Kuvittelen sinut vierelleni

by Tiina Tuppurainen

Annilla ja Lukalla on maistraatissa rekisteröity parisuhde, omistusasunto ja kaksi koiraa. He matkustelevat yhdessä Amsterdamissa ja San Franciscossa, tapaavat ystäviään bileissä ja homobaareissa ja uskovat, että kaikki hyvä on ikuisesti heidän. Sitten Anni tutustuu Tukholmassa Eliniin, asia johtaa toiseen ja parin kuukauden kuluttua Anni on yksin, ilman Lukaa, ilman Eliniä. Entä jos erosta ei selviäkään?

Autofiktiivinen, kirkkaan täsmällisesti kirjoitettu Kuvittelen sinut vierelleni yhdistelee elettyä elämää ja fiktiota ja käsittelee parisuhteita, eron raastavuutta ja elämää heteronormin ulkopuolella. Sen sivuille on tallentunut myös välähdyksiä 2000-luvun alun Helsingin lesbokulttuurista.


Tiina Tuppurainen on helsinkiläinen sisältöstrategi, joka on aiemmin työskennellyt journalistina eri medioissa. Tämä on hänen esikoisromaaninsa.

Genres: Finnish Literature, LGBT, Contemporary, Queer

309 pages, Hardcover

First published January 1, 2020

Reviews

[Piita]

Autofiktiivistä lesboskenen kuvausta 2000-luvun alun Helsingissä. Ajankuvaa, gay pridea, vakavaa, tajunnanvirtaista reflektiota sekä seksiä ja sydänsuruja. Myös ilahduttavaa luokkatietoisuutta, joka ois saanut mennä syvemmällekin!

Kaunokirjallisesti tää ei oikein sytyttänyt ja jotkut stereotypiat ja slurrit (miks pitää käyttää niitä, vaikka tietää et ne ei oo ok?) häiritsi aika paljon. Mut en oo aikoihin, jos koskaan, lukenut näin suoraviivaista ja rehellistä kotimaista lesboromaania. Oon myös iloinen, etten oo päässyt Dtm:ään noihin aikoihin, koska meno kuulostaa ihan hirveeltä!

[Magdalena Hai]

Mielenkiintoinen autofiktiivinen historiikki 2000-luvun alun helsinkiläisistä lesbopiireistä, jossa sivuttiin myös mm. luokkatietoisuutta ja luokkaretkeilijän epävarmuutta vauraammista kodeista tulevien ystävien ja tyttöystävien seurassa. Päähenkilö Annin henkilöhistoria ja epävarmuudet määrittävät vahvasti tarinan tunnelman. Annin piirit ovat hyvin alkoholi-, ulkonäkö- ja statuskeskeisiä, jokaisen kämpän sisustus kuvataan tarkkaan ja tiedostaen sen, mihin kodissa asujat yhteiskunnassa asemoituvat. Päädyin pitämään tästä analyyttisesta katseesta, vaikka tulkinnat, joita päähenkilö näkemästään tekee, ovat usein kyynisiä, ja ylipäätään ihmisten tiukka lokeroiminen tuntui epämiellyttävältä ja ahdistavaltakin. Anni näkee asiat omalta kannaltaan, omasta ahdistuksestaan käsin, ja vain ajoittain Tuppurainen päästää esiin toisenlaisia hlbt+-kokemuksia, jotka tuovat kiinnostavaa kontrastia Annin näkökulmalle. Arvostin avointa loppua erityisesti siksi, että se oli ajoitettu täydelliseen kohtaan Annin ja Sannan suhteessa. Loppu tarjosi nostetta myös Annin rimpuilulle: ehkä asiat sittenkin kääntyvät parhain päin. (Mitä se sitten tarkoittaakaan näille henkilöille.)

Huomaan, että minusta on epämukavaa tähdittää autofiktiota, joten jätän tähdet pois.

[emma · Rating 1 out of 5]

Tuskallinen kirja, josta en löytänyt mitään sanomaa. Lukiessa tätä olin loputtoman kiitollinen siitä, etten ole pyörinyt lesbopiireissä 2000-luvun alussa. Haluan kiittää ihanaa ja queeria kaveripiiriäni, jossa kukaan ei yritä näyttää L-koodin Shanelta, ja jossa kenenkään persoonallisuus ei perustu alkoholin juomiseen.

