What do you think?
Rate this book
Estonian ihmiset. 20 vuotta onnettomuuden jälkeen
Tässä kirjassa on monta tarinaa. Kertojina ovat Estonian ihmiset: ne, jotka tahdonvoimallaan ja ihmeen kaupalla pelastuivat katastrofista, sekä ne, jotka menettivät onnettomuudessa yhden tai useita läheisiä.
Koska suuronnettomuudesta on kulunut kaksikymmentä vuotta, kirjassa kerrotaan myös, mitä tuona yönä laivalla tapahtui, miten pelastustyöt etenivät ja miten työtään tekivät onnettomuuden jälkeen tutkintakomission jäsenet, poliisit, psykologit ja papit.
Toivottavasti tämä kirja voi olla edes vähäisenä tukena niille, joita on kohdannut onnettomuus, suru tai menetys. Tämä ei ole kirja toivottomuudesta vaan elämän jatkumisesta.
"Toivo siitä, että tänään tai huomenna on se päivä, jolloin hän tulee kotiin, auttoi varmasti elämään... Kolme vuotta elättelin pientä toivoa, että löydän hänet kotoa odottamasta." – Sille Herma
"Kun menimme tytön kotiin, selvisi, että tyttö oli ollut jo useita päiviä yksin kotona eikä uskaltanut lähteä puhelimen äärestä, koska pelkäsi, että jos äiti soittaa Estonialta, hän ei ehkä ole vastaamassa puhelimeen." – Tiiu Meres
"Voimakas kohina seurasi meitä. Sillä hetkellä todella tunsin, ettei täältä ehkä selvitä hengissä. Että tämä on lähtö ja tässä oli kaikki..." – Janno Aser
"Pelkäsin, että laiva ajaa sittenkin tiehensä ja jättää minut tänne. Kärsivällisyyteni loppui. Jätin lautan, hyppäsin veteen ja lähdin uimaan kohti laivaa." – Marek Kaasik
"Oman maailmankuvan kiinnittäminen toivoon ja uuden tulevaisuudenuskon löytäminen voivat kestää vuosia tai koko elämän. Se vaatii yksilöltä itseltään paljon henkistä työtä." – Viron apostolisen ortodoksikirkon pastori Sakarias Leppik
Koska suuronnettomuudesta on kulunut kaksikymmentä vuotta, kirjassa kerrotaan myös, mitä tuona yönä laivalla tapahtui, miten pelastustyöt etenivät ja miten työtään tekivät onnettomuuden jälkeen tutkintakomission jäsenet, poliisit, psykologit ja papit.
Toivottavasti tämä kirja voi olla edes vähäisenä tukena niille, joita on kohdannut onnettomuus, suru tai menetys. Tämä ei ole kirja toivottomuudesta vaan elämän jatkumisesta.
"Toivo siitä, että tänään tai huomenna on se päivä, jolloin hän tulee kotiin, auttoi varmasti elämään... Kolme vuotta elättelin pientä toivoa, että löydän hänet kotoa odottamasta." – Sille Herma
"Kun menimme tytön kotiin, selvisi, että tyttö oli ollut jo useita päiviä yksin kotona eikä uskaltanut lähteä puhelimen äärestä, koska pelkäsi, että jos äiti soittaa Estonialta, hän ei ehkä ole vastaamassa puhelimeen." – Tiiu Meres
"Voimakas kohina seurasi meitä. Sillä hetkellä todella tunsin, ettei täältä ehkä selvitä hengissä. Että tämä on lähtö ja tässä oli kaikki..." – Janno Aser
"Pelkäsin, että laiva ajaa sittenkin tiehensä ja jättää minut tänne. Kärsivällisyyteni loppui. Jätin lautan, hyppäsin veteen ja lähdin uimaan kohti laivaa." – Marek Kaasik
"Oman maailmankuvan kiinnittäminen toivoon ja uuden tulevaisuudenuskon löytäminen voivat kestää vuosia tai koko elämän. Se vaatii yksilöltä itseltään paljon henkistä työtä." – Viron apostolisen ortodoksikirkon pastori Sakarias Leppik
- GenresHistoryNonfiction
200 pages, Hardcover
First published September 1, 2014
32 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 6 of 6 reviews
November 19, 2019
Olin Estonian uppoamisen aikaan vielä niin pieni, etten muista silloista uutisointia tapahtuneesta. Isompana, noin lukioikäisenä kiinnostuin Itämeren laivaliikenteestä ja samalla heräsi kiinnostus kerätä tietoa myös Estoniasta. Äitini muuten matkusti aikanaan 80-luvun alussa tällä uponneella aluksella silloin, kun se oli vielä nimeltään Viking Sally...
Tämä kirja on ansiokas, että se ei keskity siihen, miten ja miksi Estonia upposi. Pääosassa on onnettomuuden psykologiset vaikutukset; miten pelastuneet ja uhrien omaiset selviytyivät, käsittelivät tapahtuneen ja toipuivat.
Minua on mietityttänyt joskus, miten olisin selvinnyt siinä uppoamistilanteessa. Toki 3-vuotiaana olisin varmasti hukkunut, mutta näin aikuisena olisi ehkä ollut jotain mahdollisuuksia, kunhan toimintakyky olisi säilynyt.
