Taide- ja muotimaailmaan sijoittuva, ahmien luettava esikoisromaani kunnianhimosta, haaveista ja elämän suurimmista tragedioista.
Taidepiirien lahjakkuudet haistava tryffelinenä, juorulehden epätoivoinen muotitoimittaja ja keltanokkainen suomalaismalli. Kolme naista ja kolme erilaista elämää Pariisissa. Kun ikonisen Lemay-muotitalon omistaja ehdottaa Chevalierin taidegallerialle yhteistyömallistoa, naisten kohtalot risteävät.
Pihla Hintikan esikoisromaani on rakkauskirje Pariisille, tähtipölyn ja tuhansien mahdollisuuksien kaupungille. Samalla kirjailija naulaa näkyviin myös kaupungin pimeän ja vaarallisen puolen, sen mitä tapahtuu, kun valta päihdyttää ihmisen.
Viihdekirja, joka kätkee sisäänsä ajankohtaisia, yhteiskunnallisia aiheita. Pidän tästä viihdekirjallisuuden kentällä puhaltavasta tuulesta, joka on päässyt yli rakkaus- tai rikoskeskeisyydestä ja uskaltaa ottaa kantaa myös maailman asioihin.
Tässä romaanissa oli toimittajan esikoisromaaneille tyypillinen maneeri (joka ei siis ole huono, mutta kiinnostava ilmiö); loputon määrä teemoja. Ikään kuin kirjailija olisi halunnut rutistaa kaikkikaikkikaikki lähtönsä yhteen kirjaan. Vähempikin olisi riittänyt, mutta se on tietysti makukysymys.
No joo. Olihan tämän maailma mielenkiintoinen: kauniita ihmisiä ja kauneutta, rikkautta, muotia, Pariisi, sellainen maailma jota itse katsoo ja ihailee vain sivusta, mutta jonka pintaa raaputtamalla paljastuukin valtapelejä ja juonitteluja. Ja voi pojat kun niitä valtapelejä ja juonitteluja löytyikin sitten joka lähtöön. Oli seksuaalista vallan väärinkäyttöä ja hyväksikäyttöä, oli raskauden piilottelemista, oli kokaiinikauppaa, feminististä liikettä ja kaikki kuorrutettiin totta kai terrori-iskulla. Tämä oli niin turboahdettu täyteen kaikkea, etten nyt tiedä, mitä todella sitten yritettiin sanoa.
Syvä ja pinnallinen. Helppo ja vaikea. Kevyt ja raskas. Teos kertoo maailmoista maailmassa, jonka yhteinen nimittäjä on Pariisi. Sen sisällä ovat pienoismaailmat syventävät jokaisen kappaleen myötä, tuovat esille ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja ja ovat vaatineet kirjailijalta rohkeutta, tarkkanäköisyyttä ja kunnianhimoa. Loppuratkaisua kohden edetessä itkin. Koskettava, ehjä kokonaisuus jonka soisi useamman lukevan. Onnittelut kirjailijalle ja kustantamolle. Timanttia.
Hmm. Pariisi on tietysti miljöönä rakas ja tuttu, ja Hintikan tarkat yksityiskohdat saivat kaipaamaan takaisin entiseen kotikaupunkiin. Muoti ja muotimaailma aiheina eivät juurikaan kiinnosta, mutta toki tässä oli monta muutakin teemaa – ehkä vähän liiankin monta. Ehkä tämä on genreltään ns. viihdekirjallisuutta, josta en hirveästi nauti, mutta luin tätä kuitenkin aamukolmeen, kun en malttanut jättää kesken.
Plääh. Kirja sisältää todella monta eri teemaa, liiankin monta. Teemoista mitään ei käsitellä syvemmin, vaan ne jäävät tosi pintapuolisiksi. Kirjan kuvauksen ja alun perusteella odotin paljon, mutta kirja ei oikein pitänyt otteessaan loppuun saakka. Kieli oli kyllä kaunista.