[Venla Nurmi · Rating 2 out of 5]

Ärsyttävä päähenkilö. Ootin et tässä ois ehkä jotain eron jälkeistä itsetutkiskelua ja itsensä etsimistä mutta onkin lähinnä ryyppäämistä ja irtosuhteita ja sit ne vielä muka toimii huoh

[Päivi · Rating 1 out of 5]

Kirjan päähenkilö seikkailee 2000-luvun alun homoskenessä Helsingissä ja maailmalla. Mä olen ollut samoissa paikoissa samaan aikaan, mutta en keksi mitä kerrottavaa niissä tai muissa päähenkilön tapahtumissa on? Miksi luin tän? Miksi mulle kerrottiin tämä? Tarina etenee hirveetä vauhtia eikä mihinkään tapahtumaan syvennytä. Jää epäselväksi mitä merkitystä niillä on tarinan, yhteiskunnan, kirjan päähenkilön kannalta?

Kirja on kuin teinin päiväkirjaa lukisi. Pitkiä erillisiä lauseita yhdistettynä pilkuilla yhdeksi. " Lisäksi aiheessa ja paikassa hypitää ihan kesken luvun. Kirjan lopussa teinin päiväkirja muuttuu yhtäkkiä poliittiseksi kannanotoksi kun siihen on googletettu kaikenmaailman homojen ongelmia San Fransiscossa ja Setassa. Olisiko tätä voinut tuoda esiin jotenkin vähemmän epäsuorasti eikä vaan täräyttää kaikkea infoa tiskiin ilman että se liittyy tarinaan?

Kirjan päähenkilön mustavalkoinen ajattelumaailma ärsytti. Hän ihmettelee miksei homokaveri ollut prideilla, kaikkihan siellä käy. Miksi pitäisi käydä? Tekeekö se susta aidon homon että käyt siellä? Minäkin käyn mutta ei se tee musta yhtään aidompaa lesboa kuin ne homokaverit jotka ei käy. Naistenbileisiin oon jonottanut kerran enkä koskaan jaksanut jonottaa sisään asti joten olenko auttamatta huonompi lesbo kun en ole ollut koskaan naistenbileissä?

Kirjan päähenkilö vaikuttaa lesbolta joka harrastaa vain ja ainoastaan lesboutta eikä elämään mahdu muuta. Kunnes yhtäkkiä hän mainitsee ihan puolihuolimattomista ettei miehet saisi tanssia linnan juhlissa keskenään koska kyseessä on arvokas tilaisuus. Tarkistan sanooko päähenkilö tosiaan tämän vai joku ulkopuolinen. Ei, kyllä sen sanoi juuri hän.

Muutenkin kirjan päähenkilö Anni on hirvittävän ärsyttävä ihminen. Epäluotettava kusipää joka haikailee aina muuta kuin mitä hänellä on. Ja kun menettää sen mitä on, haikailee sitten sen perään. En haluaisi tuntea Annia.

Kaiken kaikkiaan kirja oli hirvittävän huono. Luin sen koska olen lesbo ja lesbojen pitää tukea lesbokulttuuria. Onneksi kykenen lukemaan myös heterokirjallisuutta enkä katso maailmaa mustavalkoisten lesbolasien läpi. Lesbokirjallisuuden toivoisin olevan vähemmän alleviivaavaa, sellaista jossa tuodaan seksuaalinen suuntautuminen ohimennen esiin eikä sen tarvitse olla koko kirjan tärkein asia. Tämä on jo toinen lesbokirja lyhyen ajan sisään jossa korostetaan lesboutta ja väheksytään muita ja jossa koko elämä perustuu lesbouden harrastamiselle. Olispa kirja meistä tavallisista keski-ikäisistä naisista jotka leipoo vaimon kanssa pullaa kotona ja käy kulmabaarissa kaljalla tekemättä numeroa itsestään. Ehkäpä sen kirjoitan.

