Maailman kiltein kissa täyttää 80 vuotta! Juhlan kunniaksi julkaistaan yksissä kansissa neljä ensimmäistä Pekka Töpöhäntä kirjaa:
-Pekka Töpöhännän seikkailut -Pekka Töpöhännän uudet seikkailut -Pekka Töpöhäntä Amerikassa -Mitenkähän Pekka Töpöhännän käy
Kuvittanut Iben Clante.
Pekka Töpöhäntä on satukirja lapsille, mummoille, vaareille, lapsenlapsille, nostalgiannälkäisille, pitkien tarinoiden ystäville, iltasatujen lukijoille, klassikkosatuja rakastaville ja jokaiselle, joka uskaltaa olla kiltti. Tässä ajassa on erityisen tärkeää kuunnella kilttiä, rehellistä ja kohteliasta kissaa, joka asettuu aina heikomman puolelle ja uskaltaa olla ystävällinen silloinkin, kun se tuntuu hankalalta.
Gösta Lars August Knutsson (original surname Johansson; 12 October 1908, Stockholm – 4 April 1973) was a Swedish radio producer and writer of a popular series of children's books about the cat Pelle Svanslös.
Gösta Knutsson was born in a middle-class family in Stockholm and came to the University of Uppsala as a student, remaining in Uppsala for the rest of his life. After completing an M.A. degree, he was curator (chairman) of the Stockholm Nation and later chairman of the Uppsala Student Union (1936–1938). He was also editor of the student union paper Ergo 1940-42. During his time as student union chairman, he was also employed as head of the Uppsala office of the Swedish National Radio and remained there from 1936 until 1969. As such he introduced the quiz show in Sweden, with the first one recruiting the two teams from two of the student nations in Uppsala.
Knutsson is most remembered for his series of children's books about Pelle Svanslös, "Peter No-Tail", a good-hearted and often naïve cat whose tail had been bitten off by a rat when he was a kitten. The books contain a number of other cats such as Pelle's darling Maja Gräddnos ("Mary Cream-nose") or his adversary, the bully Elaka Måns ("Mean Magnus"), who never forgets reminding Pelle of his lack of a tail, and Måns' two followers Bill and Bull, who tend to repeat everything Måns says in fragmentary and garbled form. The anthropomorphic cats mostly live in the area around the cathedral and the university in Uppsala, seen from a somewhat feline perspective.
Knutsson has said that the tailless cat Pelle was based on a real cat he had himself known for a summer in his childhood, but also that the cat was his own alter ego. Maja Gräddnos is supposedly based on his own wife Erna. Måns is generically evil with elements fetched from Hitler and Mussolini. The other cats were all caricatures of people among Knutsson's own circle of friends and acquaintances in Uppsala.
Pelle Svanslös made his public debut in a story told by Knutsson on radio in 1937, with the first book appearing in 1939. The Pelle Svanslös books have been reprinted in Swedish many times and have also been translated to Finnish, Danish, Norwegian, German, Latvian, and Polish.
Gösta Knutssonin "Pekka Töpöhäntä" (Gummerus, 2019) kokoaa Pekka Töpöhännän kahdeksankymppisten kunniaksi yksiin kansiin neljä lastenkirjaa, jotka julkaistiin alun perin vuosina 1939-1943. Lapsuudesta tuttuja juttujahan nämä ovat ja esimerkiksi jännittävää Pekka Töpöhäntä Amerikassa-kirjaa muistan kuunnelleeni huuli pyöreänä jo päiväkodissa.
Perusjuoni lienee kaikille tuttu. Kissanpoikanen adoptoidaan kaupunkilaisperheeseen. Nimekseen se saa Pekka Töpöhäntä, sillä rotta on purrut siltä pienenä hännän poikki. Uusilla kotikulmillaan Pekka tutustuu muihin kissoihin, joista häijyimmät - etenkin ilkeä Monni - ottavat hännättömän tulokkaan hampaisiinsa. Kiltti ja ystävällinen sankarimme ei kuitenkaan vastaa pahaan pahalla, ja aina - tai melkein aina - ilkimykset saavat lopulta nenilleen.
Kertomuksissa seilataan kiinnostavalla tavalla kahden maailman välillä. Joskus Pekka on aika lailla tavallinen kotikissa, mutta välillä sukelletaan pää edellä kissojen omaan rinnakkaisuniversumiin, jossa vaikkapa sähkösanomien lähettäminen, hiihtokilpailut ja naamiaiset ovat arkipäivää.
Lievästi vanhahtavia tarinoitahan nämä ovat (lapsetkin saavat töllöntöitä tehtyään selkäsaunan) ja seikkailut toistavat kaavamaisesti itseään, mutta perussanoma kiltteyden merkityksestä ja erilaisuuden hyväksymisestä on sellainen, jota tämä meidän maailmamme tällä hetkellä kaipaisi. Ja niin kaipasi myös tarinoiden ilmestymisajankohtana: Knutssonia tiettävästi kammotti äärioikeiston nousu, eikä ilkeiden gangsterikissojen esikuvia tarvitse kauaa miettiä...
Ja kaikki nostivat oikean tassunsa vielä kerran ja sanoivat: - G.K. - G.K. - kaikki kaikessa! (s. 212)
Kiinnostavan elementin tarinoihin tuo myös se tosiseikka, että useille hahmoille on löydettävissä vastine tosielämästä. Kirjailija Knutsson oli itse Pekka. Lieneekö tämä siis sellaista mautofiktiota?
En tiedä onko Pekan seikkailuista enää vinkkauskirjoiksi, mutta ehkä klassikkotarinat voisivat miellyttää alle kouluikäistä kuulijaa. Samalla kokoelma oli varsin viihdyttävä matka lapsuuden maisemiin. Suosittelen tutustumaan myös kirjojen pohjalta tehtyyn erinomaiseen animaatioelokuvaan (1981).