Pimeät tunnit

by Johanna Vuoksenmaa

Maaliskuussa 1977 Suomessa on sähkölakko. Ojalan perheen isä vastaa Hämeenlinnan sähkön säännöstelystä. Hammaslääkärinä toimivan äidin pora pysähtyy kesken paikkauksen, ja Markon kirjoituksiin luku hoituu taskulampun valossa. 12-vuotias Pauliina haistelee Markon kaverin tuoksua ja haaveilee autokyydeistä varjoisilla teillä. Pimeä tarjoaa odottamattomia vapauksia, mutta siellä asuu myös vaara.

Genres: Finnish Literature, Audiobook, Read For School

320 pages, ebook

First published April 1, 2020

Reviews

[Sai]

was fucking weird… reading abt a 12 yr olds weird uncomfortable sexual feelings while she’s lowkey getting groomed???? sort of??? but not really?? by this irresponsible 18 yr old who she’s delusionally convinced loves her back but he obviously doesn’t and it was so uncomfortable to read i dont even know what i think about this book

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Kirja, joka vei täysin mukanaan.

[Pekka · Rating 4 out of 5]

Vetävä kirja, hyvää ajankuvaa synnyinkaupungistani Hämeenlinnasta, tuttuja paikkoja. Sähkölakkoa en muista, olin silloin alle 2-vuotias.

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Johanna Vuoksenmaan Pimeät tunnit (2020) oli hyvää kesälukemista. Se sijoittuu vuoden 1977 kevääseen, Hämeenlinnaan, jossa voimala-alan lakon vuoksi sähkönkulutusta säädellään ja virrat katkaistaan vuoroin eri puolilla kaupunkia. 12-vuotias Pauliina elää monella tapaa käänteentekevää kevättä elämässään. Kirjassa on välillä kertojana myös hänen sähkölaitoksella työskentelevä isänsä, mutta Pauliinan hahmo oli monin verroin kiinnostavampi.
****
Viime aikojen lukemiseni eivät ole oikein sopineet Helmet-haasteen avoimiin kohtiin. Tämän taidan sijoittaa kohtaan 42, kirjassa on isovanhempia, sillä kirjassa kuvataan niin Pauliinan mammaa ja pappaa kuin isoäitiä ja isoisääkin. Heidän kauttaan esiin tulevat esimerkiksi luokkaerot, sotien vaikutus tuohon sukupolveen ja arvojen muuttuminen.

[Otso Laxenius · Rating 4 out of 5]

Aluksi hitaasti käynnistyvä teos hämeenlinnalaisen perheen arjesta. Kirja paranee ja koukuttaa loppua kohden. Kevyesti kirjoitettu ja samalla hyvin moniulotteinen teos, joka tuo suomalaista 70 -lukua tähän päivään. Samalla kirjailija onnistuu vangitsemaan aikalaiskuvauksia kovin yksityiskohtaiseksikin tarkinaksi. Kirjan surumielisyydestään huolimatta sopii rentoon lukemiseen.

[Inka Partanen · Rating 1 out of 5]

Kirja alkoi jotakuinkin mielenkiintoisesti. Aikakausi, asetelma ja erityisesti nuoren tytön aika aidon oloinen näkökulma tuntuivat toimivilta. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin ärsyttää - kirjaan on ahdettu valtava määrä kaikenlaisia suuria tunteita ja tapahtumia kuukautisten alkamisesta avioeroon, kuolemasta perheenlisäyksiin, perheväkivallasta politiikkaan. Siis jopa niin paljon, että jossain kohtaa epäilin tämän kaiken olevan jonkinlainen ovela parodia. Sitten tuli fiilis huonosta nuortenkirjasta ja lopulta koko kirja oli ihan pettymys.

[Essi · Rating 4 out of 5]

Vuoden 1977 kevääseen sijoittuva romaanin yhdestä perheestä. 12-vuotias Pauliina, 18-vuotias ylioppilaskirjotuksia vetävä Marko sekä vanhemmat Eeva ja Esa hapuilevat kaikki omiin suuntiinsa. Päähenkilönä loistaa lapsuuden ja teini-iän välillä haparoiva Pauliina, jonka tekemiset ovat tunnistettavia ajoittaisessa naiiviudessaan ja noloudessaan. Pidin kirjasta kovasti, mutta olisin vielä enemmän halunnut kuulla myös Eevan puolta tarinasta, sekä etenkin Markon, joille ei ennattu omaa ääntä ollenkaan. Ajankuva välittyi kyllä ihanasti, ja Vuoksenmaan tausta käsikirjoittajana kyllä näkyy, sillä kirja on mielestäni aika elokuvallinen.