[Tuuli · Rating 2 out of 5]

Kirjan asetelma oli kiinnostava ja olen suunnattoman iloinen jokaisesta ei-hetero-(rakkaus)tarinasta. Silti (etenkin kirjan alkupuolella) jokin totisuus tai ilottomuus kerronnassa häiritsi. Tarinassa tapahtui ihastumista, rakastumista, seksiä, mutta en tuntenut mitään. Ehkä vika oli minussa. Tai sitten se totisuus oli päähenkilön tapa katsoa maailmaa. Tavallaan tarina kyllä imaisi mukaansa ja halusin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kiinnostavaa oli myös lukea itselle tutuista ilmiöistä ja miljöistä, 2000-luvun alkupuolen ja puolivälin homokulttuurista ja -bileistä Helsingissä. Loppupuolen erokriisi ja -suru herätti myötätuntoa ja tunnistamisen kokemuksia, mutta kokonaisuus jäi silti jotenkin hajanaiseksi.

[Tui · Rating 4 out of 5]

Samaistuin paikoin niin, että sydän meinasi särkyä. Se tarve kuulua, se on niin valtavan iso tunne.

[Readerwhy]

Tuppuraisen romaani tutustuttaa lukijan Helsingin lesbopiireihin. Meno on usein varsin kiihkeää. Baareja, dokaamista, tupakkaa, krapulaa, halua, himoa ja housuihin työnnettyjä käsiä. ⁠⠀
⁠⠀
Teoksen päähenkilö Anni on toimittaja, joka etsii rakkautta ja itseään. Löytyy Luka, löytyy Elin, löytyy Sanna. Tuntuu hyvältä ja oikealta. Tuntuu kipua ja sattuu niin, että melkein ei pysty edes hengittämään.⁠⠀
⁠⠀
Kuvittelen sinut vierelleni on niin vetävästi kirjoitettu, että se melkeinpä lukee itse itsensä. Teoksen tunnelma on hyvin autenttisen oloinen ja on helppo kuvitella, että se mistä Tuppurainen kertoo on tapahtunut myös oikeassa elämässä. Näin osin onkin, sillä teos on autofiktiota.⁠⠀
⁠⠀
Esiin nousevat myös sateenkaaripolitiikan tummemmat sävyt. Itselleni tuli yllätyksenä, että niin monia ryhmiä (esim. transsukupuoliset, sadomasokistit, ei-valkoiset) on syrjitty(/syrjitään) sateenkaariliikkeen sisällä. ⁠⠀
⁠⠀
Vaikka luokka ei kuulu teoksen pääteemoihin tekee se monia kiinnostavia esiintuloja Tuppuraisen romaanissa. Anni on tehnyt luokkaloikan, mutta lapsuusaikaiset kokemukset vaikuttavat yhä edelleen hänen elämässään vahvasti. Itä-Helsinki on tatuoitunut häneen ihoonsa ja vaikka sen voi jättää maantieteellisesti taakseen on sen henkistä otetta vaikea saada katkaistuksi. Turvattomuus näkyy Annissa turvallisuushakuisuutena, johon liittyy hänen kokemansa voimakas mustasukkaisuus kumppaneistaan.⁠⠀
⁠⠀
Tuppurainen kuvaa viiltävästi myös sitä, miten Annin äiti siirtää omia häpeän- ja pelontunteitaan tyttärelleen. Tässä kohtaa samaistun ihan täysillä ja lausun kuorossa Annin kanssa:⁠⠀
⁠⠀
"sinun mielipiteelläsi ei ole väliä, tämä on minun päätökseni, minun ei tarvitse pelätä sinun käskystäsi."⁠⠀

Vaikka ihmissuhdepohdinnat kirjallisuudessa saa mut usein haukottelemaan tämän kirjan kohdalla siitä ei ollut pelkoa. Epävarmuuteen ja luottamukseen/epäluottamukseen liittyvät kysymykset tuodaan esiin niin rehellisen tuntuisesti, että tuntuu kuin niistä lukiessa kuuntelisi jonkun ystävänsä puhetta.

Kuvittelen sinut vierelleni monipuolistaa suomalaista nykykirjallisuutta ja antaa äänen naisille, jotka turhan usein jäävät kirjallisuudessamme sivurooleihin - jos pääsevät edes niihin.

