Tero Sompin kahdennessatoista jännitysromaanissa erikoinen kaksoismurha punoutuu ortodoksisen kirkon symboleihin ja tapoihin. Kesäisen Helsingin idylli järkkyy, kun Uspenskin katedraalista löytyy kaksi ristiinnaulittua miestä, joiden luo murhaaja on jättänyt uskonnollisilta vaikuttavia vihjeitä. Keitä uhrit ovat ja miksi he ovat päätyneet ristille Kristuksen vierelle? Mitä miesten rintaan verellä kirjoitetut symbolit kertovat? Rikospoliisit Mikko Vuori ja Ari Manner sekä väkivaltarikosyksikkö saavat eteensä poikkeuksellisen veriteon, jonka tutkinta saa pohtimaan paitsi motiiveja myös niiden oikeutusta. Mikon ajatukset pyrkivät karkailemaan kotiasioihin, kun 13-vuotiaan Jenna-tyttären nettituttavuus aiheuttaa huolta. Miten säilyttää murrosikäisen luottamus poliisi-isään?
Tero Sompin jännitysromaani Katedraalimurhat sijoittuu ortodoksisen kirkon piiriin. Tapahtumat alkavat dramaattisesti Helsingissä sijaitsevasta Uspenskin katedraalista, josta löydetään murhattuna kaksi ristillä riippuvaa miestä. Kuolleet miehet on sijoitettu Kristuksen molemmin puolin vainajien muistelupöydän lähelle.
Poliisin väkivaltarikosyksikön tutkijat Mikko Vuori ja Ari Manner alkavat tutkia tapausta, koska on ilmeistä että kyseessä on henkirikos. Kokonaisuus ristiinnaulitsimisineen ja vainajien ympäriltä löytyvine kolikkoineen vaikuttaa henkivän ortodoksista symboliikkaa. Lisäksi miehet on murhattu ”lasten suojelijan, pyhän Teresan päivänä”. Siksi Mikko Vuori kääntyy seurakunnan papin puoleen saadakseen lisää tietoa ja mahdollisia johtolankoja.
Tarinassa on papin ja Mikko Vuoren välisiä dialogeja sekä kuvauksia siitä, mitä Uspenskin katedraalissa tapahtuu. Taustatietojen kuvaaminen lukijalle on hyödyllistä, mutta itse teologina ja ortodoksina pidin kuvailua osittain Wikipedia-lainan tyyppisenä ja päälle liimattuna.
Tero Somppi myös kompastelee faktoissa väittäessään roomalaiskatolista pyhä Teresaa ortodoksien kunnioittamaksi pyhäksi ihmiseksi. Näinhän asia ei ole, ja samalla osa juonen uskottavuudesta menee tämän lapsuksen myötä. Onneksi kuvailussa on mukana myös totuuden siemeniä, kuten muisteluita siitä, miten Uspenskista on varastettu ikoneita keskellä kirkasta päivää. Joidenkin henkilökunnan jäsenten nimet vaikuttivat huvittavan tutuilta.
Ortodoksisuudesta annetaan tarinan aluksi kovin myönteinen kuva. Kun tarina etenee, Mikko Vuori matkustaa itärajan taakse ja näkee myös kolikon kääntöpuolen. Murha ja motiivi selviävät, mutta perinteistä loppuratkaisua ei tulekaan. Sen sijaan kirja loppuu pohdintaan siitä, mikä oikein johti mihinkin.
Hyvässä tarinassa on myös sivujuonia, ja tässä tapauksessa lukija pääsee seuraamaan, mitä Mikko Vuoren perheessä tapahtuu. Toisen rikoksen ratkaisu ei ehkä menekään ihan oppikirjan mukaan.
Kuuntelin teoksen äänikirjana. Lukijan tapa lukea tarina oli miellyttävä.