Määmatka ja muita sinkkuelämän ihmeitä

by Henriikka Rönkkönen

Matkakertomus rohkealta reissulta sinkun sisäiseen maailmaan

Kun sinkkuaikaa on takana jo vuosikymmen, sormi on Tinderin hakkaamisesta rakoilla ja sauvan paristot väsähtäneet, sinnikäs rakkauden etsijä löytää itsensä treffeiltä. Deittikumppanit vaihtelevat bumerangimiehestä rölliin ja karvaisesta nallesta eräjormaan, mutta käteen jää vain kasa kysymyksiä. Mitä tehdä, kun treffionnenpyörässä osuukin rosvosektoriin? Mitkä taikasanat toimivat, jos haluaa lopettaa tapailun? Miten pitää toimia, jos saa diagnoosin masturbatiasta?

Sinkkuelämän kokemusasiantutija, ammattimainen deittailija ja oman elämänsä määmatkaopas Henriikka Rönkkönen laukoo jälleen totuuksia rakkaudesta, seksistä ja miehistä ja varsinkin niiden puutteesta. Tarjolla on sinkkuelämän sanallinen selfie – ilman filttereitä.

Genres: Audiobook, Finnish Literature, Chick Lit, Humor, Romance, Contemporary, Fiction

190 pages, Hardcover

First published June 3, 2020

About the author

Henriikka Rönkkönen on Heinolasta kotoisin oleva kirjailija ja bloggaaja. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri, pääaineena äidinkieli ja kirjallisuus. Ennen oman sinkkuutta käsittelevän bloginsa aloittamista hän kirjoittti City-lehteen seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevää blogia.

Reviews

[Laura Walin]

Rönkkösen sinkkutrilogian kakkososa on näköjään jäänyt itseltä lukematta, tämän kolmososan nappasin juuri ennen uutta vuotta kirjastosta mukaan pikalainana. Olisi voinut jäädä hyvin lukemattakin. Siinä missä Mielikuvituspoikaystävä vielä nauratti oivalluksillaan välillä ihan tyrskäyksiksi asti, Määmatkan parasta antia oli oikeastaan kirjan nimi.

Kirjassa ei ollut mitään varsinaista tarinaa, vaan teos vaikutti lähinnä kokoelmalta (kehnoja) kolumneja. Ihan pari pidempää, muutaman jakson mittaista kertomusta oli kirjaan saatu upotettua. Perusreseptinä oli ronski puhe erilaisista ihmiselämän eritteistä ja toiminnoista, joka ei enää 2020-luvulla erityisesti shokeeraa mutta ei kyllä näin itsetarkoituksellisena muutenkaan säväytä.

Sinkkuelämästä Tinder-aikakaudella olisi saanut varmasti hauskempaa tekstiä aikaiseksi, nyt shokkivaikutus tuntui olevan ainoa tavoite. Pettymys siis, mutta menköön uuden vuoden päivän dagen efter -lukemistona sen enempää harmittamatta. 1½ tähteä kuitenkin, koska kerran nauroin ääneen.

[meri]

Parempi kuin Mielikuvituspoikaystävä, Bikinirajatapausta en ole uskaltanut lukea. Määmatkassa jo kansi kertoo että sisältö saattaa olla edes etäisesti erilaista kuin kahdessa ekassa kirjassa, kun fallisten (?) banaanien ja munakoisojen tilalle on tullut papaija (kansi on hieno). Kirja liikkuukin hieman, jos ei synkemmissä, niin ainakin mietteliäämmissä vesissä kuin edeltäjänsä. Rönkkönen on ymmärtänyt vaatia itselleen enemmän ja tietää ettei kaikkea tarvitse kestää, eikä kaikki tarinat enää pyörikään hikisten kikkeleiden ympärillä, joskin niitäkin riittää mikä omalla kohdallani vie tähtiä koska en erityisesti näitä jaksa lukea. Nauroin muutaman kerran ääneen ja lopun yllättäväkin käänne oli hyvä lopetus. Pidän siitä että pitkään yksinolleille annetaan ääni. Nopea ja helppo, ja johan tässä pari kuukautta menikin ilman nuoren naisen autofiktiivistä seksiin keskittyvää kirjaa lukematta... tauko saa jatkua.

