What do you think?
Rate this book
Spiritistinen istunto
1800-luvun loppu, fin-de-siéncle, oli kiihkeää vaihtoehtoisen hengellisyyden ja okkultismin aikaa. Eurooppa Suomea myöten janosi esoteerista tietoa, mysteereitä ja magiaa. Spiritistiset istunnot keräsivät suuria yleisöjä, ja niistä puhuttiin kaikkialla.
Helsingissä vieraili loppuvuodesta 1893 maineikas Madame d'Espérance, ja koko Suomi kuhisi kuuluisan meedion mystisistä istunnoista. Salien pimeydessä oli vaeltanut valkeita henkiä, ja monet olivat nähneet kuolleiden rakkaidensa hahmon.
Keitä nämä salaperäiset meediot olivat ja mistä he tulivat? Mitä spiritistisissä istunnoissa tapahtui, ja millaista esoterian ja okkultismin kulta-aika Suomessa oli?
Marjo Kaartinen on kulttuurihistorian professori Turun yliopistossa.
Helsingissä vieraili loppuvuodesta 1893 maineikas Madame d'Espérance, ja koko Suomi kuhisi kuuluisan meedion mystisistä istunnoista. Salien pimeydessä oli vaeltanut valkeita henkiä, ja monet olivat nähneet kuolleiden rakkaidensa hahmon.
Keitä nämä salaperäiset meediot olivat ja mistä he tulivat? Mitä spiritistisissä istunnoissa tapahtui, ja millaista esoterian ja okkultismin kulta-aika Suomessa oli?
Marjo Kaartinen on kulttuurihistorian professori Turun yliopistossa.
- GenresNonfiction
245 pages, Hardcover
First published August 7, 2020
7 people are currently reading
61 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
September 30, 2020
Aihe oli mielenkiintoinen,mutta varsinkin alkupuoli kirjoitettu aika vanhahtavasti ja puisevasti. Tähän aiheeseen olisi sopinut hieman populäärimpi kirjoitusote paljon paremmin.
October 18, 2020
Voin suositella tätä kenelle tahansa kummitusjutuista, taikureista, salatieteistä tai ylipäätään kulttuurihistoriasta kiinnostuneille ja vaikkapa siitä viehättyneille, millaisia huvituksia 1800-luvun kaupunkilaiset harrastivat! Erittäin hyvin kirjoitettu, vaikka sisältää paljon yksityiskohtaista tietoa ja antaa lukijalle tilaa muodostaa oman näkemyksensä nykyisinkin varsin kiistellystä aiheesta. Tavoittaa kauniisti esoteerisen, inhimillisen tunnelman tieteellisen otteen säilyttäen.
August 22, 2020
Kulttuurihistorian professori kertoo tässä lumoavassa kirjassaan kahdesta, samalla okkulttuurin kentällä viime vuosisadan vaihteessa vaikuttaneesta henkilöstä: meedio Madame d’Espérancesta ja taikuri, antispiritisti Faustinosta - he molemmat olivat tuttuja myös suomalaisille, sillä d’Espérancen Helsingin-sessiot ovat kansainvälisestikin tunnettuja, ja Faustinus kiersi ahkerasti esiintymislavoja ympäri Suomen ja osallistui myös Psyykkisen tutkimuksen yhdistyksen perustamiseen. Samalla Kaartinen piirtää tarkkaa ja elävää kuvaa aikakaudesta ja siitä, miten esoteria, henkisyys, tiede ja taide kietoutuivat monisyisesti toisiinsa, ja miten esoteria oli olennainen osa yhteiskunnan modernisaatiota. Teos on kirjoitettu sujuvalla ja ilmeikkäällä kielellä, myös tutkija itse pilkahtelee tekstissä. Se on myös tarkasti toteutettua ja yksityiskohtaisesti viitoitettua tieteellistä tutkimusta.
March 6, 2021
Tässäpä taas hyvä tietokirja.
Kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen tarkastelee kirjassaan 1800-luvun lopun ja vuosisatojen vaihteen Suomea ja silloin muodissa ollutta spiritismiä. Tarinan keskellä on kaksi erilaista esiintyjää: toinen on spiritisti ja toinen antispiritisti - siis silmänkääntä ja taikuri, joka tekee spiritismin tyylisiä esityksiä, mutta ilman yliluonnollista selitystä. Ihan sellaista klassista "huijari ja huijauksen paljastaja"-asetelmaan ei Madame d'Esperance ja Faustinuksen (mitkä nimet!) kautta päästä, mutta mekein.
Näiden kahden suomessa käyneen ulkomaalaisen esiintyjän kautta päästään kiinni 1800-luvun lopun, fin de sièclen, kulttuuriin Suomessa ja erityiseti Helsingissä. Miten kansainvälistä kaikki on ollutkaan! Tanskalainen taikuri on esiintynyt tanskaksi suomalaisille ja englantilainen meedio on vieraillut Ruotsin kautta Suomessa useampaan kertaan.
