What do you think?
Rate this book
Delta #2
Hyvitys
Hyvityksessä keskiöön nousee ylikomisario Henrik Oksman, joka kantaa sisällään henkilökohtaista salaisuutta.
Ravintolaan tehty kranaatti-isku vaatii kuolonuhreja - ja uhkaa samalla paljastaa Oksmanin elämänmittaisen valheen.
Tieto pommi-iskusta nousee suureksi uutiseksi ja saa nettipalstojen keskustelut rehottamaan. Baarin edessä velloo kynttilä- ja kukkameri. "Lähettilääksi" itseään kutsuva tekijä on ennen iskua ladannut verkkoon vihaa lietsovan videon.
Porin poliisissa tapauksen vetovastuullisiksi tutkijoiksi nimetään ylikonstaapelit Jari Paloviita ja Henrik ”Härkä” Oksman, jonka sisäinen myllerrys uhkaa vaarantaa tutkimuksen.
Hyvitys on romaani väkivallan uhasta ja pelosta, väärään aikaan paljastuvista salaisuuksista ja itsensä hyväksymisestä.
Ravintolaan tehty kranaatti-isku vaatii kuolonuhreja - ja uhkaa samalla paljastaa Oksmanin elämänmittaisen valheen.
Tieto pommi-iskusta nousee suureksi uutiseksi ja saa nettipalstojen keskustelut rehottamaan. Baarin edessä velloo kynttilä- ja kukkameri. "Lähettilääksi" itseään kutsuva tekijä on ennen iskua ladannut verkkoon vihaa lietsovan videon.
Porin poliisissa tapauksen vetovastuullisiksi tutkijoiksi nimetään ylikonstaapelit Jari Paloviita ja Henrik ”Härkä” Oksman, jonka sisäinen myllerrys uhkaa vaarantaa tutkimuksen.
Hyvitys on romaani väkivallan uhasta ja pelosta, väärään aikaan paljastuvista salaisuuksista ja itsensä hyväksymisestä.
355 pages, Hardcover
First published June 10, 2020
25 people are currently reading
262 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 119 reviews
January 27, 2023
"Was wir verbergen" von Arttu Tuominen war der zweite Fall für Henrik Oksman und hat mich zu Beginn sehr in einen Lesesog gezogen, da er selbst eben auf besondere Weise mit diesem Fall, indem eine Handgranate in einen Nachtclub geworfen wird verwickelt ist.
Tatsächlich habe ich mit dieser Entwicklung gar nicht gerechnet und war letztlich umso neugieriger, was dahinter steckte.
In diesem Zusammenhang war es auch unheimlich spannend mitzubekommen als Leser, wie sich die zwischenmenschlichen Dinge verändern/entwickeln und äußern, gerade im beruflichen Bereich der Polizei.
Näher möchte ich an dieser Stelle auf den Inhalt nicht eingehen, denn das würde zu viel vorweg nehmen und das sind doch sehr sehr lesenswerte Aspekte, wie ich finde!
Man folgt hier auch wieder Arttu Tuominens gut zu lesenden Schreibstil und wird quasi wieder direkt mit in diesen fall genommen. Insgesamt hatte der Mittel- bzw. Ermittlungsteil auch seine Längen und war für mein leseempfinden ein bisschen zäher... Auch die Auflösung war für mich insgesamt schnell vorher zu sehen und auch wenn einiges thematisch sensibel behandelt wurde, so blieb es mir doch ein bisschen zu oberflächlich.
Gerne möchte ich diese Reihe aber weiterhin im Auge behalten, ich denke hier ist noch viel Potential, was Arttu Tuominen ausschöpfen kann!
Tatsächlich habe ich mit dieser Entwicklung gar nicht gerechnet und war letztlich umso neugieriger, was dahinter steckte.
In diesem Zusammenhang war es auch unheimlich spannend mitzubekommen als Leser, wie sich die zwischenmenschlichen Dinge verändern/entwickeln und äußern, gerade im beruflichen Bereich der Polizei.
Näher möchte ich an dieser Stelle auf den Inhalt nicht eingehen, denn das würde zu viel vorweg nehmen und das sind doch sehr sehr lesenswerte Aspekte, wie ich finde!
Man folgt hier auch wieder Arttu Tuominens gut zu lesenden Schreibstil und wird quasi wieder direkt mit in diesen fall genommen. Insgesamt hatte der Mittel- bzw. Ermittlungsteil auch seine Längen und war für mein leseempfinden ein bisschen zäher... Auch die Auflösung war für mich insgesamt schnell vorher zu sehen und auch wenn einiges thematisch sensibel behandelt wurde, so blieb es mir doch ein bisschen zu oberflächlich.
