Emeritusproffa Kari Uusikylä on tehnyt yleisesityksen lahjakkudesta. Hyvää kirjassa on lahjakkuuden tarkastelun historiallinen kehitys. Se on valkoisen miehen historiaa, muunrotuiset ja naiset eivät ole olleet lahjakkaita kuin vasta vajaan sata vuotta. Tyrmistyttävää. "Kun yksilöllä on kykyjä, joita yhteiskunta arvostaa, häntä sanotaan lahjakkaaksi." Tämä on aika hyvä määritelmä ja laittaa lahjakkuuden suhteelliseksi. Melko absoluuttista on vain ÄO -testeissä selviämislahjakkuus, muutoin lahjakkuus on suhteellista ja moni-ilmeistä sosiaalisesta lahjakkuudesta matemaattiseen lahjakkuuteen.
Tämä lienee tarkoitettu yleisesitykseksi kaikelle kansalle, mutta hieman keveähkö ote häiritsi minua. Uusitalo tunnetaan kovan kilpailun ja koulustressaamisen kriitikkona ja tätä hän tuo tavan takaa esiin jopa niin että se alkaa vaikuttaa asenteelliselta. Hän tuomitsee itäisen maailman hurjan kilpailullisen koulumaailman tuhon tieksi. No toistaiseksi tämä tuhon tie näyttää aika menestykselliseltä.
Urheilua käsitellessään Uusitalo on yllättävän naiivi ja tietämätönkin siitä kuinka vähillä harjoitusmäärillä jotkut poikkeustapaukset ovat voittaneet olympiamitaleita ja maailmanmestaruuksia. Hän suhtautuu liian kriitiikittömästi K. A. Ericssonin 10 vuoden ja 10000 tunnin - lähinnä musiikin puolelta tuotuna - harjoitusvaateisiin maailman huipulle pääsemiseksi. Kolme tähteä kelpo yleisesityksestä.
Kun aloin lukemaan tuntui siltä että lahjakkuuden käsittely oli liian ylätasolla ja jotenkin kapeaa. Kokonaisuudessa kirjasta tuli kuitenkin hyviä uusia ajatuksia ja vaikka käsittely oli lasten maailman kautta oletan monen asian toimivan myös aikuisilla. Osa asioista tuli vähän hypittyä, mutta huolellisesta rakenteesta ja itselle mieleen tulleista nostoista neljä tähteä.
Mikäli koet ettet ole erityisen fiksu, mutta näet muut vain käsittämättömän typerinä, on kirja sinulle.
Myös erityislasten, vilkkaiden, AD/HD jne vanhempien olisi hyvä lukea opus. TODELLA hyvä paketti. Tuli luettua parissa päivässä koko kirja. Vahva suositus.