[Simppu]

Vaikka kirja kokonaisuudessaan oli kevyt ja humoristinen, käytiin välillä hyvinkin syvissä vesissä. Esimerkiksi menneisyyden minän ja tulevaisuuden minän aiheuttaman ristiriidan kuvaus oli silmiä avaava. Pidin myös siitä, ettei minkäänlaista parisuhteellista tai -suhteetonta polkua tyrkytetty lukijalle ainoana oikeana vaihtoehtona. Lisäksi arvostan sitä, että joskus kirjallisuudessa myönnetään naistenkin käyvän kakalla. Olen kuitenkin hieman selkeämpien, johdonmukaisten juonenkaarten ystävä, joten määrittelen lukukokemuksen vain kolmeksi tähdeksi.

[Kirjoihin kadonnut || Johanna]

Tykkäsin Rönkkösen esikoisesta, Mielukuvituspoikaystävästä, valtavan paljon. Toinen alkoi jo hieman tökkimään eritteiden kanssa ja tämä oli vaan jo liian paljon. On kirjassa omat pointtinsa, mutta samat jutut ja tyyli ei jaksa enää naurattaa. Peukut kuitenkin määmatkoille, pitäisi joskus itsekkin mennä.

[Neo]

Kertokoon se jotain, että kuuntelin Rönkkösen kolme romaania putkeen muutamassa päivässä. Täydellistä kepeää kesälukemista, jossa vilisee herkullisia ilmaisuja, hölmöjä henkilökiteytymiä ja - no, kaikkea mahdollista kohellusta.

Kakkososan synkkeily on jalostunut tässä uskottavammaksi, eikä se jää enää afterthoughtiksi härskeille tinderseikkailuille. Kirja on muutenkin löytänyt tasapainonsa, ja sopisi sarjan päätösteokseksi, ellei sitä olekin. Tällä kertaa pohditaan elämän rajallisuutta, manipulaatioon perustuvia suhteita ja ystävyyden monia kuvioita.

Propsit määmatkan matkakohteesta: se sitoo teoksen teemat tehokkaasti ja tomerasti yhteen.

[Iida]

Kaipasin luettavaksi jotain helppoa ja hauskaa, joten valintani osui tähän Henriikka Rönkkösen kolmanteen sinkkuelämästä kertovaan teokseen. Valitettavasti minulla meni kirjasta maku jo heti alussa, kun kirjailija kirjoitti todella bifobiaa tihkuvasti deittikumppanistaan, joka on harrastanut seksiä sekä miesten että naisten kanssa. Myöskään jatkuvan inhorealistiset paska-veri-valkovuoto-kusi -jutut eivät viihdyttäneet. Kaikkiaan kirjasta jäi vain varsin kiusallinen olo, eivätkä edes lopun yritykset viedä aihetta vakavampaan onnistuneet pelastamaan sitä.

[Kati]

En tiedä onko aika myllännyt muistot, mutta minulla on sellainen mielikuva että Mielikuvituspoikaystävä ja Bikinirajatapaus onnistuivat aikoinaan naurattamaan niin, että vedet valuivat silmistä. Huutonaurun sijaan kiemurtelin myötähäpeästä Määmatkaa lukiessa, mutta voi olla että minusta on tullut sen verran hapan tyyppi, ettei räävitön huumori enää naurata samalla tavalla. Kirjan parasta antia olivatkin parisuhdeperseilyjen sijaan Rönkkösen mietiskelyt, että mikä ihmissuhdejutuissa on se juttu joka oikeasti ahdistaa - ja että voisiko ahdistusta aiheuttavia syitä ja heikkouksia löytyä myös itsestä. Ja jos (kun) löytyy, miten asiain tilan voisi korjata?

[Karoliina Timonen]

3,75/5

[Roosa]

Nyt ei iskenyt. Tuntuu, että tämä aihepiiri on aiemmissa Rönkkösen kirjoissa jo niin loppuunpureskeltu, että ei jaksa edes hymyilyttää. Muutamia osuvia oivalluksia kirja tarjosi, mutta jotenkin tuntui, että kirjaan oli esimerkiksi Mielikuvituspoikaystävää hankalampi samaistua ja kaiken maailman groteskit peräpukamajutut saivat lähinnä kiemurtelemaan - eivätkä sen takia, että niitä olisi ollut jotenkin punastuttavan epämukava lukea, vaan siksi, että pissa-kakka-anaaliseksi-jutuilla shokeeraaminen tuntui niin päälleliimatulta ja laskelmoidulta mukahauskuudelta.

