Rosa Clay

by Vappu Kannas

Lyyrisen vahvatunnelmainen romaani erityislaatuisesta elämästä
Aina kun hän poistuu kotoaan, katseet ympäröivät häntä. Rosa on opettajatar, jumalanpelossa kasvatettu nuori nainen. Mutta hän on myös poikkeus, kummajainen: orpotyttö Ovambomaalta, jonka lähetyssaarnaajat ottivat hoiviinsa ja toivat Suomeen.
Rosa kasvaa ankaran kasvattiäitinsä varjossa ja yrittää samalla keriä kasaan omaa tarinaansa. Kuka on hänen oikea äitinsä? Voiko hänellekin olla paikka tässä maailmassa? Vaikka Rosa on ujo ja arka, hän on henkisesti itsenäinen ihminen, jolla on vahva sisäinen maailma. Jopa kolkon ja syrjäisen ruukkikylän opettajattarena hän uskaltaa unelmoida jostain muusta: laulamisesta, kenties rakkaudesta.
Vappu Kannaksen esikoisromaani perustuu löyhästi Rosa Clayn (1875-1959) elämänvaiheisiin Suomessa. Teos piirtää suurella herkkyydellä kuvaa poikkeuksellisesta naisesta, joka ponnistelee kertoakseen itse oman tarinansa. Se esittää painavia kysymyksiä kertomisen etiikasta, suomalaisuudesta ja identiteetistä.

Genres: Historical Fiction, Finnish Literature, Fiction

381 pages, Hardcover

First published April 28, 2020

Reviews

[Amu · Rating 2 out of 5]

Yleisesti ottaen ajattelen, että olisi parempi jos oikeasti eläneistä ihmisistä ei kirjoitettaisi fiktiota, ei ainakaan niin että he ovat minäkertojina. Lukijalta unohtuu liian helposti, että kysymys todella on fiktiosta. Kirjailija panee oikeasti eläneen ihmisen suuhun sanoja ja mieleen ajatuksia, jotka eivät ole hänen, eivätkä muistuttelut fiktiivisyydestä tee tästä yhtään oikeampaa. Jo tämän takia minun oli vaikea pitää tästä kirjasta. Luin sitä kiusaantuneena, etenkin niitä kohtia joissa kirjailija tuo esiin erittäin tiedostavia huomioita tällaisen kirjan kirjoittamisen oikeutuksesta ja eläneen ihmisen nimen omimisesta, jopa siitä että käyttää tavallaan oikeasti elänyttä ihmistä tällä tavalla hyväkseen. Hän ymmärtää ongelmat, mutta toimii ongelmallisesti. Se on hämmentävää. Hän perustelee tätä sillä, että fiktio antaa enemmän vapautta kuin elämäkerta. Voi olla, mutta sitä vapautta voisi käyttää keksimällä fiktiivisen hahmon, joka voisi tietysti muistuttaa oikeasti elänyttä hahmoa. Teoksesta paistaa ahkera perehtyminen, joten aivan varmasti Kannas olisi pystynyt kirjoittamaan elämäkerrankin.

[Viivi / Kirjailuja · Rating 3 out of 5]

Tätä on hankala arvioida. Erityisen hankala jopa biofiktioksi (jonka arviointi on aina hankalaa...). Hieno ja tärkeä kertomus eräästä oikeasta ihmiskohtalosta, mutta kuitenkin niin fiktiivinen, että en tiedä, mitä ajatella. Parasta antia on juuri tämän pohdinta tarinan rakosissa; kirjailijan pohdinnat omasta oikeutuksestaan, velvollisuuksistaan ja ylipäätään kirjoittamisprosessista ovat kiehtovaa luettavaa. Tarinana jää vähän kysymysmerkiksi.