Tämä kirja on ansiokas, että se ei keskity siihen, miten ja miksi Estonia upposi. Pääosassa on onnettomuuden psykologiset vaikutukset; miten pelastuneet ja uhrien omaiset selviytyivät, käsittelivät tapahtuneen ja toipuivat.
Minua on mietityttänyt joskus, miten olisin selvinnyt siinä uppoamistilanteessa. Toki 3-vuotiaana olisin varmasti hukkunut, mutta näin aikuisena olisi ehkä ollut jotain mahdollisuuksia, kunhan toimintakyky olisi säilynyt.
August 8, 2015
Uskumatult valus raamat Estonia laevahukus ellujäänutest või lähedase kaotanud inimestest, nende mälestustest seoses õnnetusega, leinast ja sellest, kuidas pärast iseendaga toime tulla. Lugedes oli pisar kogu aeg kurgus. Meeldis, et tegu pole mõne vandenõuteoreetiku kirjutatud raamatuga, vaid lood olid esitatud nõnda, nagu asjaosalised mäletasid.
Natuke häiris see, et tekst tundus vahepeal seosetu ja mõnda lauset või lõiku tuli mitu korda üle lugeda, et mõttest õigesti aru saada.
Natuke häiris see, et tekst tundus vahepeal seosetu ja mõnda lauset või lõiku tuli mitu korda üle lugeda, et mõttest õigesti aru saada.
July 13, 2017
Sattumalta löydettiin tämä kirja suomeksi tallinnalaisesta kirjakaupasta ja koska aihe oli kiinnostava, se päätyi mukaan. Estonian uppoaminen on yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani (tai lähinnä se, kun radiossa luetellaan hukkuneiden kansallisuuksia...), ja jostain syystä onnettomuus on aina vähän oudolla tavalla kiehtonut. Tämä on ansiokas kirja, joka kertoo tragediasta monen ihmisen näkökulmasta. On heitä, jotka tutkivat onnettomuutta, heitä, jotka pelastuivat, omaisia jotka menettivät läheisiään, kriisityöntekijöitä. Mielenkiintoista oli huomata, kuinka pelastuneiden tarinoilla oli hyvin sama kaava, vaikka jokaisen kokemus olikin erilainen. Ja riipaisevaa oli lukea lapsensa menettäneiden vanhempien tuskasta, samoin kuin vanhempansa menettäneiden lasten tuskasta. Ei mikään helppo kirja, mutta kertoo tärkeitä tarinoita.
January 2, 2018
"Estonia inimesi" lugedes tekkis mul korduvalt küsimus, miks seda raamatut vaja oli. Või kellele.
Tegu ei olnud kindlasti pisarakiskujaga - inimeste lood jäid selleks liiga pinnapealseks.
Tegu ei olnud lootust sütitava teosega, mis püüaks öelda, et elu läheb edasi. Seda küll öeldi, aga vihjamisi.
17 inimest ja 17 lugu, ainult et inimlikkust oli vähe. Jäi mulje, nagu oleks ajakirjanduse esimese kursuse tudengitele antud ülesandeks teha intervjuud Estonia katastroofiga seotud isikutega ning need siis ühte raamatusse kokku köidetud.
Ainus kandma jäänud mõte oli see, et katastroofiteooriad on väljamõeldis ja laevahukk oli halbade asjaolude kokkulangemine. Ent ka see ei kõlanud veenvalt.
Tegu ei olnud kindlasti pisarakiskujaga - inimeste lood jäid selleks liiga pinnapealseks.
Tegu ei olnud lootust sütitava teosega, mis püüaks öelda, et elu läheb edasi. Seda küll öeldi, aga vihjamisi.
17 inimest ja 17 lugu, ainult et inimlikkust oli vähe. Jäi mulje, nagu oleks ajakirjanduse esimese kursuse tudengitele antud ülesandeks teha intervjuud Estonia katastroofiga seotud isikutega ning need siis ühte raamatusse kokku köidetud.
Ainus kandma jäänud mõte oli see, et katastroofiteooriad on väljamõeldis ja laevahukk oli halbade asjaolude kokkulangemine. Ent ka see ei kõlanud veenvalt.
July 6, 2020
Mielenkiintoisia lyhyitä tarinoita, luin yhden päivän aikana!
February 18, 2016
„Suurte õnnetuste ja katastroofide järel kalduvad inimesed keskenduma kõigele halvale, mis on juhtunud. Ekstreemsed olukorrad aga toovad inimestes välja väga palju helget, millest nad tihti ise teadlikudki ei ole. Tunnen siiamaani suurt lugupidamist paljude inimest suhtes, kellega selle õnnetuse kaudu tuttavaks sain, ning vaatan paljudele neist alt üles. Üks omaette teema psühholoogias kannab inglise keeli nimetust posttraumatic growth. Eesti keeles võiks seda nimetada traumajärgseks arenguhüppeks: läbielatud kogemused, kui na on inimese enda jaoks läbi elatud ja omaks võetud, toovad kaasa isiksuse küpsemise. Rahvatarkuski ütleb, et mis ei tapa, teeb tugevaks.”
Displaying 1 - 6 of 6 reviews