What do you think?
Rate this book
Synty
Värisyttävä romaani vallanhalusta ja pakkomielteisestä kiinnostuksesta.
Elokuussa 1917 Helsingissä kuohuu. Aleksanteri pysyttelee pienessä asunnossaan Hakaniemessä, tekee käännöstöitä ja soittaa pianoa. Eräänä päivänä naapurihuoneistoon asettuu salaperäinen venäläinen lehtimies. Heidän välilleen muodostuu eriskummallinen suhde, jota leimaavat sietämätön riippuvuus ja vihaa muistuttava halu. Seinän toisistaan erottamat asunnot ovat kuin sydämen kaksi kammiota, joissa miehet toisiaan salaa kuulostelevat.
Synty on psykologisesti tarkkanäköinen, kaunis ja groteski pienen tilan romaani, jonka hurjat tapahtumat kietoutuvat yllättävällä tavalla historian käännekohtien ympärille.
Elokuussa 1917 Helsingissä kuohuu. Aleksanteri pysyttelee pienessä asunnossaan Hakaniemessä, tekee käännöstöitä ja soittaa pianoa. Eräänä päivänä naapurihuoneistoon asettuu salaperäinen venäläinen lehtimies. Heidän välilleen muodostuu eriskummallinen suhde, jota leimaavat sietämätön riippuvuus ja vihaa muistuttava halu. Seinän toisistaan erottamat asunnot ovat kuin sydämen kaksi kammiota, joissa miehet toisiaan salaa kuulostelevat.
Synty on psykologisesti tarkkanäköinen, kaunis ja groteski pienen tilan romaani, jonka hurjat tapahtumat kietoutuvat yllättävällä tavalla historian käännekohtien ympärille.
240 pages, Hardcover
First published January 1, 2020
7 people are currently reading
78 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 11 of 11 reviews
October 13, 2020
Synty* tutkiskelee suhteiden ja sukupuolen moninaisuutta kutkuttavan, groteskin ja voimakkaan kielen avuin. Kirja alkaa, kun omissa oloissaan viihtyvän, käännöstöitä tekevän Aleksanterin seinän taakse muuttaa venäläinen lehtimies. Heidän välilleen syntyvä pakkomielteinen suhde kulkee matkansa näiden ahtaiden helsinkiläisten seinien sisällä samalla kun ulkopuolella myllertää – onhan vuosi 1917.
”Kaupunki oli monisydäminen organismi, meren suolaiseen kylkeen kasvanut olio, sen harmaisiin vesiin sidottu ja pohjoisen auringon takoma. Se ei ollut yhdestäkään yksittäisestä sydämestään riippuvainen, niitä syttyi ja sammui, ilmestyi ja katosi. Niiden liikkeet muovasivat kaupungin rytmiä, ihmisten ja eläinten virtaa sen suonissa, ajan vaihteluita sen pinnalla.”
Pelkäksi nautinnoksi en voi lukukokemusta kutsua, sillä epämukavalta kiemurtelulta ei voi välttyä ja totaalisen tukahduttava tunnelma välittyy kirjan ulkopuolellekin, mutta sitäkin omalaatuisempi ja taidokas Synty on. Johanna Laitila vakuutti minut jo esikoisteoksellaan Lilium Regalilla ja nyt proosa on vielä hiotumpaa. Laitila on osoittautumassa hyvin muuntautumiskykyiseksi kirjailijaksi ja odotan innolla mihin hän seuraavaksi ryhtyy!
”Ruskeat sokeriliemen seassa kelluvat pehmenneet, ryppyiset luumut näyttivät iholta irronneilta mustelmilta, joiden pinnalle oli tarttunut sokerikiteitä. Lusikoin yhden niistä suuhuni, se muljui kielellä ja meni helposti rikki hampaissa. Toinen luiskahti melkein kokonaisena alas kurkusta. – Koko loppuiltana en saanut niitä ajatuksistani, hampaissa nitkuvia, ruokatorvea pitkin laskevia luumuja, vatsassani kelluvia kurttuisia mustelmia, jotka törmäilivät toisiinsa, loiskahtelivat vatsanukan karvoissa ja imeytyivät vatsan limakalvoilta verenkiertooni.”
Olen yksinkertaisesti todella vaikuttunut. Enkä vain proosasta, vaan myös juonesta. Mielessäni oli teoria, jonka Laitila sai vaikuttamaan mahdottomalta kääntäen kuitenkin tilanteen lopussa päinvastoin. Tuntui kuin minua olisi petkutettu, mutta tavalla, jota voin arvostaa.
*Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta
”Kaupunki oli monisydäminen organismi, meren suolaiseen kylkeen kasvanut olio, sen harmaisiin vesiin sidottu ja pohjoisen auringon takoma. Se ei ollut yhdestäkään yksittäisestä sydämestään riippuvainen, niitä syttyi ja sammui, ilmestyi ja katosi. Niiden liikkeet muovasivat kaupungin rytmiä, ihmisten ja eläinten virtaa sen suonissa, ajan vaihteluita sen pinnalla.”