Sivuhuomiona: olenko minä missannut aiempien kirjojen Kallioviittaukset, onko Rönkkönen nyt muuttanut sinne vai onko hän vasta taannoin päässyt tästä Kallio-namedroppailutrendistä vihille? Jännä, miten kirjoissa ei koskaan kerrota tapahtumapaikkoja tarkkaan, paitsi jos ne sattuvat sijaitsemaan Kalliossa. Olisipa freesiä kuulla joskus turhantarkkoja kuvauksia vaikkapa kuopiolaisista tai turkulaisista lähikaupoista ja bussilinjoista.

[Mintti]

Kolmas Rönkkösen kirja. Olen kuunnellut aiemmat ja tämän luin. Jos tykkää tästä tyylistä niin varmaan tykkää tästäkin, tiedän monia jotka eivät Rönkkösen tyylistä tykkää, mutta meitä on moneen junaan. Tämä oli hieman ehkä vakavampi kuin aiemmat, mutta yhä rehellisen roisia tekstiä siitä millaista on deittailu ja millaista on elää sinkkuna. Ihan hyvää pohdintaa, mutta ehkä tykkäsin kuitenkin kahdesta ekasta enemmän.

[Jemysieni]

Ei. Paljon ei. Minusta tämä ei tuonut mitään lisää aiempiin osiin (jos olisin tarttunut tähän lukematta aiempia osia, tähdet olisivat ehkä kahden hujakoilla). On hyvä, ettei naisten(kaan) eritteitä peitellä, mutta tässä ne tuntuvat olevan homman pointti. Myöskään minkäänlaista juonta tai edes punaista lankaa ei ole. Positiivinen maininta siitä, että sinkkuus nähdään hyväksyttävänä, mutta samaan hengenvetoon todettakoon, että rusinani rasahtelivat jo alussa bi-fobisuuden vuoksi.

Ykkösosa oli hyvä, kakkososa vielä siedettävä, polttakaa tämä kolmas.

[Veera]

Yhtä ihana kuin edelliset kaksi kirjaa. Harva kirja saa mua nauramaan ääneen, mutta tämä (kuten edellisetkin) sai. Välillä tulee olo, että voiko nää olla oikeesti totta, mutta sitten Rönkkönen kertoo bumerangi-miestyypistä ja oon, että kyllä, tämähän on muuten totta. Samaistumispintaa löytyy sekä oudoista tapaamisista että oman herkkyyden kuuntelemisen etsimisestä.

[Piia (kirjatarhuri)]

Tää oli kivaa kesälukemista. Rönkkösen tyyliin tässä on hurjasti hölmöilyä ja tietty sinkkujuttuja, mutta mun mielestä myös tärkeitä pointteja löytyy. Luin tän just hyvään aikaan! Pohdin tässä kovasti pitäisikö munkin vihdoin uskaltaa lähteä määmatkalle? 😇
3,5-4⭐️

[Tarinankertoja92]

Kyllä tälle taas ääneen nauroi, eikä sinkkuelämää tullut erityisesti ikävä! Määmatka jatkaa Mielikuvituspoikaystävästä ja Bikinirajatapauksesta tutulla kaavalla ihmissuhteiden ja ihmistyyppien ruotimista mausteella sattumuksia. Kompaktin kokonaisuuden luki nopeasti

[Anniina]

Luin noin puolet ja kesken jäi. Mielikuvituspoikaystävä jaksoi vielä naurattaa, mutta tässä ei vaan enää puhutellut oikein mikään, samaa vanhaa vaan.

[Heidi]

Rönkkönen on valtavan suosittu. Pidin hänen esikoisestaan, tokassa oli jo makuuni liikaa ulostepuhetta ja tämä ylitti menkkalimaklönteillä ja perseensyömisellä kiinnostukseni rajat. Tavallaan ymmärrän, tavallaan en. It's me, not you.

Persehuora nauratti.

[a.kivioja]

cringe

[Mari Santaharju]

Kuunnellessa kirja tuntui erilaiselta kuin aiemmat, kulma suhteisiin ja itseen selkeästi kirjoittajalla muuttunut. Selkeä kasvutarina. Viihdyttävä, ja tykkäsin lopun listasta yksinkertaisuudessaan oivaltava, mitä kaikkea on parisuhde ja myös perhe- elämä.

