Kale Puonnin Manni aloittaa Helsingin huumepoliisin työstä kertovan rikosromaanisarjan
Manni työskentelee yövartijana lääkkeiden maahantuontifirmassa Espoossa ansaitakseen rahaa insinöörinopintoihinsa. Työ on leppoisaa, ja siellä on jopa parempi nukkua kuin äidin ryyppyremmien kansoittamassa kaksiossa Jakomäessä. Kunnes eräänä yönä toimiston vieressä ammutaan joku.
Uhri tunnistetaan järjestäytyneen rikollisryhmän jäseneksi, ja tapaus tulee Helsingin huumepoliisin, kotoisasti Pasilan Myrkyn, tutkittavaksi. Manni ei näe surmatyötä, mutta hän oivaltaa nähneensä silti jotakin, mikä saattaisi kiinnostaa poliisia – ja mikä hänen omaksi tiedokseen jäädessään saattaisi tehdä hänen elämästään huomattavasti helpompaa.
Kale Puonnin Manni aloittaa Helsingin huumepoliisin työstä kertovan rikosromaanisarjan. Sen keskushahmona on hieman jo kyynistynyt mutta sympaattinen rikosylikonstaapeli Pesonen työtovereineen. Pitkän poliisinuran tehnyt Puonti kertoo asiantuntevan realistisesti poliisin työstä, rikollisten arjesta ja niistä inhimillisistä tekijöistä, jotka häivyttävät mustan ja valkoisen rajan harmaan eri sävyiksi.
Tämä paljon esillä ollut kirja oli minulle pettymys. Todenmukaiselta huumerikosmaailman kuvaukselta tämä toki tuntui, mutta kirjallisesti tämä oli aika kökkö ja pinnistellen jaksoin lukea loppuun. Taidan jättää jatko-osat lukematta.
Kirja ilmestyy vasta elokuussa, tämä luettu ennakkokappaleena mutta arvosteluvapaa heti. Tuomio: Liked it eli kolme tähteä. Alku varsinkin oli varsin hajanainen ja oli hieman vaikea saada punaisesta langasta kiinni, mutta siitä se sitten lähti kuitenkin ja jotenkin piti kaikesta huolimatta hyvin otteessaan juonenkuljetuksen pienistä puutteista huolimatta, sillä toimintaa riitti ja tapahtumat etenivät varsin vauhdikkaasti. Esikoisteoksille kuitenkin annettava aina vähän armoa. :) Mannin seikkailut kiinnostaa kyllä ehdottomasti jatkossakin.
Kirjan otin lukuun jonkun facebook-ryhmän tai lehtileikkeen suosituksesta. Kirja ei ollut oikein minun makuuni. Olihan se kertomus oikeasta elämästä, mikä on Suomessakin ollut lehdissä aikoinaan. Puonti viittaa kirjassaan ymmärtääkseni Aarnion tapaukseen, josta kirjoitettiin aikoinaan lehdissäkin laajalti. Kirja on kannanotto ko. huumepoliisin toimintaan ja sen aiheuttamiin muutoksiin yleisesti poliisin toiminnassa. Tämä oli ensimmäinen osa kirjasarjasta mutta en usko että luen jatko-osia.
Kirjassa kerrotaan miten omaperäisella tavalla voi tehdä huumebisnestä. Sitähän ei tiedä onko oikeassa elämässä joku toiminut sanalla tavalla? Päähenkilö ryhtyy sattuman kaupan kautta huumekuriiriksi eikä tapaa asiakkaitaan henkilökohtaisesti lainkaan. Hän päättää käydä kauppaa prepaid-kännyköillä ja kätköillä. yös yhteydenotto ostaviin tapahtuu salaisesti kirjelapuilla ja lahjoilla. Vaikka loppu olikin yllättävä, annoin kirjalle vain ⭐⭐.