[Arja-täti · Rating 1 out of 5]

Loppuun luin, koska odotin ensimmäiset sata sivua, että kirja pääsisi alkusanoista ja että jotenkin etenisi. No ei edennyt. Toistoa toistoa toistoa ja jos ei ole koskaan mitään naistenbileistä 2000-luvun alussa kuullut niin nyt sai ainakin sellaisen kuvan, että hyvä niin. Nimimerkillä olen niissä minäkin ollut, enkä aamulla oksentanut vieraassa paikassa.

[Katja · Rating 2 out of 5]

Tämä oli minulle vähän pettymys. Mielenkiinto ei pysynyt yllä, ja siihen vaikuttivat ainakin samankaltaisten tapahtumien ja juonikuvioiden toistuminen ja pitkät luvut.

[Anni Hasu · Rating 2 out of 5]

Luin väkisin loppuun asti, ei tää oikein edennyt mihinkään. Muistutti jotenki kerronnan tyyliltä Baby Janea, inhosin sitä.

[Leenala · Rating 5 out of 5]

Kuvittelen sinut vierelleni ei ole pelkästään kirja naisten välisestä rakkaudesta. Se ei ole suora viiva alusta loppuun. Se ei ole kevyttä lukemista. Kuvittelen sinut vierelleni on hengästyttävän intiimi kertomus ihmissuhteista, pelosta, häpeästä, nuoruudesta, epävarmuudesta, takertumisesta, luottamuksesta, ystävyydestä ja selviytymisestä. Kirja tulee iholle ja suosittelen sen lukemista jo pelkästään siksi, että harvoin löytää kirjaa jossa kirjailija päästää näin lähelle.

[PamiM · Rating 5 out of 5]

Mukaansatempaavaa ja realistista kerrontaa pääkaupunkiseudun gay-alakulttuurista ja päähenkilön ihmissuhdekuvioista. Päähenkilön tunteiden kirjossa on jotain johon voi usein samaistua itsekin. Luin kirjan melkein yhdeltä istumalta ja pidin siitä kovasti. Kaivattua lisää kotimaan gay-lukemistoon. Suosittelen!

[Kiki · Rating 4 out of 5]

7.7.2020

4.5 tähteä
Rohkea aihevalinta kertoo vain naisten välisestä rakkaudesta ja seksistä ilman hairahduksia heterosuhteiden puolelle. Kirjan päähenkilöä, Annia, seuratessa tulee seuranneeksi myös monien hänen tuttaviensa elämiä.

Hieman ennen loppua kirja alkoi tuntua jo vähän pitkitetyltä. En tiedä oliko osasyynä se, että luin kirjan e-kirjana jolloin usein tuntuu, että ruutua on tullut tuijoteltua ikuisuus.
Loppu jäi osittain avoimeksi, joka on mielestäni hyvä ratkaisu. Toisaalta Annin ja Sannan parisuhteen läpikäyntiä olisi ollut kiinnostava lukea. Terapia olisi saanutkin olla enemmän esillä kirjassa.
Loppujen lopuksi pidin tästä kirjasta paljon. Lesbokirjallisuutta tarvittaisiin todella lisää. Nimenomaan tällaista, jossa lesbo ei ole sivuhenkilö homojen tai heteroiden keskellä.


Uusintaluku 8.8.2025

(Kolmen ja puolen/neljän tähden välimaastossa)

Muistan pitäneeni tästä ensimmäisellä lukukerralla paljon. Syynä oli ehkä osittain se, että kotimaisia lesbokirjoja oli vielä viisi vuotta sitten vähemmän kuin nykyään ja ylipäätään olin lukenut niitä melko vähän. Siksi lesboihin ja lesbokulttuuriin keskittyvä kirja tuntui tärkeältä ja ihmeelliseltäkin.

Toisellakin lukukerralla kirja tuntui jälleen pitkitetyltä. Oudoksuin myös jonkin verran sitä, miten kirja tuntui välillä ikäänkuin valistavan lukijaansa ja mukaan oli ympätty esimerkiksi nopea katsaus vähemmistöjen historiaan ja asemaan San Fransiscossa. Monet tällaisista "luin lehdestä että..." faktahetkistä tuntuivat päälleliimatuilta.