Gerne möchte ich diese Reihe aber weiterhin im Auge behalten, ich denke hier ist noch viel Potential, was Arttu Tuominen ausschöpfen kann!
November 6, 2022
Een gemaskerd persoon eist online de verantwoordelijkheid op voor de aanslag op een nachtclub die geliefd is bij de LHBTQ+-gemeenschap van Pori. Hij verklaart de oorlog aan ‘de ziekte homoseksualiteit’. Politieman Henrik Oksman was die avond aanwezig in de club, gekleed als vrouw, maar hij vertrok met een andere man, vlák voordat de granaat tot ontploffing kwam…
Geconfronteerd met extremistische groeperingen, racisme en intolerantie, zetten rechercheur Jari Paloviita en zijn team alles op alles om de zaak op te lossen en hun collega te beschermen.
'Levensgevaar' is het tweede deel van de Rivierdelta serie, maar is ook prima als losstaand deel te lezen. Deze keer draait het om Jari Paloviita en zijn team. Het verhaal begint meteen goed, want al vrij snel vindt de aanslag plaats op de nachtclub die zeer geliefd is bij de LHBTQ+ serie. Dit begin vond ik dus zéér goed en hierdoor zat ik al vrij snel lekker in het verhaal.
Ik vond het ook erg interessant om in dit deel wat meer over Henrik Oksman te lezen, want hij speelt namelijk ook een erg grote rol in dit tweede deel. Sommige stukken vond ik misschien toch wat langdradig. Omdat het begin zo spannend is had ik gehoopt dat dit zo zou blijven, maar helaas blijft deze spanning niet de hele tijd aanwezig en dat vond ik dus een klein minpuntje. Het einde is dan wel weer wat spannender, gelukkig en maakt het weer een beetje goed.
Toch moet ik heel eerlijk zijn... 'Bloedbroeders', het eerste deel, vond ik echt fantastisch en heb ik dan ook beoordeeld met 4,5 ster. Mijn verwachtingen waren dan ook heel hoog toen ik aan dit tweede deel begon. Het is zeker geen slecht verhaal en sommige stukken vond ik heel erg boeiend en interessant, maar helaas waren er dus ook wat mindere stukken en hierdoor viel het mij toch een klein beetje tegen. Natuurlijk is het wel leuk om ook eens een kijkje te krijgen in de LHBTQ scene.
De schrijfstijl van deze auteur is sowieso superfijn en ik hoop gewoon dat het derde deel mij weer wat beter gaat bevallen!
Ik wil @uitgeverijdefontein heel erg bedanken voor dit recensie-exemplaar!
Beoordeling: 3,5 ⭐
Geconfronteerd met extremistische groeperingen, racisme en intolerantie, zetten rechercheur Jari Paloviita en zijn team alles op alles om de zaak op te lossen en hun collega te beschermen.
'Levensgevaar' is het tweede deel van de Rivierdelta serie, maar is ook prima als losstaand deel te lezen. Deze keer draait het om Jari Paloviita en zijn team. Het verhaal begint meteen goed, want al vrij snel vindt de aanslag plaats op de nachtclub die zeer geliefd is bij de LHBTQ+ serie. Dit begin vond ik dus zéér goed en hierdoor zat ik al vrij snel lekker in het verhaal.
Ik vond het ook erg interessant om in dit deel wat meer over Henrik Oksman te lezen, want hij speelt namelijk ook een erg grote rol in dit tweede deel. Sommige stukken vond ik misschien toch wat langdradig. Omdat het begin zo spannend is had ik gehoopt dat dit zo zou blijven, maar helaas blijft deze spanning niet de hele tijd aanwezig en dat vond ik dus een klein minpuntje. Het einde is dan wel weer wat spannender, gelukkig en maakt het weer een beetje goed.
Toch moet ik heel eerlijk zijn... 'Bloedbroeders', het eerste deel, vond ik echt fantastisch en heb ik dan ook beoordeeld met 4,5 ster. Mijn verwachtingen waren dan ook heel hoog toen ik aan dit tweede deel begon. Het is zeker geen slecht verhaal en sommige stukken vond ik heel erg boeiend en interessant, maar helaas waren er dus ook wat mindere stukken en hierdoor viel het mij toch een klein beetje tegen. Natuurlijk is het wel leuk om ook eens een kijkje te krijgen in de LHBTQ scene.
De schrijfstijl van deze auteur is sowieso superfijn en ik hoop gewoon dat het derde deel mij weer wat beter gaat bevallen!
Ik wil @uitgeverijdefontein heel erg bedanken voor dit recensie-exemplaar!