[Elina Mäkitalo · Rating 3 out of 5]

Vuoden ensimmäinen kirja luettuna, toki aloitin eilen mutta äsken sain loppuun. Kirja oli jokseenkin jännä lukukokemus. Pidin hyvin paljon kirjan niistä osista jossa ei haaveiltu vaan jossa oltiin paikalla, läsnä. Kirjahan on fiktiota ja kirjailijan mielikuvitusta pääasiassa ja se hieman häiritsee, koska tällöin kirjailija laittaa sanoja toisen, oikeasti elävänä olleen, suuhun ihan kuin hänen ajatuksinaan. Olin kovin innoissani kirjan lukemisesta mutta jotenkin olisin kuitenkin odottanut enemmän faktatietoa itse Rosasta. Se olisi ollut mielenkiintoista lukea, toisin kuin nyt tämä ihme epämääräinen pohdiskelu joka oli jossain määrin vähän sekavaa. Kaikki tämä olisikin ollut mielenkiintoista itse Rosan kirjoittamana, koska ne olisivat olleet aidosti hänen omia ajatuksiaan mutta nyt nämä olivat kirjoittajan kuvittelemia ajatuksia siitä mitä Rosa olisi voinut ajatella asioista. Toki aiheena tästä on hyvä kirjoittaa, että Rosan tarina pysyy mielessä.

Menee Helmet-haasteeseen kohtaan numero 1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota.

[Katja]

Hieno ja tärkeä romaani kiinnostavasta henkilöstä. Kerronta on paikoin hieman varovaista, mutta niin tarkkaan Kannas Rosansa elämää kuvaa, että hetkittäin olin unohtaa lukevani fiktiota. Nautin erityisesti Kannaksen väliin kirjoittamista kirjailijan osioista, joissa kirjailija kommentoi romaanin syntyä, taustatutkimusta, omia tuntojaan. Kohdat rikkovat romaanin rakennetta onnistuneesti, rytmittävät kokonaisuutta hienosti.

Rosa Clay ansaitsee romaaninsa - tällaisen hienovireisen, kiinnostavan.

[Han_na · Rating 3 out of 5]

Kauniisti kirjoitettu ja tyyliltään ilmava teos yhdestä yksittäisestä Suomen historian mielenkiintoisista henkilöistä. Rosa Clay oli ensimmäinen musta afrikkalainen, joka sai Suomen kansalaisuuden. Tämä fiktiivinen romaani on kerronnaltaan todella vetoava ja rakastuin todella tämän omaäänisyyteen ja vahvuuteen. Kirjoitustyylistä ja tunnelmasta voisin hyvin antaa tälle 4 tähteä, mutta ikävästi tämä ei onnistunut faktan ja fiktion välillä tasapainottelussa toivotulla tavalla.

Rosan elämäntarina olisi ihan sellaisenaan kiehtova ja aikakauden suuret linjat yksilön kohtaloon nivova, että oikeasti harmistuin, kuinka paljon tähän olikaan lisätty fiktiota. Fiktiiviset hahmot tai tapahtumat eivät olisi haitanneet, koska niiden kautta on mahdollista kuvata sellaista, mistä ei ole jäänyt jäljelle konkreettisia muistoja. Rosan elämäntarinassa on kuitenkin runsaasti aukkoja ja se on jo kerran kerrottu fiktiivisiä muuttujia lisäillen, ja SILTI kirjailija oli päättänyt muuttaa niitä asioita, joista hänellä olisi ollut käytössään toteennäytettyä faktaa. En haluaisi olla tästä näin harmistunut kuin olen.

Varsinkin harmitti, että vaikka kirjailija lopuksi ilmaiseekin romaanimuodon tuottavan hänelle enemmän vapautta kuin elämäkerta, kuinka ainoa syy, jonka kirjailija faktojen muuttamiselle oikeasti antoi, oli paukkuva deadline tai laiskuus kirjoittaa jo kirjoitettua uudestaan ("Mutta on liian myöhäistä korjata Rosan muistoja. Kirjoitin ne, ennen kuin tiesin todellisista oloista Ambomaalla mitään." ekirja 502-503/1001). Tuntuu hurjalta.

[Kirja Vieköön! · Rating 3 out of 5]

Rosa Clay / Lemberg (1875-1959) asui Suomessa lapsena ja opiskeli opettajaksi Sortavalan seminaarissa. Hän sai ensimmäisenä afrikkalaisena Suomen kansalaisuuden vuonna 1899. En oikein ymmärtänyt, miksi Ida Weikkolin otti näitä afrikkalaisia kasvattilapsia, kun ei kuitenkaan osannut tai halunnut olla heille äiti. Koska hyvän kristityn kuului? Maineen ja rahan takiako?

"Voi ottaa villi-ihmisen ja teeskennellä että se on sivistynyt, mutta mustasta ei saa valkoista eikä yöstä päivää.”