[Susanna Meusel]

Tää oli parempi kuin Mielikuvituspoikaystävä, mutta ei silti ihan mun juttu. Pakko myöntää että isoin syy sille, miksi tartuin tähän kirjaan oli upea kansi

[Heidi]

Mielikuvituspoikaystävä upposi mulle aikanaan kuin kuuma veitsi voihin ja suosittelin (tyrkytin) sitä kaikille, jotka vain suostuivat kuuntelemaan. Tästä syystä kiskaisinkin myös Bikinirajatapauksen heti sen ilmestyttyä. Se upposi eri tavalla. Siinä missä Mielikuvituspoikaystävässä oli hyviä syvällisempiä oivalluksia, oli Bikinirajatapauksessa puolestaan enemmän sellaista huumoria, joka iski niin, että muutamaan kertaan nauroin vedet silmissä. Toisaalta ehkä olin molempien kohdalla enemmän kirjojen kohderyhmää, sillä molemmat luin juuri sinkkuuntuneena, kun Tinderit ja deittailu olivat tulleet itselleni hyvinkin tutuiksi ja sitä kautta monet jutut olivat hyvin samaistuttavia.

Haluaisin kovasti tykätä myös Määmatkasta, mutta valitettavasti en saanut tästä kummallakaan saralla irti läheskään niin paljon kuin kahdesta aiemmasta osasta. Tämä meinasi jäädä itselläni kesken ennen puoliväliä. Kirja paranee loppua kohden kuitenkin huomattavasti ja sen parasta antia on ehdottomasti loppupuolen syvällisempi pohdinta ja itsetutkiskelu. Nimen perusteella olisin kaivannutkin juuri tämäntyyppistä sisältöä vielä enemmän. Pidin myös siitä, että kirjassa nostettiin esimerkiksi Sami-tarinan kautta esiin muitakin deittailun varjopuolia kuin se, ettei sopivaa miestä löydy. Vyötärön alapuolelle sijoittuva huumori ja kielikuvat eivät kuitenkaan enää kolmannen kerran iskeneet ja niitähän kirjassa riittää alkupuolella enemmän ja loppupuolella hieman hillitymmin, mutta läpi kirjan kuitenkin. Inhorealistisuus ja kakka- ja eritejuttujen määrä oli itselleni vähän liikaa. Kirjasta jää ikävä kyllä sellainen väkisin hauska-fiilis monin paikoin, vaikka Rönkkösen tyyli kirjoittaa on muuten mielestäni hyvin miellyttävä. Lisäksi ottaen huomioon sen, kuinka avoimesti kirjoissa käsitellään seksiä ja seksuaalisuutta, suhtautuminen erilaisiin mieltymyksiin oli siihen nähden erikoinen. Kaiken kaikkiaan ihan ok, mutta ei yllä kirjasarjan aiempien osien tasolle, ei ole samalla tavoin samaistuttava kuin aiemmat eikä tuo niihin hirveästi mitään uutta, joten siksi vain 2 tähteä.

[Amu]

Ehkä nyt voin myöntää itsellenikin, että en vaan tykkää Rönkkösen kirjoista. En pitänyt Mielikuvituspoikaystävästä enkä oikein pidä tästäkään. Aiheiden ja oman ammattini puolesta pitäisi: teos kertoo deittailusta, seksistä ja kumppanin löytämisestä. Ja lopulta - niinkuin edellisessäkin romaanissa - itsensä etsimisestä.

Mutta viesti tuntuu olevan, että nettideittailu (tai deittailu sovellusten kautta, sikäli kuin se on eri asia kuin nettideittailu) on perseestä ja miesten seksuaaliset toiveet naurettavia ja omituisia Blaah. Etenkin jälkimmäinen tuo mieleeni Sinkkuelämän, jossa haetaan huumoria seksikumppanien mieltymyksistä. Sitä katsoessa se tuntui ihan hauskalta, mutta se vitsi meni jo, nyt se on vain hirvittävän kiusallista. Vaikka ei itse tykkää, täytyykö toisen mielytymyksistä tehdä vitsi ja vielä julkaista se kirjassa. Kysymys on kuitenkin herkistä ja henkilökohtaisista asioista.

[Spidermonkey]

Ei tämäkään nyt ihan yltänyt Mielikuvituspoikaystävän tasolle (jolle annoin aikoinaan 4 tähteä, mutta joka ei kuitenkaan ollut paras koskaan lukemani kirja, vaikka luettava olikin. Luin tästä suurimman osan mökillä ja siellä tämä olikin hyvää luettavaa: helppoa ja nopealukuista.

