What do you think?
Rate this book
Operaatio Kettu #1
Operaatio Punainen kettu
Maavoimien valmiusyksikössä palvellut nuori reserviläinen Joni Koivu lähetetään joukkueensa kanssa Gotlantiin ruotsalaisten tueksi juuri, kun hänen tyttöystävänsä on viimeisillään raskaana.
Joni saa huomata, että todellinen sota on paljon kovempaa kuin varusmiespalvelus. Jonin isosisko Riina Koivu on hänkin aktiivireserviläinen. Hän seuraa huolestuneena kriisin kärjistymistä ja pelkää veljensä puolesta.
Samaan aikaan Riinan aviomies Mikael työskentelee upseerina Pääesikunnassa ja näkee läheltä, kuinka Suomi joutuu vihollisen vaikuttamisen kohteeksi. Pikkuhiljaa Mikaelille alkaa selvitä Suomeen kohdistuvien iskujen vakavuus. Miten pitkälle vihollinen on valmis menemään?
Panokset Pohjolassa kiristyvät, ja lopulta myös Riina saa käskyn saapua palvelukseen. Jääkärijoukkueen johtajana Riina valmistautuu puolustamaan Suomea samalla, kun mielessä pyörii kotiin jääneen lapsen turvallisuus.
Joni saa huomata, että todellinen sota on paljon kovempaa kuin varusmiespalvelus. Jonin isosisko Riina Koivu on hänkin aktiivireserviläinen. Hän seuraa huolestuneena kriisin kärjistymistä ja pelkää veljensä puolesta.
Samaan aikaan Riinan aviomies Mikael työskentelee upseerina Pääesikunnassa ja näkee läheltä, kuinka Suomi joutuu vihollisen vaikuttamisen kohteeksi. Pikkuhiljaa Mikaelille alkaa selvitä Suomeen kohdistuvien iskujen vakavuus. Miten pitkälle vihollinen on valmis menemään?
Panokset Pohjolassa kiristyvät, ja lopulta myös Riina saa käskyn saapua palvelukseen. Jääkärijoukkueen johtajana Riina valmistautuu puolustamaan Suomea samalla, kun mielessä pyörii kotiin jääneen lapsen turvallisuus.
464 pages, Hardcover
Published October 8, 2020
18 people are currently reading
327 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 77 reviews
February 10, 2021
Hyvää:
- asiantuntemus sotastrategiasta ja aseistuksesta, vaikuttavaa!
- jännittävä, uskottava toimintatarinan juoni.
- naisnäkökulma asepalvelukseen ja sotaan. Mieskirjailijoiden toimintajännäreissä harvoin pääosaa esittää naissotilas (reserviläinen), joka on samaan aikaan myös ihan tavallinen pienen lapsen työssäkäyvä äiti. Immosen näkökulma on uusi ja tuore.
- tarina ei perustu yhden miehen maailmanpelastusoperaatioon (ei minulla ole mitään niitä vastaan, mutta kiintoisaa vaihtelua). Pääosahenkilöhahmot ovat tavallisia ihmisiä, eikä kriisin ja sotatilanteen aiheuttamat kokemukset päästä heitä helpolla.
Heikkoa:
- Remestä olen arvostellut ohuista henkilöhahmoista. No, niin olivat nämäkin, mutta toisella tavalla.
- minua vaivasi, että kun kuvattiin ihmisiä, ihmissuhteita ja tunteita, alleviivaavan selvää oli, että kirjoittaja oli nainen. Sentimentaalisuus oli minusta yliampuvaa ja kliseistä. Se oli todella sääli.
- asiantuntemus sotastrategiasta ja aseistuksesta, vaikuttavaa!
- jännittävä, uskottava toimintatarinan juoni.
- naisnäkökulma asepalvelukseen ja sotaan. Mieskirjailijoiden toimintajännäreissä harvoin pääosaa esittää naissotilas (reserviläinen), joka on samaan aikaan myös ihan tavallinen pienen lapsen työssäkäyvä äiti. Immosen näkökulma on uusi ja tuore.
- tarina ei perustu yhden miehen maailmanpelastusoperaatioon (ei minulla ole mitään niitä vastaan, mutta kiintoisaa vaihtelua). Pääosahenkilöhahmot ovat tavallisia ihmisiä, eikä kriisin ja sotatilanteen aiheuttamat kokemukset päästä heitä helpolla.
Heikkoa:
- Remestä olen arvostellut ohuista henkilöhahmoista. No, niin olivat nämäkin, mutta toisella tavalla.
- minua vaivasi, että kun kuvattiin ihmisiä, ihmissuhteita ja tunteita, alleviivaavan selvää oli, että kirjoittaja oli nainen. Sentimentaalisuus oli minusta yliampuvaa ja kliseistä. Se oli todella sääli.
January 26, 2021
Kirjan ansiot ovat yhden kaltaisen Suomea mahdollisesti uhkaavan sotilaallisen konfliktin rakentamisessa, eivät kaunokirjallisia. Tämän skenaarion vuoksi kahlasin muutoin naivistisen oloisen teoksen loppuun. Henkilökuvat ovat ohuita ja kliseisiä, protagonistit liian läheistä ”maanpuolustajasukua” toisilleen.
February 14, 2021
Millainen kohtalo suomalaisilla reserviläisillä olisi, jos nyt syttyisi sota?
Monenlaisissa tehtävissä Puolustusvoimien palveluksessa työskennellyt Helena Immonen, melkein ikätoverini, on valinnut esikoisromaanilleen sukupuolellemme ja ikäluokallemme epätavallisen aiheen: realistisen skenaariokuvauksen Suomen ja Venäjän sodasta. Sotakirjallisuus on perinteisesti ollut iäkkäämpien miesten laji, ja tämänkaltaiseen teemaan liittyvää jännitysosastoa on Suomessa tainnut hoitaa Ilkka Remes pitkälti yksinään. Kenties lähtökohtansa poikkeuksellisuuden ja minusta erittäin mielenkiintoisen turvallisuuspoliittisen skenaarionsa ansiosta Operaatio Punainen kettu on saanut niin kiinnostuneen vastaanoton. Twitterin perusteella suunnilleen kaikki maamme turvallisuuden kanssa tekemisissä olevat henkilöt olivat lukeneet kirjan ennen minua. Ilmeisen suosittu teos onkin ollut, koska se on monen uuden painoksenkin ottamisen jälkeen ollut lopussa kirjakaupoista ja kirjastojen varausjonot vain pitenevät.
Romaani kertoo eräitten reserviläissisarusten ja heidän lähipiirinsä kokemuksista Itämeren tilanteen kiristyessä ja kriisin johtaessa sotaan. Lukijalta ei edellytetä geopolitiikan eikä juuri turvallisuuspolitiikankaan tuntemusta, vaan useimmat juonen ymmärtämisen kannata keskeiset asiat selitetään auki. Sotilassanasto on kuitenkin oltava hallussa, esimerkiksi sotilasarvot täytyy tuntea. Olin erottavinani kerronnasta opettavaisen vivahteen: aivan kuin lukijat haluttaisiin saada ajattelemaan varautumista erilaisiin kriisitilanteisiin. Tällainen romaaniin upotettu kasvatuksellinen sisältö ei ole välttämättä mitenkään huono asia, vaikka se saattaakin heikentää teoksen kirjallisuudellisuutta.
Tyyliltään kirja on korostetun arkinen, realistinen ja jännityskirjamainen. Luvut ovat niin lyhyitä ja jäävät niin jännittäviin kohtiin, että aina tekee mieli lukea vielä yksi luku lisää. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka jännitys kasvaa jokapäiväisiltä vaikuttavista tapahtumista: mitä tehdään, kun lehtien pikku-uutiset alkavat välittää huolestuttavaa tietoa tai kun kyberhyökkäyksen seurauksena maassa on laaja sähkökatkos? Tämän lajityypin kirjoissa erityisen kammottavia kohtia taitavat olla juuri ne, kun kaikki tuntuu olevan vielä normaalisti. "Tavallisen" elämän kuvaus saa huolestumaan ja uskomaan, että kohta rysähtää ja kovaa.