Beoordeling: 3,5 ⭐
June 24, 2020
Hyvitys jatkaa Tuomisen Delta-sarjaa ja upeasti jatkaakin! Hyvitys on yhdistelmä herkullisia henkilöitä, koukuttavaa juonta ja ajankohtaisuutta. Nyt vain pitäisi malttaa taas odottaa jatko-osaa.
August 16, 2020
Kirja, jonka raakuus ahdisti. Harvoin sellaista luen tai harvoin siitä ahdistun. Mutta luulen, että Poriin sijoittuva tarina tuo kirjan kuitenkin niin lähelle, että välillä eläytyy liikaa.
Kirja oli edellistä osaa mielenkiintoisempi aiheensa takia ja myös henkilöiltään.
Kirja oli edellistä osaa mielenkiintoisempi aiheensa takia ja myös henkilöiltään.
February 8, 2024
Ich hab ziemlich lang gebraucht um in die Geschichte rein zu kommen und ich glaub erst nach der Hälfte war ich wirklich drinnen. Der Hintergrund des Verbrechens war echt gut und auch sehr aktuell, aber irgendwie bin ich mit den Charakteren nicht warm geworden. Ich fand jeden eigentlich unsympathisch. Oksman hat mich noch am meisten überzeugt, vor allem durch seine Art und seine Fitness, wobei ich die Szene mit ihm allein bei White Order sehr unrealistisch fand. Allgemein waren manche Szenen sehr irrelevant und viel zu genau beschrieben, wodurch sich die Geschichte sehr gezogen hat. Ich hatte schon 3/4 des Buches gelesen und es ist gefühlt noch nichts passiert und erst dann ist die Geschichte so halbwegs ins Rollen gekommen ist. Ein nettes Buch, aber hat mich einfach nicht vom Hocker gehauen.
May 17, 2024
Apua tykkäsin tästä tosi paljon enemmän kuin sarjan ekasta osasta!
Oksman on mulle hahmona niin paljon mielenkiintoisempi kuin Paloviita. Ja tän tokan kirjan rikoksesta oli jostain syystä paljon kivempi lukea verrattuna ekaan kirjaan. Luin vikat 250 sivua putkeen, ja olin ihan koukussa, ku halusin tietää millainen loppu tässä tulee olemaan!
Ekan kirjan arvostelussa puhuin siitä, miten kaikki kirjan henkilöt oli tosi epätykättäviä, mut nyt ei tullut ollenkaan semmosta tunnetta! Vaikka kaikilla oli yhä omat ongelmansa niin jotenkin niistä oli nyt paljon mukavampi lukea.
Slayyy Oksman!! ja toivon, että se tyyppi lopussa on se ketä aattelen!
BONUS: Luin ekaa kertaa hahmosta, jolla oli sama sukunimi (ja kotipaikkakunta???) ku mulla! Ignoorataan, että se murhas 7 ihmistä...
Oksman on mulle hahmona niin paljon mielenkiintoisempi kuin Paloviita. Ja tän tokan kirjan rikoksesta oli jostain syystä paljon kivempi lukea verrattuna ekaan kirjaan. Luin vikat 250 sivua putkeen, ja olin ihan koukussa, ku halusin tietää millainen loppu tässä tulee olemaan!
Ekan kirjan arvostelussa puhuin siitä, miten kaikki kirjan henkilöt oli tosi epätykättäviä, mut nyt ei tullut ollenkaan semmosta tunnetta! Vaikka kaikilla oli yhä omat ongelmansa niin jotenkin niistä oli nyt paljon mukavampi lukea.
Slayyy Oksman!! ja toivon, että se tyyppi lopussa on se ketä aattelen!
BONUS: Luin ekaa kertaa hahmosta, jolla oli sama sukunimi (ja kotipaikkakunta???) ku mulla! Ignoorataan, että se murhas 7 ihmistä...
September 27, 2020
Olen pitänyt Tuomisen aiemmistakin kirjoista, mutta tämä oli kyllä tähänastisen tuotannon paras! Vahva ja voimakas teksti toi lähelle ihmisen pahuutta ja pimeitä puolia, mutta en lukiessani ahdistunut, vaan koin, että tällaista lähestymistapaa tarvitaan, jotta ymmärtäisimme paremmin toisiamme ihmisinä kirjan teemoihin liittyen. Hienoa vihan ja häpeän kuvausta. Väkivaltakuvauksetkin tuntuivat tässä 'oikeilta' ja tarpeellisilta, vaikka yleensä en kirjoissa raa'asta toiminnasta välitä. Oksmanin ja Paloviidan välinen ystävyys ja työtoveruus on lähes kadehdittavaa - ihanaa, että siitä, ja näistä työyhteisön ihmisistä muutenkin saa vielä jatkossa lukea lisää.