Eniten hermoon otti kuitenkin se, miten päähenkilö jaksoi jatkuvasti mainita hänen ystäviensä ja kumppaneidensa olevan laihoja. En tiedä, pyrittiinkö tällä kuvaamaan päähenkilön enemmän tai vähemmän toipunutta syömishäiriöistä mieltä tai jäänteitä vuosituhannen vaihteen heroin chic -kulttuurista, mutta pidemmän päälle se alkoi raivostuttamaan. Suunnilleen jokainen päähenkilön ystäväpiirin jäsen laihtui erottuaan ja Lukan laihoista sääristä muistuteltiin kirjan loppumetreillä useamman kerran. Päähenkilön syömishäiriötä käsiteltiin muuten niin verrattain vähän alkua lukuunottamatta, että tällainen ulkonäön ja laihuuden korostaminen tuntui kummalliselta ja turhalta. Samasta syystä loppupuolella ollut lause "Minä en syö juuri koskaan pizzaa, mutta tänään teen poikkeuksen, koska olen matkustanut kaksikymmentä tuntia ja joku rakastaa minua, vaikka olisin lihava" tuntui irralliselta ja rajulta.

Ajankuvauksena kirja on varmasti arvokas ja pidän kyllä Tuppuraisen tuotannosta ja sen monipuolisesta hahmokaartista, mutta tämä kirja ei vain ollut niin paljon minua varten kuin muistelin.

[Elisa Josefina · Rating 5 out of 5]

Kyseinen kirja on piristävä lisä hyvin hiljaiseen queer-naisista kertovaan kirjallisuustarjontaan Suomessa. Teos on mukaansatempaava ja samaistuttava, vaikka ei olisikaan kokenut juuri teoksessa kuvattuja asioita itse. Hienoa, että joku on tallentanut 2000-luvun lepakkoelämää Helsingissä! Elämänmakuinen, hauska, surullinen ja eroottinenkin romaani.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Otteessaan pitävä, sanoista runsas, toisaalta taas rönsyilevä ja karkaileva romaani vuosituhannen vaihteen helsinkiläisesti lesboskenestä yksilön kautta. Tavallaan pidin kamalan paljon, erityisesti siitä vimmasta, jolla Tuppurainen Annistaan ja Annia ympäröivästä maailmasta kertoo. Säästelemättä mielipiteissä, kaihtamatta suoruutta ja kipuja ja haavoja. Ja toisaalta taas, se olisi romaanina paljon parempi, jos se pysyisi ruodussa ja jättäisi kääntyilemättä syömishäiriöön, vanhemman alkoholismiin, työpaikkakurimuksiin, tuhansiin ihmisiin ja muille poluille, jopa niille homokulttuurihistorian merkkipaaluille. Autofiktioesikoisen helmasynnit, jotka kustantamossa olisi joku voinut kätilöidä pois, luoda kirjailijaan uskoa, että vähempi on enemmän ja uusia kirjoja tulee. Ja niin. Samalla ajattelen, että säännöt hiiteen ja enemmän on enemmän. Suosittelen.

[Jade · Rating 3 out of 5]

Monet kohdat olisivat ansainneet neljäkin tähteä, mutta jääköön kolmeen, sillä kertomusta olisi voinut tiivistää ja tilanteiden toistuvuutta karsia.
Huomioin, ettei kirjassa esiinny lihavia lesboja. Kaikki lesbot tuntuvat olevan kuvattu laihoina, jäntevinä, kevyillä lihaksilla, rinnattomina, ohuilla ranteilla jne. jne. Jossain vaiheessa kertoja kai toteaa olevansa erilainen, kun pitää näistä asioista eikä pehmeydestä (vai mitä muita sanoja ei-laihalle sitten käytettiinkään), mutta ei se kovin poikkeavaa kyllä ole.

[Lotte Ilmoniemi · Rating 2 out of 5]

2.5 stars.⭐️ I didn't like the start of the book and found it boring but still decided to keep reading to see if it gets better. I hated the normalization of cheating and drinking alcohol in this book and felt like the (annoying) main character didn't have anything else in her life than relationships, no hobbies for example. The book did get better towards the end though, the main character had a little bit of character development and a new better relationship. Ending was random and lazy, I wanted to know more.