Lukujen fokalisaatio vaihtelee; enimmäkseen ollaan keskeisimpien henkilöitten pään sisällä, mutta välillä piipahdetaan muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistön ajatuksissa. (Kyllä, kirjassa on uskaltauduttu käyttämään tasavallan presidenttiä ja nykyisen hallituksen ministereitä omilla nimillään!) Lukijana minusta oli kuitenkin helppo seurata, kenen näkökulmasta asioita milloinkin tarkastellaan. Minulla ei ole ihan tarkkaa käsitystä siitä, kuinka paljon tämän lajityypin kirjoissa on tapana kuvailla ja eritellä henkilöitten tunteita, mutta sain vaikutelman, että tässä tunteita selostettiin poikkeuksellisen runsaasti.
Henkilöistä suosikkini on yhden päähenkilön ystävä Musti. Tälle hahmolle on rakennettu kiinnostava tausta ja hänet on liitetty moniin juonen keskeisiin kohtiin. Hän erottuu muista henkilöstä moniulotteisuudellaan. Voisi sanoa, että hän on jopa kaunokirjallinen henkilö ja että hänen kohtalonsa on määritelty jo Aristoteleen Runousopissa.
Tuntematon sotilas, johon kaikkia sotaromaaneja varmasti verrataan, tunnetaan henkilöittensä tunnistettavista idiolekteista eli yksilöllisistä puhetavoista. Operaatio Punaisen ketun henkilöt puhuvat enimmäkseen kovin samalla tavalla, melkeinpä tilanteesta riippumatta yleiskieltä tai yleispuhekieltä. Yksi ulkomaalaistaustainen henkilö käyttää omituista sekakieltä, jolla ei ole paljonkaan tekemistä oppijansuomen kanssa. Vieraskieliset keskustelut on kirjoitettu muutamaa kohdekielistä fraasia lukuun ottamatta suomeksi yleiskielellä. Niistä jäivät mietityttämään valitusta linjasta poikkeavat kohdat, joissa käännös on puhekielinen tai tyyliltään muuten värittynyt. Nämä "käännökset" saivat pohtimaan, mitä henkilöt ovat "alun perin" sanoneet. Näistä ajatuksista oivalsin, että suhtauduin kirjaan kuin monikieliseen ja suomeksi tekstitettyyn toimintajännäritelevisiosarjaan: tilanteinen kielenkäyttö ja käännösratkaisut olisivat kiinnostaneet vähintään yhtä paljon kuin juoni.
Romaani taipuisi minusta mainiosti elokuvaksi tai toimintasarjaksi. Esikuvana voisi hyödyntää Puolustusvoimien opetuselokuvia Taistelukenttä 1998 ja Taistelukenttä 2020. Operaatio Punaisen ketun tunnuslauseeksi sopisivat viimeksi mainitun loppusanat "onnistuminen edellyttää hyvää reservin osaamista ja koko kansan tahtoa puolustaa maata", koska tämä teema korostuu tarinassa. Olipa reserviläinen tai ei, ei tekisi itse kullekaan pahaa silloin tällöin miettiä, kuinka toimisi erilaisissa kriisitilanteissa. Varautuminen kuuluu kaikille.
Monenlaisissa tehtävissä Puolustusvoimien palveluksessa työskennellyt Helena Immonen, melkein ikätoverini, on valinnut esikoisromaanilleen sukupuolellemme ja ikäluokallemme epätavallisen aiheen: realistisen skenaariokuvauksen Suomen ja Venäjän sodasta. Sotakirjallisuus on perinteisesti ollut iäkkäämpien miesten laji, ja tämänkaltaiseen teemaan liittyvää jännitysosastoa on Suomessa tainnut hoitaa Ilkka Remes pitkälti yksinään. Kenties lähtökohtansa poikkeuksellisuuden ja minusta erittäin mielenkiintoisen turvallisuuspoliittisen skenaarionsa ansiosta Operaatio Punainen kettu on saanut niin kiinnostuneen vastaanoton. Twitterin perusteella suunnilleen kaikki maamme turvallisuuden kanssa tekemisissä olevat henkilöt olivat lukeneet kirjan ennen minua. Ilmeisen suosittu teos onkin ollut, koska se on monen uuden painoksenkin ottamisen jälkeen ollut lopussa kirjakaupoista ja kirjastojen varausjonot vain pitenevät.
Romaani kertoo eräitten reserviläissisarusten ja heidän lähipiirinsä kokemuksista Itämeren tilanteen kiristyessä ja kriisin johtaessa sotaan. Lukijalta ei edellytetä geopolitiikan eikä juuri turvallisuuspolitiikankaan tuntemusta, vaan useimmat juonen ymmärtämisen kannata keskeiset asiat selitetään auki. Sotilassanasto on kuitenkin oltava hallussa, esimerkiksi sotilasarvot täytyy tuntea. Olin erottavinani kerronnasta opettavaisen vivahteen: aivan kuin lukijat haluttaisiin saada ajattelemaan varautumista erilaisiin kriisitilanteisiin. Tällainen romaaniin upotettu kasvatuksellinen sisältö ei ole välttämättä mitenkään huono asia, vaikka se saattaakin heikentää teoksen kirjallisuudellisuutta.
Tyyliltään kirja on korostetun arkinen, realistinen ja jännityskirjamainen. Luvut ovat niin lyhyitä ja jäävät niin jännittäviin kohtiin, että aina tekee mieli lukea vielä yksi luku lisää. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka jännitys kasvaa jokapäiväisiltä vaikuttavista tapahtumista: mitä tehdään, kun lehtien pikku-uutiset alkavat välittää huolestuttavaa tietoa tai kun kyberhyökkäyksen seurauksena maassa on laaja sähkökatkos? Tämän lajityypin kirjoissa erityisen kammottavia kohtia taitavat olla juuri ne, kun kaikki tuntuu olevan vielä normaalisti. "Tavallisen" elämän kuvaus saa huolestumaan ja uskomaan, että kohta rysähtää ja kovaa.
Lukujen fokalisaatio vaihtelee; enimmäkseen ollaan keskeisimpien henkilöitten pään sisällä, mutta välillä piipahdetaan muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistön ajatuksissa. (Kyllä, kirjassa on uskaltauduttu käyttämään tasavallan presidenttiä ja nykyisen hallituksen ministereitä omilla nimillään!) Lukijana minusta oli kuitenkin helppo seurata, kenen näkökulmasta asioita milloinkin tarkastellaan. Minulla ei ole ihan tarkkaa käsitystä siitä, kuinka paljon tämän lajityypin kirjoissa on tapana kuvailla ja eritellä henkilöitten tunteita, mutta sain vaikutelman, että tässä tunteita selostettiin poikkeuksellisen runsaasti.
Henkilöistä suosikkini on yhden päähenkilön ystävä Musti. Tälle hahmolle on rakennettu kiinnostava tausta ja hänet on liitetty moniin juonen keskeisiin kohtiin. Hän erottuu muista henkilöstä moniulotteisuudellaan. Voisi sanoa, että hän on jopa kaunokirjallinen henkilö ja että hänen kohtalonsa on määritelty jo Aristoteleen Runousopissa.
Tuntematon sotilas, johon kaikkia sotaromaaneja varmasti verrataan, tunnetaan henkilöittensä tunnistettavista idiolekteista eli yksilöllisistä puhetavoista. Operaatio Punaisen ketun henkilöt puhuvat enimmäkseen kovin samalla tavalla, melkeinpä tilanteesta riippumatta yleiskieltä tai yleispuhekieltä. Yksi ulkomaalaistaustainen henkilö käyttää omituista sekakieltä, jolla ei ole paljonkaan tekemistä oppijansuomen kanssa. Vieraskieliset keskustelut on kirjoitettu muutamaa kohdekielistä fraasia lukuun ottamatta suomeksi yleiskielellä. Niistä jäivät mietityttämään valitusta linjasta poikkeavat kohdat, joissa käännös on puhekielinen tai tyyliltään muuten värittynyt. Nämä "käännökset" saivat pohtimaan, mitä henkilöt ovat "alun perin" sanoneet. Näistä ajatuksista oivalsin, että suhtauduin kirjaan kuin monikieliseen ja suomeksi tekstitettyyn toimintajännäritelevisiosarjaan: tilanteinen kielenkäyttö ja käännösratkaisut olisivat kiinnostaneet vähintään yhtä paljon kuin juoni.
