Loput 80 sivuu oli ihan kauheit, mua ärsyttää miten Nancy ei ikinä saanu oikeesti apua sen ongelmille vaikka sitä yritettiin hakea monta vuotta, ehkä Nancy ois eläny erilailla jos ois saanu apua mitä hän tarvitsi.
Teinivuosieni kirja, jonka luin uudestaan. Moni asia lasten terveydenhuollossa ja mielenterveyden hoidossa on mennyt 70/80 luvuilta eteenpäin. Nanzy terrorisoi koko perhettä ja kirjan on kirjoittanut hänen äitinsä, joka auttoi, uskoi, mutta kertoi myös hyvin avoimesta kuinka loppu oli Nancyn loputtomiin tempauksiin ja lopulta julkisuuteen. Surullinen tarina, hyvin kirjoitettu. Opettaa meitä arvostamaan rauhallisuutta, myötätuntoa ja rakkautta❤️