Kirjan mitta ja mittakaava on juuri sopiva: 200 sivua kahdesta henkilöstä on tarpeeksi paljastava, mutta ei kaikenkattava katsaus spiritistien maailmaan ja aikakauden kulttuurimaailmaan. Teksti ei latistu tapahtumien kertaamiseksi, nimiluetteloksi tai päivämäärien listaamiseksi, vaan Kaartinen saa hahmoihinsa ja maailmaansa eloa.
Pidin myös siitä miten kirjoittaja itse on läsnä tekstissä: Kaartinen kirjoittaa miten jonkin asian selvittäminen on vaatinut päivien työn tanskalaisessa arkistossa lehtileikkeitä selaten - työ tehdään näkyväksi, mutta ilman sankaritutkijan itsekorostamista. Vaikutelma on enemmänkin se, että Kaartinen on halunnut kertoa lukijalle miten kirjan taustalla oleva tieto on hankittu ja mihin tehdyt tulkinnat perustuvat.
Näissä kohdissa on oikeastaan vain se huono puoli, että ne saavat pohtimaan, että olisiko pitänyt sittenkin tehdä tutkinto loppuun ja ryhtyä kulttuurintutkijaksi... No, onneksi muiden tutkimusten lukeminen ei vaadi maisterinpapereita!
Hyvän tietokirjan tunnistaa siitä, että se jättää nälän lukea lisää. Kuten kuuluukin, myös Spiritistisessä istunnossa on hyvin kattava kirjallisuusluettelo lopussa. Sieltä nappasin ostoskoriini Heikki Nevalan kirjoittaman Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita — taikurien vaiheita Suomessa 1800-luvulta 1960-luvulle -kirjan, joka on myös SKS:n julkaisema.
Kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen tarkastelee kirjassaan 1800-luvun lopun ja vuosisatojen vaihteen Suomea ja silloin muodissa ollutta spiritismiä. Tarinan keskellä on kaksi erilaista esiintyjää: toinen on spiritisti ja toinen antispiritisti - siis silmänkääntä ja taikuri, joka tekee spiritismin tyylisiä esityksiä, mutta ilman yliluonnollista selitystä. Ihan sellaista klassista "huijari ja huijauksen paljastaja"-asetelmaan ei Madame d'Esperance ja Faustinuksen (mitkä nimet!) kautta päästä, mutta mekein.
Näiden kahden suomessa käyneen ulkomaalaisen esiintyjän kautta päästään kiinni 1800-luvun lopun, fin de sièclen, kulttuuriin Suomessa ja erityiseti Helsingissä. Miten kansainvälistä kaikki on ollutkaan! Tanskalainen taikuri on esiintynyt tanskaksi suomalaisille ja englantilainen meedio on vieraillut Ruotsin kautta Suomessa useampaan kertaan.
Kirjan mitta ja mittakaava on juuri sopiva: 200 sivua kahdesta henkilöstä on tarpeeksi paljastava, mutta ei kaikenkattava katsaus spiritistien maailmaan ja aikakauden kulttuurimaailmaan. Teksti ei latistu tapahtumien kertaamiseksi, nimiluetteloksi tai päivämäärien listaamiseksi, vaan Kaartinen saa hahmoihinsa ja maailmaansa eloa.
Pidin myös siitä miten kirjoittaja itse on läsnä tekstissä: Kaartinen kirjoittaa miten jonkin asian selvittäminen on vaatinut päivien työn tanskalaisessa arkistossa lehtileikkeitä selaten - työ tehdään näkyväksi, mutta ilman sankaritutkijan itsekorostamista. Vaikutelma on enemmänkin se, että Kaartinen on halunnut kertoa lukijalle miten kirjan taustalla oleva tieto on hankittu ja mihin tehdyt tulkinnat perustuvat.
Näissä kohdissa on oikeastaan vain se huono puoli, että ne saavat pohtimaan, että olisiko pitänyt sittenkin tehdä tutkinto loppuun ja ryhtyä kulttuurintutkijaksi... No, onneksi muiden tutkimusten lukeminen ei vaadi maisterinpapereita!
Hyvän tietokirjan tunnistaa siitä, että se jättää nälän lukea lisää. Kuten kuuluukin, myös Spiritistisessä istunnossa on hyvin kattava kirjallisuusluettelo lopussa. Sieltä nappasin ostoskoriini Heikki Nevalan kirjoittaman Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita — taikurien vaiheita Suomessa 1800-luvulta 1960-luvulle -kirjan, joka on myös SKS:n julkaisema.
August 29, 2021
Kirja kertoo 1890-luvun spiritsimi- ja antispritimismi-innostuksesta Suomessa. Aihe ei ole loppuunkaluttu ja varmasti ansaitsee tarkastelunsa.