Romaani taipuisi minusta mainiosti elokuvaksi tai toimintasarjaksi. Esikuvana voisi hyödyntää Puolustusvoimien opetuselokuvia Taistelukenttä 1998 ja Taistelukenttä 2020. Operaatio Punaisen ketun tunnuslauseeksi sopisivat viimeksi mainitun loppusanat "onnistuminen edellyttää hyvää reservin osaamista ja koko kansan tahtoa puolustaa maata", koska tämä teema korostuu tarinassa. Olipa reserviläinen tai ei, ei tekisi itse kullekaan pahaa silloin tällöin miettiä, kuinka toimisi erilaisissa kriisitilanteissa. Varautuminen kuuluu kaikille.
February 2, 2025
Immosen kirjat ovat saaneet sen verran innostuneen vastaanoton, että päätin tsekata sarjan ensimmäisen kirjan.
Kaunokirjallisia ansioita kirjalla ei suuremmin ollut.
Hyvää oli puolustusvoimien ja sotateknologian tuntemus, se oli vakuuttavaa. Melkein pelottavaa oli se, miten hyvin Immonen on kuvitellut maailmanpolitiikan kiemurat hybridiuhkineen.
Plussaa myös naisesta sotimassa ja muusta naisnäkökulmasta. Jännää oli se, että lukuisat poliitikot, toimittajat yms. esiintyvät kirjassa omilla nimillään. En ihan tiedä, oliko se hyvä ratkaisu. Monessa kohdassa myös paistoi läpi kirjailijan omat poliittiset mieltymykset, siltä ainakin kovasti tuntui.
Kaunokirjallisia ansioita kirjalla ei suuremmin ollut.
Hyvää oli puolustusvoimien ja sotateknologian tuntemus, se oli vakuuttavaa. Melkein pelottavaa oli se, miten hyvin Immonen on kuvitellut maailmanpolitiikan kiemurat hybridiuhkineen.
Plussaa myös naisesta sotimassa ja muusta naisnäkökulmasta. Jännää oli se, että lukuisat poliitikot, toimittajat yms. esiintyvät kirjassa omilla nimillään. En ihan tiedä, oliko se hyvä ratkaisu. Monessa kohdassa myös paistoi läpi kirjailijan omat poliittiset mieltymykset, siltä ainakin kovasti tuntui.
July 2, 2021
Luen harvemmin aiheen kirjoja, varsinkaan fiktiona, mutta tätä suositteli sen verran moni jotta päätin antaa kirjalle mahdollisuuden.
Kirjassa on paljon hyvää. Lähdetään niistä liikkeelle.
Kuvitteellinen itänaapurin hyökkäys maahamme voisi mennä varmasti monellakin tapaa, mutta tässä oli varsin realistisen oloinen kuvaus yhdestä mahdollisesta skenaariosta. Puolustusvoimien toiminta kriisitilanteessa oli kuvattu ilahduttavan tarkasti, muttei kuitenkaan puisevan yksityiskohtaisesti. Säilyi koko ajan tasapaino sen suhteen, että kerrottiin riittävästi, muttei jääty jumiin merkityksettömiin asioihin. Todellisten henkilöiden nimien käyttö toimi myös todella hyvin.
Tämä on niitä kirjoja, jotka lukee niin sanotusti yhdeltä tai kahdelta istumalta. Tämäkin on ehdottomasti kohteliaisuus.
Lasken myös positiiviseksi omalta osaltani sen, että kirjasta on jopa vaikea erottaa todellisia sankareita tai yhtä supermiestä tai -naista, vaan kaikki osallistuvat operaatioon omasta tilanteestaan ja ovat jokainen yhtä lailla sankareita jos niin haluaa asiaa tarkastalla. Toiset kärsivät enemmän ja toiset vähemmän, mutta kukaan ei pääse helpolla.
Kuvaukset myös kybersodan ja sabotaasin osuudesta olivat hyvin tehtyjä. Tällä on varmasti isompi merkitys nykyajan sotatilanteessa kuin ehkä moni ymmärtääkään. Tätä puolta olisi voinut kaivaa ehkä syvemmältäkin, mutta toisaalta se on enemmän oman mielenkiintoni kohde kuin mahdollisesti suuren yleisön, eikä välttämättä toimi juonellisesti kaikille.
Isoin negatiivinen asia omaan lukukokemukseen yhdistyy ehkä kahteen asiaan.
Ensimmäinen on henkilöhahmot. Heistä ei oikein saa kiinni. He ovat ohuita ja huteria, yksin tunteidensa vallassa tai täysin värittömiä. Niin viholliset kuin oman maan ihmiset ilmestyvät ja katoavat. Juuri kun heistä vähän kiinnostuu, he ovat poissa. Sodan motiivin voi lukea rivien välistä, mutta olisi ollut mukavaa kuulla Putinista enemmänkin kuin yksi puhelu. Toisaalta julkisten hahmojen kanssa heistä sentään tietää jotain kirjan ulkopuolellakin ja mielikuvitukselle jää sopivasti tilaa: toimisiko Niinistö oikeasti näin - ehkä?
Toinen negatiivinen asia on kielellinen monotonisuus. Tämä voi olla taas kerran jotain mikä pitää romaanin koossa ja sopii asiakeskeiseen kerrontaan. Jokin siitä silti jättää hengettömäksi. Melkein kuin lukisi virallista raportteja sodan kulusta. Dialogit pelastavat tästä osan: ne kuulostavat ihmisten puhumilta.
Entä suosittelisinko kirjaa? Ehdottomasti. Aionko Helena Immosen seuraavan romaanin? Aivan varmasti. Ehkä tästä saisi jopa hyvän elokuvan tai tv-sarjan.
Kirjassa on paljon hyvää. Lähdetään niistä liikkeelle.
Kuvitteellinen itänaapurin hyökkäys maahamme voisi mennä varmasti monellakin tapaa, mutta tässä oli varsin realistisen oloinen kuvaus yhdestä mahdollisesta skenaariosta. Puolustusvoimien toiminta kriisitilanteessa oli kuvattu ilahduttavan tarkasti, muttei kuitenkaan puisevan yksityiskohtaisesti. Säilyi koko ajan tasapaino sen suhteen, että kerrottiin riittävästi, muttei jääty jumiin merkityksettömiin asioihin. Todellisten henkilöiden nimien käyttö toimi myös todella hyvin.
Tämä on niitä kirjoja, jotka lukee niin sanotusti yhdeltä tai kahdelta istumalta. Tämäkin on ehdottomasti kohteliaisuus.
Lasken myös positiiviseksi omalta osaltani sen, että kirjasta on jopa vaikea erottaa todellisia sankareita tai yhtä supermiestä tai -naista, vaan kaikki osallistuvat operaatioon omasta tilanteestaan ja ovat jokainen yhtä lailla sankareita jos niin haluaa asiaa tarkastalla. Toiset kärsivät enemmän ja toiset vähemmän, mutta kukaan ei pääse helpolla.
Kuvaukset myös kybersodan ja sabotaasin osuudesta olivat hyvin tehtyjä. Tällä on varmasti isompi merkitys nykyajan sotatilanteessa kuin ehkä moni ymmärtääkään. Tätä puolta olisi voinut kaivaa ehkä syvemmältäkin, mutta toisaalta se on enemmän oman mielenkiintoni kohde kuin mahdollisesti suuren yleisön, eikä välttämättä toimi juonellisesti kaikille.
Isoin negatiivinen asia omaan lukukokemukseen yhdistyy ehkä kahteen asiaan.
Ensimmäinen on henkilöhahmot. Heistä ei oikein saa kiinni. He ovat ohuita ja huteria, yksin tunteidensa vallassa tai täysin värittömiä. Niin viholliset kuin oman maan ihmiset ilmestyvät ja katoavat. Juuri kun heistä vähän kiinnostuu, he ovat poissa. Sodan motiivin voi lukea rivien välistä, mutta olisi ollut mukavaa kuulla Putinista enemmänkin kuin yksi puhelu. Toisaalta julkisten hahmojen kanssa heistä sentään tietää jotain kirjan ulkopuolellakin ja mielikuvitukselle jää sopivasti tilaa: toimisiko Niinistö oikeasti näin - ehkä?
