Häpeilemättömän viihdyttävä ja ilahduttavan itseironinen romaani rakkaudesta ja erosta
”Tässä kohtaa sulta loppuu valheet ja joudut turvautumaan totuuksiin.”
Kesken varsin intiimin hetken Sirkun aviomies päättää vetäytyä, sekä Sirkusta että heidän avioliitostaan. Jalon päätös sysää Sirkun kriisiin, jossa lähetetään liikaa tekstiviestejä, hankitaan uusi tukka, käydään mielijohteesta urkukonsertissa ja juodaan laatikkoviiniä morsiuspukuun sonnustautuneena.
Kaupunginteatterin näyttelijänä, läsnäolon ammattilaisena siis, Sirkun pitäisi osata käsitellä kaikenlaisia tunteita, mutta tätä myrskyä hän ei osaa hallita. Apuun kutsutaan niin ystävät, terapeutit kuin universumikin.
Mitä jää jäljelle kun avioliitto kaatuu? Mitä tapahtuu, kun pakon edessä pitää siirtyä oman elämänsä päähenkilöksi? Mistä aloittaa tasapainon etsiminen? Miten tavoitella täydellisyyttä ja lopulta päästää siitä irti?
Miestä näkyvissä on huutonaurua aiheuttava romaani eräästä haaksirikosta ja pelastautumisesta sen jälkeen. Se on hillitön yhdistelmä riemua, itkupotkuraivareita ja melankoliaa. Romaani voitti Tarinan viemää -kirjoituskilpailun ja nousi tuomariston suosikiksi erityisesti vapauttavan naurunsa vuoksi.
Miesten esineellistämistä lukuunottamatta aivan mainio kotimainen viihderomaani! En niin syty "huumorille", joka syntyy ihmisten ulkonäkökommentoinnille, joten kaljun tai lihavan miehen kuvaaminen ei-haluttavana on tylsää, samoin elinten kommentointi arvottavasti. Mutta muuten, erityisesti Minttu Mustakallion lukemana, toimiva viihdepaketti.
Aika höttöä, varsin kevyttä kuunneltavaa, kuuntelin esim ennen nukkumaan menoa, eikä haitannut, vaikka olisi missannut 25minsaa sieltä täältä, koska juoni ei ollut kovin kummoinen ja maailmankuva varsin pinnallinen.
Tämä on se toinen esikoiskirja joka menee lukuhaasteen kohtaan kaksi kirjaa samasta aiheesta. Tässä taas keski-ikäinen nainen joutuu jätetyksi ja se hajottaa ja saa koko elämän uusiksi. Pitää hankkia uusi koti, selviytyä töistä (teatterissa, joten käy myös lukuhaasteen siihen kohtaan), alkaa treffailla uusia tyyppejä ja jotenkin päästä yli sydänsuruista. Onneksi on pari hyvää ystävää jotka omilla tavoillaan auttavat ja kannattelevat. Oli ihan ok kirja, mutta henkilöhahmot olivat välillä vähän yliampuvia ja epäuskottavia.
Kielellisesti hauska, nokkela ja värikäs, mutta sisällöllisesti aika peruskauraa, ehkä jopa hiukan vanhentuneella asenteella: Sinkkuelämää-henkinen man-hunt ei tuntunut enää tuoreelta aiheelta, ja hahmojen epäkunnioittava käytös toisiaan kohtaan aiheutti pahaa oloa. Odotin, että tarinan suurin mysteeri, eli miksi Jalo jättää Sirkun, selviäisi jossain vaiheessa, mutta vastausta siihen ei anneta.
Plussaa siitä, että kirja sijoittuu Turkuun! Oli hauskaa kuunnella tutuista nurkista. Vaikka kaikkia paikkoja ei mainittu nimeltä, kuvausten perusteella ne kyllä tunnisti.
Tämä teos on saanut kritiikkiä miehen esineellistämisestä,mutta minusta se oli ihanaa. Näin äänikirjojen viihde- ja työmatkakuluttajana tykkäsin tästä kovasti.
Tämähän oli viihdyttävä paketti, nauroin monessakin kohtaa ja kuunteleminen oli melkoisen terapeuttista! Miesten esineellistämistä oli paljon, mutta se oli niin överiä, että tulkitsin sen jopa parodiaksi tai kritiikiksi ihmisten (useimmiten naisten) esineellistämistä kohtaan.