Pidin kirjasta, varsinkin loppu oli kauhea mutta mielenkiintoinen. Alkuun tosin kesti hieman että pääsin niin sanotusti kirjaan sisään ja välillä muutenkin oli olo että mikä tän kirjan juju on. Toki oli mukava lukea taide- ja muotimaailmasta noin yleensä vaikka sinänsä se osa jäikin hieman köyhäksi. Loppu toki oli erittäin koskettavaa luettavaa ja paransi kirjaa kyllä yhden tähden verran, olin ajatellut antaa kirjalle vain kolme tähteä nykyisen neljän sijaan. Olisin mielelläni myös lukenut enemmän itse Pariisista, mainostettiinhan kirjaa sanoilla rakkauskirje Pariisille ja odotin enemmän kuvailua muun muassa Pariisin kaduista ja kahviloista ja nähtävyyksistäkin. Kirjoitustyyli oli kyllä jouhevaa mutta jostain syystä koin että siinä olisi ollut hieman parannettavaa.
Neuvoni jatkoon. Lue kirja itse, äänikirjan lukija (Outi Vuoriranta) sai minulta yhden tähden ja mielestäni hänen lukutyylinsä oli erittäin ylimielisen, kyllästyneen ja tylsän oloista. Hän painotti lukemisessa asioita ihan väärin ja osaltaan sai kirjan tuntumaan paljon tylsemmältä mitä kirja todellisuudessa olikaan.
Helmet- haasteen toinen kierros: 15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi. Rakkaus Pariisiin, ainakin kirjan takakansitekstin perusteella irja oli rakkauskirje Pariisille vaikka kyllähän sitä myös harmiteltiin joitain asioita mitkä on ominaisia Pariisille.
Viihdyin! Pariisi on oma maailmansa, josta luen mielelläni kirjoissa mutta jonka kanssa en todellisuudessa kaipaa juuri mitään tekemistä. Hetken Pariisi on meidän on kaunis kirjan nimi, siitä ainakin yksi tähti (ja kannesta). Kirjan kaikki päähahmot olivat samaan aikaan ihania ja aivan helkkarin ärsyttäviä. Kirja on pinnallinen ja syvä. Noin puolessa välissä aavistin, mihin pahaenteinen tunnelma vie. Olisin mielelläni lukenut näistä hahmoista ja tapahtumista enemmänkin. Nopea ja keveä, taiten kirjoitettu, ei kuitenkaan ihan perus hömppää pelkästään.
Jos ”chick lit noir” ei vielä oo genrenimi, sen pitäs olla ja lanseeraan sen. Keveä, taide/muoti/glamour/rikkausmaailmaa ja synkkiä sivujuonteita tai teemoja.
Uppouduin antaumuksella Pariisin muotimaailmaan ja kirjan henkilöihin. Ilahduin, kun kirja ei ollut yhtään niin höttöinen, miltä aluksi vaikutti. Ennen muinoin tämäntyyppisessä "viihteellisessä" (jostain syystä sijoitin tämän sellaiseen genreen) kirjassa huippumalli-päähenkilö olisi varmaankin rakastunut rikkaaseen ja vaikutusvaltaiseen muotimoguliin ja mennyt naimisiin, tässä taas moguli kuvattiin epämiellyttävällä tavalla valtaa käyttävänä groomaajana, mikä lienee totuudenmukaisempi kuva kyseisen alan meiningeistä. Ylipäätään kirja ilahdutti olemalla samalla ihanan eskapistinen ja kuitenkin ajassa ja yhteiskunnallisissa teemoissa kiinni.
Tykkäsin! Ainakin äänikirjamuodossa pitkällä ajomatkalla erinomaista kuunneltavaa. Kirjan tapahtumat & henkilöt ovat jääneet mietittymään pitkin päivää myös 👌
Kuuntelin tämänkin kirjan äänikirjana ja voi olla, että se oli tällä kertaa virhearvio. Olisin ehkä nauttinut tästä kirjasta enemmän, jos olisin lukenut sen perinteisin keinoin.
Kuten monet muutkin ovat todenneet, Hetken Pariisi on meidän on helppolukuinen kirja. Ilmeisesti se on viihderomaani, mitä tuo genre sitten ikinä tarkoittaakaan. Itse koin tämän muuten suht helpoksi kuunnella, vaikkakin eri päähenkilöiden välillä keikkuminen olikin vaikeaa. Lisäksi en muutenkaan tykkää hirveästi kuunnella romaaneja, sillä en kuunnellessani oikein osaa muodostaa läheistä suhdetta päähenkilöihin. Vai onko tämä kiinni kirjasta? En osaa sanoa.