[Terhi · Rating 4 out of 5]

Vuoksenmaan kirjassa seurataan Ojalan perheen elämää muutama kuukausi maalis- toukokuussa 1977. Jokainen perheenjäsen on jonkinlaisessa käännekohdassa elämässään: tyttö siirtyy lapsuudesta nuoruuteen, poika aikuisuuteen ja vanhempien avioliitto on päättymässä. Arkea hankaloittaa vielä sähkölakosta johtuva sähkön säännöstely. Vuoksenmaa kirjoittaa sujuvasti, uskottavasti ja kiinnostavasti. Ajankuva tuo mielenkiintoisen lisänsä tarinaan.

[Joanna L · Rating 5 out of 5]

Ihana kirja! Olen hiukan nuorempi kuin Pauliina, mutta silti oli paljon tuttua jo unohtunutta omasta lapsuudesta tuolta aikakaudelta. Kirjan kerronta on todella sujuvaa kaunista kieltä, jotenkin niin elämänmakuista ja aiheutti myös naurahduksia paikka paikoin. Pidin paljon kaikista eri kertojista ja siitä miten asiat kietoutuivat sujuvasti toisiinsa.

[Seela Brauer · Rating 1 out of 5]

Oli ihan huono. Seksiä käytettiin täysin turhana tarinan välineenä. Tuntui oudolta lukea kohtia jossa lapsi nussii pöydänkulmaa.

[Viivi · Rating 2 out of 5]

Vuoksenmaan tuttu nimi TV-ja leffamaailmasta sai tarttumaan tähän teokseen - vaikka on myönnettävä, etten hänen tuotantoaan varsinaisesti tunnekaan. Siitä huolimatta nimi lienee asettanut jonkinlaisia odotuksia.

Lauantaitanssit, Suosikki, Datsun, Kimble, Lumene, Pommac ja Miramen mansikkahuulirasva... Tämän tuotesijoittelun tarkoituksena oli varmaankin viedä lukija 70-luvun tunnelmiin, mutta tuntui turhalta ja päälleliimatulta. Kaupungin kuvailu ja paikannimien droppailukin oli jotenkin pinnallista ja jätti ainakin ulkopaikkakuntalaisen ... no ... ulkopuoliseksi.

Kirjan "pääteema" (?) sähkölakko hautautui alun jälkeen jonnekin taka-alalle eikä loppujen lopuksi tuntunut kovinkaan oleelliselta. En saanut kiinni henkilöistä, heidän tunteistaan enkä tekojensa motiiveista. Pauliinan myötä mieleeni nousi tosin hämärä muistikuva nuortenkirjasta, jonka olen lukenut reilut 40 vuotta sitten: samat teemat, samat teinin ilot ja murheet, pelot ja särkyneet sydämet - silloin vain niin paljon koskettavammin kirjoitettuna!

Eli vika ei ehkä ollutkaan Vuoksenmaan kirjassa, vaan lukijassa, jonka olisi pitänyt tarttua tähän teokseen 15- eikä 55-vuotiaana. Suosittelen nuorisolaisille.

[Sonsku · Rating 3 out of 5]

Luin tämän koulua varten ja olihan tämä aika mielenkiintoinen, varsinkin kun äitini perhe on asunut tähän aikaan Hämeenlinnassa ja kaupunki on nykypäivänä myös minulle tuttu. Kuitenkin tunsi itseni jäävän yhä tarinan ulkopuolelle ja uskon tämän tunteen olevan vain pahempi niillä, jotka eivät tunne edes nykypäivän kaupunkia. Käytin Google Mapsiä paljon asettaakseni itseni kartalla, mutta ajan tuoma ero oli silti valtava. Kirjailija on itse sanonut, että tämä on enemmän nuorten kirja, mutta kuitenkin lukija tarvitsee outoja nippelitietoja tuosta ajasta ollakseen täysin mukana.

Kirjassa myös käsiteltiin niin paljon kaikkea, että moni juonen sivupolku tuntui kesken jääneeltä ja liian nopeasti käsitellytä. Esimerkiksi Esan ja Eevan avioero tuli vasta aivan lopulla eikä heidän tunteitaan sen kannalta käsitelty kovinkaan hyvin.

