Tee saapui Suomeen 300 vuotta sitten. Esikuvat juoman nauttimiseen saatiin niin idästä kuin lännestä. Koska tee oli alkuaikoina kallista, sitä nautittiin pitkään vain herrasväen pöydissä. Ajan myötä tee halpeni ja sen juominen yleistyi. Toisen maailmansodan jälkeen syntyi monisäikeinen teekulttuuri, kun pussitee löysi tiensä kansan pöytiin ja harvinaisemmat teelaadut ilmestyivät puotien hyllyille. Suomalainen teekirja on kiehtova matka maamme teehistoriaan. Kirja perehdyttää teetapohin ja teen tuontantoon viljelmiltä kuppeihin.
Arvosana kiikkuu siinä kolmen ja neljän tähden välissä, mutta teen ystävänä pyöristän nyt neljään. Suomalainen teekirja on oikein oiva katsaus teen historiaan Suomessa. Sirkka-Liisa Ranta esittelee, miten tee saapui Suomeen noin 300 vuotta sitten ja miten teenjuonti on maassamme näkynyt eri tavoin.
Paljolti teekulttuuri kytkeytyy itänaapuriimme, teetä on tuotu Kiinasta Venäjän kautta maateitse. Venäläiset kauppiaat pyörittivät Suomen teekauppaa paljolti, kunnes myöhemmin länsimainen teeteollisuus Liptoneineen ja Twiningseineen teki maihinnousunsa.
Ranta on selvästi penkonut arkistolähteitä ja esimerkiksi vanhoja lehtiä todella perinpohjaisesti. Kuvituksen vanhat mainokset ilahduttivat, toki enemmänkin kuvia olisi saanut olla ja värikuvia myös, mutta tiedän myös, ettei se niin yksinkertaista ole. Hieman enemmän olisin toivonut ehkä tietoa teestä ja teentuotannosta, mutta sehän ei varsinaisesti Suomeen liitykään.
Olen lukenut teestä monenlaisia tietokirjoja vuosien varrelta, mutta suomalaisesta teenjuonnin kulttuurihistoriasta en ollut lukenut juuri mitään. Näkökulma onkin yllättävän mielenkiintoinen, vaikkei suomalainen teekulttuuri olekaan ollut yhtä vahva kuin kahvikulttuuri. Silti varsinkin Karjalan suunnalla teetä on juotu suurella antaumuksella. Haudutukseen ja oikeanlaiseen välineistöön on kiinnitetty huomiota jo varhain: vesi ei saanut olla kiehuvaa eikä haudutusaika liian pitkä, paras kuppi oli muodoltaan kahvikuppia isompi ja sisältä vaalea, teen säilytykseen käytettiin mahdollisimman tiiviitä astioita jne. Tutulta kuulostaa! Kiinnostavaa oli myös teekaupan historia varhaisista majataloista ja kiertävistä kauppiaista markkinoiden teekojuihin sekä kaupunkien hienoihin teekauppoihin. Ranta on käsittelee aihettaan laajasti ja hyvin perusteellisesti, ja oma harrastuneisuus näkyy varsinkin nykyaikaa lähestyvissä osioissa. Suosittelen kirjaa kaikille teestä ja kotimaisesta kulttuurihistoriasta kiinnostuneille.
Rakastan teetä ja nippelitietoa sen ympärillä. Paljon uutta tässä kirjassa ei siis itse teehen liittyen ollutkaan, mutta suomalaiseen teeperinteeseen, jota en oikeastaan edes tiennyt olevan olemassa, sitäkin enemmän. Olen ajatellut, että suomalaiset ovat kiehuva-vesi-kuppiin-ja-liptonpussi-sekaan-kansaa, mutta historia onkin kiinnostavampi. Viihdyin kirjan parissa ja kaipasin koko ajan teekuppia viereeni... Jatkan ihanien teehen liittyvien kirjojen lukua!
Mielenkiintoinen kirja teestä, kuinka se sai alkunsa ja lopulta rantautui suomeen. Rento äänikirjana kuunneltavaksi, nippelitiedon nappuloita teelajeista ym, oiva ajatusten harhauttaja näin hyvin väsyneenä päivänä 😁 Taidanpa keittää nyt teetä...
Mukavaa luettavaa teefanille (kuten itselleni). Paljon kiinnostavaa kulttuurihistoriaa, ja kirjan keskittyminen erityisesti Suomeen oli hyvä, koska en ainakaan itse tiennyt paljon mitään etukäteen.
