What do you think?
Rate this book
Runkkarin käsikirja – Kasvata pornolukutaitoasi ja seksuaalista älykkyysosamäärääsi
Runkkarin käsikirja tarjoaa työkaluja seksuaalisen itsetunnon kasvattamiseen, oman kehon tutkimiseen ja hyväksyntään, kommunikaatiotaitojen kehittämiseen seksikumppanien kanssa, sekä vinkkejä pornon monipuoliseen ja vastuulliseen kuluttamiseen.
Kirjan äänenä on toimittaja Ina Mikkola, joka faktatiedon lisäksi jakaa teoksessa paitsi omia kokemuksiaan myös muiden ihmisten kohtaamisista saatuja oivalluksia seksistä, seksuaalisuudesta ja pornosta. Hän on haastatellut kirjaa varten niin kehopositiivisuusaktivisteja kuin seksipositiivisuuden puolestapuhujia.
Kirjan äänenä on toimittaja Ina Mikkola, joka faktatiedon lisäksi jakaa teoksessa paitsi omia kokemuksiaan myös muiden ihmisten kohtaamisista saatuja oivalluksia seksistä, seksuaalisuudesta ja pornosta. Hän on haastatellut kirjaa varten niin kehopositiivisuusaktivisteja kuin seksipositiivisuuden puolestapuhujia.
312 pages, Hardcover
First published January 1, 2020
20 people are currently reading
212 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 53 reviews
January 2, 2021
Ehdottomasti vuoden 2020 raskain lukukokemus.
Sanojen tasolla teos kutsuu lukijan ajattelemaan kriittisesti ja kehittämään ymmärrystään seksistä, pornosta ja seksuaalisuudesta, mutta ikävä kyllä kirja itsessään ei kestä kriittisempää tarkastelua. Populaarilta tietokirjallisuudelta ei ehkä pidäkään odottaakaan suurempia filosofisia pohdiskeluja tai täsmällisiä viittauksia lähdeteoksiin, mutta edes jonkinlainen ajatuskulkujen avaaminen tekisi kirjoittajan argumenteista helpommin lähestyttäviä ja etenkin uskottavampia. Nyt lukijalle kerrotaan yleisluontoisesti (ja usein myös raflaavasti), että jokin esimerkiksi seksuaalietiikkaan liittyvä asia on näin ja sillä sipuli, mutta varsinaiset perustelut jäävät usein puuttumaan. Pornon määritelmästä jaaritellaan pitkään ja se jääkin kovin laveaksi, mutta sen sijaan väkivalta määritellään tiukasti niin, ettei esimerkiksi kivun tuottaminen ole sitä. Feminististä kritiikkiä pornosta ei käsitellä; kriittiset näkökulmat typistetään uskonnollisesti motivoituneeksi seksivastaisuudeksi. Eettisen pornon mahdollisuuksia pohditaan kyllä, mutta vain uusliberaalissa "kuluttamisen" ja "valintojen" kontekstissa.
Moniäänisyyttä on pyritty tuomaan ns. "runkkurinkien" kautta, eli kirjaan on sisällytetty sivutolkulla näennäisesti editoimatonta materiaalia suoraan kahdesta WhatsApp-keskusteluryhmästä, joissa mm. etnisyydeltään, sukupuoli-identiteeteiltään ja kehoiltaan erilaiset nuoret suomalaiset juttelevat runkkaamisesta, kehollisuudesta ja seksistä. (Ryhmät perustuvat ilmeisesti jonkinlaiseen sukupuolijakoon, mutta tätäkään ei kirjoiteta auki.) Tekstissä muistetaan puhua esimerkiksi lihavuudesta, karvoituksesta ja muunsukupuolisuudesta, mutta kuvituksessa toistuvat enimmäkseen hoikat tai hennon pyöreähköt kehot ja pillullisuus korreloi karvattomuuden kanssa.