Kuitenkin kirjan idea ja miljöö olivat erittäin mielenkiintoisia ja olen iloinen, että päädyin lukemaan tämän kirjan, jota en olisi muuten aloittanutkaan.

[Sanna-Mari · Rating 4 out of 5]

Tartuin kirjaan sattumalta töissä ja olihan tämä ihan positiivinen yllätys. Keskiössä olevan perheen dynamiikkaan tutustuminen vie aikansa, mutta tyttären ja isän omat kertojakappaleen ovat verrattoman hyviä, eteenkin tyttären. Pauliina on yksi parhaita 12-vuotiaan, murrosiän kynnyksellä olevan, ääni. Samaistuttava ja aito.

Kahden kertojan väliin Vuoksenmaa on valinnut päivämäärän välittäjäksi kursiivilla varustettuja pieniä ulkopuolisuuden välähdyksiä: milloin eläimen, ilman tai talojen näkökulmasta. Aluksi en pitänyt tästä ollenkaan, mutta lopulta ne antoivat lisää tilaa lukijalle.

Kirja on suhteellisen lyhyt ja nopealukuinen ja jäin miettimään miksi niin monen valintoja/ääntä ei otettu mukaan kerrontaan: äiti, veli, mamma? Ehkä juuri kevyt, mutta oikeaan osuvat kaksi kertojaa luovat kirjalle sen ihastuttavan ja ajankuvaltaan aidon tunnelman.

[Virpi Makela · Rating 4 out of 5]

Johanna Vuoksenmaan kirjassa "Pimeät tunnit" eletään vuoden 1977 lakkokevättä, ja sähköjen ollessa poikki eletään pimeässä.

Kirjassa on kaksi kertojaa: 12-vuotias Pauliina ja hänen isänsä Esa. Lapsuuden ja nuoruuden rajalla oleva Pauliina yrittää ymmärtää aikuisten maailmaa ja selvittää sukupuolisuuden saloja, mutta perhe ja paras ystävä ovat edelleen tärkeämpiä kuin etäisehkön ihastuksen kohde. Reipas ja pohdiskeleva Pauliina on ihastuttava tuttavuus, hänen insinööri-isänsä Esan osuudet jäivät etäisemmiksi.

Kirja oli minulle tavattoman nostalginen: kirjailija oli yläasteella rinnakkaisluokallani ja tarinassa oli paljon tuttuja paikkoja ja ajankuvia. Minäkin olen viettänyt sähkölakkoa kynttilän valossa, käynyt Raketissa (ja ollut töissä sen kassalla), lenkkeillyt Ahvenistolla, ollut ajelulla Aulangolla ja maistellut Minttusuklaata teininä.

[Päivi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Kuuntelin kirjan, ja se toimi nerokkaasti - hämeenlinnalaismaisemat piirtyivät selkeästi esiin vuosikymmenien takaisessa asussaan. Kaikesta huomaa että kirjoittaja tekee elokuvaa - tapahtumat ja tunnelmat etenevät helposti hotkittavassa muodossa, henkilöt ovat omia itsejään, juoni juoksee kuin juna, vaikka sinänsä ulkoisia tapahtumia on vähän. Päähenkilön perhe-elämä useammassa sukupolvessa on tapahtumien keskiössä, ja aivan selvästi podetaan vielä mennyttä sotaa, pyristellään vapautuvan avioliitto- ja perhekäsityksen kanssa ja kärsitään ikiaikaisista teini-iän ongelmista.

Suosittelen ainakin kaikille niille, jotka eivät tiedä mistä äänikirjojen kuuntelua kannattaisi aloittaa!

[Anneli Renfors · Rating 4 out of 5]

Onko minussa jotain vikaa, kun kaikki lukemani kirjat ovat hyviä? Vai onko niin, että tiedän kirjoista etukäteen sen verran, etten tule valinneksikaan luettavakseni huonoja kirjoja. No jaa, kyllä niinkin pääsee toisinaan käymään, koska pyrin lukemaan kaikenlaista. Pimeät tunnit kertoo vuoden 1977 sähkölakosta, lapsuudesta ja nuoruudesta 70-luvulla, perheistä ja ihmissuhteista. Tarinaa kertoo vuoroin isä, tytär ja ulkopuolinen kaikkitietävä kertoja. Tarinassa on kuitenkin mukana äiti, poika, koira ja muita - heidän kaikkien ajatukset voi lukija kuulla kertomattakin. Etenkin tyttären tarina on käsinkosketeltava, elävän koomisesti hauska ja samalla niin koskettava. Elämää 70-luvun malliin.