Kirja herätti paljon ajatuksia ja jäi mietityttämään. Yli sadan vuoden takaiset rasistiset asenteet pomppasivat silmille ja Rosan tarina loi varjon koko lähetystyön ylle. Kannas eläytyy herkästi Rosan maailmaan, ajatuksiin ja tunteisiin. Tarina koskettava kuvaus juuriltaan repäistystä ja rakkaudetta kasvaneesta tytöstä, josta ankara kasvatusäiti Ida piiskasi solmuruoskalla pirua ulos.

[Taina · Rating 4 out of 5]

Rosa Clayn fiktiota ja faktoja yhdistelevä tarina oli kieleltään kaunis ja sisällöltään ahdistava. Lähetyssaarnaajien mukana Suomeen tuleva Rosa kärsii ottovanhempiensa uskonnollisuudesta ja rasismista ja vaikka elämä hieman valaistuukin Sortavalan opettajaseminaarissa ja sen jälkeen, rasismi seuraa perässä jatkuvasti. Lopulta Rosa astuu laivaan. Myös kirjailijalla on sanansa sanottavana.

Suosittelen kaikille astumista Rosan saappaisiin.

[Henna · Rating 3 out of 5]

Ei nyt ihan tämä lähtenyt. Olisi ollut kivempi, että olisi seurannut oikean Rosan elämää. Olin jotenkin vihainen tälle.

[Essi · Rating 5 out of 5]

Vappu Kannaksen romaani todellisesta historiallisesta henkilöstä Rosa Claysta päätyi lukulistalle heti, kun törmäsin kirjaan. Suomalaisten lähetystyöntekijöiden kasvattilapsenaan Suomeen tuoma Clay asui Suomessa toista kymmentä vuotta, opiskelija täällä opettajaksi ja toimikin opettajana 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä ja 1900-luvun alussa. Vuonna 1904 Clay muutti siirtolaisaallon mukana Yhdysvaltoihin.
Teos kuvaa hienosti Clayn sisäistä maailmaa ja ajatuksia, sitä millaista on ollut tummaihoinen Suomessa tuona aikana, millaista on jättää taakseen kotimaa (mikä hänen kotimaansa lopulta edes on?), millaista on elää täällä uskonnollisen, tiukan kurin ja jyrkän kasvattiäidin alla ja ottaa sitten hieman ilmaa omien siipien alle. Onko hänet tuomittu aina olemaan ulkopuolinen ja yksinäinen?
Pidin siitä, miten teoksessa hypätään välillä lyhyissä katkelmissa kirjailijan omien ajatuksien pariin - onko hänellä 2000-luvun valkoisena suomalaisena edes oikeutta kirjoittaa Clayn tarinaa? Voiko hän mitenkään ymmärtää, mitä Clay täällä koki? - ja esitetään lyhyitä lainauksia oikeista historiallisista lähteistä, kuten sanomalehdistä. Tämä rakenne luo mielestäni kiinnostavan ja perustellun kokonaisuuden. Kuka lopulta oli Rosa Clay ja mitä hän Suomen-vuosinaan koki?

[Elina Mäntylammi · Rating 4 out of 5]

Rosa Clayn tarina voisi olla tällainen, ja romaani nimeltä Rosa Clay on tällainen: epävarmuuden ja ulkopuolisuuden kokemusta, musiikin voiman ymmärrystä, nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen kaipuuta ja oman itsen etsimistä.

Vappu Kunnas kirjoittaa itsensä näkyviin Clayn tarinan kirjoittajana, kuten esimerkiksi Anna Kortelainen kirjoittaa itsensä näkyvii Virginiessä. Pidän tällaisesta fiktion rikkomisesta ja mahdollisten tarinoiden pohdinnasta.

Paikoin toivoin tiivistämistä, paikoin heittäydyin kauniin ja oivaltavan tekstin vietäväksi.

Rosa Clay, Ambomaalta Suomeen adoptoitu ruskea tyttö, jota Suomessa kierrätetään esiintymässä lähetystilaisuuksissa, saa osakseen halveksuntaa ja ihmetystä. Hän kuitenkin valmistuu Sortavalan seminaarista opettajaksi ja toimiikin opettajana mm. Tampereella, kunnes katoaa Suomesta. Arvoituksellista ja ilman muuta kiinnostavaa.

