Karhu – voimaeläin

by Kimmo Ohtonen, Pekka Strang (Narrator)

34-vuotias luontotoimittaja ja -valokuvaaja ottaa lukijansa mukaan omakohtaiselle tutkimusmatkalle Kainuun korpimetsiin, petojen valtakuntaan. Kimmon matkassa pääsemme seuraamaan karhun ja muiden suurpetojen elämää lähietäisyydeltä. Sävähdyttävät valokuvat värittävät Kimmon kertomuksia elämästä karhun valtakunnassa.

Genres: Nonfiction, Nature, Biography, Finnish Literature, Animals, Audiobook

Audiobook

First published January 1, 2016

Reviews

[Laura]

Viehättävä kirja paitsi metsiemme mystisen upeasta karhusta, myös ihmisen tarpeesta päästä takaisin osaksi luontoa. Upeat kuvat, hieno tarina, lempeä lukukokemus. Mukava kirja, jonka parissa viettää kevyesti aikaa, ja saa ajateltavaakin siinä sivussa.

[Antti K]

Parhaimmillaan erinomaista metsän ja sen kuninkaiden kuvausta - suo tuoksuu, oksat risahtelevat ja karhut kömpivät esiin kuusimetsän kätköistä. Jonkinlaisena kehyskertomuksena toimiva kirjoittajan kasvukertomus vie vähän turhan paljon tilaa ja jää lopulta hiukan irralliseksi. Mutta kyllä tämän parissa silti viihtyy.

Tätä lukiessa taas ymmärtää, miten järjetön rakennelma kaupunki onkaan.

[Mima]

Nopealukuinen kaunis kirja metsiemme kuninkaasta. Ohtoselle metsä on ollut tärkeä paikka jo lapsuudesta saakka. Se on tuonut turvan ja ihmetyksen sekä myöhemmin elannon. Kirjan suuret kuvat rytmittävät tarinaa jossa yhdistyy Ohtosen oma elämäntarina luonnonkuvaukseen. "Luonto haastaa meitä. Joudumme jatkuvasti kysymään itseltämme, onko tämä, mikä oli joskus sallittua, enää hyväksyttävää. Miten tekoni vaikuttaa toisiin eläviin olentoihin?"
Ohtonen seurasi useita vuosia monen karhun elämää. Halla pentuineen, niiden isä Brutus, ehkäpä tärkein hänell oli John Goodman, pennut Tuuli ja Valle, Pontus.
Karhujen salakaato on vaikea aihe josta Ohtosella on tiukka näkemys. Monet hänen haastattelemista metsästäjistä tiesivät asiasta mutta eivät halunneet puhua siitä. Vain harvat uskalsivat ollenkaan puhua sillä he pelkäävät tulevansa leimatuksi metsästyspiireissä. Törkeää rikosta puolustellaan milloin milläkin tekosyyllä.
Kirjasta tuli tosi paha olla lukiessa Ohtosen isän julmuudesta sekä musertava suru karhujen elämän puolesta. Me ihmiset olemme kuitenkin vastuussa metsästä ja sen eläimistä. Varsinkin silloin kun urbaanimaailma kutistaa eläinten elinpiiriä je ne puolustautuvat tulemalla lähemmäksi.

[Satu]

Kuuntelin Aamulehden tarjoamana äänikirjana. Tässä muodossa ei ollut kummoinen kirja. Uskoakseni oikea kirja on paljon parempi: tekstin on selvästi tarkoitus tukea kuvia eikä toisin päin.

[Eetu]

Olipa outo kirja, johon en olisi tarttunut ilman suosittelijaa. Teos epätavallinen yhdistelmä luontovalokuvatietokirjaa sekä omaelämäkerrallista kasvu- ja terapiakirjaa.

Tummanpuhuvat valokuvat ovat hienoja ja teksti soljuvaa. Lukujen väleissä olevat typografisesti tyylitellyt tekstinostot lähestyä runoutta, mutta tuntuvat ylipitkiltä aforismeilta.

Loppukolmanneksen osiossa, jossa tuomitaan salametsästys, paistaa turhautuminen ja jopa suoranainen viha ilmiötä kohtaan. Ymmärrettävää sinänsä, mutta mielestäni hieman tyylirikko ratkaisu muuten niin sisäänpäin kääntyneen kerrontakokonaisuuden kannalta.

