissa tarinoissa ihminen on välinpitämätön ja ilkeä, toisissa taas puu tai metsä esiintyykin pahamaineisena (koska ihminen on rajoittanut sen tarpeita). Monissa ihminen ja metsä tai puu yrittää tehdä yhteistyötä ja saada ihmisen ja luonnon tasapainon takaisin. Todella vaikuttavia ja herätteleviä novelleita.
Meresmaan novellin lisäksi mieleen jäivät erityisesti M. A. Tyrskyluodon "Hän joka ei laula", jossa kerrotaan eri puulajien ystävyydestä, ja Anni Kuu Nupposen "Puulaulu", jossa ihmiskunta muuttaa toiselle planeetalle ja yrittää epätoivoisesti tuoda puita mukanaan uudelle asuinpaikalleen.
Luonnonsuojelijan sieluni sekä itkee että iloitsee tän kokoelman kanssa. Luen varsin harvoin novelleja, mutta tällaisia lukisin erittäin mielelläni enemmänkin!
November 14, 2019
Osuuskumman antologiassa on tartuttu yhteen suosikkiteemoistani, eikä sisältökään petä, vaikka odotukseni olivat aika korkealla. Kirjoittajat käsittelevät aihepiiriä hyvin eri tavoin, mutta puilla ja metsillä on jokaisessa tarinassa keskeinen rooli ja osassa ne pääsevät itsekin ääneen. Hauskasti novellit ovat monesta eri genrestä, on niin nykyaikaan sijoittuvia, puhdasta fantasiaa, dekkari ja scifi-novellikin, mutta toki jopa kaikkein realistisimmassakin tekstissä on spefivivahde. Puut taipuvat monenlaiseen ja Murtumia maisemassa kokoelman kanssa tämä nousee yhdeksi suosikikseni kustantamolta.
Eniten pidin seuraavista novelleista: Kari Välimäen Kuolematon, Anne Leinosen Kuvun alla, Anni Nupposen Puulaulu, Nadja Sokuran Tyttö tuli puun juurilta ja M.A. Tyrskyluodon Hän joka ei laula. Näiden viiden novellin keskiarvosanaksi tulisi 4,3, harmillisesti pari alkupään novellia jää hieman näiden jälkeen ja vähemmän mieleen vetäen keskiarvon pikkuisen alemmas, 3½:een.
Eniten pidin seuraavista novelleista: Kari Välimäen Kuolematon, Anne Leinosen Kuvun alla, Anni Nupposen Puulaulu, Nadja Sokuran Tyttö tuli puun juurilta ja M.A. Tyrskyluodon Hän joka ei laula. Näiden viiden novellin keskiarvosanaksi tulisi 4,3, harmillisesti pari alkupään novellia jää hieman näiden jälkeen ja vähemmän mieleen vetäen keskiarvon pikkuisen alemmas, 3½:een.
June 10, 2021
Ai että tässä oli hyviä tarinoita! Olisi halunnut kaikkien vielä jatkuvan.
April 24, 2023
Epätasalaatuinen novellikokoelma. Osa tarinoista oli oikein hyviä, osa jätti pohtimaan, onko kirjailijalla tarpeeksi yleistietoa puista ja niiden kasvuoloista.
Displaying 1 - 5 of 5 reviews