August 12, 2020
On kyllä kerrassaan maukas ja ajassa kiinni oleva dekkari, tätä lisää!
February 3, 2023
Dödlig fara
May 1, 2023
Jag har läst den på svenska och då heter den Dödlig Fara.
September 11, 2022
Ei hitsi on tää vähintään 4,5. Tosi vaikea sanoa pidinkö enemmän ekasta kirjasta! Tavallaan ehkä pidin, mutta näissä oli niin erilaiset tunnelmat. Nää hahmot on niin huiput ja pakko varmaan jatkaa seuraavaan heti! Arghhh. Meikän kirja-arvostelut nykyään myös 6/5. Juuh. Tykkään.
Joo 4,5.
Joo 4,5.
November 26, 2022
ehkä vielä parempi kuin edeltäjänsä, n. 4,75 tähteä. hahmokatalogi ja harmaan sävyt ihastuttaa, tän kirjan teeman synkkyys ja ahdistava mahdollisuuden tunne oikeassa elämässä teki tästä super intensiivisen kokemuksen. henrik oksman defense squad!!!
June 26, 2020
Hyvitys ei ihan täyttänyt niitä odotuksia mitä mulla oli. Tykkäsin todella paljon tämän Delta-sarjan ekasta osasta, mutta toinen osa ei mun mielestä päässyt ihan samalle tasolle. Alkuasetelma oli kiinnostava ja ekat sata sivua meni ahmien, mutta sen jälkeen tarina muuttui vähän epäuskottavaksi. Eniten mua kirjassa vaivasi just se, että tapahtumat tuntuivat niin epäuskottavilta.
Ei tämä missään nimessä ollut huono ja ehdottomasti jatkan sarjan parissa. (Ex)-porilaisena on kiva lukea omille vanhoille kotikulmille sijoittuvia juttuja. Toivoisin että Lindan hahmosta kerrottaisiin vähän enemmän, ehkä kolmannessa osassa hän olisi ”päähahmona” kuten Oksman oli tässä tokassa?
Ei tämä missään nimessä ollut huono ja ehdottomasti jatkan sarjan parissa. (Ex)-porilaisena on kiva lukea omille vanhoille kotikulmille sijoittuvia juttuja. Toivoisin että Lindan hahmosta kerrottaisiin vähän enemmän, ehkä kolmannessa osassa hän olisi ”päähahmona” kuten Oksman oli tässä tokassa?
July 4, 2020
Mä en kovin paljon lue suomalaisia dekkareita, mutta tätä oli mm. Facebookin dekkariryhmässä hehkutettu, että päätin lukea. Ei tarvinnut pettyä.
January 10, 2023
Mä sanoisin, että 4,5 tähteä! Siis tunnelmaltaan parempi, kuin eka! Hitsit että jännitti vaan loppua kohden tätä lukiessa! Ja joo, Oksmanista tais tulla lempparihahmo.😂❤️
December 23, 2022
„Was wir verbergen“ ist der zweite Band von Arttu Tuominens Krimiserie, die in sich abgeschlossen ist.
Finnland wird von einem religiösen Fanatiker heimgesucht, der sich selbst „Der Gesandte“ nennt und vorgibt, im Namen Gottes die Welt von Homosexuellen zu reinigen. Nach einem sehr brutalen Anschlag auf einen Nachtclub sendet der Täter mehrere Videobotschaften und versetzt die Polizei in Daueralarmbereitschaft.
Die Bevölkerung ist gespalten, es kommt zu gewalttätigen Ausschreitungen. Die Stimmung unter den Bürgern bekommt fast genauso viel Raum, wie der Attentäter selbst. Einerseits ist es erschreckend, dass ganz Europa mit ähnlichen Problemen zu kämpfen hat. Die homophoben Aussagen mit denen die Menschen gegeneinander aufgewiegelt werden, könnten genauso in Deutschland fallen. Das Buch ist thematisch also sehr aktuell. Mir war es teilweise zu dicht an der Realität. Wenn ich Demonstrationen, Hass und Ausschreitungen sehen will, muss ich nur den Fernseher einschalten. In einem Buch, welches ich zur Entspannung lese, brauche ich eigentlich keine Fortsetzung der Nachrichten.
Sehr fesselnd fand ich die Kapitel aus Sicht des Gesandten, leider waren sie viel zu kurz.
Überwiegend geht es um die Ratlosigkeit der Polizei, die Stimmung in Internetforen und auf der Straße sowie eine Gang von Neonazis. Einiges hat mit dem eigentlichen Fall zwar nichts zu tun, aber füllt es füllt die Seiten.