Arvostamani dekkaristi kehui tätä, mutta mikä kauhea pettymys…. Kirja saattaa toimia hienosti jollain muulla, sillä siinä ei ollut kirjallisesti ”mitään vikaa”. En vain itse saa tällaisista huumeliigatyyppisistä stooreista oikein mitään irti, ne jäävät tunnetasolla niin etäisiksi. Ja lajityypilleen ominaiseen tapaan tässäkin keskityttiin niin paljon erilaisten käänteiden kuvaamiseen, että kaikki henkilöt jäivät rakentumatta. Vaikka inhoan stereotypioita, tämä menee omassa luokituksessani tyypillisten miesdekkareiden genreen.
A nice quick traditional thriller telling the story of a poor engineering student Manni, who finds a missing bag of amphetamine and ditches his studies for making money selling drugs. Manni is from a poor family and while he is talented, it's easy to get greedy. In addition to Manni, there are other characters casting light on the same events. Pesonen is the classic grumpy but deep inside a heart-of-gold detective at the narcotics division of the police. The police works undercover with some motorbike gang members to set up a trap for the Estonian/Russian bad guys, who try to force their way into the Finnish drug markets.
The action takes place in a warehouses, jail, police's shabby offices, and construction yards. Well-written and fast-paced fun to read. There's not much social criticism except that the big bosses are stupid politicians, and the small guys know how the things really roll. The best part of the novel is that it's not black and white: most of the characters are good and reasonable in some ways while making mistakes and commiting crimes. Even the gang boss thinks about his family and "brothers" and that it was a mistake to give the kill order.
I will probably read more from the author, Kale Puonti. The book was the perfect summer time detective story.
Onnistunut aloitus sarjalle ja loistava dekkari lomalukemistoksi. Kirja pitää hyvin otteessaan ja tarina on onnistunut henkilöhahmojenkin osalta. Manni varsinkin on hienosti keksitty henkilö, josta tilaisuus tekee huumekauppiaan. Muutenkin hyvää kuljettamista ja Pesosen tarina on myös loistava unohtamatta Jari Aarniota, johon viitataan aika monta kertaa. Aarnion tarinaan viittaaminen voisi tuntua muuten haastavalta, mutta tässä se sopii loistavasti. Kuinka pitkälle poliisi voi ystävystyä rikollisten kanssa, ilman että asia menee virkamiehen lahjonnan puolelle? Pitäiskö jokaisesta kohtaamisesta kirjoittaa raportti, siihen tässä kirjasssa loistavasti paneudutaan myös.
En tiedä olenko vain lukenut liikaa Takamäki-kirjallisuutta, mutta jotenkin näissä henkilöhahmoissa on liikaakin yhtenäisyyksiä Sipilän kirjoihin.
Kirjasta on juuri ilmestynyt TV-sarja, joka lienee itsellä seuraavaksi katsottavana. Elias Valtonen näkyy nyt jo silmissäni Mannina, todella loistava valinta rooliinkin kirjan perusteella.
Lähtökohtaisesti en pidä dekkareista. Mutta pidin tästä koska tämä ei oikeastaan ole dekkari, vaan kuvausta poliisin työstä huumeympyröissä. Puonti on alan asiantuntija pitkällä huumepoliisitaustallaan. Huumemaailmaa hän kuvaa inhottavan realistisen tuntuisesti. Toivottavasti joku huumeisiin koukuttuva havahtuu järkiinsä tämän luettuaan.
Nimihenkilö Manni ei kyllä ole kovin uskottava tapaus nopeasti oppivaksi ja onnekkaaksi konnaksi, mutta menettelee. Puonti ei tykkää poliisipäälliköistä eikä KRP:stä eikä rikkaista kermaperseistä. Pasilan Myrkky ryhmän kokenut poliisi Pesonen on eräänlainen Rokka-hahmo auktoriteettivastaisena oman tien kulkijana. Ja hänen myötään Puonti kertoo että Aarnio keissin jälkeen siivottu poliisin epävirallisen yhteistyön byrokratisointi on tuhoksi huumepoliisin työlle. Eli kirjoittajalla on agenda. Mutta arvostan sitä miten hän avaa poliisin työn detaljeja ja karua arkea.
