Vahvaa rutiinisuorituksen makua. Stratovariuksen kultavuodet käydään läpi lyhyesti ja pintapuolisesti, eikä mistään kiinnostavasta aiheesta päästä oikein pintaa syvemmälle. Toisaalta taas tilaa annetaan rivitolkulla studiotyön hienouksille sekä esimerkiksi psykoterapian historian käsittelylle. Lopputuloksena on kirja, joka on ydinharrastajille liian suppea ja satunnaisille lukijoille liian detaljoitu.
Tietäen Tolkin historian mielenterveysongelmien ja ristiiriitaisten medialausuntojen kanssa, olisi kriittisemmälle toimittajantyölle ehdottomasti ollut tilausta. Se, että vuosituhannen alun laajalti uutisoidut jäsenvaihdokset käsitellään vanhoja haastatteluja ja tiedotteita siteeraamalla, on yksinkertaisesti laiskaa.
Erikoismaininta todella huuruisesta esipuheesta, jonka on laatinut itse Esa Saarinen!