Aluksi oli ehkä enemmän kakka-pissi-alapääjuttuja ja kyllähän niitä oli pitkin kirjaa muutenkin. Eivät ne oikein jaksaneet enää naurattaa, enemmänkin aiheuttivat kiusallista myötähäpeän tunnetta. Loppua kohden tuli vähän syvällisempiä juttuja ja itsensä löytämistä, mutta aika samalla kaavalla kaksi edellistäkin Rönkkösen kirjaa ovat menneet.

Jos Rönkkönen kirjoittaa lisää, niin aion kyllä lukea. Mitään maailman parasta kirjallisuutta tämä ei kylläkään ole.

[Thua]

Ensimmäinen lukemani kirja Rönkköseltä. En ollut ihan varma, pitikö tämä lukea romaanina vai avautumisena, mutta eipä sillä niin väliäkään. Rohkeaa, reipasta ja hyväntuulista menoa joka tapauksessa. Ja Tinder 🤩 on vain niin ehtymätön tarinakaivos.
Kolme tähteä tästä kaikesta kivasta ja muutamasta naurunremahduksesta. Neljään tähteen olisi tarvittu esimerkiksi syvällisempää pohdintaa.
Lopun oivallus veti kirjan hyvin yhteen.

[Tia]

Tämä ei nyt kyllä yhtään meinaa meikäläiselle toimia. En tiedä onko kolmas osa jo liikaa tätä jatkumoa, vai oliko äänikirja väärä formaatti, vai onko muuttunut parisuhdetilanteeni vaikuttanut asiaan, vai onko tässä yritetty viedä jostain käsittämättömästä syystä näitä eritejuttuja vielä pidemmälle, mutta ei vaan ns. irtoo. Fiilis lähinnä hämmentynyt ja kiusaantunut.

Jätin siis kesken enkä voi kirjaa kokonaisuutena arvioida. En jaksa odotella josko se tästä paremmaksi muuttuisi.

[Psylocke]

Audiobook

The "Trip to one´s selve" is more about being connected to your inner thoughts and wants, than being single. I enjoyed the book. I was just wanting something funny for the end of the summer and for that mood set this was little bit too heavy.

Thought-provoking as ever you can expect from "Rönkkönen".

[T T]

Pidin kirjailijan aiemmista teoksista, mutta tämä ei oikein enää iskenyt. Kirja ei tuonut aiheeseen juuri mitään uutta, vaan oli pitkälti edeltäjiensä toistoa. Kirjassa oli muutama hauska kohta, mutta suurimmaksi osaksi kirja oli täynnä mukahauskaa ronskia kieltä ja lähinnä myötähäpeää aiheuttavia pätkiä.

[Petri Louhelainen]

Rönkkösen kolmas kirja koostuu pääasiassa listoista, millä tavoin erilaiset asiat, miehet, kaverit ja seksi voivat olla paskoja. Itse aiheeseen kirja tuskin tuo mitään uutta, mutta saa toisen tähtensä kuitenkin lopun osuvasta päähenkilön itsereflektiosta.

Sitä paitsi laskiaspullat kuuluu syödä mantelimassalla, ei hillolla.

[Tinssu]

Luettu e-kirjana. Muistaakseni tykkäsin aiemmista "osista" mutta tää ei enää jaksanut kiinnostaa, ihankuin olis joskus lukenut aiemminkin kaikki eriteasiat. Persehuora bussilipun tunnisteena nauratti kyllä vähän liikaakin (koska itselle ei oo ikinä juolahtanut mieleen et niihin vois kirjottaa muutakin ku esim. oman nimensä ;)).

[Nitin]

Olin tajuttoman pettynyt tähän teokseen. Oon tykännyt Rönkkösen aiemmista teoksista, ne on ollut hauskoja ja musta niissä oli jokin punainen lanka mut tää ei missään muodossa ollut mikään yksi kokonaisuus vaan irrallisia ajatuksia ja jokainen luku oma kolumninsa. Odotin paljon enemmän ja tää jäi tosi vajaaksi. 1,5 tähteä.

[Laura V]

En ole lukenut muita Rönkkösen kirjoja. Tämä on ristiriitainen. Toisaalta eritteillä ja kiveskarvoilla mässäily tulee niin naamalle (hehe), että jopa tällainen muka kaikkea kuullut vähän nostaa kulmia. Mut sitten taas ihan tuikitavallinen bi-seksuaalisuus on jo hui ja kauh. En oikein ymmärtänyt, että mikä kirjan juoni oli ja mihin se pyrki?