Die beiden Hauptermittler die Kommissare Paloviita und Oksman. Während ich Paloviita im Verlauf der Geschichte ganz gut kennenlernen konnte, blieb Oksmann eher blass für mich. Es kam mir teilweise so vor, als wenn der Autor unbedingt einen queeren Charakter einbauen wollte und dann nichts mit ihm anzufangen wusste. Ich finde auch, dass seine Identitätskrise und die Angst, unfreiwillig geoutet zu werden, genügt hätten. Warum musste er zusätzlich auch noch eine Zwangsstörung und eine Sozialphobie verpasst bekommen, dass fand ich zu viel auf einmal. Hinzu kommt Oksmanns sehr unleidliche Art, durch die es schwer fällt, Sympathien für ihn zu entwickeln, dies gelang mir so richtig erst im Epilog.
Oft habe ich in „Was wir verbergen“ Spannung vermisst. Gegen Ende macht der Autor in dieser Hinsicht alles wieder wett, denn die letzten Kapitel sind wirklich richtig fesselnd.
Trotzdem bin ich mit der Auflösung eher unzufrieden. Nachdem die Polizei lange im Dunkeln getappt ist, konnte spontan alles aufgelöst werden, da Oksmann ein paar „Eingebungen“ hatte. Das war mir etwas zu sehr an den Haaren herbeigezogen. Auch gab es für mich keine zufriedenstellende Erklärung der Tätermotivation. „Schwere Kindheit“ finde ich als Begründung zu ausgelutscht und vereinfacht.
Das Haus des Täters ist eine komplette Müllhalde. Hierzu gibt es weder eine Erklärung, noch hat es irgendeine Relevanz. Scheinbar sollten nur ein paar „Ekel-Schocker“ kreiert werden.
Für mich war „Was wir verbergen“ nicht richtig ausgegoren. Das Buch war okay, aber es gibt zur Zeit deutlich bessere neue Krimis, so dass ich diese Reihe nicht weiterverfolgen werde.
Finnland wird von einem religiösen Fanatiker heimgesucht, der sich selbst „Der Gesandte“ nennt und vorgibt, im Namen Gottes die Welt von Homosexuellen zu reinigen. Nach einem sehr brutalen Anschlag auf einen Nachtclub sendet der Täter mehrere Videobotschaften und versetzt die Polizei in Daueralarmbereitschaft.
Die Bevölkerung ist gespalten, es kommt zu gewalttätigen Ausschreitungen. Die Stimmung unter den Bürgern bekommt fast genauso viel Raum, wie der Attentäter selbst. Einerseits ist es erschreckend, dass ganz Europa mit ähnlichen Problemen zu kämpfen hat. Die homophoben Aussagen mit denen die Menschen gegeneinander aufgewiegelt werden, könnten genauso in Deutschland fallen. Das Buch ist thematisch also sehr aktuell. Mir war es teilweise zu dicht an der Realität. Wenn ich Demonstrationen, Hass und Ausschreitungen sehen will, muss ich nur den Fernseher einschalten. In einem Buch, welches ich zur Entspannung lese, brauche ich eigentlich keine Fortsetzung der Nachrichten.
Sehr fesselnd fand ich die Kapitel aus Sicht des Gesandten, leider waren sie viel zu kurz.
Überwiegend geht es um die Ratlosigkeit der Polizei, die Stimmung in Internetforen und auf der Straße sowie eine Gang von Neonazis. Einiges hat mit dem eigentlichen Fall zwar nichts zu tun, aber füllt es füllt die Seiten.
Die beiden Hauptermittler die Kommissare Paloviita und Oksman. Während ich Paloviita im Verlauf der Geschichte ganz gut kennenlernen konnte, blieb Oksmann eher blass für mich. Es kam mir teilweise so vor, als wenn der Autor unbedingt einen queeren Charakter einbauen wollte und dann nichts mit ihm anzufangen wusste. Ich finde auch, dass seine Identitätskrise und die Angst, unfreiwillig geoutet zu werden, genügt hätten. Warum musste er zusätzlich auch noch eine Zwangsstörung und eine Sozialphobie verpasst bekommen, dass fand ich zu viel auf einmal. Hinzu kommt Oksmanns sehr unleidliche Art, durch die es schwer fällt, Sympathien für ihn zu entwickeln, dies gelang mir so richtig erst im Epilog.
Oft habe ich in „Was wir verbergen“ Spannung vermisst. Gegen Ende macht der Autor in dieser Hinsicht alles wieder wett, denn die letzten Kapitel sind wirklich richtig fesselnd.