Fyrsta bindið í bókaflokknum um fíkniefnalögregluna í Helsinki að takast á við vondu kallana. Manni, fátækur ungur maður sem er að reyna að komast í gegnum nám, finnur stóra sendingu af eiturlyfjum og ákveður að reyna að selja hana í gegnum aðra smásala til að fjármagna námið. Við sögu koma lítið mótorhjólagengi með frekar lága meðalgreind, eistneskir heildsalar (og rússneskir) og lögreglulið sem reynir sitt besta en tekst stundum að klúðra málunum á einstakan hátt. Og auðvitað er sena í IKEA! Er hægt að skrifa norrænar bókmenntir núorðið þar sem IKEA kemur ekki við sögu? Bókin er ekki í stíl Nordic Noir stefnunnar og pínulítið gamaldags en það fer henni einhvern veginn vel. Höfundurinn var í finnska Fíknó í áratugi.
Ensimmäinen sana, joka tulee mieleen, on "sieluton". Voi olla, etteivät pitkät tapatumakuvaukset ja faktalistaukset vaan ole minun juttu, mutta melkoisen kuivakkaa kamaa. Henkilöitä on loputtomasti, eikä kukaan heistä tunnu yksilöltä tai persoonalta. Muka-hauskat pikkunokkeluudet eivät olleet omaperäisiä saatika aiheuttaneet muuta tunnetta kuin turhautumista. Ei millään tavalla houkuttele lukemaan lisää.
Kale Puonnin Manni on kohtuullisen hyvä dekkari. Se on tarkkaa kuvausta poliisin työstä ja sen vuoksi hyvin kirjoitettu. Mutta tarinan loppu on sen verran vauhdikas ja monisäikeinen, mikä rikkoo sitä autenttisuuden tuntua, joka kirjassa muuten on. Poliisien siviilielämää kerrotaan varsin vähän, joka on poikkeuksellinen valinta dekkareissa. Pisteet 8/10.
Kale Puonnin Manni on kohtuullisen hyvä dekkari. Se on tarkkaa kuvausta poliisin työstä ja sen vuoksi hyvin kirjoitettu. Mutta tarinan loppu on sen verran vauhdikas ja monisäikeinen, mikä rikkoo sitä autenttisuuden tuntua, joka kirjassa muuten on. Poliisien siviilielämää kerrotaan varsin vähän, joka on poikkeuksellinen valinta dekkareissa. Pisteet 8/10.
Mietin neljän ja viiden tähden välillä, mutta koska en ole juurikaan saanut luettua kirjoja ja tämä imi mukaansa parissa päivässä, niin pakko hehkuttaa. Realismia eri tavalla kuin monessa ja vaikka henkilöhahmojen yksityiselämä pidetäänkin vähällä, kyllä ainakin itse suosikin löysin.
Ihan sujuvaa ja koukuttavaa luettavaa ja kuunneltavaa. Hyvin sai oppia siitä, kuinka amatööri voi alkaa hoitaa huumebisnestä. Aion kuunnella koko sarjan nyt kevään aikana.
Tiivistunnelmainen, sujuvasti etenevä ja otteessaan pitävä dekkari. Lyhyiden lukujen ansiosta nopealukuinen. Alussa henkilöhahmoja tuli nopealla temmolla, mutta heidät esiteltiin sen verran selkeästi, että kokonaisuus pysyi ehjänä ja silti lukija pääsi lähelle jokaisen persoonaa. Kirjoittajan omakohtainen kokemus välittyi, poliisityö vaikutti uskottavalta ja myös rikollishahmot realistisilta.