Tietokirjapuoli karhuista ja muista pedoista oli opettavaista ja nautinnollista luettavaa. Myös omaelämäkerrallinen osuus oli koskettavaa, mutta kokonaisuus tuntui turhankin vahvasti siltä, että suuri syy kirjan kirjoittamiseen on ollut oma terapeuttinen motiivi.

Suosittelen kirjaa kaikille omaa voimaeläintään etsiville.

[Susa]

Koskettava kertomus ei vaan karhuista, vaan siitä mitä metsä ihmiselle voi merkitä. Ohtonen kertoo omasta luontosuhteestaan kauniisti kahdessa eri aikatasossa, vaihdellen vuoden 2015 karhukuvaajan hetkistä kasvukertomukseensa alkaen 90-luvulta. Toimii hyvin, tarina aukeaa sopivalla tahdilla. Kertomukseen on myös upotettu paljon tietoa karhuista. Mitään hirvittävän uutta ja pysäyttävää faktatietoa karhuista ei sinänsä ole, mutta salametsästyksestä kertovaan osion suosittelen lukemaan ajatuksen kanssa. Tämä ei ehkä ole ominta genreäni, mutta voin huoletta suositella tätä muillekin.

[Matias]

Ensimmäinen kirja vuosiin, jonka luin yhdeltä istumalta. Kaunis kirja karhuista, ihmisyydestä ja miten merkityksellisyys rakentuu muistojen ja kokemusten päälle. Erityisiä huomioita: miten kirjailija oli nimennyt karhut ihmisten nimillä (pysyi selvänä kuka oli kuka) ja miten rohkeasti Ohtonen kertoi omien traumojensa vaikutuksesta metsäsuhteeseensa.
”Yhteyden etsiminen luontoon on yhteyden etsimistä itseensä. ” s.207

[iina]

Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän fyysisenä painoksena, upeat kuvat karhuista kuljettavat metsään niiden sekaan hetkessä. Ohtosen metsä on turvapaikka, ja paikka johon etsiydytään uudelleen ja uudellen, ja tätä kirjaa lukiessa se tuntuikin tosiaan varsin kotoisalta. Kovaa asiaa tästä löytyi myös mm. salametsästyksestä, ja ainakin itseäni karhut jännittävät nyt paljon vähemmän heihin paremmin tutustuttuani!

[Iris]

Todella kaunis kirja monella tapaa. Suurin kunnioitukseni ihmisille, kuten Ohtonen, jotka työskentelevät luonnon parissa ja sen hyväksi ja auttavat samalla muitakin ymmärtämään ja rakastamaan ympäristöämme. Rukoilen metsiemme ja luonnon puolesta ja uskon, että vielä joku päivä palaamme rauhaisaan yhteiseloon.

[Janina]

Mukaansatempaava elämys. Suhde luontoon on sellainen, johon voin itsekin samaistua, vaikken tietysti samaa menneisyyttä jaakaan. Suosittelut!

[Emmi]

Kuuntelin äänikirjana, joten kuvat valitettavasti jäivät näkemättä. Siitä huolimatta mielenkiintoinen kirja ja välillä tunsin melkein itsekin olevani metsässä.

[Milja Fromholtz]

Yllättävän hyvä, yhtäaikaa tunnelmaan sitova sekä faktapohjainen. Kuuntelin äänikirjana.

[Aku Rissanen]

Hieno tarina joka saa pohtimaan luonnon monimuotoisuuden säilyttänisen tärkeyttä!

[Tiina Susanna]

Hieno kuvaus luonnosta ja sen kulusta ja karhuista
Mielenkiintoinen sivutarina oletettavasti kirjailijan kasvusta ja elämänvalinnoista.

[Mervi]

Wow! Teksti vie mukanaan ja kuvat hengästyttävät. Ihana!

[Paul]

Hieno kirja. Kuvat tuovat esiin eläimien luonnetta ja tarina lisää tunnetta. Nautinnollista lukemista.

[Tuukka K]

Hienoja kuvia ja mukavasti kirjoitettu.

[Minna Pietiläinen]

Kahdeksas lukupiiri-kirja. En olisi itse tähän tarttunut. Kuvat olivat upeita ja teksti mielekästä. Nopealukuinen.