[Anna Hokkinen · Rating 4 out of 5]

Fiktiivinen tarina Rosa Claystä - faktamausteilla. Pidin kirjan rakenteesta, joka alkoi tarina ja johon kirjailija toi loppupuolella omia ajatuksiaan, oman aikansa kielellä kerrottuina. Loppu oli kirjoitettu jotenkin Rosan historian aukkoihin sopien palastellen fiktiota ja faktaa. Vappu Kannas on minulle mielenkiintoinen uusi kirjailijatuttavuus. Ehdottomasti tulevat teokset seurantaan

[Mai Laakso · Rating 3 out of 5]

Vappu Kannaksen fiktiivinen teos Rosa Clay kiehtoi jo ilmestymisvuotenaan. Lukuvuoron se sai, kun se yllättäen tuli vastaan kirjaston hyllystä. Kirja kertoo nimensä mukaisesti tummaihoisesta Rosa Claysta (1875-1959), josta tuli nelivuotiaana suomalaisen Lounais-Afrikassa toimineen lähetyssaarnaajaperheen kasvattitytär. Rosa syntyi englantilaisen kauppiaan ja bantunaisen suhteesta.

Uskon, että muutto Suomeen on ollut Rosalle järkytys, kun ympäristö on Afrikkaan verrattuna kylmä ja kaikki ihmiset olivat valkoisia. Lähetyssaarnaajaperhe piti Rosaa näyttelyesineenä, jonka piti pienestä pitäen esiintyä Lähetysseuran jäsenille. Tummaihoisen Rosan piti mm. laulaa hottentottikielellä, jota hän ei edes osannut. Rosan piti myös soittaa pianolla. Esiintyminen ihmisille, soittaminen ja laulaminen olivat Rosan myöhemmässäkin elämässä hyvin tärkeässä osassa.

Rosa Clayn elämästä on kirjoitettu kaksi elämäkertaa ja tämä fiktiivinen teos. Wikipedian mukaan Rosa Clay oli paljon rohkeamman ja itsevarmemman oloinen kuin Vappu Kannaksen teoksen päähenkilö.

[Readerwhy]

Onko Rosa Clay uusi Stoner? Siihen sillä on ainakin kaikki mahdollisuudet.

John Williamsin Stonerin tapaan Rosa Clay puhuttelee ihmisen kaikkein inhimillisimpiä psyyken osia. Se koskettaa ja kirpaisee. Se muljahtelee sydänalassa.

Rosa Clay on fiktiivinen kuvaus todellisesta historiallisesta henkilöstä. Vuosina 1875-1959 elänyt Rosa Clay oli ensimmäisiä afrosuomalaisia. Hänet adoptoitiin Suomeen 13-vuotiaana Ambomaalta, jossa hänen kasvattivanhempansa toimivat lähetyssaarnaajina. Rosan biologisista vanhemmista isä oli valkoihoinen eurooppalainen, äiti taas tummaihoinen afrikkalainen. Vuonna 1904 Suomessa opettajaksi opiskellut Rosa muutti Amerikkaan, jossa hän vietti loppuelämänsä.

Kannas kuvaa Rosan lapsuutta, joka oli kovaa kohtelua täynnä. Kasvattiäidilleen hän oli "harmi ja taakka", kasvatti-isä taas näki hänet "kuin varjon". Erityisesti kasvattiäidin käytös Rosaa kohtaan oli julmaa, eikä hän lakannut muistuttamasta Rosaa siitä, että tämä on erilainen kuin muut. Uskonnon avulla hän oikeutti tekonsa omantunnon tuskia kokematta. Erityisen käyttökelpoinen Rosan kasvattiäidille oli raamatun jae, jonka mukaan "se vitsaa säästää, joka lastaan vihaa".

Teksti jatkuu blogissani: https://readerwhydidimarryhim.blogspo...

[Reetta Rönkä · Rating 4 out of 5]