Toinen negatiivinen asia on kielellinen monotonisuus. Tämä voi olla taas kerran jotain mikä pitää romaanin koossa ja sopii asiakeskeiseen kerrontaan. Jokin siitä silti jättää hengettömäksi. Melkein kuin lukisi virallista raportteja sodan kulusta. Dialogit pelastavat tästä osan: ne kuulostavat ihmisten puhumilta.
Entä suosittelisinko kirjaa? Ehdottomasti. Aionko Helena Immosen seuraavan romaanin? Aivan varmasti. Ehkä tästä saisi jopa hyvän elokuvan tai tv-sarjan.
March 9, 2021
Operaatio Punainen kettu palkittiin vuoden esikoisdekkarina. Aikamoinen vääryys. Tämähän on sotakirja, ei mikään dekkari. Mutta on kyllä lajissaan kehuttava esikoinen. Immosella on sotilaskoulutustausta ja se näkyy niin sota- kuin politiikkaosaamisena. Epäuskottavaa on kyllä löytää päähenkilöiksi parvi näin ihanteellisen sinivalkoisia Suomen puolustajia, aseellisia sellaisia, kuin mitä Immonen marssittaa lukijan eteen. Toivottavasti sellaisia vielä löytyy oikeassa elämässäkin.
Immonen käyttää poikkeuksellisen paljon suoraa dialogia ja se rasittaa "arkitapahtumisssa", mutta toimii erittäin hyvin ministerien välisiä näkemyseroja sekä presidentin ja Puolustusvoimien komentajan välisiä keskusteluja kuvattaessa. Presidentti on nimeltään Sauli Niinistö ja niin on moni muukin poliitikko oikealla nimellään. Sen sijaan yksikään upseeri ei esiinny sotilaspassinimellään. Kirjan sotanäyttämö on upotettu uskottavasti Itämeren alueen jännitteisiin ja Ruotsin ja Suomen Nato-problematiikkaan.
Venäjä hyökkää Suomeen ensin tunnustuksettomilla vihreillä miehillä ja sitten ihan oikealla armeijalla. Immonen tuntuu propagoivan kaikki viime vuosien Puolustusvoimauudistukset sekä asehankinnat oikeaan osuneiksi. Ainoastaan suuria ristiriitoja herättänyt NH90 helikopterihankinta ei saa Immoselta hyväksyntää. Se kelpaa kirjassa vain haavoittuneiden noutamiseen. Muutoinkaan Immosen osaaminen ei näytä ylettyneen lentämiseen, koska Horneteilla ei tässä sotimisessa juuri roolia ole.
Päähenkilöiden perhelavastukset ovat kyllä idealistisen nättejä ja isänmaallisia. Maahanmuuttajatkin integroimaan sotimaan ja kuolemaan Suomen puolesta. Pluspuolelle menevät Immosen hyvät esimerkit hybridivaikuttamisesta, infrastruktuurin sabotoinnista, somen roolista sekä uskottavista harhautusoperaatioista. Suomen pelastaa kiihkeän sotimisen jälkeen presidentti Sauli Niinistö! Sauli ottaa puhelun Putinille ja uhkaa USA:n tulolla mukaan taisteluun ja Suomen liittymisellä Natoon.
Tarina etenee jouhevasti, toki pysähtyy pakollisiin teennäisiin suvantoihin, turhan usein. Kaikki ihmiset ovat hyviä, mutta sota on raakaa ja ruumiita ja invalideja tulee. Hatunnosto rohkeasta tarinan upottamisesta ajankohtaiseen reaalimaailmaamme. Jos lukija kirjan luettuaan alkaa harkita kotivaran kuntoonlaittoa, se on paikkansa ansainnut. Tähdet jäävät kolmoseen epäuskottavan ihanteellisen asenteellisten ihmisverkostolavastusten vuoksi. Tarina taitavine reaalimaailmasidoksineen olisi sinänsä neljän tähden väärti.
Immonen käyttää poikkeuksellisen paljon suoraa dialogia ja se rasittaa "arkitapahtumisssa", mutta toimii erittäin hyvin ministerien välisiä näkemyseroja sekä presidentin ja Puolustusvoimien komentajan välisiä keskusteluja kuvattaessa. Presidentti on nimeltään Sauli Niinistö ja niin on moni muukin poliitikko oikealla nimellään. Sen sijaan yksikään upseeri ei esiinny sotilaspassinimellään. Kirjan sotanäyttämö on upotettu uskottavasti Itämeren alueen jännitteisiin ja Ruotsin ja Suomen Nato-problematiikkaan.
Venäjä hyökkää Suomeen ensin tunnustuksettomilla vihreillä miehillä ja sitten ihan oikealla armeijalla. Immonen tuntuu propagoivan kaikki viime vuosien Puolustusvoimauudistukset sekä asehankinnat oikeaan osuneiksi. Ainoastaan suuria ristiriitoja herättänyt NH90 helikopterihankinta ei saa Immoselta hyväksyntää. Se kelpaa kirjassa vain haavoittuneiden noutamiseen. Muutoinkaan Immosen osaaminen ei näytä ylettyneen lentämiseen, koska Horneteilla ei tässä sotimisessa juuri roolia ole.
Päähenkilöiden perhelavastukset ovat kyllä idealistisen nättejä ja isänmaallisia. Maahanmuuttajatkin integroimaan sotimaan ja kuolemaan Suomen puolesta. Pluspuolelle menevät Immosen hyvät esimerkit hybridivaikuttamisesta, infrastruktuurin sabotoinnista, somen roolista sekä uskottavista harhautusoperaatioista. Suomen pelastaa kiihkeän sotimisen jälkeen presidentti Sauli Niinistö! Sauli ottaa puhelun Putinille ja uhkaa USA:n tulolla mukaan taisteluun ja Suomen liittymisellä Natoon.
Tarina etenee jouhevasti, toki pysähtyy pakollisiin teennäisiin suvantoihin, turhan usein. Kaikki ihmiset ovat hyviä, mutta sota on raakaa ja ruumiita ja invalideja tulee. Hatunnosto rohkeasta tarinan upottamisesta ajankohtaiseen reaalimaailmaamme. Jos lukija kirjan luettuaan alkaa harkita kotivaran kuntoonlaittoa, se on paikkansa ansainnut. Tähdet jäävät kolmoseen epäuskottavan ihanteellisen asenteellisten ihmisverkostolavastusten vuoksi. Tarina taitavine reaalimaailmasidoksineen olisi sinänsä neljän tähden väärti.
Read
February 1, 2021Tätä kirjaa on kehuttu uskottavasta sotakuvauksestaan ja teknisten yksityiskohtien paikkansapitävyydestä. Tartuin tarinaan avoimin mielin, en olekaan aikoihin lukenut sotakirjaa. Sinänsä kiinnostavaa miettiä, millainen sota nyky-Suomessa voisi syttyä, miten taistelut saattaisivat mennä ja millainen ylätason toiminta olisi.
Kirjan tarina itsessään jätti minut kyllä kylmäksi. Henkilöhahmot ovat paperinohuita, heidän tunteensa ja ajatuksensa kirjoitetaan auki moneen kertaan ja alleviivaten, tunteet ovat jo lähes melodramaattisia, eikä ihmissuhdekuvioissa ole oikeastaan yhtään mitään yllättävää tai uutta.
Mutta ihan vauhdikasta luettavaa kyllä, yli 400 sivua solahti vauhdilla. Kaikenlainen spekulaatio kiinnostaa.
Kirjan tarina itsessään jätti minut kyllä kylmäksi. Henkilöhahmot ovat paperinohuita, heidän tunteensa ja ajatuksensa kirjoitetaan auki moneen kertaan ja alleviivaten, tunteet ovat jo lähes melodramaattisia, eikä ihmissuhdekuvioissa ole oikeastaan yhtään mitään yllättävää tai uutta.