Trotzdem bin ich mit der Auflösung eher unzufrieden. Nachdem die Polizei lange im Dunkeln getappt ist, konnte spontan alles aufgelöst werden, da Oksmann ein paar „Eingebungen“ hatte. Das war mir etwas zu sehr an den Haaren herbeigezogen. Auch gab es für mich keine zufriedenstellende Erklärung der Tätermotivation. „Schwere Kindheit“ finde ich als Begründung zu ausgelutscht und vereinfacht.
Das Haus des Täters ist eine komplette Müllhalde. Hierzu gibt es weder eine Erklärung, noch hat es irgendeine Relevanz. Scheinbar sollten nur ein paar „Ekel-Schocker“ kreiert werden.
Für mich war „Was wir verbergen“ nicht richtig ausgegoren. Das Buch war okay, aber es gibt zur Zeit deutlich bessere neue Krimis, so dass ich diese Reihe nicht weiterverfolgen werde.
November 13, 2022
Ende des letzten Jahres erschien „Was wir verschweigen“ von Arttu Tuomainen, der erste Band mit Kommissaren der Kriminalpolizei aus Pori in Nordwestfinnland. Damals stand Jari Paloviita im Fokus, als er einem mordverdächtigen Jugendfreund zu Hilfe kommt und die Ermittlungen beeinflusst. Für mich ein überzeugender Krimi.
Nun gibt es Band 2 aus Pori und diesmal steht Jaris Kollege Henrik Oksman im Fokus des Romans. Er ist ein stiller Einzelgänger im Präsidium. Was niemand weiß: Henrik ist homosexuell und verkleidet sich gern als Frau. Er verbringt einen Abend in einem queeren Nachtklub in Pori, findet dort Anschluss und verlässt mit seinem Begleiter den Club in ein nahegelegenes Hotel. Kurz darauf wirft ein Attentäter zwei Granaten in den Eingangsbereich des Clubs, fünf Menschen sterben. Ein Bekennervideo zeigt einen fanatischen Mann, der weitere Taten ankündigt und andere aufruft, ebenfalls in seinen Kampf gegen Schwule und vermeintlich Andersartige zu ziehen. Es folgen hektische Ermittlungen nach dem Täter, währenddessen Henrik verschweigt, dass er kurz vor dem Attentat im Club war und mit aller Macht versucht, sein Geheimnis zu bewahren.
Eine sehr interessante Idee des Autors, die Prämisse des ersten Romans – ein Ermittler, der in einem aktuellen Fall etwas zu verbergen hat – wieder aufzugreifen. Das funktioniert auch, denn obwohl man annehmen könnte, dass Homosexualität im modernen Finnland unproblematisch wäre, stehen der private Hintergrund Henrik Oksmans als Gegenbeispiel. Erzkonservative, homophobe und rassistische Gegenbewegungen gibt es offenbar auch in Finnland. Der Roman überzeugt am meisten bei der komplexen Figur Oksman und am wenigsten bei der etwas schematischen Figur des Attentäters. Insgesamt aber eine ordentliche Fortsetzung des starken ersten Bands.
Nun gibt es Band 2 aus Pori und diesmal steht Jaris Kollege Henrik Oksman im Fokus des Romans. Er ist ein stiller Einzelgänger im Präsidium. Was niemand weiß: Henrik ist homosexuell und verkleidet sich gern als Frau. Er verbringt einen Abend in einem queeren Nachtklub in Pori, findet dort Anschluss und verlässt mit seinem Begleiter den Club in ein nahegelegenes Hotel. Kurz darauf wirft ein Attentäter zwei Granaten in den Eingangsbereich des Clubs, fünf Menschen sterben. Ein Bekennervideo zeigt einen fanatischen Mann, der weitere Taten ankündigt und andere aufruft, ebenfalls in seinen Kampf gegen Schwule und vermeintlich Andersartige zu ziehen. Es folgen hektische Ermittlungen nach dem Täter, währenddessen Henrik verschweigt, dass er kurz vor dem Attentat im Club war und mit aller Macht versucht, sein Geheimnis zu bewahren.
Eine sehr interessante Idee des Autors, die Prämisse des ersten Romans – ein Ermittler, der in einem aktuellen Fall etwas zu verbergen hat – wieder aufzugreifen. Das funktioniert auch, denn obwohl man annehmen könnte, dass Homosexualität im modernen Finnland unproblematisch wäre, stehen der private Hintergrund Henrik Oksmans als Gegenbeispiel. Erzkonservative, homophobe und rassistische Gegenbewegungen gibt es offenbar auch in Finnland. Der Roman überzeugt am meisten bei der komplexen Figur Oksman und am wenigsten bei der etwas schematischen Figur des Attentäters. Insgesamt aber eine ordentliche Fortsetzung des starken ersten Bands.