Nappasin tämän kirjan hyllystä lukemattomien pinosta vähän sattumalta, mutta onneksi niin tein. Tämä oli hyvä. Alkuun olin vähän tuskastunut, kirja tuntui jotenkin alleviivatulta ja vähän surkuttelussa piehtaroivalta. Mutta sitten (nyt tulee ihan pieni spoileri kirjan muotoon ja rakenteeseen liittyen!) astuikin kehiin itse kirjailija, ja Rosan tarinan katkaisi tekijän pohdintaa siitä, miten hän voi käsitellä historiallista ja rodullistettua hahmoa. Ja se teki tälle tarinalle hyvää, antoi ehkä jopa jotain lukuohjeen tyylistä jatkoon, ainakin mulle! Mun oli helpompi lukea kirjaa, kun kirjailijan pohdinnat ja tuskailut tulivat näkyväksi teoksessa, ja se oli mielestäni myös oikea ratkaisu. Sen jälkeen oikein ahmin kirjan loppuun. Lukemisen jälkeen piti tietty viettää tovi internetissä perehtymällä lisää kirjan päähenkilöön, joka on siis ihan oikea historiallinen hahmo, vaikka tämä kirja onkin puhtaasti fiktiota. Ja mietinpä jälkikäteen vaan aika paljon sitä, miten syvät juuret suomalaisella rasismilla on. Ja miten se käsitys suomalaisuuden historiasta on niin valkoisen vääristynyt, että hävettää. Välillä tuntuu, että ihan samoja metsäläisjuntteja ollaan edelleen kuin 1800-luvun lopulla, kun Rosa Clay täällä eli. Mutta lukusuositus tälle!

[Helena · Rating 4 out of 5]

Paljon ajatuksia herättävä kirja, jonka luettuani googlailin harvinaisen paljon lisätietoa - Ambomaasta, Sortavalan seminaarista, Namibiasta, lähetystyöstä ja myös Rosa Claysta. Suhteeni näihin yleisiksi tulleisiin fiktiivisiin kirjoihin, joissa on kuitenkin vahva elämänkerrallinen tausta, on vähän ambivalentti. Fiktiota on ihana lukea, mutta haluan sitten kuitenkin tietää myös faktat.
Kirja jätti miettimään lähetystyön oikeutusta, rasismia ja ihmisiä, jotka elävät juurilleen vieraassa ympäristössä. Tämä kirja sai minut kuitenkin pohtimaan myös omaa taustaani, sillä Rosa Clay on asunut samoilla seuduilla kuin minäkin, ja omista vanhoista sukuni jäsenistä useampikin opiskeli aikanaan tuolla Sortavalan seminaarissa ja toimi sitten opettajina. Mitä tuosta ankaraksi ja siveelliseksi kuvatusta opettajakoulutuksesta onkaan siirtynyt itseeni?! Lukiessa tuli mieleen myös lapsuus -70-luvulla, jolloin ruokapöydässä korostettiin lautasen tyhjäksi syömisen tärkeyttä ja muistutettiin Ambomaan nälkää näkevistä lapsista.
Kieli meni kirjassa hetkittäin turhan lyyriseksi minun makuuni, mutta esimerkiksi tapa, jolla kasvatusäidin kylmyyttä ja julmuutta kuvattiin, oli ihon alle menevää, upeaa.

[StoryGraph: korpiberry · Rating 4 out of 5]

Mulle maistuu aina tällaiset kirjat, joissa kirjailija selittää tutkimustaan (vrt. ainakin Mia Kankimäen "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin" ja Anna Makkosen "Sinulle"). Pidän yleisesti myös fiktiivisotteisista kuvauksista todellisista henkilöistä (vrt. Helena Sinervon "Runoilijan talossa"). Joten tämä oli kyllä minulle sopiva.

Eipä myöskään ole montaa teosta, edes fiktiivistä, afrosuomalaisen naisen kokemuksista 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

Aina välillä kuvailutapa oli liiankin runollista, mutta pääosin pidin kirjoituksesta. Erityinen maininta tavalle kuvata, miten katsottuna oleminen on Rosalle traumaattisten lapsuudentapahtumien vuoksi vaikeaa, ja miten tämä kokee miehen "palvonnan" epämukavana.

[Denise Elizabeth · Rating 1 out of 5]

Jouduin tsemppaamaan itseni kirjan loppuun. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja havahduin aina väliajoin, etten ollut keskittynyt kirjaan ollenkaan. Kirja oli mielestäni aika-ajoin pitkäveteinen ja sekava, onneksi kuitenkin kuuntelin sen loppuun. On tärkeää, että Rosa Clay muistetaan osana Suomen historiaa. Ja se taitaa olla kyseisen kirjan tarkoitus - Suomen historia on lähes kokonaan valkoinen, mutta pitää sisällään myös hippusen monimuotoisuutta.

Lopuksi: Vaikka kirja on osakseen fiktiota. Minun oli lähtökohtaisesti vaikea uskoa, että Rosa Clayn kokema rasismi 1900-luvun Suomessa olisi ollut yhtä vähäistä kuin kirja antoi ymmärtää.

