Mikon ja Mirjan liitto on kestänyt, vaikka Mikolla on ollut irtosuhteita, merkityksetöntä seksiä. Mikon aikomukset ovat hyvät. Hän haluaa sitoutua, hän haluaa olla kunnollinen perheenisä. Mutta riittääkö se, kun kotiovelle tulee Siru, kiihottava mahdollisuus kaikenlaiseen uuteen?
Sirun sydämessä on tyhjiä kohtia, jotka Mikko täyttäisi täydellisesti. Turvaa, check. Isähahmo Topi-pojalle, check. Rakkautta, todellakin check. Mikko antaisi kaikkea sellaista, mitä Topin isä ei koskaan antanut, ja enemmänkin. Paljon enemmän, kuten kaikki ne uusperhekuvion ihmiset, jotka tulevat osaksi uutta elämää kutsumatta.
Kutsumaton on ihmissuhderomaani, joka kertoo perheen hajoamisesta ja uuden syntymisestä. Toisen murhe on toisen onni, vaan miltä tuntuu ottaa vastuu molemmista? Tarinaan tuovat kontrastia Sirun sisustuslehtiin kirjoittamat utuisenunelmaiset artikkelit epätodellisista onneloista ja Mirjan kermavaahdonkepeät kakkublogikirjoitukset, joissa voi maistaa menetyksen kipeyden ja karvauden.
Oli tämä parempi kuin kirjailijan toinen teos mutta ei siltikään oikein ollut minun makuuni. Kirjan teksti oli kovin teennäisen oloista ja mielestäni yritettiin olla hauska tai sarkastinen tai jotain mutta ei kyllä onnistuttu tavoitteessa. Tarinalla oli myös liian monta kertojaa, olisi pysytty vain muutamassa. En sano että useampi kertoja olisi aina huono mutta tässä se ei mielestäni toiminut vaikka oli kyllä hyvä yritys tuoda myös lapsen näkökulmaa tapahtumiin, he kun usein jäävät paitsiolle näissä kertomuksissa. Minua ärsytti myös nuoremman tytön "hassunhauskat" sanamuunnokset, jotka ei siis todellakaan olleet mitään hauskoja. Henkilöhahmotkaan ei olleet mitenkään hirveän samaistuttavia tai että niistä olisi pitänyt. Omaan napaan tuijottelijoita ja itsekkäitä jokainen. Teksti oli ihan okei, eteenpäin kulkevaa ja tavallista omaan suuhun sopivaa vaikkakin tosiaan teennäistä. Ideana hyvä ja aiheena varmaan koskettaa monia mutta uudenlaisia ajatusmalleja olisin odottanut enkä ainaista samaa. Tuokaa kirjailijat aiheeseen jotain uutta, vaikka se lapsen näkökulmasta kirjoitettu erotarina tai miltä tuntuu olla erolapsi tai jotain muuta.
Kuuntelin äänikirjana ja en kyllä suosittele kuuntelemaan kirjaa. Oli sen verran ärsyttävä ja kyllästyneen oloinen lukija jolla oli ärsyttävä tyyli lukea tietynlaisesti … en osaa selittää tätä nyt paremmin. Pidän usein neutraaleista lukijoista jotka eivät liioittele/ylinäyttele tmv. mutta tämä kuulosti vain hirveän tylsistyneeltä koko ajan, "minua ei pätkääkään kiinnosta lukea tätä, v...aa, tylsää"... Tiedän että tämä on kirja-arvostelu mutta halusin tuoda tämänkin esille, eli älä kuuntele vaan lue itse.