Minusta tässä kirjassa on satiirin piirteitä. Nauroin ääneen monessa kohtaa. Novellina huumori kuitenkin toimisi paremmin, sillä nyt kirja on liian pitkä eikä tarina mielestäni pysy kasassa.
Alkuun päähenkilö oli todella ärsyttävä, mutta herätti minussa kuitenkin sen verran myötätuntoa, että sain kirjan luettua. Hyviä onelinereita, joissa voisi olla ainesta syvällisempäänkin pohdintaan.
EDIT 2025: Ei tämä esikoisromaanini nyt ihan paska ole!!
Luin tämän nyt uudestaan, viis vuotta julkaisun jälkeen. Ja ropsautan viis tähteä, ihan vaan siksi koska voin, ja myös teatterikuvion tähden, melko reipas meininki. Ja Margaretha, miten ihanasti itseään täynnä oleva henkilö!
--- Aiemmin kirjoitettua: Oma rakas esikoisromaani. Ja omasta mielestä edelleen hauska, naurattaa ääneen, vaikka tiedän täsmälleen mitä tapahtuu ja miten se kirjassa ilmaistaan, mutta silti yllättää. Ja Minttu Mustakallion lukema äänikirjaversio nostaa tekstistä esiin vielä erikseen uutta huumoria. Ei täydellinen, ja juuri siksi niin - - täydellinen! - , koska sellaista elämä on, epätäydellistä, tomaattipastakastiketta tippuu ihan varmasti valkoiselle paidalle. Neljä ja puoli vuotta tähän meni, Turun Cafe Artissa ja Barcelonassa Virreinan baarissa ja Sabio Infantessa ja San Antonin Sandwichezissa ja junissa ja busseissa kirjoitellen, ja yhä vain olen niin onnellinen että tästä tuli kaiken sen tahmoamisen ja leikkaamisen ja ties monennenko version jälkeen ihan oikea kirja. Olen niin kiitollinen, että ihmiset lukevat tätä. Love you.
(Melkein) 40 -vuotiaan naisen avioliitto kariutuu kun hänen miehensä haluaa yhtäkkiä erota. Selityksiä hän ei kyselyistä huolimatta anna ja päähenkilö jää kriiseilemään yksikseen. Mukaan mahtuu muutama hermoromahdus, kännistä örvellystä baareissa sekä miesten iskemistä livenä ja deittisovelluksissakin - kunnes päähenkilö pääsee sinuiksi itsensä kanssa.
Tuntui ihan uskottavalta kehityskaarelta pitkän parisuhteen jälkeen. En vain pitänyt liian övereistä keski-ikäisten naisten kännisekoiluista.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Kevyttä ja sujuvaa luettavaa nelikymppisen naisen erosta, jonkinlaisesta kasvamisesta aikuiseksi ja sen oivaltamisesta, että ei ehkä olekaan maailman ja varsinkaan eksänsä keskipiste. Huumori oli valitettavan usein lähinnä vaivaannuttavaa.
Oli virkistävää lukea kirja, joka sijoittuu Turkuun. Ympäristönkuvausta olisin mieluusti lukenut lisääkin.
Kivan kevyt kirja. Tykkäsin tosi paljon hahmoista! Päähenkilö oli mukavan leiskahteleva ja hänen ystävänsä olivat kaikki erilaisia ja todella mielenkiintoisia.
Aluksi en kokenut kirjaa kovin hauskaksi, mutta tutustuessani hahmoihin alkoi se huumorin kukkakin kukkia. Teatterikohtaukset olivat ihanan absurdeja ja samalla raivostuttavia.
Kirjan vibat tuntuivat jollain tavalla vähän tilkkutäkkimäisiltä, monesta erilaisesta osasta kasaan kootuilta? Eihän tämä välttämättä huono asia ole.
Yksi kohta jäi erityisesti kyllä häiritsemään: Minusta se oli outoa, ja vähän ällöttävääkin.
Teos on viimeistelty, erittäin hyvin kirjoitettu, ja sen tarinallinen rakenne tuntuu hipovan täydellisyyttä. Lopputulos on ammattitaitoisesta toteutuksesta huolimatta minun makuuni kuitenkin aavistuksen verran liian satiirinen ja räävitön. Näin yleisvaikutelma jäi tympeäksi, vaikka muutaman kerran päähenkilön edesottamukset naurattivatkin. Minttu Mustakallio sopi tarinan lukijaksi täydellisesti.