Pastellisävyinen kuvitus ja lukuisten somevaikuttajien läsnäolo antavat ymmärtää, että kirjan kohderyhmää ovatkin lähinnä teini-ikäiset ja parikymppiset nuoret, ja mikäs siinä. (Esineenä se onkin kovin kaunis ja kiiltävä!) Itse jäin kuitenkin kaipaamaan monipuolisempaa otetta ikäjakauman suhteen edes tiedollisemmissa osioissa: Miten vaikkapa iän mukanaan tuomat keholliset muutokset vaikuttavat seksiin, kehonkuvaan ja seksuaalisuuteen? Millaisia eroja on eri sukupolvien suhtautumisessa pornoon? Hedelmällistä materiaalia olisi riittänyt hedelmällisen iän ylittäneistäkin, heh. Seksuaalikasvatuksesta olisi varmasti hyötyä kaiken ikäisille, mutta ehkä taustalla on sellainen millenniaalitekijän "älä opeta isääs panee" -tyyppinen logiikka.
Toki sisällössä on paljon hyvää – puhutaan suostumuksesta, nautinnosta ja kehopositiivisuudesta – mutta itse olisin kaivannut vähemmän fiilistelyä ja enemmän ajattelua. Seksuaalisen älykkyysosamäärän käsitekin jää jipoksi, jonka olisi vain voinut jättää pois. Ylipäätään teos olisi hyötynyt reippaasta editoinnista niin sisällön kuin muodon suhteen.
Niin. Se muoto. Monissa positiivisissa arvosteluissa on mainittu, että teos on kuunneltu äänikirjana. Ainakin podcastien ystäville se lienee hyvä vaihtoehto. Paperilta luettuna Runkkarin käsikirja kun on kieleltään ihan vitun hirveetä paskaa. Puhekielisyydet ja humoristiset heitot voivat olla ihan hyviä tehokeinoja, kun niitä käyttää harkiten, mutta kongruenssiongelmat pitkissä virkkeissä, englanninkielisten ilmausten runsaus ja yksinkertaisesti rasittava kirjoitustyyli tekevät lukemisesta tuskaa. Kavereille siteerasin etenkin anaaliseksiä käsittelevää lukua: "Peppureikä on ihana kolonen, jonka mahdollisuuksia kantsii vähintään tutkia, jos yhtään kutkuttaa! Sinne ei tarvitse tunkaista tai liu'uttaa sisään toki mitään, reunarypyillä oleskelukin riittää kiihottamaan vaikka sormilla hyväillen tai kielellä kiusoitellen. [...] Mässy anatominen juttu on se, että sukuelimestä riippumatta peräaukon seudulla on paljon hermopäätteitä, jotka on yhteydessä sukuelinten hermoalueille, ja peräsuolen kautta pääsee G-pisteen, eli UH AH JEAH -spotin huudeille." Lue tätä sitten reilut 300 sivua.
TL;DR: Runkkarin käsikirja yrittää kovasti olla trendikkään moniääninen perusteos seksistä, pornosta ja seksuaalisuudesta mutta jää lopulta pinnalliseksi fiilistelyksi. Lisäksi se on sekä kirjoitettu että toimitettu ihan vitun huonosti.
Sanojen tasolla teos kutsuu lukijan ajattelemaan kriittisesti ja kehittämään ymmärrystään seksistä, pornosta ja seksuaalisuudesta, mutta ikävä kyllä kirja itsessään ei kestä kriittisempää tarkastelua. Populaarilta tietokirjallisuudelta ei ehkä pidäkään odottaakaan suurempia filosofisia pohdiskeluja tai täsmällisiä viittauksia lähdeteoksiin, mutta edes jonkinlainen ajatuskulkujen avaaminen tekisi kirjoittajan argumenteista helpommin lähestyttäviä ja etenkin uskottavampia. Nyt lukijalle kerrotaan yleisluontoisesti (ja usein myös raflaavasti), että jokin esimerkiksi seksuaalietiikkaan liittyvä asia on näin ja sillä sipuli, mutta varsinaiset perustelut jäävät usein puuttumaan. Pornon määritelmästä jaaritellaan pitkään ja se jääkin kovin laveaksi, mutta sen sijaan väkivalta määritellään tiukasti niin, ettei esimerkiksi kivun tuottaminen ole sitä. Feminististä kritiikkiä pornosta ei käsitellä; kriittiset näkökulmat typistetään uskonnollisesti motivoituneeksi seksivastaisuudeksi. Eettisen pornon mahdollisuuksia pohditaan kyllä, mutta vain uusliberaalissa "kuluttamisen" ja "valintojen" kontekstissa.
