Jari Sinkkonen kertoo, miten kasvatetaan onnellinen lapsi. Hän avaa maanläheisesti mitä tiedetään lapsen kehityksestä, peräänkuuluttaa tervettä järkeä kasvatuskeskusteluun ja antaa kannustavaa tukea vanhemmille.
Lapsi ei ole onnellinen silloin kun hänen tieltään poistetaan kaikki mielipahaa aiheuttava. Toisaalta kovuutta hakemallakaan ei onnellisuutta aikaansaada. Vaihtuvia kasvatusmuoteja seuraamalla menee sekä vanhempi että lapsi päästään pyörälle.
Onnellinen lapsi kertoo näiden sijasta turvallisen kiintymyssuhteen merkityksestä, hyvän itsetunnon kehittymisestä, rennon yhdessä olon hyödyllisyydestä, toimivan vuorovaikutuksen opettelemisesta, rajojen asettamisen tärkeydestä ja rakkauden osoittamisen välttämättömyydestä.
Lääketieteen tohtori, lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen (s. 1951) tunnetaan monista asiantuntevista ja humoristisen lämpimistä terveys- ja kasvatusalan tietoteoksistaan sekä työstään Pelastakaa Lapset ry:n ylilääkärinä. Pitkän ja arvostetun uransa aikana hänestä on tullut tunnettu lapsen psyykkisen kehityksen ja mielenterveyden asiantuntija, joka ei pelkää asettua vaihtelevia kasvatuksen muotivirtauksia vastaan.
Tykkäsin paljon vaikka en ollutkaan kaikesta samaa mieltä, ja tuntuu, että kirjailija on ymmärtänyt joitain asioita väärin (sukupuolineutraalius vs. sukupuolisensitiivisyys). Sinkkosella on vuosikymmenien kokemus lasten kanssa työskentelystä ja on ilo lukea hänen ajatuksiaan. Tämä kirja ei ole kasvatusopas, vaan käsittelee lapsiin ja kasvatukseen liittyviä ilmiöitä ja niitä koskevaa tutkimusta, joita Sinkkonen myös välillä itse kommentoi. Miinusta siitä, että kirjan 'pointti' tuntui olevan vähän hukassa ja punaista lankaa hankala löytää, vaikka kaikki aiheet olivatkin kiinnostavia.
Päällimmäinen harmituksen aihe oli useassa kohdassa kirjoittajan harmittelu siitä, kun hänet oli tulkittu väärin. Jos jatkuvasti tulee väärin tulkituksi, niin olisikohan peiliin katsomisen paikka? Kirja oli välillä kirjoitettu ihan tarkoituksella provosoivaan pätemistyyliin silloinkin, kun ei oltu kirjoittajan ydinosaamisen alueella. Kun osoittaa ylimielistä haluttomuutta ymmärtää muita näkökulmia, niin on vaikea luottaa kirjoittajaan. Ylipäätään välillä liikuttiin kaukana itse aiheesta, mikä tuntui ennen kaikkea palvelevan kirjoittajan tarvetta vaahdota omista julkisen keskustelun harmituksen aiheista.
Pääsääntöisesti toki sisältö oli ihan asiaa, vaikka sitä olikin rönsyten liikaa. Tavallaan kirjoittajan elämäkerta kirjan alussa oli ihan kiinnostava, mutta sen voi myös hyvillä mielillä ohittaa kokonaan.
Tämä ei ole kasvatusopas, vaan tässä käydään läpi sitä, mistä turvallinen lapsuus koostuu. Sinkkonen siteeraa tunnettuja tutkimuksia ja tuo käytännön esimerkkejä omalta uraltaa lasten psykiatrina. Kokonaisuus on mielestäni vähän rikkonainen ja selkeää punaista lankaa ei ole. Sinkkonen tuo erilaisia näkökulmia esiin mutta silti tämä jää vähän pintapuoliseksi kokonaisuudeksi, kun mihinkään ei juuri keskitytä syvällisemmin. Selkeästi ei Sinkkonen tuo esiin omia mielipiteitään, vaan esittää aina kaksi vastakkaista puolta yhdestä asiasta, joita kommentoi välillä.
Tämä on hyvää ja selkeää tekstiä, jota on miellytyävä lukea/kuunnella. Äänikirja oli hyvin luettu.
Pidin siitä, miten kirja tukeutui ajankohtaiseen ja kattavaan tutkimustietoon. Lapsen kehityksen eri teemat, kasvatus, opettaminen ja vanhemmuus ovat aiheina kiinnostaneet jo pitkään, joten kirjassa oli paljon myös tuttua, mutta kokonaisuutena monipuolinen katsaus, jossa käsiteltiin myös päivähoitoa, koulumaailmaa ja netin vaikutuksia.
Kiinnostava katsaus psykologiaan. Sinkkonen perustelee hyvin näkemyksiään tutkimuslähtein. Sinäänsä sisältö ei ole maata mullistavaa, mutta hyvä yhteenveto lapsuusiän psykologiaan ja kehitykseen.
Leppoisa ja mukaansatempaava kirja tärkeistä asioista lapsen kasvatuksessa. Paikoin kannanotot oli vähän papparaisia, mutta pääosin huomasin nyökytteleväni.