Mutta ihan vauhdikasta luettavaa kyllä, yli 400 sivua solahti vauhdilla. Kaikenlainen spekulaatio kiinnostaa.
December 15, 2023
Olipa harvinaisen monella tavalla heikosti kirjoitettu kirja. Juonta on kehuttu uskottavaksi, on se sitä, kun kuulostaa jokaiselta loppusodalta, joista olen ikinä kuullut. Ilmeisimmät mahdolliset iskukohteet ja strategia eivät varsinaisesti huuda oivaltavaa juonta, ei myöskään lähtökohtaisesti sympaattisen, mutta täysin yhdentekevän hahmon tapattaminen ensimmäisessä mahdollisessa käänteessä.
Lääketiedettä kirjaan oli tungettu paljon ja ilmeisesti asiantuntijaakin käytetty apuna. Kumma juttu, koska liki kaikki lääketieteelliset tapahtumat oli rakennettu siten, että teoriassa olivat mahdollisia, eli kyseinen vamma voisi johtaa kyseiseen lopputulemaan, mutta kerrottu tapahtumakulku oli älytön ja epäuskottava.
Kirjassa hekumoitiin oikeilla henkilöillä ja huvittavasti moni oikean maailman tapahtuma osoitti, että tosipaikassa hahmojen esikuvat toimivat liki päin vastoin kuin kirjassa. Niinistö-fanitus oli sitä luokkaa, että myötähävettäisi, jos ei naurattaisi.
Veteraanien ihailun ymmärrän, mutta jos haluaa hekumoida veteraaneilla, niin on vähän huvittavaa tehdä se oman kirjan sankareiden kustannuksella.
Kokonaisuuden kruunaa kirjan kieli, joka on yhdistelmä asiatekstiä ja heikkoa romantiikkaa. Taistelukohtausten kuvauksissa hetkittäin liki sujuvaa kerrontaa, muuten kuin yläastelaisen kynästä. Paremman kirjan joku taitava kertoja naputtelisi todennäköisesti kasaan viikonlopussa. Esikoiskirjailija on varmaan yrittänyt parhaansa ja hyvä kustannustoimittaja olisi jalostanut tästä kelvollisen kolmen tähden teoksen, nyt oli jostain syystä kelpuutettu kaikki mahdollinen toisteisuus ja pahvisuus ja heti kärkeen jätetty kaikki yllätyksellisyys juonesta pois.
Lääketiedettä kirjaan oli tungettu paljon ja ilmeisesti asiantuntijaakin käytetty apuna. Kumma juttu, koska liki kaikki lääketieteelliset tapahtumat oli rakennettu siten, että teoriassa olivat mahdollisia, eli kyseinen vamma voisi johtaa kyseiseen lopputulemaan, mutta kerrottu tapahtumakulku oli älytön ja epäuskottava.
Kirjassa hekumoitiin oikeilla henkilöillä ja huvittavasti moni oikean maailman tapahtuma osoitti, että tosipaikassa hahmojen esikuvat toimivat liki päin vastoin kuin kirjassa. Niinistö-fanitus oli sitä luokkaa, että myötähävettäisi, jos ei naurattaisi.
Veteraanien ihailun ymmärrän, mutta jos haluaa hekumoida veteraaneilla, niin on vähän huvittavaa tehdä se oman kirjan sankareiden kustannuksella.
Kokonaisuuden kruunaa kirjan kieli, joka on yhdistelmä asiatekstiä ja heikkoa romantiikkaa. Taistelukohtausten kuvauksissa hetkittäin liki sujuvaa kerrontaa, muuten kuin yläastelaisen kynästä. Paremman kirjan joku taitava kertoja naputtelisi todennäköisesti kasaan viikonlopussa. Esikoiskirjailija on varmaan yrittänyt parhaansa ja hyvä kustannustoimittaja olisi jalostanut tästä kelvollisen kolmen tähden teoksen, nyt oli jostain syystä kelpuutettu kaikki mahdollinen toisteisuus ja pahvisuus ja heti kärkeen jätetty kaikki yllätyksellisyys juonesta pois.
August 18, 2022
Teoriassa ihan jännittävä (joskin h y v i n ennalta-arvattava) juoni, mutta kieli on kerrassaan kauheaa. Niukka pronominien käyttö ja lauserakenne tekevät kerronnasta todella puuduttavaa ja töksähtelevää.
December 19, 2021
Kiinnostava juoni joka on todentuntuinen ja supermielenkiintoinen. Dialogi ihmisten välillä oli aika köyhästi kuvattua ja tyyli vähän lapsellinen. Kirja imaisi silti mukaansa ja on kiinnostava.
February 23, 2023
Olisi vaatinut muutaman editointikierroksen vielä.
January 1, 2025
Operaatio Punainen kettu on neliosaisen dekkarisarjan avaus ja tulee hybridioperaatioineen pelottavan lähelle viimeaikaisia tosielämän tapahtumia. Lukijana voi vain toivoa, että oikeassa elämässä kotimaan varustautuminen on paremmalla tolalla, kun fiktiossa asioista on jo monta vuotta sitten tähän malliin osattu kirjoittaa.
Siinä missä kirjan tilanne vaikuttaa autenttiselta ja on vetävästi kuvattu ja kerrottu, ovat henkilöhahmot hieman kömpelömpiä. Kirjan sisarukset puolisoineen ja lapsineen jäävät omaan makuuni turhan kaksiulotteisiksi toimintahahmoiksi kirjailijan omassa pelissä, niin kuin tällaisissa juonivetoisissa genrekirjoissa helposti käy.
Sinänsä Immonen osaa hyvin pitää yllä intensiteettiä ja lisätä kierroksia kirjan edetessä, eikä ajoittaisista dialogista kiusaantumisen hetkistä huolimatta tule sellaista oloa, että kirjan haluaisi laskea käsistään. Loppuratkaisukin, vaikkakin melko äkillinen, tuntuu kirjan kontekstissa uskottavalta.
Siinä missä kirjan tilanne vaikuttaa autenttiselta ja on vetävästi kuvattu ja kerrottu, ovat henkilöhahmot hieman kömpelömpiä. Kirjan sisarukset puolisoineen ja lapsineen jäävät omaan makuuni turhan kaksiulotteisiksi toimintahahmoiksi kirjailijan omassa pelissä, niin kuin tällaisissa juonivetoisissa genrekirjoissa helposti käy.
Sinänsä Immonen osaa hyvin pitää yllä intensiteettiä ja lisätä kierroksia kirjan edetessä, eikä ajoittaisista dialogista kiusaantumisen hetkistä huolimatta tule sellaista oloa, että kirjan haluaisi laskea käsistään. Loppuratkaisukin, vaikkakin melko äkillinen, tuntuu kirjan kontekstissa uskottavalta.
January 29, 2021
Klassinen casus belli: Ruotsi päättää yhtäkkiä liittyä Natoon, mikä ei Venäjälle sovi ja Suomi ei voi välttyä joutumasta pelinappulaksi. Ajankohtainen sotakirja, joka kuvaa parin reserviläisen ja kantaupseerin näkökulmasta, kuinka sota Venäjän kanssa voisi käynnistyä. En tällaisia sotakirjoja ole lukenut, joten itselleni tämä oli raikas lukukokemus. Erityisesti tässä virkisti feministinen näkökulma sekä tunteiden, heikkouden, ihmissuhteiden ja siviilielämän käsittely.
Kritiikkinä sanottakoon, että hahmot kuvattiin vähän liikaa sen kautta, että he olivat sotilaita. Turhan paljon varusmiespalveluksen fiilistelyä. Tarinaa olisi voinut saada kiinnostavammaksi, jos kaikki päähahmot eivät olisi olleet jonkinlaisia sotilasintoilijoita.
Kritiikkinä sanottakoon, että hahmot kuvattiin vähän liikaa sen kautta, että he olivat sotilaita. Turhan paljon varusmiespalveluksen fiilistelyä. Tarinaa olisi voinut saada kiinnostavammaksi, jos kaikki päähahmot eivät olisi olleet jonkinlaisia sotilasintoilijoita.