December 7, 2024
Roman lu dans le cadre du prix du meilleur polar Point 2025.
J'ai failli lâcher ce roman avant les 100 premières pages, mais tout à coup, les personnages finissent par se dévoiler et j'ai été accrochée par eux. Par les deux héros, en fait, et par le style qui est fluide et emporte.
Néanmoins, l'intrigue est assez prévisible et coche même toutes les cases du roman policier de base. Je n'ai pas été surprise, j'avais même deviné tout ce qu'il se passerait avant même d'atteindre la moitié du roman. Et j'ai trouvé qu'à part les deux héros, les personnages étaient très clichés, et que tout était si noir que je me suis demandée si je ne lisais pas une satire ou une dystopie. J'ai soufflé plus d'une fois en lisant les descriptions de l'antagoniste qui fait des trucs de "vilain méchant" pour des raisons typiques de "vilain méchant', et si j'ai été sensible au fait que ce roman souhaite critiquer l'homophobie et la haine qu'elle engendre, j'aurais apprécié un antagoniste un peu plus en nuances au lieu de ce monstre qui ne représente finalement pas tellement la réalité.
En fin de compte, j'ai terminé cette lecture en étant plutôt mitigée.
J'ai failli lâcher ce roman avant les 100 premières pages, mais tout à coup, les personnages finissent par se dévoiler et j'ai été accrochée par eux. Par les deux héros, en fait, et par le style qui est fluide et emporte.
Néanmoins, l'intrigue est assez prévisible et coche même toutes les cases du roman policier de base. Je n'ai pas été surprise, j'avais même deviné tout ce qu'il se passerait avant même d'atteindre la moitié du roman. Et j'ai trouvé qu'à part les deux héros, les personnages étaient très clichés, et que tout était si noir que je me suis demandée si je ne lisais pas une satire ou une dystopie. J'ai soufflé plus d'une fois en lisant les descriptions de l'antagoniste qui fait des trucs de "vilain méchant" pour des raisons typiques de "vilain méchant', et si j'ai été sensible au fait que ce roman souhaite critiquer l'homophobie et la haine qu'elle engendre, j'aurais apprécié un antagoniste un peu plus en nuances au lieu de ce monstre qui ne représente finalement pas tellement la réalité.
En fin de compte, j'ai terminé cette lecture en étant plutôt mitigée.
March 22, 2022
Ehkä 4 1/2.
Toinen kirja tältä kirjailijalta ja jälleen pidin kirjasta paljon. On mielenkiintoista miten kirjailija ottaa mukaan asioita, joita maailmalla tapahtuu. Toisinaan tällaiset kirjat ovat hyvinkin irrallaan maailmasta, jossain omassa kuplassaan. Jännä oli se että ensimmäisessä kirjassa kirjoitettiin enemmän toisen poliisin sisäisistä mietinnöistä ja pohdinnoista ja tapahtumat liittyivät häneen, kun taas tässä kirjassa tarkastelun alla oli hänen parinsa sisäinen ajatusmaailma ja mietinnät. Mahtaakohan kolmas osa jatkaa samaa linjaa? No, se selviää kohta - aloin meinaan jo lukea seuraavaa osaa :D En oikein osaa sanoa mikä vähensi puolikkaan tähden, koska mieleeni ei tule mitään konkreettista vikaakaan.
Toinen kirja tältä kirjailijalta ja jälleen pidin kirjasta paljon. On mielenkiintoista miten kirjailija ottaa mukaan asioita, joita maailmalla tapahtuu. Toisinaan tällaiset kirjat ovat hyvinkin irrallaan maailmasta, jossain omassa kuplassaan. Jännä oli se että ensimmäisessä kirjassa kirjoitettiin enemmän toisen poliisin sisäisistä mietinnöistä ja pohdinnoista ja tapahtumat liittyivät häneen, kun taas tässä kirjassa tarkastelun alla oli hänen parinsa sisäinen ajatusmaailma ja mietinnät. Mahtaakohan kolmas osa jatkaa samaa linjaa? No, se selviää kohta - aloin meinaan jo lukea seuraavaa osaa :D En oikein osaa sanoa mikä vähensi puolikkaan tähden, koska mieleeni ei tule mitään konkreettista vikaakaan.
July 10, 2022
Tuomisen Delta-sarjan toinen oli minulle paha pettymys. Toisin kuin huikeassa edeltäjässä, tässä keskityttiin jonkinlaiseen mustavalkoiseen yhteiskunnalliseen vastakkainasetteluun, jonka itse koin epäuskottavaksi ja vieraaksi.
Tuomisen vahvuus piilee henkilökuvauksissa, jotka ovat vahvoja ja aitoja. Niihin olisin toivonut tässäkin panostettavan enemmän.