3,5 tähteä. Hauskaa, että teestä on tehty kirja suomalaisesta näkökulmasta! Itse kuulun teen juojiin, vaikka jonkin verran kahviakin tulee hörpittyä. Opin juomaan teetä pienenä ystäväni perheen luona, sillä kotona oltiin kahvi-ihmisiä. Ja kaikkialla oltiin kahvi-ihmisiä! Siksi yllätyin kirjaa lukiessa miten paljon teetä kuitenkin on Suomessakin historian saatossa juotu ja kuinka se on kuulunut erityisesti ennen 1900-lukua olennaisena osana varakkaamman väen pöytiin. Vasta sotavuosien aikana/jälkeen tee jäi pahaan paitsioon kahviin nähden. Ja maantieteelläkin on väliä, lähempänä Venäjää teetä juotiin enemmän, koska se oli siellä suosittu juoma.
Kirjassa on mielenkiintoista historiaa siitä miten tee saapui Suomeen ja mitä laatuja täällä on mihinkin aikaan myyty ja juotu. Teen monet nimet tulevat tutuksi (useimmat on johdettu venäjän kielestä) ja myös teen kanssa nautitut leivät, leivonnaiset ja muut esitellään. Kirjassa kerrotaan eri teekauppojen ja -merkkien historiasta ja toiminnasta. Kirjassa on jonkinlaista kronologisuutta, mutta koska luvut on jaettu aiheiden mukaan, on teksti ajoittain itseään toistavaa, kun kerrataan aikaisemmin mainittuja asioita. Rakenne oli kirjan suurin miinus. Toinen itseäni häiritsevä seikka oli ilmaus "viime sotien jälkeen", jota viljeltiin tekstissä aivan jatkuvasti. Asiaa kirjassa on kuitenkin paljon suhteellisen tiiviissä muodossa. Hauskaa antia olivat kuvat vanhoista mainoksista ja pakkauksista!
Ei ihan napakymppi, mutta opin paljon mielenkiintoista asiaa teestä Suomessa.
Monipuolinen tietopaketti teen historiasta Suomessa päätyi heti omalle lukulistalleni, sillä etenkin "eksoottisten" tuotteiden tulo Suomeen kiinnostaa. Rannan kirja käsittelee teen tuloa ja leviämistä Suomeen ja tuo hyvin esiin sen, että Suomeen on vaikuttanut niin läntinen (englantilainen, ruotsalainen) kuin itäinen (venäläinen) teekulttuuri. Teellä on Suomessakin pitkä historia, ja sitä käydään läpi 1700-luvulta nykyhetkeen. Suomalaistakin teekulttuuria siis on! Kirja oli kiinnostava, ja siitä käy hyvin ilmi Rannan tausta kansatieteilijänä, sillä kirjassa vilahtaa jatkuvasti eri aikojen aikalaismuistoja ja kokemuksia teekulttuurista. Teekirjassa käydää myös läpi mm. teen eri nimityksiä sekä teen valmistamiseen ja nauttimiseen liittyviä kysymyksiä. Kirja on, kuten sanottu, todella monipuolinen. Ehkä sen suurin kompastuskivi ainakin minun kohdallani oli hieman hajanainen rakenne. Kirja etenee enimmäkseen kronologisesti, mutta ei tee sitä täysin loogisesti, jolloin ajasta toiseen pompitaan. Lisäksi olisin mieluusti lukenut enemmän teen roolista sota-aikana sekä erilaisista teenkorvikkeista pula-aikana. Myös teepakkauksista olisin mieluusti lukenut lisää. Ranta on kuitenkin käynyt selvästi läpi aivan valtavan määrän aineistoa, ja onneksi kirjassa on myös lähdeviitteet ja kattava lähdeluettelo.
Huhuh miten tuhti tietopaketti teen historiasta monelta eri kantilta. Erityisen mielenkiintoista tietoa oli aiempien aikojen eri tavat viedä teetä esim. Kiinasta muihin maihin, ei ollut mitään nopeaa hommaa se.
Suomalaisesta teehistoriasta on kirjoitettu varsin vähän. Kirjassa on uutta tietoa suomalaisesta teekulttuurista erityisesti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla (kauppiaat, teetyypit, valmistumistapa jne.)
Mielenkiintoinen katsaus teen juomisen ja myynnin historiaan Suomessa. Varsinkin etymologiset kappaleet olivat mieleeni. Erot teekulttuurissa länsi- ja Itä-Suomen välillä olivat minulle uutta, mutta järkeenkäyvää. Suosittelen lukemaan, jos historia kiinnostaa.
Kuuntelin kesällä mökillä. Saatoin torkahdella välillä, mutta olihan tässä jänniä nippelitietoja teestä. Jossain vaiheessa sitä juotiin enemmän kuin kahvia!