Itsetunto on kulttuurisidonnaista hallinnantunnetta. Siinä kai tiivistetysti tämän sisältö.
Ei olisi varmaan pitänyt, mutta yllätyin silti, kuinka kasvatus- ja lapsikeskeinen tämä lopulta oli. Olisi ehkä pitänyt lukea takakansi. Sain tästä paljon uutta ajateltavaa sekä ammatillisesta että yksityiselämän näkökulmasta, ja nautin Keltikangas-Järvisen napakasta ja asiantuntevasta tyylistä. Ei elämässä mitään niin kaoottista ja muuttuvaista, etteikö sitä voisi selittää.
Tähän kuuntelemaani tuoreeseen 2017 vuoden äänikirjaan olisi mielestäni ollut ihan perusteltua korjata mustaihoisen lapsen tilalle esimerkiksi afroamerikkalainen, koska tuskinpa mustaihoisuudella maailmanlaajuisesti on vaikutusta itsetunnon kehitykseen...
Niin se vain on, että hyvä itsetunto on parasta, mitä vanhemmat voivat lapselleen antaa ja vastaavasti kun taas siinä epäonnistuvat seuraukset ovat pahimmillaan katastrofaaliset. Hyvin harva isä tai äiti tämän valtavan vastuun ymmärtää.