Juonellisesti kirja on äärimmäisen löysä, koska suuri osa tekstistä kohdistuu henkilöhahmojen yhteiskunnalliseen paatokseen. On kuin lukisi mielipideosaston kirjoituksia. Varsinaisena poliisiromaanina tätä on vaikeaa käsitellä.
Toivottavasti jatkossa tapahtuu paluuta intensiiviseen henkilökuvaukseen ja vetävämpään juoneen. Niissä Tuomisen kyvyt ovat todistetusti huippuluokkaa.
Tuomisen vahvuus piilee henkilökuvauksissa, jotka ovat vahvoja ja aitoja. Niihin olisin toivonut tässäkin panostettavan enemmän.
Juonellisesti kirja on äärimmäisen löysä, koska suuri osa tekstistä kohdistuu henkilöhahmojen yhteiskunnalliseen paatokseen. On kuin lukisi mielipideosaston kirjoituksia. Varsinaisena poliisiromaanina tätä on vaikeaa käsitellä.
Toivottavasti jatkossa tapahtuu paluuta intensiiviseen henkilökuvaukseen ja vetävämpään juoneen. Niissä Tuomisen kyvyt ovat todistetusti huippuluokkaa.
October 5, 2023
Neljä ja puoli dekkaritähteä - Deltan kakkososa on todella vakuuttava ja kiinnostava. Näkökulma vaihtuu ykkösosasta, nyt keskiössä on toinen rikostutkija Henrik Oksman, "härkä". Hänenkin lapsuudestaan saakka elämää on varjostanut salaisuus. Ekan ja tokan osan salaisuusteemat kietoutuvat hienosti yhteen, mutta enempää ei kannata siitä kertoa. Tällä kertaa rikokset ovat kaikkea muuta kuin tavanomaisia, vähän ärsyttävän graafisia, kuin tv-sarjaa varten keksittyjä. Mutta juoni kantaa ja kiinnostaa, ja Pori lähiseutuineen on uskottava ja elävä tausta tapahtumille. Lukija erinomainen, kuuntelin siis äänikirjana.
June 29, 2021
Välillä luen dekkareita, ja tämän Delta-sarjan toinen osa oli ensimmäinen, jonka olen lukenut Arttu Tuomiselta. Kirjan teemat kiinnostivat: äärioikeisto, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet, kristinusko... Näistä aineksista Tuominen keittää kelpo dekkarin, jossa käsitellään myös päähenkilöpoliisien henkilökohtaista elämää, mutta onneksi ei aivan liikaa. Palaan varmasti lukemaan myös Tuomisen muita dekkareita.
October 5, 2021
Erinomainen lukukokemus, jännittävä, ajankohtainen ja ajatuksia herättävä. Onneksi seuraavakin Tuomisen kirja on saatavilla!
September 19, 2023
Delta-sarjan ensimmäinen oli hyvä, mutta tämä oli jo loistava. Hyvää tarinankerrontaa, looginen ratkaisu ja mielenkiintoiset hahmot. Tätä kaivataan muiltakin dekkareilta.
August 18, 2024
Kerranki arvasin syyllisen VIHDOIN
December 29, 2024
Als Hörbuch gehört.Sehr zu empfehlen.
January 1, 2025
thriller finlandais juste à temps pour que l’objectif goodreads soit pas un désastre complet, j’ai bien aimé!!
September 4, 2025
Vähän on sellanen fiilis, et tästä on tulossa yks mun lempisarjoista ikinä!
Nää hahmot on onnistunut raivaamaan mun sydämeen jo tässä kohtaa aukon itelleen, ja vaik nää kirjojen tapahtumat onkin kamalia niin päähenkilöt saa jatkamaan lukemista. Ne on jotenkin niin tavallisia, mikä tekee niiden rakastamisesta ja niihin samaistumisesta helppoa. Oksman <3
Nää hahmot on onnistunut raivaamaan mun sydämeen jo tässä kohtaa aukon itelleen, ja vaik nää kirjojen tapahtumat onkin kamalia niin päähenkilöt saa jatkamaan lukemista. Ne on jotenkin niin tavallisia, mikä tekee niiden rakastamisesta ja niihin samaistumisesta helppoa. Oksman <3
October 24, 2025
Oli pakko lukea heti toinen putkeen. Ei yhtä eheä kokonaisuus kuin ensimmäinen, ja tässä oli aika paljon toisteisuutta.
November 2, 2022
Samaa kaavaa noudattaa kuin sarjan ensimmäinen kirja, mutta silti niin kutkuttavaa lukemista että ai että.
Displaying 1 - 30 of 119 reviews