Linnunluisia

by Jenna Kostet

Linnunluisia on Turun ulkosaaristoon sijoittuva tarina yhden perheen salaisuuksista ja rakkaudesta saaristoon, sen lintuihin ja kallioiseen maisemaan. Tarinan kertojina ovat juuri yliopistosta kandiksi valmistunut Mikael sekä hänen isänsä Jouko, jonka tarina punoutuu auki nykypäivästä kohti menneisyyttä, kohti hetkeä, josta kaikki sai alkunsa.

Mikael palaa vuosien jälkeen saareen. Hänelle selviää, että hänen vanhempansa ja sisarensa tietävät jotakin vuosia aikaisemmin sattuneesta kuolemantapauksesta. Mikael tutustuu onnettomuudessa hukkuneen naisen tyttäreen Matildaan, johon hän tuntee selittämätöntä yhteyttä. Isä-Jouko seuraa sivusta poikansa aikuistumista ja ystävystymistä Matildan kanssa pystymättä estämään menneisyyden salaisuuksien paljastumista. Kaiken taustalla huutavat lokit ja aallot lyövät karun saaren rantoihin. Saaressa ihminen on luonnon armoilla, eikä kukaan voi paeta sitä, minkä on taakseen jättänyt. Saari ei unohda.

357 pages, Hardcover

First published January 1, 2020

Reviews

[Susa · Rating 2 out of 5]

Tässä oli ajoittain tosi kaunista kieltä ja kielikuvia, mutta juoni ei toiminut ainakaan itselleni, ei sitten kyllä yhtään. Olisi ehkä kantanut novellissa, mutta näin romaanimittaisena tarina tuntui lähinnä turhaan pitkitetyltä. Venyi ja vanui melkein merkityksettömänä.


Ja jestas mitä angstia. Keski-ikäinen mies haikailee nuoruudenrakastettunsa perään mutta yhyy kun ei osaa jättää vaimoaan, vaikka lukijana en löytänyt sitten yhden yhtä syytä, miksi he olisivat yhdessä, en ainuttakaan motivaatiota siihen, en löytänyt edes syytä siihen, miksi he olivat päätyneet yhtään. Mutta onhan se ranccaa, kun ajautuu elämässään vaan tilanteesta toiseen eikä voi MITENKÄÄN itse tehdä mitään.

Ai niin, mutta olihan tässä motivaationa se, kun vaimo on niiiin masentunut niin pakko jäädä suhteeseen. Ja tietenkin masennus ajaa miehen myös pettämään, kun vaimo on kotona harakanpesähiuksineen ja likaisine t-paitoineen.

Ja sitten pannaan venevajoissa sen nuoruudenrakkauden kanssa, joka sähisee, että valitse minut kokonaan tai et saa ollenkaan, MUTTA jos et valitse minua niin kiroan sinut.

Ja kappas kehveliä kyseisen pariskunnan poika tietenkin rakastuu isänsä ikirakkauden tyttäreen, koska miksipä ei.

Heitä mukaan vielä murha.

Perheteema sinänsä oli mielenkiintoinen, tahtoisin lukea enemmänkin perheenjäsenten välisestä lojaaliudesta ja suhteista. Siitä ja kauniista kielestä kaksi tähteä.

[Hanna (musteen.jaljet) · Rating 4 out of 5]

3.5⭐ Olin aluksi todella skeptinen tän tarinan suhteen ja vähällä oli etten jättänyt kirjaa kesken, sillä en meinannut sitten millään päästä tarinaan mukaan. Mitä enemmän kuitenkin luin sitä vahvemmin tarina sai mut pauloihinsa. Varsinkin Kostetin kaunis kieli ja luontoa kohtaan henkivä rakkaus vangitsivat otteeseensa. Turun saaristoon sijoittuva tarina on täynnä vivahteita ja luontokuvailu oli erittäin runollista. Pidin myös siitä miten tarinassa käsiteltiin mm häpeää sekä syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita. Myös perhe teemana toimi oikein hyvin

Pääasiassa rakastin kirjan kerrontatyyliä, sillä se hyppii aikajanojen välillä sulavasti ja avaa näin tarinaa vähän kerrallaan. Lopetus kuitenkin jätti kylmäksi, sillä tarina ei lopulta saanut mitään ratkaisua. Myös miesvaltainen näkökulma olisi kaivanut enemmän rikkomista, sillä vaikka Jouko ja Mikaelin näkökulmasta tarinaa oli kiinnostava seurata, niin olisin nähnyt myös joko Eijan tai Rebekkan näkökulmasta. Varsinkin Eijan tunnot jäivät kysymysmerkiksi, sillä lukijana ei tiedä mitä tämä ajattelee tai tuntee ja kokee asiat. Tämä oli harmi, sillä onhan hänellä aika iso osa tarinan kulussa. Olisin myös toivonut hieman tiivistämistä, sillä ajoittain tarina tuntui turhan venytetyltä.

