Kun juhlitun professorin väärinkäytökset tulevat viimein julki, syvimmin järkyttyvät oman perheen jäsenet. Millaisen miehen mallin Aleksi on perinyt isältään? Professori Tapani Luoto on kansainvälisesti arvostettu ilmastotutkija, jonka kulissien takaiset synkät salaisuudet paljastuvat yllättäen. Shokkiuutisen myötä juuri työttömäksi jääneen Aleksin on arvioitava uudelleen niin isänsä, oma historiansa kuin nykyinen paikkansa pikkulapsiarjessa. Myös Tapanin entinen vaimo Linda ja perheestä etäisyyttä ottanut tytär Alma joutuvat kohtaamaan menneisyyden uudessa valossa. Syvälle ihmissieluun luotaava perhetarina pohtii tapaa olla mies eri vuosikymmeninä.
Riittävän monta näkökulmaa professoriin nosti tähtiä loppua kohden, vaikka olinkin aluksi tyytyväinen professorin pojan ja tyttären vedessä tarinaa eteenpäin. Siskon osuus oli ehkä turhin, eikä joutsensymboliikka oikein napannut minua.
Kirjan luin loppuun, vaikka kovin sisältököyhäksi tämä jäi. En ymmärtänyt lainkaan monihenkilöistä kerrontaa, koska tämä ei tuonut tarinaan mitään lisää. Lisäksi minua häiritsi paikoin se näkymä millaisia naisia tarinassa oli: miehilleen uhrautuneet vanhan polven naiset ja kaltoin omaa suhde-elämäänsä ja aviomiestään kohtelevat naiset. Itseasiassa se oli kirjan suurin synti, naishahmojen suunnaton arkkityyppisyys.
Alussa hämäännyin myös muutamasta kököstä kielikuvasta ja KIRJAILIJAMAISESTA kuvailusta, että moni lause piti lukea uudestaan. Eikä tässä nyt takakansitekstiä lainaten myöskään "...[pohdittu] tapaa olla mies eri vuosikymmeninä."
Kiinnostava kirja! Pidin sisaruksista päähahmoina, kaikki muut hahmot tuntuivat rönsyilevän ja olevan vähän ylimääräisinä matkassa. Juonen kuvaus isäsuhteesta ja isän aikuisesta toiminnasta suhteessa lapsiin oli ulottuvuus, jota on tullut vähemmän tarkasteltua. Parempi kuin odotin ja sikäli kirjailija nousi tällä hyvin tutkalle.
Perus easy-readingiä. Jokin kerronnassa oli kohosteista; tietyt ei-kaunokirjalliset sanavalinnat ja rekisterit (ja tavat sanoa) jotka pysyivät henkilöstä toiseen. Välillä kerronnan kaunokirjallinen taso romahteli, kielikuvat olivat todella ontuvia ja kun olisi ollut paikka näyttää (kirjoittaa kohtaus), kirjailija selitti lyhyesti ja sivuutti kohtauksen sillä. Ei kovin kunnianhimoinen. Tällaista kirjallisuutta meillä on todella paljon; on kiinnostava tarina, mutta kieli on ihan ookoota jos edes sitä. Välillä tuntuu siltä ettei teoksissa haetakaan sanan taidetta tai kielen hallintaa, että kieli voi ollakin ehkä ihan OK-tasoa – kunhan on mehukas tarina! Ongelma on tässäkin se, ettei edes teoksen tarina ole kovin haastava, ja kirjailija vielä selittää kaiken auki. Tämä trendi on ihan kummallinen, lukijaa aliarvioiva. Kaksi tähteä kaunokirjallisena teoksena, kolmas tulee siitä että tässä henkilöt olivat poikkeuksellisen tarkkoja suhteessa moneen kotimaiseen pehmorealismiteokseen, jossa henkilöt ovat yleensä passiivisia tarkkailijoita tai vastaanottajia tai reagoijia tai kerronnan pikkukauniiden maalailevuuksien kyhääjiä.
Tämä tuli luettua nopeasti ja alku oli mainio. Sitten tarina lopahti ja tuntui uppoavan itsestäänselvyyksiin. Siitä asiat etenivät geneerisesti kohden loppuaan eikä tarinatasolla tarjottu kamalasti uutta. Odotin enemmän.
Kaikki isäni naiset kertoo isistä ja pojista, ja nimen mukaisesti heidän naisistaan. Kuusikymppinen professori Tapani Luoto on kansainvälisesti arvostettu ilmastotutkija ja YK:n ilmastopaneelin puheenjohtaja. Suuren konferenssin alla räsähtää: konferenssi peruutetaan, professoria syytetään monen naisen voimin seksuaalisesta häirinnästä ja lööpit kirkuvat. Professori tekee kohun silmässä ärsyttävän katoamistempun. Teos alkaa hyvin mielenkiintoisesti, sillä lukijana en osannut odottaa yhtään mitään tulevasta. Eniten minua puhuttelivat professorin lasten Aleksin ja Alman osuudet, sillä ex vaimon ja siskon luvut eivät minusta olleet niin kiinnostavia. Pekkola luo hahmoistaan lihaa ja verta olevat ihmiset ja paljastaa, miksi he toimivat niin kuin toimivat. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Joutsensymboliikka oli mielenkiintoinen lisä tarinassa. Yleensähän me ajattelemme joutsenia kauniina ja ylväinä ikuisen rakkauden symboleina, mutta Pekkola tuo esiin niiden väkivaltaisen puolen - Ledaa raiskaavan Zeuksen joutsenen hahmossa.⠀Kirjassa on monia teemoja ja aiheet ajankohtaisia. Ilmastoasiat puhuttavat juuri nyt ja minusta oli hienoa, että Pekkola näytti, miten suuresti #metoo-kohu vaikuttaa läheisiin. Kuuntelin teoksen äänikirjana, ja sekä mies- että naisäänen valinta oli onnistunut
Aihe kiinnosti, mutta kirja jätti jotenkin kylmäksi. Monen kertojan käyttö alkaa jo kyllästyttää, sitä on käytetty viime vuosina niin paljon. Lisäksi tässä kirjassa kertojien äänet eivät oikein eronneet toisistaan, minkä vuoksi kerronta tuntui tasapaksulta. Ihan miellyttävä mutta ei mitenkään mieleenpainuva lukukokemus.
Kertomus toksisen miespäähenkilön läheisistä ja heidän kokemuksistaan. Kirjan onnistumisen ydin lienee nimenomaan siinä, että fokus on muualla kuin päähenkilössä. Isälle ei anneta puheenvuoroa, joten hän ei pääse selittelemään tekojaan. Erittäin onnistunut, rehellinen, monitahoinen ja ajankohtainen kirja, joka kaipaisi ehkäpä osuvamman nimen.
"Niin kuin rakastumalla voisi tehdä jotain väärin. Niin kuin kukaan voisi vaikuttaa siihen, keneen rakastuu. Ehkä minä sitten rakastuin väärään mieheen, mutta en sillä tavalla kuin kaikki kuvittelevat."
This entire review has been hidden because of spoilers.
Viihdyttävä romaani, joka jotenkin pinnalliselta tuntuneen alun jälkeen tempaisi mukaansa. Vähän häiritsi teksiin jäänyt epäloogisuus. Aiemmin kerrottiin Aleksin lapsen olevan ekalla luokalla ja myöhemmin tarinan edetessä henkilön kerrottiin vieneen aamulla lapsensa päiväkotiin. Kyseessä ei ollut takauma. Pieni, mutta häiritsevä yksityiskohta.