Pelkäksi nautinnoksi en voi lukukokemusta kutsua, sillä epämukavalta kiemurtelulta ei voi välttyä ja totaalisen tukahduttava tunnelma välittyy kirjan ulkopuolellekin, mutta sitäkin omalaatuisempi ja taidokas Synty on. Johanna Laitila vakuutti minut jo esikoisteoksellaan Lilium Regalilla ja nyt proosa on vielä hiotumpaa. Laitila on osoittautumassa hyvin muuntautumiskykyiseksi kirjailijaksi ja odotan innolla mihin hän seuraavaksi ryhtyy!
”Ruskeat sokeriliemen seassa kelluvat pehmenneet, ryppyiset luumut näyttivät iholta irronneilta mustelmilta, joiden pinnalle oli tarttunut sokerikiteitä. Lusikoin yhden niistä suuhuni, se muljui kielellä ja meni helposti rikki hampaissa. Toinen luiskahti melkein kokonaisena alas kurkusta. – Koko loppuiltana en saanut niitä ajatuksistani, hampaissa nitkuvia, ruokatorvea pitkin laskevia luumuja, vatsassani kelluvia kurttuisia mustelmia, jotka törmäilivät toisiinsa, loiskahtelivat vatsanukan karvoissa ja imeytyivät vatsan limakalvoilta verenkiertooni.”
Olen yksinkertaisesti todella vaikuttunut. Enkä vain proosasta, vaan myös juonesta. Mielessäni oli teoria, jonka Laitila sai vaikuttamaan mahdottomalta kääntäen kuitenkin tilanteen lopussa päinvastoin. Tuntui kuin minua olisi petkutettu, mutta tavalla, jota voin arvostaa.
*Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta
August 23, 2020
Olipas herkullinen! Lilium Regalea olen yrittänyt saada luettua huonolla menestyksellä jo pitkään, joten tämä toinen kirja ehti luettavaksi ensin. Takakansi kuvailee Syntyä kauniiksi ja groteskiksi ja sitäpä juuri. Hienosti kirjoitettua ja todella mehevän groteskia, elimellistä ja lihallista kuvausta!
Kirja tapahtuu pienissä oloissa vuonna 1917. Päähenkilö Aleksanteri asuu Helsingin Hakaniemessä pienessä asunnossaan ja puuhastelee käännöstöiden parissa. Ulos hän ei juuri nokkaansa pistä ja sisällissodan kuohutkin menevät jotenkin täysin ohi. Ulkomaailma tulee hänen luokseen huushollia laittavan Hildan ja postia, ruokaa ja rakkautta tuovan Elnan muodossa.
Naapurihuoneistoon muuttaa venäläinen lehtimies, joka on salaperäinen tyyppi, mutta paperinohuen seinän molemmin puolin ei juurikaan salaisuuksista puhuta. Aleksanteri kuuntelee seinän läpi uuden naapurinsa elämää ja lopulta tutustuu tähän varsin eriskummalliseen Iljaan, Uljaan tai mikä ikinä mies onkaan nimeltään.
Kirja kuvaa sietämätöntä riippuvuutta, inhoa ja himoa, erilaisia haluja ja kaikenlaisia kutkuttavia yksityiskohtia ja lihallisuuksia. Synty on todella kiinnostava ja mielenkiintoinen kirja.
Kirja tapahtuu pienissä oloissa vuonna 1917. Päähenkilö Aleksanteri asuu Helsingin Hakaniemessä pienessä asunnossaan ja puuhastelee käännöstöiden parissa. Ulos hän ei juuri nokkaansa pistä ja sisällissodan kuohutkin menevät jotenkin täysin ohi. Ulkomaailma tulee hänen luokseen huushollia laittavan Hildan ja postia, ruokaa ja rakkautta tuovan Elnan muodossa.
Naapurihuoneistoon muuttaa venäläinen lehtimies, joka on salaperäinen tyyppi, mutta paperinohuen seinän molemmin puolin ei juurikaan salaisuuksista puhuta. Aleksanteri kuuntelee seinän läpi uuden naapurinsa elämää ja lopulta tutustuu tähän varsin eriskummalliseen Iljaan, Uljaan tai mikä ikinä mies onkaan nimeltään.
Kirja kuvaa sietämätöntä riippuvuutta, inhoa ja himoa, erilaisia haluja ja kaikenlaisia kutkuttavia yksityiskohtia ja lihallisuuksia. Synty on todella kiinnostava ja mielenkiintoinen kirja.