January 15, 2025
Ei ollut juuri odotuksia tätä ajatellen mutta yllätyin positiivisesti.
Ensinnäkin kirja oli ansiokkaasti taustoitettu turvallisuuspoliittisilta ja nykyaikaista sodankäyntiä ja hybridioperaatioita koskevilta osiltaan, ja juonikin ihan mukiinmenevä ja vaiherikas. Tarinan kuljetus ja dialogi tuntuivat paikoin hieman töksähteleviltä, mutta kokonaisuus pysyi silti kasassa. Kirja oli helppolukuinen ja myös kuunneltuna siitä oli helppo pysyä kärryillä. Ei siis mitään kaunokirjallista briljeerausta.
Teos on edelleen nykytilanteessa hyvin ajankohtainen kun turvallisuuspoliittinen ympäristö on Ukrainan sodan ja Suomen sekä Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä myllerryksessä. Lukiessa tuli samalla pohdittua hieman pohjoismaisen turvallisuuden haasteita.
Eli varma valinta niille jotka ovat kiinnostuneita turvallisuuspolitiikasta, sotakirjoista ja kevyistä trillereistä.
Ensinnäkin kirja oli ansiokkaasti taustoitettu turvallisuuspoliittisilta ja nykyaikaista sodankäyntiä ja hybridioperaatioita koskevilta osiltaan, ja juonikin ihan mukiinmenevä ja vaiherikas. Tarinan kuljetus ja dialogi tuntuivat paikoin hieman töksähteleviltä, mutta kokonaisuus pysyi silti kasassa. Kirja oli helppolukuinen ja myös kuunneltuna siitä oli helppo pysyä kärryillä. Ei siis mitään kaunokirjallista briljeerausta.
Teos on edelleen nykytilanteessa hyvin ajankohtainen kun turvallisuuspoliittinen ympäristö on Ukrainan sodan ja Suomen sekä Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä myllerryksessä. Lukiessa tuli samalla pohdittua hieman pohjoismaisen turvallisuuden haasteita.
Eli varma valinta niille jotka ovat kiinnostuneita turvallisuuspolitiikasta, sotakirjoista ja kevyistä trillereistä.
January 10, 2021
Sweden decides to join the NATO. Russia doesn't approve and attack Finland in order to get a foothold near to Swedish capital. I'm not a big fan of war literature, but the book mixed nicely fact & fiction and felt realistic enough. Quick read.
May 8, 2021
Viihdyttävä teos. Ehkä 3,5 tähteä olisi oikeampi tuomio, mutta äänikirjana meni niin vauhdikkaasti, että juonen heikkoudet annettakoon tällä kertaa anteeksi.
January 15, 2021
Operaatio punainen kettu oli sujuvaa tekstiä ilman mieskirjoittajien turhaa jermuilua. Kirjailijaa oli jossakin verrattu naispuoliseksi Ilkka Remekseksi ja ei varmasti kauaksi mene. Odotan innolla seuraavaa.
October 12, 2024
Tarina imaisi mukaansa, mutta kaikkitietävän, vai pikemminkin kaiken tietävänsä luulevan kertojan matkassa oli rasittavaa olla. Henkilöhahmot epätasapainoisia, ja on harmillista, että nainen kirjoittaa kirjaansa hiuksiaan nykivän naisen. Siviilidialogi jättää paljon toivomisen varaa, mutta sotakuvaukset ovat yllättävän uskottavia. Tarinan kehystys näin muutaman vuoden jälkeen luettuna vaikuttaa paikoin jopa propagandalta.
November 3, 2020
Sotafiktion ystävälle varmasti mielenkiintoinen, nykymaailmaan sijoittuva tarina. Tarina tuntui uskottavalta ja eteni suoraviivaisesti, mikä tekee tästä helppolukuisen. Yllätyksiä tai lukijaa erityisesti haastavia käänteitä ei tule.
Henkilöhahmot tuntuivat kädenlämpöisiltä ja joskus vähän kliseisiltä, sijaa on tarinassa annettu enemmän sodankäynnin käytänteille ja joskus vähän turhan yksityiskohtaisten nippelitietojenkin selittämiseen. Tämä ei varmasti ole ongelma, jos on innostunut armeijasta ja sotaskenaarioista.
- Lue, jos olet kiinnostunut armeijasta, turvallisuuspolitiikasta, realistisista sotaskenaarioista.
- Jätä lukematta, jos kaipaat yllätyksiä tai erityisen syvällisiä henkilöhahmoja.
Henkilöhahmot tuntuivat kädenlämpöisiltä ja joskus vähän kliseisiltä, sijaa on tarinassa annettu enemmän sodankäynnin käytänteille ja joskus vähän turhan yksityiskohtaisten nippelitietojenkin selittämiseen. Tämä ei varmasti ole ongelma, jos on innostunut armeijasta ja sotaskenaarioista.
- Lue, jos olet kiinnostunut armeijasta, turvallisuuspolitiikasta, realistisista sotaskenaarioista.
- Jätä lukematta, jos kaipaat yllätyksiä tai erityisen syvällisiä henkilöhahmoja.
April 5, 2021
En tiedä miksi edes ryhdyin tähän, koska en pidä sotakirjoista, siis niistä, jotka keskittyvät itse taisteluun. Mutta ei kirja minusta muutenkaan kummoinen ollut, hyvin keskitason tekstiä. Ihmissuhdeosiot latteita ja melkein harlekin-tasoa. Kesken olisi jäänyt paperisena, mutta äänikirjana kuuntelin oheisviihteenä.
Tähdet asiantuntevasta otteesta.
Tähdet asiantuntevasta otteesta.
February 18, 2022
No niin, jätin tämän kirjan ensin kesken ja vein pöydälle valmiiksi palautettavaksi kirjastoon. Sitten päätin kuitenkin ottaa sen luettavaksi, kun huomasin jossain lehdessä juttua. Ajattelin, että kirjoitan sitten vaikka kahden tähden arvion, mutta joudunkin antamaan täysissä tähdissä neljä (tarkempi arvio: 3,8/5)!
Kirjailija Immonen on reservin upseeri ja hyvin perillä puolustusvoimien asioista. Romaani kertoo siitä, että Gotlantiin hyökkää tunnuksettomia sotilaita ja Ruotsi pyytää Suomelta apua alueen takaisinvaltaukseen. Hyökkäyksen takana on tietysti Venäjä ja Suomen avun vuoksi Suomi joutuu sotaan Venäjän kanssa. Minusta oli hyvä ratkaisu, että kirjassa ovat äänessä myös ihan todelliset henkilöt, kuten tasavallan presidentti Niinistö, presidentit Putin ja Trump sekä Sanna Marinin hallitus. Päähenkilöt ovat fiktiivisiä: reservin upseeri Riina Koivu, hänen pikkuveljensa reservin kersantti Joni Koivu ja Riinan mies, pääesikunnassa työskentelevä aktiiviupseeri, majuri Mikael Koivu. Samoin myöskin esim. Puolustusvoiman komentaja, kenraali Petteri Halme ja pääesikunnan valmiusupseeri, prikaatikenraali Susiluoto ovat fiktiivisiä hahmoja.
Lähdetään ensin siitä, miksi jätin kirjan ensiksi kesken. Kirjailija Immonen on vain reilu 30-vuotias ja minun mielestäni se voisi olla tällä kertaa osin syy henkilöhahmojen pinnallisuuteen. Kun hän kertoo kirjassa Joni Koivusta, joka on alle 30-vuotias, ja tämän puolisosta Meristä, joka on 25-vuotias, ja kun Immonen kirjoittaa, että he ovat asuneet alle vuoden yhdessä (ja Meri on raskaana), niin "Meri saa Jonin vieläkin syttymään". Siis haloo, kaksikymppiset hetken yhdessä olleet ja "vielä saa syttymään". Tai kun 31-vuotiaasta Riinasta kerrotaan, että hän on ollut työpaikassaan vain pari vuotta ja suurinpiirtein edennyt johtajaksi. Tai kun Riinan ja Mikaelin parivuotias poika suurinpiirtein seisoo kotona asennossa ja tottelee vanhempiaan mukisematta. Alkoi hieman uskottavuus mennä, ärsytyksen jälkeen jopa vähän naurattamaan. Vein siis tässä vaiheessa kirjan pöydälle.