Harmittavaa lukijan kannalta on, että kirja keskittyy niin vahvasti kahteen alan esiintyjään. Trendin kiinnittyminen ja vertailu muihin ajan ilmiöihin jää vähäiseksi. Kun kirjoittaja esittää, että koko Suomessa kohistiin spiritismistä ja "kaikkien oli otettava ilmiöön kantaa", olisi tarvittu esitettyjä todisteita enemmän. Väitän, että vaikkapa Kainuun nälkäperillä otettiin vuosisadan lopussa kantaa lähinnä leivän ja paloviinan riittävyyteen.
Yksityiskohdat seansseista ja henkilöistä ovat osin kiinnostavia. Viihdetaiteilija Faustinuksen yksityiskirjeenvaihdon ja naisjuttujen tarkka kuvaus menee kuitenkin tirkistelyn puolelle, eikä minusta kerro oikein mitään antispiritismistä eikä edes henkilön urasta.
Harmittavaa lukijan kannalta on, että kirja keskittyy niin vahvasti kahteen alan esiintyjään. Trendin kiinnittyminen ja vertailu muihin ajan ilmiöihin jää vähäiseksi. Kun kirjoittaja esittää, että koko Suomessa kohistiin spiritismistä ja "kaikkien oli otettava ilmiöön kantaa", olisi tarvittu esitettyjä todisteita enemmän. Väitän, että vaikkapa Kainuun nälkäperillä otettiin vuosisadan lopussa kantaa lähinnä leivän ja paloviinan riittävyyteen.
Yksityiskohdat seansseista ja henkilöistä ovat osin kiinnostavia. Viihdetaiteilija Faustinuksen yksityiskirjeenvaihdon ja naisjuttujen tarkka kuvaus menee kuitenkin tirkistelyn puolelle, eikä minusta kerro oikein mitään antispiritismistä eikä edes henkilön urasta.
October 21, 2021
Teos kertoi lähteiden pohjalta mielenkiintoisella tavalla suhteellisen yksityiskohtaisesti okkultismin sekä hengellisyyden ajasta 1800-luvulla. Kirjassa kiedottiin hienosti tuohon aikaan mystisiä menetelmiä käyttävien henkilöiden tarinoiden linkityksiä yhteen. Kirjan +245 sivua oli toisinaan aika ähkyä luettavaa, ja hyvin tieto pohjaista tekstiä ei niellyt paljon kerralla.
April 4, 2024
Tartuin tähän kirjaan kirjastossa kannen takia. Ajattelin että se olisi Agatha Christie tyyppinen murhamysteeri. Ei ollutkaan. Historiasta kiinnostuneena luin kirjan eikä kaduta. Hyvin mielenkiintoinen aihe, kulttuurihistoriaa parhaimmillaan. Alussa ehkä kuvattiin vähän liian tarkkaan ja pitkäveteisesti tapahtumia mutta se annettakoon anteeksi tämän tyyppisessä tekstissä.
November 23, 2020
Non-fiction about Spiritualism in Finland. Review in Finnish, because there's no English translation.
Mielenkiintoinen aihe (varsinkin siksi, että spiritismi on mulle tuttu Suomen näkökulmasta vain Minna Canthin Spiritistinen istunto -näytelmän kautta). Tyylillisesti Kaartisen teksti ei kuitenkaan oikein vetänyt. Tuntui jotenkin muistiinpanomaiselta, ja joissain kohdissa narratiivi hyppäsi asiasta toiseen tai toisteli samoja asioita.
Sinänsä kiva oppia uutta ja tutustua uusiin henkilöihin (täyte Goodreadsin "witchcraft-occult-satan" -hyllyyn on aina tervetullutta), mutta odotin yleisempää otetta kahden henkilön elämäkerran sijasta. Kokonaisuutena jäi vähän hajanainen kuva. Esim. Suruton kaupunki pääsee heittämällä parhaimpien suomalaisten tietokirjojen joukkoon, mutta tästä jäi aika vaisu jälkimaku.
Mielenkiintoinen aihe (varsinkin siksi, että spiritismi on mulle tuttu Suomen näkökulmasta vain Minna Canthin Spiritistinen istunto -näytelmän kautta). Tyylillisesti Kaartisen teksti ei kuitenkaan oikein vetänyt. Tuntui jotenkin muistiinpanomaiselta, ja joissain kohdissa narratiivi hyppäsi asiasta toiseen tai toisteli samoja asioita.
Sinänsä kiva oppia uutta ja tutustua uusiin henkilöihin (täyte Goodreadsin "witchcraft-occult-satan" -hyllyyn on aina tervetullutta), mutta odotin yleisempää otetta kahden henkilön elämäkerran sijasta. Kokonaisuutena jäi vähän hajanainen kuva. Esim. Suruton kaupunki pääsee heittämällä parhaimpien suomalaisten tietokirjojen joukkoon, mutta tästä jäi aika vaisu jälkimaku.
Displaying 1 - 8 of 8 reviews