December 25, 2020
Kaikin aistein luettava romaani, joka päästää sisälleen vasta vähitellen, kuin simpukkaan. Tämä teos on eriskummallinen, kieleltään voimakkaasti vaikuttava, upea, paikoin ehkä vähän liiallisenkin groteski sekoitus inhoa ja ihastusta, kiusallisuutta ja kauneutta. Kerronta hämärtää viehättävästi unen ja toden, kärsimyksen ja kauneuden, vihan ja rakkauden sekä sukupuolen rajaviivoja, joita ei ehkä lopulta olekaan. Sydäntä raastavaa ja riepottavaa kerrontaa!
December 31, 2020
Luin tämän vuoden viimeisenä teoksena ja kirja tuntui hieman liian raskaalta tässä kohtaa vuotta, vaikka täällä lomalla ollaan jne.
Mielestäni kielikuvissa oli jopa yliyrittämisen makua, vaikka kauniita ja erilaisia kuvailuja olivatkin. Kuvailujen myötä lauseita joutui lukemaan uudestaan, että pääsi alkuperäisen idean lähteelle. Sanastolla mässäily vei minusta myös tarinalta mielenkiintoa pois ja näin ollen lukeminen oli osittain aikamoista puurtamista.
Loppupuolisko oli kuitenkin parempi kuin alku ja kirjassa säilytettiin sama tunkkainen tunnelma läpi tarinan, mutta valitettavasti jäi liian tukkoiseksi.
Mielestäni kielikuvissa oli jopa yliyrittämisen makua, vaikka kauniita ja erilaisia kuvailuja olivatkin. Kuvailujen myötä lauseita joutui lukemaan uudestaan, että pääsi alkuperäisen idean lähteelle. Sanastolla mässäily vei minusta myös tarinalta mielenkiintoa pois ja näin ollen lukeminen oli osittain aikamoista puurtamista.
Loppupuolisko oli kuitenkin parempi kuin alku ja kirjassa säilytettiin sama tunkkainen tunnelma läpi tarinan, mutta valitettavasti jäi liian tukkoiseksi.
July 19, 2024
aivan hervottoman ällöttävä ja iljettävä kirja. olen aivan lumoutunut kuvailutyylistä ja upeista kielikuvista, häkellyttävän totuudenmukaisista musiikin kuvauksista ja suurikokoisen elimistön kuvailusta.
3,5 tähteä, mutta oli hyihyihyi-luokkaa. ja lukisin uudelleen milloin hyvänsä
3,5 tähteä, mutta oli hyihyihyi-luokkaa. ja lukisin uudelleen milloin hyvänsä
February 5, 2023
Olin vähän kahden vaiheilla pidänkö tämän kirjan kirjoitustyylistä vai en, onko se runollista vai mennäänkö vähän jo teennäisen puolelle. Kallistuin kuitenkin myönteisen mielipiteen kannalle, mutta on helppo nähdä, ettei tämä ole ihan jokaisen makuun.
Ihmisenä ja elävänä olentona olemisen yksityiskohtia kuvataan hyvin tarkasti, ällöttävän tarkasti. On syljenhajua ja sairaasta korvasta valuvia nesteitä ja jos jonkinlaisia kehosta irtoavia hiutaleita. Moni asia rinnastuu sisäelimiin ja sitä äkkiä huomaa kuinka märkää elävät asiat ovat. Välillä tämän lukeminen pisti ällöttämään, mutta mielestäni kyseinen tyyli on kuitenkin kirjan teemoille olennainen.
Kaiken kaikkiaan tämä oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen kirja, enkä osannut aavistaa mihin suuntaan kertomus on menossa.
Ihmisenä ja elävänä olentona olemisen yksityiskohtia kuvataan hyvin tarkasti, ällöttävän tarkasti. On syljenhajua ja sairaasta korvasta valuvia nesteitä ja jos jonkinlaisia kehosta irtoavia hiutaleita. Moni asia rinnastuu sisäelimiin ja sitä äkkiä huomaa kuinka märkää elävät asiat ovat. Välillä tämän lukeminen pisti ällöttämään, mutta mielestäni kyseinen tyyli on kuitenkin kirjan teemoille olennainen.
Kaiken kaikkiaan tämä oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen kirja, enkä osannut aavistaa mihin suuntaan kertomus on menossa.
January 5, 2021
Kunpa olisi aina yhtä pihalla kuin kun luin, aloittaessani Johanna Laitilan kirjaa SYNTY, varsinkin nimittäin, limittäin, lomittain kotimaisen lovecräftiläisen antologian kanssa, jossa myös pörisee... Tammikuu on kirjojen kuu kun muu taide on kielletty.
May 29, 2023
Upea, erikoinen. Kuin olisi lukenut venäläistä klassikkoa jännällä groteskilla vivahteella. Johanna Laitila on minulle yksi tämän hetken kiinnostavimpia suomalaisia nuoria kirjailijoita.
August 26, 2025
3,5 / 5⭐
November 5, 2022
En tykännyt tästä. Alkoi tulla äkkiä korvista kaikki hilsehiutaleet ja sylkirihmat ja ne loputtomat muurahaiset. Hyi.
Displaying 1 - 11 of 11 reviews