[Iida · Rating 3 out of 5]

Tarina ei meinannut millään lähteä käyntiin. Kirja tuntui huonosti kirjoitetulta ja itseään toistavalta noin puoliväliin saakka, jonka jälkeen tarina onneksi sai tuulta alleen, teksti oli sujuvampaa ja paremmin kirjoitettua. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen, ulkopuolisuudentunteen, erilaisuuden ja eron raastavuuden lisäksi kirja kuvasi siellä täällä kokemuksia luokasta ja luokkien eroista. Kokemuksia olisi lukenut mielellään lisää huomioiden päähenkilön luokkataustan.

[Sabrine Lahti-Ben Aziza · Rating 4 out of 5]

Mielestäni kirja kuvaa hyvin ahdistusta sekä omasta identiteetistä, että muista varhaisaikuisuuden epävarmuuksista. Runollinen kirjoitustapa voi tietty olla haastava joillekkin lukijoille, etenkin jos ei ole mitään omakohtaista kokemusta lesbopiireistä tai elämisestä 2000 luvun queergenressä. Mutta kirjoitustavan vuoksi autofiktiivisyys ja omakohtaisuus tuntuu todelliselta

[Annika · Rating 5 out of 5]

Kirjan henkilöhahmojen epäjohdonmukaisuus ja ailahtelevaisuus toi upeaa realismia ja inhimillisyyttä tekstiin. Tuntui kuin olisin tosissani seurannut oikeiden ihmisten elämää, enkä niinkään kirjan hahmoja. Tunteiden ja kokemusten kuvailun samaistuttavuus lämmitti, ja sai lukijan tuntemaan olonsa ymmärretyksi ja nähdyksi.

[Mira Kokko · Rating 5 out of 5]

Ihana kirja naisten välisestä rakkaudesta päähenkilön suhteiden alkujen ja loppujen sekä uudelleen tapaamisten kautta käsiteltynä. Arkinen ja kertoo naisten välisestä rakkaudesta normaaliin tapaan eikä esitä kaapista tulemisen tai samansukupuolisten suhteiden tabua paljoakaan. Pidin aiheen tavanomaisuudellisesta käsittelystä. Kaunista kuvausta rakkauden kiekuroista.

[Joha · Rating 4 out of 5]

Emmää tiiä, jokin näissä Tuppuraisen kirjoissa vaan koukuttaa. Ehkä se on se oma olematon queerhistoria, jonka palasia kerään itseeni näiden kirjojen kautta. Me olemme olleet olemassa, silloinkin 2000-luvun alussa, kun olin syvällä kaapissa. Ja paljon aiemminkin tietysti...mutta jokin tässä täyttää mua sisältä.

[Essi · Rating 5 out of 5]

Kunpa tämä kirja olisi ollut olemassa jo kymmenen vuotta sitten. Lesbinen ihmissuhde- ja itsetutkiskeluromaani, joka olisi laittanut itselläni nuorempana jo paljon palikoita järjestykseen. Koukuttava tarina kokonaan minunlaisteni elämästä
No, onnekseni sain nyt lukea tämän. Kiitos kirjailijalle!

[Jenni]

Odotukset oli korkealla, mutta tämä vaan ei kiinnostanut. Lopulta luovutin ja en lukenut loppuun.

[Reetta V. · Rating 5 out of 5]

Samastuttava kasvutarina, sujuvaa kerrontaa, mukaansatempaava kirja jota ei malttanut laskea käsistään. Pidin todella!

[Katja · Rating 5 out of 5]

Ahmin kirjan päivässä. Kieli on kaunista ja päähenkilö Anni mielenkiintoinen, samastuttava ja aito epävarmuuksineen. Tarina kosketti ja tutustutti kiinnostavasti lesbokulttuuriin.

[Pinja · Rating 3 out of 5]

Päälimmäiseksi tunteeksi tästä jäi päähenkilö Annin ahdistus ja paha olo. Mielenkiintoinen ja tarpeellinen kirja, mutta aavistuksen liian synkkämielinen alusta loppuun omaan makuuni.

[Sanna · Rating 2 out of 5]

Parisuhteiden ja erojen kuvaus ei puhutellut minua. Ehkä tausta jäi ohuemmaksi kuin toivoin.

[Marja Peltola · Rating 2 out of 5]

Yksi parisuhde alusta loppuun, ja vähän päälle. Itseäni alkoi vähän rasittaa toistuvat kuviot, kiinnostavinta antia olivat ehkä lesbopiirien sisäisten hierarkioiden pohdinnat.