[Mari Moisio · Rating 5 out of 5]

Olipa pysäyttävä kertomus rakkaudesta, valinnoista, perheestä, järkyttävästä valheesta ja masennuksesta. Kaiken taustalla upea ulkosaaristo.

[Sara · Rating 4 out of 5]

Aloittaessani en käytännössä tiennyt mitä odottaa, mutta onnekseni Kostet tarjosi mieleenpainuvan ja toisaalta lempeän kesäisen lukukokemuksen. Kirjan tekstissä leikitellään kielellä, kuvaillaan pilviä (miltei jokaisessa luvussa) ja ennen kaikkea luodaan autenttinen kuva ulkosaariston elämästä. Olen itse nähnyt vastaavaa meininkiä ja tietyllä tapaa kirja toikin minut kotiin.

Ennen kaikkea pidin siitä, miten kirjan alku sai innostumaan ja vei totisesti mukanaan niin sanotun mysteeripuolensa myötä. Jotenkin tarinassa on hienosti punottu niin Mikaelin, vasta kandidaatiksi valmistuneen nuoren, pohdintoja tulevaisuudesta - samaistuin - kuin myös hänen isänsä Joukon sekä äitinsä Eijan tarinaa, jotka luonnollisesti kaikki kietoutuvat tiiviisti Erikssonin perheeseen. Menemättä yksityiskohtiin, ilahduin miten rivien välistä paljastettiin asioita kuitenkaan unohtamatta luonnon yksityiskohtaista kuvailua. Valitettavasti vain kirjan loppupuolisko tuntui hankalammalta - tiesi, mitä tulee käymään, eikä tavallaan kysymyksille saatu vastauksia.

Loppujen lopuksi ihastuttava kuva Turun ulkosaariston elämästä ja salaisuuksista.

[Heini | lokikirjoituksia · Rating 3 out of 5]

Tämä kirja ihastutti tarkkaavaisilla, eläväisillä luontokuvauksilla sekä saaren elämästä kertovalla tyylillään. Kirjan loputtua huomasin kaipaavani takaisin tuohon karuun maailmaan. Pidin tämän maagisista elementeistä ja arvostuksesta luontoon, sekä suomalaisuudesta: teoksessa käsitellään häpeää, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita, vaikeita perhesuhteita ja valintoja. En ihan löytänyt samaistumispintaa hahmoista - Mikael tuntui liian sinisilmäiseltä ja Maaria jäi etäiseksi. Sen sijaan kirjan rakenne on onnistunut ja pitää otteessaan alusta loppuun asti.

[Jane Kirjan jos toisenkin · Rating 3 out of 5]

Kirjan tunnelma viehätti, mutta olisin tiivistänyt sitä aika reippaastikin.

[Hilkka · Rating 4 out of 5]

Tässä oli kiinnostavinta saari ja meri. Hahmot ehkä jäi vähän etäisiksi, mutta ehkä se oli tsrkoituskin.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Kostetin Linnunluisia ammentaa Daphne du Maurierin upeasta Rebekkasta. Jälleen kerran Rebekka on säännöistä piittaamaton oman tiensä kulkija, joka on joutunut intohimorikoksen uhriksi ja hukkunut. Hänen muistoaan on jäänyt vaalimaan vain murhan nähnyt tytär ja uskolliset lokit. Kostet kerii tarinaa auki kahden kertojan kautta. Toinen on Rebekan rakastaja, perheellinen Jouko, joka muistelee niin salarakkautensa hetkiä kuin vaikeuksien kasautumista kotona. Toinen kertoja on Joukon poika, jota Rebekan onnettomuudeksi julistettu kuolema alkaa kiinnostaa, samoin kuin Rebekan outo mutta kaunis tytär, jota haukutaan äitinsä tavoin noidaksi. Tapahtumat sijoittuvat Turun saaristoon syrjäiselle saarelle, jota säät riepottelevat ja jonka harvinaiset linnut herättävät ihastusta vierailevissa lintuharrastajissa.