Moniäänisyyttä on pyritty tuomaan ns. "runkkurinkien" kautta, eli kirjaan on sisällytetty sivutolkulla näennäisesti editoimatonta materiaalia suoraan kahdesta WhatsApp-keskusteluryhmästä, joissa mm. etnisyydeltään, sukupuoli-identiteeteiltään ja kehoiltaan erilaiset nuoret suomalaiset juttelevat runkkaamisesta, kehollisuudesta ja seksistä. (Ryhmät perustuvat ilmeisesti jonkinlaiseen sukupuolijakoon, mutta tätäkään ei kirjoiteta auki.) Tekstissä muistetaan puhua esimerkiksi lihavuudesta, karvoituksesta ja muunsukupuolisuudesta, mutta kuvituksessa toistuvat enimmäkseen hoikat tai hennon pyöreähköt kehot ja pillullisuus korreloi karvattomuuden kanssa.
Pastellisävyinen kuvitus ja lukuisten somevaikuttajien läsnäolo antavat ymmärtää, että kirjan kohderyhmää ovatkin lähinnä teini-ikäiset ja parikymppiset nuoret, ja mikäs siinä. (Esineenä se onkin kovin kaunis ja kiiltävä!) Itse jäin kuitenkin kaipaamaan monipuolisempaa otetta ikäjakauman suhteen edes tiedollisemmissa osioissa: Miten vaikkapa iän mukanaan tuomat keholliset muutokset vaikuttavat seksiin, kehonkuvaan ja seksuaalisuuteen? Millaisia eroja on eri sukupolvien suhtautumisessa pornoon? Hedelmällistä materiaalia olisi riittänyt hedelmällisen iän ylittäneistäkin, heh. Seksuaalikasvatuksesta olisi varmasti hyötyä kaiken ikäisille, mutta ehkä taustalla on sellainen millenniaalitekijän "älä opeta isääs panee" -tyyppinen logiikka.
Toki sisällössä on paljon hyvää – puhutaan suostumuksesta, nautinnosta ja kehopositiivisuudesta – mutta itse olisin kaivannut vähemmän fiilistelyä ja enemmän ajattelua. Seksuaalisen älykkyysosamäärän käsitekin jää jipoksi, jonka olisi vain voinut jättää pois. Ylipäätään teos olisi hyötynyt reippaasta editoinnista niin sisällön kuin muodon suhteen.
Niin. Se muoto. Monissa positiivisissa arvosteluissa on mainittu, että teos on kuunneltu äänikirjana. Ainakin podcastien ystäville se lienee hyvä vaihtoehto. Paperilta luettuna Runkkarin käsikirja kun on kieleltään ihan vitun hirveetä paskaa. Puhekielisyydet ja humoristiset heitot voivat olla ihan hyviä tehokeinoja, kun niitä käyttää harkiten, mutta kongruenssiongelmat pitkissä virkkeissä, englanninkielisten ilmausten runsaus ja yksinkertaisesti rasittava kirjoitustyyli tekevät lukemisesta tuskaa. Kavereille siteerasin etenkin anaaliseksiä käsittelevää lukua: "Peppureikä on ihana kolonen, jonka mahdollisuuksia kantsii vähintään tutkia, jos yhtään kutkuttaa! Sinne ei tarvitse tunkaista tai liu'uttaa sisään toki mitään, reunarypyillä oleskelukin riittää kiihottamaan vaikka sormilla hyväillen tai kielellä kiusoitellen. [...] Mässy anatominen juttu on se, että sukuelimestä riippumatta peräaukon seudulla on paljon hermopäätteitä, jotka on yhteydessä sukuelinten hermoalueille, ja peräsuolen kautta pääsee G-pisteen, eli UH AH JEAH -spotin huudeille." Lue tätä sitten reilut 300 sivua.