Pidin kirjasta paljon, vaikka se tuntui jäävän kesken. Olisin mielelläni kuullut lisää päähenkilöiden ja heidän sivuhenkilöidensä elämästä vaikka ihan kolmessa erillisessä kirjassa. Nyt kirjassa oli ehkä vähän liikaa kaikkea, jotta teemoihin olisi ehditty kunnolla syventyä. Lisäksi kaikki hahmot jäivät ainakin minulle valitettavan etäisiksi, vähän niin kuin heitä olisi seurattu lasin läpi.
Kritiikistä huolimatta Hetken Pariisi on meidän on mielestäni loistava esikoiskirja, jonka luin mielelläni.
Varoitus, tämä kirja sytyttää Pariisi-kuumeen! Ja sitten taas toisaalta, jos ikävöit Pariisia, tässä ovi suoraan kaupungin sydämeen. Vaikka kirja on ahmittavalla tavalla viihdyttävä, kyse ei missään tapauksessa ole vain kevyestä pintaliidosta, vaan mukana on monia yhteiskunnallisesti tärkeitä ja vakaviakin aiheita, kuten vallan väärinkäyttöä. Kirjalle on siis annettava kiitosta myös siitä, että vaikka kyseessä on rakkauskirje Pariisille, ei kaupungin nurjaakaan puolta ole piiloteltu tai siloteltu.
Jos haluat lukea taitavasti kirjoitetun ihmissuhdedraaman, joka tarjoaa myös ajattelemisen aihetta, mitä lämpimin suositus tälle esikoiselle ✨
Mulle tuli tästä vähän mieleen joku aikuisten Sweet Valley High, mutta niinku hyvällä! Siis sillä tavalla, että kun en tätä lukenut, niin kaipasin tähän maailmaan ja mietin että mitäköhän seuraavaksi tapahtuu. Ja sellainen tunne mulla oli aina nuorena, kun luki SVH-sarjaa. Kirjana tää oli siis tietty parempi, mutta ei silti mikään superhyvä. Mutta sellainen kiva ja luettava. Mutta nyt kun mietin, niin ehkä jotain nuortenkirjamaista tässä oli muutakin, jotakin sellaista simppeliyttä tai ehkä jopa naiiviutta? Sopii korona-aikaan, koska lukiessa oikein imin Pariisi-kuvausta itseeni ja eläydyin niihin kohtauksiin, joissa istuttiin bistrojen terasseilla juomassa viiniä.
Olin tästä kirjasta aluksi aika innostunut, mutta innostus hiipui vähitellen ja lopulta kahlasin tämän loppuun vähän pakotetusti, koska ikävä jättää kesken jotain mitä on pitkälle jo ehtinyt lukea. (Noin kerran vuodessa luen yhtä ja samaa kirjaa kirjakirjana, äänikirjana ja e-kirjana, tässä operaatiossa tarvittiin kaikkia versioita)
Kirjoittajalla oli selvästi paljon sellaista tietoa, ymmärrystä ja ideoita, joista sai kasaan kiinnostavia ihmisiä ja tapahtumia. Esimerkiksi Pariisi kiinnostaa minua, samoin ranskalainen kulttuuri ja muotimaailman ”arki”. Valitettavasti tähän kirjaan oli lopulta ahdettu niin mahdoton määrä ihmisiä, tapahtumia ja teemoja, että mistään ei oikein saanut kiinni.
Hyvinkin nautittavaa viihdekirjallisuutta, helppoa mutta syvällistä. Hintikka on onnistunut samaan aikaan ottamaan yhteiskunnallisiin asioihin kantaa ja puhumaan pinnallisista asioista - kuten muodista ja julkkisjuoruista. Kirjassa on monta päähenkilöä ja paljon aiheita, ja tässä pituudessa tuntuikin, että se jäi pahasti kesken. Jatkoa luvassa, vai oliko tämä vain tuokiokuva modernista pariisilaiselämästä?