Mutta nyt tulee se MUTTA. Jestas, että Immonen osaa kuvata realisesti, miten kriisi ja siitä seurannut sota voisi puhjeta Suomen ja Venäjän välille. Ja miten tapahtumat voisivat edetä, miten eri toimintavaihtoehtoja, myös sotilaallista voimankäyttöä, perustellaan ja niin edelleen.
Eikä siinä vielä kaikki. Kirjan lopussa varsinkin Riinan hahmo saa syvyyttä. Kirjailija Immonen yllättää! No, sodasta palanneiden traumaperäinen stressihäiriö noudattelee aika tuttua kaavaa, jos näin voi sanoa.
Kirja on vielä sikälikin erittäin ajankohtainen, kun tarkastelee maailmapolitiikan nykytilannetta. Minulle tuli jopa hetkittäin olo, että kirjassa kerrottu olisikin oikeasti tapahtunut.
Eli tämähän otti sitten tuulta alleen oikein kunnolla! Ilmeisesti Immonen on suunnitellut uutta kirjaa. Jos on näin, niin luen, kun se ilmestyy.
Kirjailija Risto Isomäellä on muuten vähän sama heikkous eli tuntemastaan asiasta hän osaa kirjoittaa sujuvasti ja mukaansatempaavasti, mutta ne henkilöhahmot - ja välillä tilanteetkin - jäävät hänelläkin ohuiksi. Samoin siis Immosella.
Henkilöhahmojen paikoittaisesta ohuudesta ja muista ylläkuvatuista tilannekuvauksista johtuen arvio 3,8/5, mutta täysissä tähdissä 4. Suosittelen!
Kirjailija Immonen on reservin upseeri ja hyvin perillä puolustusvoimien asioista. Romaani kertoo siitä, että Gotlantiin hyökkää tunnuksettomia sotilaita ja Ruotsi pyytää Suomelta apua alueen takaisinvaltaukseen. Hyökkäyksen takana on tietysti Venäjä ja Suomen avun vuoksi Suomi joutuu sotaan Venäjän kanssa. Minusta oli hyvä ratkaisu, että kirjassa ovat äänessä myös ihan todelliset henkilöt, kuten tasavallan presidentti Niinistö, presidentit Putin ja Trump sekä Sanna Marinin hallitus. Päähenkilöt ovat fiktiivisiä: reservin upseeri Riina Koivu, hänen pikkuveljensa reservin kersantti Joni Koivu ja Riinan mies, pääesikunnassa työskentelevä aktiiviupseeri, majuri Mikael Koivu. Samoin myöskin esim. Puolustusvoiman komentaja, kenraali Petteri Halme ja pääesikunnan valmiusupseeri, prikaatikenraali Susiluoto ovat fiktiivisiä hahmoja.
Lähdetään ensin siitä, miksi jätin kirjan ensiksi kesken. Kirjailija Immonen on vain reilu 30-vuotias ja minun mielestäni se voisi olla tällä kertaa osin syy henkilöhahmojen pinnallisuuteen. Kun hän kertoo kirjassa Joni Koivusta, joka on alle 30-vuotias, ja tämän puolisosta Meristä, joka on 25-vuotias, ja kun Immonen kirjoittaa, että he ovat asuneet alle vuoden yhdessä (ja Meri on raskaana), niin "Meri saa Jonin vieläkin syttymään". Siis haloo, kaksikymppiset hetken yhdessä olleet ja "vielä saa syttymään". Tai kun 31-vuotiaasta Riinasta kerrotaan, että hän on ollut työpaikassaan vain pari vuotta ja suurinpiirtein edennyt johtajaksi. Tai kun Riinan ja Mikaelin parivuotias poika suurinpiirtein seisoo kotona asennossa ja tottelee vanhempiaan mukisematta. Alkoi hieman uskottavuus mennä, ärsytyksen jälkeen jopa vähän naurattamaan. Vein siis tässä vaiheessa kirjan pöydälle.
Mutta nyt tulee se MUTTA. Jestas, että Immonen osaa kuvata realisesti, miten kriisi ja siitä seurannut sota voisi puhjeta Suomen ja Venäjän välille. Ja miten tapahtumat voisivat edetä, miten eri toimintavaihtoehtoja, myös sotilaallista voimankäyttöä, perustellaan ja niin edelleen.
Eikä siinä vielä kaikki. Kirjan lopussa varsinkin Riinan hahmo saa syvyyttä. Kirjailija Immonen yllättää! No, sodasta palanneiden traumaperäinen stressihäiriö noudattelee aika tuttua kaavaa, jos näin voi sanoa.
Kirja on vielä sikälikin erittäin ajankohtainen, kun tarkastelee maailmapolitiikan nykytilannetta. Minulle tuli jopa hetkittäin olo, että kirjassa kerrottu olisikin oikeasti tapahtunut.
Eli tämähän otti sitten tuulta alleen oikein kunnolla! Ilmeisesti Immonen on suunnitellut uutta kirjaa. Jos on näin, niin luen, kun se ilmestyy.
Kirjailija Risto Isomäellä on muuten vähän sama heikkous eli tuntemastaan asiasta hän osaa kirjoittaa sujuvasti ja mukaansatempaavasti, mutta ne henkilöhahmot - ja välillä tilanteetkin - jäävät hänelläkin ohuiksi. Samoin siis Immosella.
Henkilöhahmojen paikoittaisesta ohuudesta ja muista ylläkuvatuista tilannekuvauksista johtuen arvio 3,8/5, mutta täysissä tähdissä 4. Suosittelen!
September 2, 2025
Positiivista kirjassa oli Puolustusvoimien, aseteknologian ja hybridivaikuttamisen tuntemus. Naisnäkökulma oli tuore, joskin tarinan naiset jäivät lopulta varsin kliseisiksi äitihahmoiksi. Toimintakohtauksissa oli hyvin imua ja niissä oli todellakin toiminnan tuntua, mutta hyvä pöhinä lässähti aina uudelleen, kun siirryttiin toisen ääripään eli kodin ja perheen sisäisiin lukuihin, joissa ei juurikaan tapahtunut mitään.
Kirjassa lievästi ärsyttivät pienet seikat, kuten lukujen lopetus konkreettiseen ja itsestäänselvään kysymykseen, lähes kaikilla hahmoilla oli jokin simppeli luontoaiheinen sukunimi, jokaikiselle hahmolle tarinassa annettiin etu- ja sukunimi toimittajia ja sivullisia myöten, vaikka he olisivat esiintyneet tarinassa vain yhden kohtauksen sivuosassa. Poliitikoista ja muista tunnetuista henkilöistä käytettiin heidän oikeita nimiään, mikä tuntui hieman oudolta. Tarinan henkilökaarti tuntui jotenkin liian täydelliseltä sotilasperheeltä, joka pyöri pienessä piirissään. Toisaalta kirjan lopussa yhtäkkisen näkökulman saa partiokaveri, mikä tuntui irtonaiselta palaselta. Kirjan loppuratkaisu tuntui muutenkin hieman kiirehdityltä.
Huomioista huolimatta aion kuitenkin tarttua Immosen uudempiin kirjoihin ja ottaa selvää, minkälaisia näkökulmia niistä löytyy :)
Kirjassa lievästi ärsyttivät pienet seikat, kuten lukujen lopetus konkreettiseen ja itsestäänselvään kysymykseen, lähes kaikilla hahmoilla oli jokin simppeli luontoaiheinen sukunimi, jokaikiselle hahmolle tarinassa annettiin etu- ja sukunimi toimittajia ja sivullisia myöten, vaikka he olisivat esiintyneet tarinassa vain yhden kohtauksen sivuosassa. Poliitikoista ja muista tunnetuista henkilöistä käytettiin heidän oikeita nimiään, mikä tuntui hieman oudolta. Tarinan henkilökaarti tuntui jotenkin liian täydelliseltä sotilasperheeltä, joka pyöri pienessä piirissään. Toisaalta kirjan lopussa yhtäkkisen näkökulman saa partiokaveri, mikä tuntui irtonaiselta palaselta. Kirjan loppuratkaisu tuntui muutenkin hieman kiirehdityltä.
