Gallerian seinällä on valtava maalaus. Se huutaa apua. Arvoituksellinen jännitysromaani uudelta kotimaiselta tekijältä.
FBI:n entisellä erikoisasiantuntijalla taidehistorioitsija Jackie Saratogalla on erikoiskyky: hän kuulee taulut, niiden puheen, laulun, naurun. Mutta kun Jackie eräänä päivänä astuu sisään gallerian ovesta, hänen korviinsa kantautuu jotain sellaista mitä hän ei ole koskaan aiemmin kuullut: seinällä roikkuva valtava maalaus valittaa ja kirkuu, huutaa apua.
Pian paljastuu että taulun maalannut Rodolfo on kuollut vuosia sitten hämärissä olosuhteissa ja että hänen mesenaattinsa epäillään sotkeutuneen murhaan. Poliisi ei ole koskaan onnistunut selvittämään tapausta, mutta Jackien avulla murhaaja voidaan kenties vihdoin saada kiinni.
Patricia G. Bertényi (born 1973) is a Hungarian-born author based in Turku who works as a nurse in an intensive care unit and is editor-in-chief of the Tehohoitolehti ICU periodical. In addition, she has earned a photography diploma from the New York Institute of Photography. Before her Osasto C1 (“Ward C1”) hospital detective novel series centred on Janka Vitéz, Bertényi wrote the “Varjojen lähettiläs” trilogy.
Salaisuuksien galleria vaikutti aluksi varsin hyvältä sarjan aloitusosalta. Perinteisen dekkarin tavoin alkava taidemaailmaan sijoittuva juoni tempaisi mukaansa. 30 vuotta sitten kuolleen taiteilijan työt ovat taas kaikkien huulilla ja Rodolfon, tuon taiteilijan, ystävän ja galleristin Thomasin ajateltiin olevan kuoleman takana. Thomas kääntyy veljentyttärensä lakimies Robertan sekä tämän ystävän ja yksityisetsivä Jackien puoleen toiveena maineensa puhdistus. Jackie uppoutuu tapauksen syövereihin ja hänellä on etu puolellaan - hän pystyy kuulemaan mitä maalaukset kuiskivat, huutavat tai kiljuvat hänelle.
Lopun plot twist sai minut hämmentymään. En oikein tiedä mitä minun pitäisi ajatella tästä juonenkäänteestä, kun dekkariin ilmestyy yllättäen fantasiaa. Ehkä täytyy lukea seuraava osa, että osaa muodostaa kunnollisen mielipiteen tämän yllätyksen motiiveista ja tarpeellisuudesta. Toisekseen kirja oli välillä hieman sekava, sillä kirjailija ei juurikaan ole välittänyt selitellä tai kuvailla henkilöhahmojaan. Olin välillä ihan pihalla kuka on kuka ja mikä heidän välinen suhde on, sillä kirjailija tuntui ajattelevan että lukijan se pitäisi tietää. Tämä hankaloitti myös dialogipainotteisen juonen seuraamista ajottain, kuten myös se ettei aina ihan tiennyt kuka sanoi mitäkin.
Kuitenkin tämä kirja oli yllättävän koukuttava ja mieli veti koko ajan kirjan pariin. Loppu jätti paljon avoimeksi enkä ole ihan varma ymmärsinkö loppuratkaisuakaan ihan täysin. Eli seuraavaa osaa odotellessa.
Erittäin hyvä esikoisdekkariksi. Alkaa perinteisenä dekkarina ja lopulta tarina ottaa käännöksen hiukan fantasian suuntaan. Jackie Saratoga hahmona itseä kiinnostava. Kirjasarjan eka osa. Kiinnostuksella jään odottamaan jatkoa.
3.5 tähteä. En edelleenkään tiedä, onko tämä kirja lintu vai kala vai lintu ja kala. Alkaa kuitenkin aika perinteisen oloisena dekkarina ja päättyy jonain ihan muuna. Ei varsinaisesti huono asia, ehkä vain hieman hämmentävää.
Jackie kuulee maalaukset. Ne puhuvat, kuiskivat, hymisevät ja huutavat hänelle. Kun vuosikymmeniä aiemmin kuolleen taiteilijan aiemmin tuntematon maalaus tulee myyntiin ja vanhat huhut taiteilijan suojelijan ja galleristin osuudesta kuolemaan nousevat pintaan, pyytää galleristi apua syyttömyytensä todistamisessa.
Perusasetelmassa ei juuri ole mitään maailmaa mullistavaa, lukuunottamatta sitä, että yksi hahmoista tosiaan kuulee maalaukset. (Ja lopuksi paljastuu hänestä sitten vähän muutakin...) Tarinassa on kuitenkin hyviä koukkuja, jotka saavat jatkamaan eteenpäin ja luvut ovat sopivan lyhyitä, että tulee himo ahmia tarinaa.
Isoin ongelma itselle olivat lukuisat hahmot, joita tarinassa vilisee ja joita ei juurikaan esitellä. Kirjailija luottaa liikaa siihen, että lukija osaa päätellä mikä kenenkin suhde toiseen on ja muistaa kaikki nimet ja hahmot. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin kovin dialogivetoisesti ja muutaman kerran jouduin pohtimaan, kuka milloinkin on äänessä, kun se ei tekstistä heti käynyt selväksi. En myöskään ole aivan varma lopusta ja jopa fantasiamaisesta twististä (tai ehkä, jos olisin osannut sitä odottaa, olisin ollut innoissani).