Pariisin muotimaailmaan sijoittuvassa romaanissa tarinaa kerrotaan useammasta näkökulmasta. Kertojina ovat pariisilainen galleristi, toimittaja ja suomalainen malli. Kirjailija ottaa kantaa pakolaisiin, tasa-arvokysymyksiin sekä mallien tietynlaiseen hyväksikäyttöön. Kirjassa juonitellaan, rakastutaan ja erotaan, kunnes järkyttävät tapahtumat yhdistävät pariisilaisia. Alku tuntui hieman sekavalta, mutta kirja vei lopulta mukanaan ja houkutteli lukemaan.
Valitsin kirjan ihan vain siksi, että siinä mainittiin Pariisi. Alussa säikähdin ottavani käteen jäätävän hömppäkirjan. Kirja oli kuitenkin kuvaus kolmem naisen näkökulmasta, jotka limittyivät elämänsä tapahtumien osalta upeasti yhteen. Kirjailija onnistui yhdistämään vakavaa arvokeskustelua ja hömppäarkea yhteen. Kirja oli hienosti kirjoitettu ja koukutti lukijansa totaalisesti. Myös faktojen määrä kirjassa sai uskomaan kirjailijan panostaneen myös taustatyöhön.
3,5 mutta pyöristyy ylöspäin, sen verran mukaansa tarina tempaisi. Asioita ja henkilöitä on paljon ja välillä kerronta on sirpaleista, mutta Hintikka kirjoittaa sujuvasti ja luontevasti niin että teksti etenee, ja Pariisi avautuu lukijalle elävänä kaikkine puolineen. Tarina kääntyy kirjan loppupuolella yllättäviin suuntiin, ja luin tämän loppuun yhdellä istumalla kun oli pakko saada tietää miten kaikki päättyy.
Hetken Pariisi on meidän on mukaansatempaava ja hieno kertomus kolmesta naisesta Pariisin taide- ja muotimaailmassa, heidän haaveista ja peloista, ihmiskohtaloista sen maailman keskellä. Tapahtumapaikka on minulle vieras ja suhtaudun siihen aika varauksella ja ennakkoluuloisestikin, mutta näihin ihmisiin ja tunteisiin siellä oli helppo samaistua, sillä ihmisyyden perusolemus oli tiivistetty tarinaan hienosti.
Jännä kirja sikäli, että lopussakaan on vaikea päättää oliko tää kevyt vai vakava. Paljon yhteiskunnallisia teemoja ja lukuisia ranskalaisia hahmoja on Hintikka kirjaansa saanut ympättyä, mutta kohtuullisen kasassa kirja loppuun asti kantaa. Pariisi ja muotimaailma oli kuvattu kirjassa niin kouriintuntuvasti, että melkein ihastuin itsekin.
Jotenkin jäi keskeneräinen olo. Hahmot oli kaikki todella mielenkiintoisia ja Pariisin tunnelma aivan ihanasti kuvattu, mutta välillä tuntui siltä, että kirjoittaja ei jaksanut keskittyä vaan pomppi aiheesta toiseen juuri kun lukija ehti kiinnostua. Tämän olisi kannattanut joko olla ainakin 50 sivua pidempi tai sitten valita pari-kolme teemaa, jota käsitellä tarkemmin.
Kaipasin jotain vähän kevyempää, ja olihan tämä mukavan kepeä. Ehkä vähän liiankin. En osaa päättää, oliko lopun dramaattisuus minusta hieno ratkaisu - se kyllä teki vaikutuksen, mutta sen viesti jäi vähän epäselväksi.
Ihan luettavaa hömppää. Tarina oli ajoittain melko epäuskottava ja hahmot yksiulotteisia. Muotimaailman, feministien, lapsettomuuden ja pakolaisten yhdistelmä oli myös aikamoinen sillisalaatti. Lopun jännitys oli myös kirjan paras osa.
Tämä kirja on suurelta osin oikein kivaa ajanvietettä, välillä liiankin ruusuisia kuvia ilman suuria yllätyksiä. Loppukohtaus oli kuitenkin koskettava.