Kostet kirjoittaa hyvin ja tarinalla on lumovoimaa. Potentiaalia on paljon, mutta jotain jää myös puuttumaan, se viimeinen maaginen ripaus. Lopulta minulle jäi tarinan suurimmaksi mysteeriksi Joukon vaimo, Eija, jonka tarina nähdään vain miehen ja pojan kautta. Miksi hän on niin hauras, ja mitä hän tästä kaikesta ajattelee? Olisin mieluusti tiivistänyt Joukon muisteluja ja kirittänyt pojan tutkimuksia, jotta samaan tarinaan olisi mahtunut enemmän tästä tarinan toisesta traagisesta hahmosta. Kenties myös saarimaiseman yksityiskohtaisempi kuvaus olisi tuonut tarinaa lähemmäs alkuperäisen Rebekan pelottavan kaunista tunnelmaa. Silti, hyvä kirja taitavalta kirjoittajalta!

[Reetta · Rating 2 out of 5]

Ei ollut minun makuuni tämä. En tykännyt kirjoitustyylistä enkä oikein tarinastakaan. Yleensä tykkään kun tarinan taustalla on luonto vahvasti, mutta nyt sekään ei pelastanut. En sanoisi huonoksi, ei vaan ollut mun juttu.

[Vesa · Rating 4 out of 5]

Luonnonläheinen kuvaus saaristolaiselämästä, josta välittyy myös tekijän kiinnostus paikallishistoriaan ja kansanperinteeseen. Takautuva kerronta ja ripaus perinteistä jännitysromaania pitää lukijan mielenkiinnon viimeiselle sivulle asti.

[S · Rating 4 out of 5]

Kauniita kuvauksia, meri ja kesä ja saari ja niiden tunnelma. Toistuvuuksia, jotka rokottivat hiukan lukukokemusta. Tekstin sulavuudelle oli helppoa antautua, kuin lokki joka levittää siipensä mainingin ylle.

Parhaiten mieleen jäivät asumaan Eija ja Maaria. Yllättäenkin ehkä, mutta ilahduin erityisesti Eijaan annetuista kurkistuksista, niistä merkityksettömiltä ehkä vaikuttavista tiedonmurusista, jotka kuitenkin antoivat hänen hahmolleen niin paljon.

[Emma Luoma]

Upealle Utön saarelle sijoittuva kertomus yhden perheen salaisuuksista ja saaren salaperäisistä naisista. Vaikutti niin vahvasti, että suunnittelin heti matkan saaristoon. Upea tunnelma, ja täytyy myöntää, että tämän jälkeen olen katsonut saariston lintuja vähän eri silmin. Suosittelen yhdistämään Utön-reissuun!

[Soncesvet · Rating 4 out of 5]

Alun perusteella pohdiskelin, että tämähän on kuin suomalainen Suon villi laulu (murha, villi tyttö, luontokuvausta, lokkeja...). Tykkäsin tarinasta ja rakenteesta, mutta loppupuolella vähän hajosi ja menneisyys-tasossa ei ilmennyt mitään varsinaisesti uutta, joten niistä olisin tiivistänyt. Kaunis ja kiinnostava kokonaisuus kuitenkin.

[Susanne]

"Se on vain sun kuvitelmaasi siitä, mikä on hyvää elämää. Tulevaisuutta. Sä puhut tulevaisuudesta, ja sitten tämä hetki liukuu sun käsistäsi, eikä sulla ole enää yhtään mitään."

Luin tämän kahdella istumalla. Saari, sen linnut ja tuulta vasten kulkevat ihmiset pitivät otteessaan.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Meri, lokit, salaisuudet ja rakkaus. Ah.
Pidin kovasti kirjasta, mutta se loppui ihan kuin seinään! Olin niin uppoutunut tarinaan, sukeltanut aaltoihin ja sitten törmäsin rantakallioihin, kun kirja äkisti loppui.
Paikoitellen oli vaikea pysyä perässä aikahypähdyksissä, siitä pieni miinus.

[Maria Laru · Rating 4 out of 5]

Surumielinen tarina rakastamisen vaikeudesta, pettämisestä, masentuneen ihmisen kanssa elämisestä. Kaunis tarina kumminkin vaikeista aiheista huolimatta.

[Markus Pietilä · Rating 3 out of 5]

3,5/5?

[Elina Maarit · Rating 2 out of 5]

Luonnon kuvaus ja kesäisen saariston tunnelma - niistä pidin ⭐⭐