Noniin. Yksi lempparitrilogioistani tuli täten päätökseen ja nyt on haikea olo. Maailman hankalinta kun odottaa kirjaa ihan hirveästi ja koittaa olla nostamatta odotuksiaan nyt ihan taivaisiin, koska yleensä silloin aina vähän pettyy. Sain onneksi kirjan käsiini heti julkaisuhetkellä, niin en ehtinyt lukea arvioita tai mitään koska halusin sukeltaa tähän kirjaan ihan puhtaalta pöydältä. En tiennyt että mihin aikaan kirja tulee tarkalleen sijoittumaan, tai että mihin kaikkialle tarinan mukana päädytään.
Ja siinähän päädyttiin Englantiin, ja tarkemmin ottaen Lontooseen, Minan ja Tomin taikashow lähtee rundille, kun professorin vanha tuttu kutsuu koko porukan esiintymään hänen teatteriinsa. Ja Lontoossa sitten koetaan kaikenlaisia jännittäviä seikkailuja, joista en viitsi tässä kertoa isommin koska en halua spoilata, lukekaa itse. Oli ihana "nähdä" taas Minaa koska hän ei 2. kirjassa esiintynyt ollenkaan, ja hän oli yhtä nokkela ja rohkea mimmi kuin millaisena hänet muistin. Professorikin oli vanha ihanan äkäinen itsensä, ja olisipa mahtavaa saada jonkinlainen novellikokoelma tahi muu lisäosa hänen ja Tomin seikkailuista 2. ja 1. kirjan välillä, sillä niihin viitattiin tässä kirjassa monesti. Tomin ja Minan suhdeongelmat käsiteltiin onneksi heti alkuun, ja en voinut välttää assosiaatiota lempisarjaani Buffy the Vampire Slayer, ja Buffyn ja Angelin suhteessaan kohtaamiin samanlaisiin kysymyksiin.
Mikaman kielenkäyttö on mielestäni aivan huikeaa, rakastan kirjassa esiintyvää vanhahtavaa puheenpartta, ja vanhat Suomi-filmit mieleen tuovaa tapaa jolla varasjengin jäsenet puhuvat. Pidän näissä kirjoissa myös siitä aspektista, että nää on niin kutsuttua hyvän mielen kirjallisuutta. Ei tarvitse lukea graafisia väkivallan kuvauksia tai seksuaalista väkivaltaa tai muuta liian synkkiä juttuja, vaan tässä on semmoista vanhaa kunnon seikkailuromaani-henkeä.
Tykkäsin taas tästäkin kirjasta NIIN paljon. Tarina lähti käyntiin ehkä vähän hitaasti, mutta lopussa oli niin paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että ihan hyvä että alussa ei ollut ihan niin paljon draamaa. Tää oli ehdottomasti trilogian jännittävin osa, ja siinä nivottiin hienolla tavalla yhteen kaikki kahden aiemman kirjan juonikuviot. Mukaan saatiin myös muinaisia myyttejä ja taruja Arthurin legendojen muodossa, ja tarinassa kietoutuivat mahtavalla tavalla yhteen fantasian ja scifin eri elementit. En halua kertoa kirjan lopusta mitään, mutta sen sanon että pidin siitä todella paljon.
Jos pidit kahdesta aiemmasta osasta, niin veikkaan että pidät myös tästä. Viisi tähteä, ei voi muuta kuin hattua nostaa, ja jäädä odottamaan mitä Mikama seuraavaksi keksii. :)
Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.