Ylipäätään kuitenkin hyvä esikoinen, mukavan erilainen vaikka monet asiat olivatkin kovin itsestään selviä ja helppo arvata. Paljon hyvää (representaatiolla on väliä) pienistä kauneusvirheistä huolimatta ja luen varmasti seuraavankin osan.
Paikoitellen hajanainen kirja, hahmot kiinnostavia ja uskon,että seuraavat kirjat ovat jo paremmin koheesiossa. Juoni oli mielenkiintoinen, tosin fantasian piirteet dekkarissa eivät ole ominta aluetta.
Mielenkiintoinen "kotimaisen dekkarisarjan kiehtova avaus". Mikä tekee tästä kotimaisen? Päähenkilöt eivät ole suomalaisia, tapahtumat eivät sijoitu Suomeen. Unkarilaissyntyinen kirjailija on asunut ja elänyt Suomessa. Sekö siis on kotimaisuuden määre? Fazerin sininen tosin kuvaillaan kirjassa. Itse asiassa, hirvittävän paljon kuvaillaan päähenkilönaisten erilaisia tuntemuksia. Aistit ja aistituntemukset ovat korostetun tärkeitä. Yllättävintä oli, että romaanin lopussa vähän niinkuin liu´utaan toiseen genreen. Piti ainakin lukijan hereillä
Mielenkiintoinen "dekkari". Tosiaan 5/6 osaa oli taidemaailmaan sijoittuvaa murhamysteeriä päähenkilön kiinnostavilla ominaisuuksilla höystettyä. Loppu olikin jotain ihan muuta ja epäilen ettei seuraavia sarjan kirjoja kutsuta dekkareiksi?
Hieman päähenkilön yli-inhimilliset kyvyt häiritsivät. Lisäksi tässä oli omaan makuun hieman liikaa romanssihömppää. Ja ensimmäisten n. 100 sivun kirjoituksen rytmi oli jotenkin hankalasti seurattavaa, mutta tämä ongelma korjaantui kirjan edetessä.
Spekulatiivisen fiktion genre on minulle vähän haasteellinen, siksi oli ajoittain hankala pysytellä mukana tässä taidemaailmaan – taiteen keräilyyn, taiteeseen sijoittamiseen, taiteen arviointiin, taiteelliseen työhön – sijoittuvassa jännitysromaanissa. Mutta jotain kiehtovaa siinä kuitenkin oli, joka piti mukanaan ja pakotti lukemaan loppuun saakka. Kaikkea ei ehkä ole tarpeenkaan ymmärtää.
I liked the story and the fantasy elements, but was disappointed in the characters. They remained quite distant and I didn't feel connected to them, didn't care for them enough. The writing style makes this book a bit tiring to read, the narrative does not flow quite the way it should. But this is her first book, so I'm hoping it gets better in the next ones.
Jackie kuulee taulujen äänen. Rufolfon taulu kuitenkin huutaa hänelle ja hän alkaa selvittää miten Rufolfo oikeastaan kuoli ja mitä aidosti tapahtui liittyen tauluihin.
Kirja vei mukanaan ja loppupuolella olisi pitänyt lukea yhdellä istumalla loppuun asti, mitä ihmettä nyt oikein tapahtuu. Kiva yllätyksellinen loppu
Hmm.. Alku oli todella vaikea seurata. Suomi-viittaukset tuntuivat päälleliimatulta. Mutta yllätyksekseni jäin koukkuun ja nyt suunnittelen seuraavan osan lukemista.
Kirja on sekoitus dekkaria, fantasiaa ja ns. hömppäkirjallisuutta. Kesähelteellä oivallista luettavaa. Saa nähdä, miten käy sarjan seuraavien osien kanssa: toimiiko edelleen kesälukemisena?
Itse mysteeri ja salaperäiset varjot ovat todella mielenkiintoisia, mutta en kauheasti pidä kirjan romanssista. Se saa liikaa tilaa ja on jotenkin ärsyttävästi kirjoitettu.
Tyylistään tarkka, androgyyni ja yliluonnollisilta tuntuvia taiteentuntijan lahjoja omaava päähenkilö ja taidemaailmaan sijoittuva juoni kiehtoivat, mutta olisin kaivannut alleviivatun snobismin nimissä runsaampaa ja vetoavampaa kuvailua ja huomiota yksityiskohdille. Juonikin jäi vähän pliisuksi.
Sujuvaa kerrontaa mutta alussa aivan liikaa henkilöhahmoja jotka esitellään lukijalle vyöryvällä tahdilla, vaikea päästä sisälle siihen kuka on kukin. Yliluonnollisuus dekkareissa ei vaan ole mun juttuni, en aio lukea seuraavaa osaa.
Kehityskelpoinen. Vähän sitä sun tätä ja liikaa suhdedraamaa. T��mä ykkösosa vaikutti lähinnä ylivenähtäneeltä johdannolta. Ehkä seuraavassa osassa saadaan lisäselvitystä asioihin.