Huomioista huolimatta aion kuitenkin tarttua Immosen uudempiin kirjoihin ja ottaa selvää, minkälaisia näkökulmia niistä löytyy :)
December 29, 2022
Sujuvaa ja nopealukuista remesmäistä suoraviivaista toimintaromaania Venäjän kanssa käytävästä sotimisesta - erona naksun verran vähemmän teknologiapornoa ja naksun verran enemmän päähenkilöiden fiiliksiä elämän mullistuessa.
Aika on ajanut ehkä hiukan kirjan ohi - spekulaatio ei ole enää niin kylmäävää vaikka onkin äärimmäisen ajankohtaista, päättäjien nimien ollessa uutisista tuttuja.
Kirjan kuvaama maailma on kuitenkin jo menneisyyden tunkkaiselta suomettuneisuudelta haiskahtavaa - laittaa tietysti miettimään miten paljon maailma onkaan ehtinyt vuodessa muuttua. Vaan mistäpä sitä tietää missä maailmassa elämme taas sitten kun tämän arvostelun kirjoittamisesta on hetki kulunut.
3 miinus pyöristyy kolmoseksi koska loppujenlopuksi melko yllätyksetön tarina joka on kerrottu jo useita kertoja.
Aika on ajanut ehkä hiukan kirjan ohi - spekulaatio ei ole enää niin kylmäävää vaikka onkin äärimmäisen ajankohtaista, päättäjien nimien ollessa uutisista tuttuja.
Kirjan kuvaama maailma on kuitenkin jo menneisyyden tunkkaiselta suomettuneisuudelta haiskahtavaa - laittaa tietysti miettimään miten paljon maailma onkaan ehtinyt vuodessa muuttua. Vaan mistäpä sitä tietää missä maailmassa elämme taas sitten kun tämän arvostelun kirjoittamisesta on hetki kulunut.
3 miinus pyöristyy kolmoseksi koska loppujenlopuksi melko yllätyksetön tarina joka on kerrottu jo useita kertoja.
December 15, 2024
Olipa hyvä. Ja jännä kokemus kun olin lukemassa tätä ja samaan aikaan alkoi televisiossa Konflikti-sarja. Olin että hetkinen. Enkös minä juuri lukenut tästä. Päässä alkoi mennä sekaisin mitä tapahtui kirjassa ja mitä tv-sarjassa. Googlettelin ja niinhän se toki oli: Immonen oli mukana käsikirjoittamassa Konflikti-sarjaa. Aivan, jokin hoksotin mullakin pelaa kun tajusin yhteneväisyyksiä. Vuonna 2020 ulkopoliittinen tilanne oli mikä oli ja nyt vuonna 2024 se on ihan eri. Täytyy ymmärtää, että kirjan loppuratkaisu perustui kuvitteelliseen maailmaan muutama vuosi sitten. Hyvin kirjoitettu joka tapauksessa, piti otteessaan, vaikka en sotajuttujen ystävä ole ollenkaan.
January 18, 2025
Mahtava lukukokemus ja pelottavan ajankohtainen. Minusta se antaa maallikkolukijalle kurkistuksen armeijaan ja siihen todellisuuteen hybridiuhkien kera, jossa nyt elämme. Omaa varautumistasoa tulisi ylläpitää aktiivisesti ja mietin jo kirjan innoittama, että pitäisikö ottaa tavoitteeksi kunnon mittaaminen perinteisellä cooper-testillä ja tavoitella selvää parannusta?
Kielellisesti todella sujuvaa tarinankerrontaa kaunista ilmaisutapaa unohtamatta ja minusta kieli oli myös rikasta. Uskomattoman hieno debyytti ja todellakin aion lukea muut sarjan kirjat ja kirjailijan muuta tuotantoa.
Kielellisesti todella sujuvaa tarinankerrontaa kaunista ilmaisutapaa unohtamatta ja minusta kieli oli myös rikasta. Uskomattoman hieno debyytti ja todellakin aion lukea muut sarjan kirjat ja kirjailijan muuta tuotantoa.
October 26, 2025
Vetävästi kirjoitettu dekkari. Tarpeeksi jännittävä, yllättävä juoni ja mielenkiintoiset henkilöhahmot. Lisäksi aihepiiri varsin kylmäävä Suomen kannalta.
Ensimmäinen Suomeen sijoittunut dekkari, jonka luin pitkästä aikaan. Jostain syystä olen suosinut tähän mennessä ruotsalaisia ja tanskalaisia dekkareita. Ehkä tarinat eivät tunnu niin epäuskottavilta, kun miljöö ei ole tuttu, mutta on näissä kotikulmille sijoittuvissa jännityskirjoissa puolensa. Tuntuu aavistuksen verran kammottavammalta, kun hahmojen nimet ovat tuttuja ja aihepiirit myös.
Ensimmäinen Suomeen sijoittunut dekkari, jonka luin pitkästä aikaan. Jostain syystä olen suosinut tähän mennessä ruotsalaisia ja tanskalaisia dekkareita. Ehkä tarinat eivät tunnu niin epäuskottavilta, kun miljöö ei ole tuttu, mutta on näissä kotikulmille sijoittuvissa jännityskirjoissa puolensa. Tuntuu aavistuksen verran kammottavammalta, kun hahmojen nimet ovat tuttuja ja aihepiirit myös.
November 3, 2025
Luin tämän taustatyönä kässäriä varten. Operaatio Punainen kettu on kirjoitettu vetävästi ja juonellisesti sodankäynnin eteneminen oli mukaansatempaavaa ja hengästyttävääkin luettavaa. Taustatyön puolesta tämä antoi hyvin pohdittavaa, mutta kaunokirjallisuuden näkökulmasta tämä ei anna valtavasti. Hahmot jäävät latteiksi ja vähän itseään toistaviksi, näkökulmat hyppivät omaan makuuni turhankin paljon, vaikka toisinaan antavatkin odottamattoman lisän tarinaan, ja lukujen lyhyys toimi mielestäni toisinaan jännitettä vastaan. Vetävä romaani kuitenkin!
July 23, 2021
Tämä yllätti positiivisesti. Pelottavan todenmukaisen oloinen ja siksi jopa vähän pelottavakin. Erityisen miellyttävää lukea naisen kirjoittamaa sotakirjallisuutta, jossa on paljon liitännäisyyttä nykyaikaan ja toisaalta nykyaikaiseen sodankäyntiin.
Henkilöhahmot eivät saaneet aivan täyttä syvyyttä ja määrä oli mielestäni hieman liian suuri.
Luen ehdottomasti seuraavat kirjat, jos jatkoa seuraa!
Henkilöhahmot eivät saaneet aivan täyttä syvyyttä ja määrä oli mielestäni hieman liian suuri.
Luen ehdottomasti seuraavat kirjat, jos jatkoa seuraa!
December 25, 2022
Kaikin puolin mukaansatempaava tarina skenaariosta, joka olisi voinut toteutua vielä vuosi sitten. Vaikka en itse fanita perinpohjaisen kuvailevaa kerrontaa, tässä tuntui henkilöiden ja joskus asioidenkin kuvailu jäävän pinnalliseksi, mutta toisaalta joidenkin henkilöiden kohdalla myös merkityksettömäksi. Ristiriitaisesti arvostan hyvin asiapitoista ja tarinaa eteenpäin kuljettavaa tapaa, ja kun kirjan imu pakotti lukemaan muutamalla istumalla, arvosanaksi täytyy antaa vähintään 4/5.
March 18, 2023
Jossain keskustelussa joskus kaivattiin nuorille armeijasta ja metsästämisestä kertovaa kirjallisuutta, tässä voisi olla vähän molempia, joskis myös mm. synnytyskuvausta. Jännästi koen tätä markkinoidun jännärinä vaikka aika puhtaasti sotakirja taitaa olla kyseessä. Erikoista lukea nykyisessä maailmantilanteessa vieläpä kun tuttujen poliitikkojen suihin asetetaan repliikkejä ja maanpuolustuspäätöksiä.
Displaying 1 - 30 of 77 reviews