[Jaana V · Rating 3 out of 5]

Kerronnaltaan vetävää kuvausta muun muassa 70-luvun Hämeenlinnasta (lakkoineen ja sähkökatkoineen), perhesuhteista ja nuoruuden kasvukokemuksista.
Kolmen erilaisen kertojan käyttö tuntui tarinan kannalta toimivalta ja ajankuva uskottavalta.

Teemojen ja tapahtumien runsaus (nuoruus, kasvaminen, seksuaalinen herääminen, rakkaussuhteet, perhesuhteet, sisarussuhteet, ystävyyssuhteet, avioero, perheen sisäinen kommunikaatio, sukupolvien väliset kuilut, ylisukupolviset traumat, identiteettikysymykset…) välillä vain hengästytti ja johti paikoin tunteeseen siitä, että olisin lukijana halunnut pysähtyä ja syventyä enemmänkin tiettyjen teemojen äärelle.

[Outi · Rating 3 out of 5]

Sinänsä hauskasti rakennettu, että pidin ulkopuolisen kertojan osista, jotka vihjasivat tapahtumista Esan ja Pauliinan osuuksien välillä. Eipä siinä, Esa kuvasi suomalaisen miehen (sikäli kun sitä nainen voi kuvata, mistä minä tiedän) tuntemuksia perheenjäsenenä koskettavasti ja Pauliinahan nyt oli niin ärsyttävän esiteini kuin vain lapsuuden ja aikuisuuden välillä voi oikeasti olla.

Viihdyttävä tarina ja Hämeenlinna tapahtumapaikkana oli tunnistettavuudessaan kiva. Ei jää kuitenkaan erikoisesti mieleen.

[Taija · Rating 4 out of 5]

Ihan tekijänsä näköistä tarinaa 70-luvulta. Helppolukuista huomiointia tuon ajan arjesta. Jopa hieman häiritsevästi alleviivattuna tuon ajan ilmiöitä ja etenkin esineitä ja tuotteita. Ihan kuin kirjoittaja olisi tehnyt etukäteen listan asioista, joiden täytyy esiintyä tekstissä. En antanut sen häiritä liikaa, koska olen itse ollut lapsi noihin aikoihin ja tunnistin pelottavan/huvittavan paljon asioita omastakin nuoruudestani. Pauliinan huomiot olivat uskottavia esiteinin huomioita ja jokaisella kertojalla oli oma äänensä. Välissä olevat ympäristön omat havainnot oli kiva ratkaisu.

[Tuula · Rating 4 out of 5]

Tämä kirja toi mieleen oman lapsuuteni ja sai aikaan nostalgisia tunteita 70-luvulta, vaikka kirjan päähenkilönä oleva esiteini-ikäinen tyttö onkin hieman vanhempi kuin itse siihen aikaan olin. Hyvin samastuin kuitenkin nuoruuden kynnyksellä olevaan tyttöön ja hänen ajatusmaailmaansa, joka toisaalta kovasti haluaa olla jo aikuinen ja toisaalta vielä pysyä lapsena.
Kirjan lukujen välissä olevista kertojan äänistä en pitänyt, minusta ne oli ihan tarpeettomia.

[Amu · Rating 3 out of 5]

Kirjan imu kärsii vähän siitä, että tarinaa kerrotaan niin monesta näkökulmasta. Etenkin kursiivilla, hän-muodossa kirjoitetut pätkät tuntuvat turhilta. Murrosikäisen Pauliinan perspektiivistä tarina on kiinnostavin ja uskottavimmin kirjoitettu, se olisi riittänyt itsessäänkin, etenkin jos sitä olisi vähän laajentanut esimerkiksi harrastusten maailmaan.

Kaiken kaikkiaan tämä on hyvin kirjoitettu ja loogisesti jäsennelty, lukemisen arvoinen romaani. Toivottavasti Vuoksenmaa kirjoittaa lisää.

[Inka Kanerva · Rating 3 out of 5]

Koulu luetutti tämän lapsella ja minua utelutti millaisia nuorisokirjat ovat nykyään. No ihan samalaisia, kuin 70-luvulla, mutta silloin ei mukana ollut aina yhtä pakollista hlbtq-henkilöä. Tässäkin on vanhempien avioeroa, murkkurakkautta, seksuaalista heräämistä, häpeää omasta vartalosta, jne. Vähän käsitellään myös lakko-oikeutta ja yhteiskuntaluokkien ilmenemistä käytännön kulutusmahdollisuuksina, jne. Sujuvasti kirjoitettua peruskauraa, voi suositella nuoriso-osastolle huoletta.

