Tilanne päällä, Aino Ritari

by Anna Rimpelä

Poliittisesti takuuepäkorrekti mummohuumori iskee suoraan mustimpaan nauruhermoon!​

Pitkään meni ihan hyvin -romaanissa lukijat hurmanneen seniorisankari Aino Ritarin seikkailut jatkuvat entistäkin hulvattomammin kääntein.​

Salskeaa heimopäällikköä ei ikinä kuulunut noutamaan Ainoa alttarille, mutta kun naapurin Sepon ja turvapaikanhakija Kidanen kanssa lähdetään joulupukkikeikalle, saa Ainon estottomasta asenteesta osansa koko naapurusto.

Kun Kidane sitten pitäisi pelastaa uhkaavalta palautukselta, osoittaa Aino, että peloton oma-aloitteisuus vie voittoon kiperimmässäkin tilanteessa. Ratsastaako pelastava ritari horisontista nakki suupielessään?

Genres: Finnish Literature, Humor

Hardcover

Published June 1, 2020

Reviews

[Mintti]

Aino Ritari jatkaa omalaatuista kohellustaan tässä toisessa kirjassa. Heimosoturi ei sitten tullutkaan hänen luokseen, mutta onneksi naapurin Sepolla on turvapaikanhakija jota voi tutustuttaa Suomalaiseen elämäntyyliin. Kohellukseksihan kaikki menee, kielimuuri ja kaikki. Lisäksi iloa Ainon elämään tuo marsu, joka heitettyään henkensä, jatkaa Ainon elämän sulostuttamista täytettynä. Aino myös saa esiintyä Luciana ja toimia joulupukkina, pakomatkaltakaan ei vältytä. Vauhdikasta menoa ja kirjan viimeinen lause saa jännityksellä odottamaan jatkoa! Mikä cliffhanger!

[Tui]

Aino on yhtä aikaa aivan kamala että aivan mahtava ihminen.

[Päivi]

Aloitetaan kehulla: kirja ei sinänsä ollut huono. Olin lukenut aiemmin toisen Aino Ritari - kirjan joten tiesin mitä odottaa.

Mutta. Kuuntelin tämän äänikirjana. Kuuntelin tätä ennen Adrian McKintyn Ketjun joka oli viiden tähden teos jonka ahmin enkä meinannut päästä kuulokkeista irti koska halusin vaan kokoajan kuunnella lisää. Tiesin ettei ole heti mahdollista löytää yhtä helmeä kuuntelukokemusta ja halusin väliin kepeää huumoria. Valitsin tämän mutta se jäi niiiiin edellisen kirjan varjoon. Ensimmäiset tunnit vaan mietin miksi kuuntelen tätä kun voisin yhtä hyvin kuunnella jotain sellaista mitä ennen tätä. Loppua kohti aloin päästä edellisen kirjan ikeestä ja aloin nauttia tästä.

Siten voin myös lopettaa arvosteluni kehulla: kirja ei missään nimessä ollut huono. Tämä kirja olisi ansainnut kuuntelun parempana ajankohtana. Jos olisin kuunnellut tämän esim Sanna Kiisken Tinder - päiväkirjojen jälkeen, tämä olisi helposti napannut neljä tähteä koska mikä vaan saa paskan maun suusta ansaitsee tähtiryöpyn.

[Sanna-Mari]

Yhä hauskuuttavan, mustan huumorin täyttämää kahdeksankymppisen Aino Ritarin elämää jatkava teos. Ollaan menossa kohti jouluun ja Aino, naapurin Seppu Kiekkola ja Kiekkolalla asuva turvapaikanhakija Kidane joutuvat mitä ihmeelliempiin tilanteisiin.

Osa vitseistä ei ole niin hauskoja, mutta ne äärettömän hyvät korvaavat välillä valjuiksi jääneet. Hyvän mielen kapinamummolukemista, varsinkin Aino Ritarin suhtautuminen kuolemaan ja omaan poikaansa ovat mustan huumorin huipentumia.

Extrapointsit Erja Mantolle eläytyvästä lukemisesta.

[Wezard]

Kirja ei erityisemmin liikauttanut. Tunnistin sen kyllä huumoriksi, mutta huumori ei naurattanut. Hahmot olivat kummallinen sekoitus todellista elämää ja parodiaa, eikä tapahtumissa taikka hahmojen tekemisissä ollut päätä eikä häntää. Uskon kyllä että tämä naurattaa joitain ihmisiä, minua ei.

[Jade Ylitalo]

En varmaan ikinäole nauranut yhtä paljoa kirjaa lukiessa! Hellyyttävä tarina ja paljon hauskoja yksityiskohtia.

[Amu]

Tämä on vielä parempi kuin ensimmäinen, josta myös pidin. Ehkä se johtuu siitä, että hahmoja on jo oppinut tuntemaan ja rakastamaan.

[Kirjasieppo]

Eipä uponnut mummohuumori tälläkään kertaa. Kolmas osa jää lukematta.