[Sanna-Mari · Rating 2 out of 5]

Lukupiiriin luettu kirja, josta myönnän että omien odotusten takia itse kirjan lukeminen ja sen sisältö eivät ihan kohdanneet. En osaa tarkalleen sanoa, mikä kirjassa mätti...ehkä se että en pitänyt kirjailijan tavasta tuoda kirjailijaa ja kommentointia keskelle kirjaa. Se on toki makuasia, mutta välillä tuntui myös siltä, että aina edes mielikuvitusta ei sitten kuitenkaan oltu käytetty tarpeeksi, vaikka kirjailija mielikuvituksen käyttöä painottaakin.

Silloin tällöin kirjoittaja oli varsin taidokkaasti saanut kiinni kuvitteellisen Rosan kyvyttömyydestä tuntea, koskea ja haaveilla asioista.

[Anneli Renfors · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen fiktio 1800-ja 1900-lukujen vaihteessa Suomessa (ja Ambomaalla ja Yhdysvalloissa) todella eläneestä mustasta opettajasta. Kertomus yksinäisyydestä, silmätikkuna olemisesta, elämän suurista muutoksista. Kirja on kirjoitettu tarkoituksellisesti keskeneräisyys mielessä. Silti jäin odottamaan täydempää kertomusta, onhan kyseessä kuitenkin fiktio. Jäin miettimään, onko Katja Ketun romaani Rose on poissa mahdollisesti saanut vaikutteita Rosa Clayn elämäntarinasta.

[Laura Ollila · Rating 3 out of 5]

Kirja sekoittaa faktaa ja fiktiota sujuvasti tarinaksi, joka kuitenkin jää lopulta kesken. Kerronta on repaleista, irtonaiset 'kirjailijan' ajatukset kesken teoksen sekoittavat lukijan mielen. Kirja kertoo kuitenkin taitavasti ulkopuolisuuden tunteesta, siitä kuinka jo kauan sitten me emme osanneet olla suvaitsevaisia ja ymmärtäviä erilaisuutta kohtaan.

[Jane Kirjan jos toisenkin · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava näkökulma Ambomaalta Suomeen 1800-luvulta tuodusta tytöstä. Lähetyssaarnaajaperheen ottotytärtä kierrätettiin seuroissa ja markkinoilla kuin opetettua apinaa, tekemään rahaa lähetystyölle. Ja kiitollisuutta Rosan piti osoittaa, tai tuli solmuruoskasta. Rosa-parka. Hän muutti vähän yli 20-vuotiaana Amerikkaan.

[Nea · Rating 3 out of 5]

This was beautifully written and interesting story. I liked that the author had put her own comments in the middle of the book about things she did not know or changed. It was a bit slow to read and I was constantly wondering about real Rosa and her thoughts and feelings instead of focusing on this fictional Rosa

[Laila Bröcker · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen kirja, joka osittain noudattelee Rosa Clayn elämäntarinaa. Todellisista tapahtumista poikkeaminen hämmensi minua aluksi, mutta loppujen lopuksi pidin kirjan rakenteesta, jossa erilaiset kertojaäänet ja tekstityypit vaihtelivat.

[Samu · Rating 2 out of 5]

Möh. En nyt yhtään päässy tähän sisään. Ehkä editoidakin olisi voinut lisää, sivuja kun oli melkein 400 ja suurimmaksi osaksi junnataan vaan samoissa ajatuksissa. Ihan ok kirja, mutta ei näköjään tämä(kään) mulle.

[Rosa · Rating 4 out of 5]

Vähän tuntuu hassulta lukea (ja sitten arvioida) kirjaa, jonka päähenkilö on täysi etunimikaimani. Mutta siitä huolimatta pidin tästä kirjasta valtavasti.

[Paula Poikela · Rating 4 out of 5]

Neljäs tähti tuli upeasta suomen kielestä.

[Iira · Rating 3 out of 5]

Luettu Helmet-lukuhaaste (2021)-kohtaan 17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi

[Jii]

Kiinnostava ja tärkeä aihe, mutta tyyliltään niin lyyrinen etten jaksanut lukea loppuun. Myös omituiset kappalejaot häiritsivät. Harmi.

[Kaisa]

H21 3,4,13,17,29

[Eija Toiviala · Rating 4 out of 5]

Afrikasta Suomeen tuotu tumma orpotyttö, hänen tarinansa.