Ajankohtainen kirja kertoo miten vallankaappaushankkeista vankilassa istunut everstiluutnantti Hugo Chávez voitti presidentinvaalit, minkä jälkeen valtion suunnattomat mineraalirikkaudet käytettiin populistisen yksinvaltiuden rakentamiseen.
Mikko Pyhälä toimi Suomen suurlähettiläänä Venezuelassa vuosina 2006–2013. Hän näki omin silmin, kuinka epäpätevä hallinto ja valtava tuhlaus romahduttivat valtion hylkiöksi.
Silmät aukaiseva kirja Etelä-Amerikan maiden vastuuttomista hallinnoista; Venezuelassa ja ympärillä olevissa valtioissa. Voi mahdoton sitä korruption ja rikollisuuden määrää, mitä näissä harjoitetaan!
Lukunautintoa heikensi kirjassa vilisevät lukuisat nimet ja päivämäärät. Ehkä näitä edellyttivät dokumentaariset seikat. Sekavaksi tekstin teki se, että samassa kappaleessa saatettiin puhua kymmeniä vuosia erillään olevista tapahtumista. Tapahtumien välistä yhteyttä ei välttämättä ollut.
Todella hyvä kirja Venezuelan kehityksestä demokratiasta diktatuuriin. Teoksen ote on hyvin tieteellinen (tarkkojen lähdeviitteitten osalta) ja puolueeton. Kirjailija analysoi monipuolisesti mitä Venezuellassa tapahtui, osoittaen hyvin yksityiskohtaisesti maan vajoamisen syyt. Kirjailija ainoastaan pitäytyy teoretisoimasta onko Chavezin ideologialla tai sosialimilla tekemistä maan ongelmien kanssa. Enemmänkin se keskittyy ihmisten ja halinnon käytönnön tulosten analyysiin. Silti lukeminen oli todella jännittävää ja masentavaa.
Kiinnitin huomiota sivumainintoihin, että Brasilian Työväenpuolue on saanut ja antanut tukea Venezuellalle. Koska tämä kirja keskittyy Venezuellaan se ei käsittele Brasiliaa kovin paljon. Mutta kiinnostaa tietää, minkä vuoksi Työväenpuolue tuki Venezuellaa? Puolue on selkeästi demokraattisempi ja taloudellisesti etevämpi kuin Venezuellassa. Vasemmistolainen solidaarisuus?
Aivan kirjaimellisesti uskomaton tarina Venezuelan vaiheista Chavezin-Maduron aikana. Jos kirjoittaja ei olisi suurlähettiläs, voisi kuvitella juttujen olevan tuulesta temmattuja. Mutta toisaalta näin käsittämättömiä juonenkäänteitä on jo vaikea keksiä.
Chavez uskoi tai ainakin halusi uskoa olevansa messias, jolle kaikki on paitsi mahdollista myös sallittua ja millään ei ollut mitään rajaa - eikä ole vieläkään, koska Maduro on vähintään yhtä megalomaaninen. Utopian ja dystopian välinen raja on häilyvä, mutta tässä on molemmat läsnä niin, että rajaa ei edes ole.
Hyvin kirjoitettu kirja, eikä ainakaan minua hämää, että kronologisuus puuttuu ja nimiä on paljon.
Mielenkiintoinen kirja Venezuelan tilanteesta viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta. Paljon dataa ja Pyhälän omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä, joka kerrotaan temaattisin kappalein. Tästä johtuen teksti hyppelee todella paljon vuodesta, paikasta ja henkilöstä toiseen, ja sitä on monesti vaikea seurata, vaikka Venezuelan ja latinalaisen Amerikan historia olisikin tuttu. Lisäksi kirja olisi ehkä vaatinut vielä editointia, koska lihavoinnin, kursiivien ja lainausmerkkien käyttö vaihtelee kappaleesta ja luvusta toiseen, ja sen sijaan että olisivat auttaneet lukemista, veivät ne ainakin minun huomioni ja keskeyttivät lukuvirran. Tällaisia kirjoja harvoin kuitenkaan Suomessa kirjoitetaan, joten on mielenkiintoista saada lukea suomalaisen asiantuntijan näkökulmasta tekstiä aiheesta.
Kirjana lukuisat nimet ja vuosiluvut olisivat saattaneet turruttaa, mutta äänikirjana sisältö soljui korviin tasapainoisena ja hyvin kirjoitettuna kokonaisuutena. Kirjan myötä kumuloituva tieto hahmotti pala palalta lukijalle karun kuvan Venezuelan poliittisesta katastrofista.
Pyhälä ei käy tapahtumia kronologisesti vaan pureutuu erilaisiin aiheisiin (esim. huumekauppa, asuntorakentaminen, ympäristö...) niitä koskevissa lyhyissä alaluvuissa niin, että kirjan alkuosa keskittyi enemmän varhaisiin tapahtumiin ja loppuosa vastaavasti myöhempiin vaiheisiin. Tämä rakenne auttoi säilyttämään kiinnostuksen ja jännitteen. Pyhälällä on hyvä tasapaino yleisen Venezuela tietämyksen välillä - hän on selvästi lukenut aiheesta paljon - ja omakohtaisen kerronnan välillä. Omakohtainen kerronta toi aihetta lähelle, kun tapahtumia saattoi seurata Pyhälän kokemusten lävitse. Pienenä miinuksena sanoisin, että joitakin alalukuja olisi voinut karsia ja asioita tiivistää kustantajan toimesta.
Aluksi kirjassa oli niin paljon nimiä, ettei meinannut pysyä perässä. Sitten nimet painuivat mieleen ja tarina vei mukanaan. Jonkin verran häiritsi se, ettei asiat olleet kronologisessa järjestyksessä. Uskomaton maa tuo Venezuela vai pitäisikö sano uskomaton vallanhalu tuolla Venezuealassa? Chavezilla ei tunnu olleen minkälaista projektinhallinta tai taloushallinnon taitoja, rahaa sinne ja tänne ja korruptio kukoisti. Mikään ei tullut koskaan valmiiksi. Ihmeellistä, ettei oma silmä näe oman toiminnan tuloksia tai sitä, ettei ne tulokset kummoista olleet.
Pyhälän kirja kertoo, mihin valtiojohdon täydellinen kyvyttömyys voi viedä rikkaankin maan kohti kurjuutta. Mielenkiintoisia näkulmia myös YK:n toimintaan ja sen heikkouksiin. Ehkä suurin yllätys itselleni oli Kuuban vahva rooli Venezuelassa sekä Suomen ja Venezuelan kulttuurisuhteet.