[Sonja Matara-Aho · Rating 4 out of 5]

Piti lukee tää ekana kirjana lukiossa ja kaikki vaa vihas tätä mut mä vähä salaa tykkäsin. Ajallinen miljöö oli kiinnostava ja tykkäsin kertojien vaihtelusta. Sillon ykkösellä kaikki mun kaverit oli iha järkyttyneitä ku piti kuunnella seksiselostusta keski-ikäsen miehen näkökulmasta mutta mun mielestä tommonen on vaa iha mielenkiintosta tai et saa uutta näkökulmaa asioihin. Kirjotin tästä aineen, missä selitin et on iha normaalia ihastua Jeesukseen :D

[Henna Marie · Rating 4 out of 5]

Käynnistyy hieman hitaasti, mutta koukuttaa ihmisten välisellä dynamiikallaan ja ajankuvallaan. Kertojina vuorottelevat isä ja tytär, mikä tuntui aluksi omituiselta ratkaisulta, mutta loi lopulta hyvin kontrastisia välähdyksiä samoista tilanteista eri sukupolvien näkökulmasta. Toivottavasti Vuoksenmaa jatkaa kaunokirjallisuuden parissa.

[Heini Jokinen · Rating 3 out of 5]

En jotenkin syttynyt tähän, vaikka kuvaukset tuntuivatkin osuvilta ajankuvilta. Mielenkiintoisimpia olivat ns. ulkopuolisen tarkkailijan kuvaukset tapahtumista: talon, tuulen, linnun, koiran, postinjakajan... En oikein tiennyt mihin samaistua: varhaisteiniin vai kangertelevan avioliiton ja elämän paineiden kanssa painivaan isään.

[Ida-Lotta · Rating 3 out of 5]

Pimeät tunnit sijoittuu vuoden -77 Hämeenlinnaan ja kuvaa yhden, täysin tavallisen perheen elämää ja sen dynamiikkaa.

Kirjassa on useita eri kertojia, joista eniten ääntä saa teini-ikäinen Pauliina ja hänen isänsä Esa. Kaikista kiinnostavampia olivat kuitenkin ulkopuoliset, elottomat kertojat: tuuli, maalaukset, pilvet jne.

Vaikka tämä kirja ei herättänyt minussa suuria tunteita, pidin tästä. Pimeät tunnit on niin tyylipuhtaasti ja hyvin kirjoitettu, että tarinaa on ilo seurata.

[Tuula · Rating 5 out of 5]

Hieno aikalaiskuvaus itselle niin tutusta 70-luvusta, ja samalla myös kiinnostava perhe-elämän kuvaus. Erityisesti pidin 12 -vuotiaan Pauliinan aidontuntuisesta pohdiskelusta lapsuuden ja aikuisuuden rajamailla. Mielelläni lukisin Johanna Vuoksenmaalta lisääkin.

[Tiina Mahlamäki · Rating 3 out of 5]

1970-luvun energiakriisin ja lakkojen vuosikymmenelle sijoittuva episodimainen romaani nuoren tytön hämmennyksestä ja naiseksi kasvamisesta rikkoutuvassa perheessä. Hienovireistä nuoren tytön ajatusmaailman tulkintaa sekä tarkkaa ajankuvaa.

[Reetta Rönkä · Rating 3 out of 5]

Aivan kelpo kirja! Sopi mun joululomaiseen mielentilaan, oli jotenkin tarpeeksi "simppeli" tarina. Enkä tarkoita yksinkertaisuutta huonolla, vaan että ei ollut liikaa härpäkettä tässä vaan selkeä tarina ja konsepti! Sähkölakko ja 70-luku viehätti, yletön seksin korostuminen kummastutti. Oikein onnistuneet lapsihahmot, ja tietty aina ihanaa, kun kirjassa on lapinkoira.

[Riitta · Rating 4 out of 5]

Todentuntuinen, 70-luvun hämeenlinnalaista perhettä aidosti kuvaava romaani. Erityisesti 12-vuotiaan Pauliinan tuntemukset, lapsuuden loppu ja houkuttelevan mutta samalla pelottavan aikuisuuden kynnykselle astuminen, on vangittu todella hienosti.