TL;DR: Runkkarin käsikirja yrittää kovasti olla trendikkään moniääninen perusteos seksistä, pornosta ja seksuaalisuudesta mutta jää lopulta pinnalliseksi fiilistelyksi. Lisäksi se on sekä kirjoitettu että toimitettu ihan vitun huonosti.
March 31, 2022
En jaksa olla reilu tähtien suhteen. Mut menetettiin suopeana lukijana siinä kohtaa, kun Mikkola kuvailee seksuaalisuutta ja tuo esille sapioseksuaalisuuden samassa yhteydessä erilaisten lesboidentiteettien kanssa.
Kehrääjän arvostelussa tuodaan esille tärkeimmät puutteet, suosittelen lukemaan sen.
Tän kirjan funktio on hukassa. Sisällön ja puhuttelutavan perusteella voi olettaa että kirja on suunnattu nuorille, mutta nuoret ansaitsisi musta niin paljon enemmän - ei niille tarvitse puhua alentuvasti jostain mässyistä uh ah -pisteistä tai pintapuolisesti selostaa erilaisia pornokategorioita.
Kaiken tän sijaan tietokirjalla olisi mahdollisuus laajentaa siitä mitä Wikipedia osaa kertoa. Lähteyttää uskottavasti, kuvailla kontekstia ja historiaa, analysoida, problematisoida ja tuoda esille kysymyksiä joista asiantuntijatkin on eri mieltä.
Sen sijaan esimerkiksi seksin käsitettä ei määritellä. Häpeää tunteena käsitellään lähinnä ongelmana joka pitää ratkaista olemalla avoin. Läpi kirjan on aika vahva oletus siitä, että seksikumppaneita on, mikä on erityisen outoa runkkarin käsikirjaksi julistautuvalta ja nuorille suunnatulta teokselta.
Lähtökohtana on ihan kiva seksi- ja kehopositiivinen meininki, mutta siihen se sitten jääkin. Kieli on karseeta, tekstilaji hämmentävä. Pieni pala Karvat-alakappaleesta: "Tai jos pimpsan tuhero rehottaa niin, ettei kieli löydä kutisematta tietä klitorikselle, skidi trimmaus voi olla paikallaan. Vaikka elämässä muutoin sangen radikaaleja linjoja saatan välillä noudattaa, niin tässä karvageimissä olen pyrkinyt kulkemaan keskilinjaa. Ei jäätävää tuheroa, ei totaalista posliinia." (s. 123)
Miks mun piti lukea tämä? Millä auktoriteetilla Mikkola puhuu? Ja niinku.... MITÄ hän puhuu?
Mikkola ei sentään vastuuta yksilöä seksuaalisesta voimaantumisestaan vaan tuo esille (vähän mähmäisesti) "rakenteet" jotka vaikuttavat yksilöihin. Syvemmälle ei edetä. Näytteitä:
"Seksuaalinen häirintä sukupuolesta riippumatta ja naisten alistaminen on paljon syvemmällä meidän kulttuurissa, systeemeissä ja lainsäädännössä ympäri maailman kuin vain jossain yhdessä mediassa, pornossa." (s. 232)
"Itse koen, että suoritus- ja ulkonäköpaineet ovat kuitenkin paljon syvemmällä meidän yhteiskunnassa kuin pelkän pornon aikaansaamina." (s. 244)
"Pornoteollisuus on samaan aikaan sekä epäeettinen että täysin jees, kuten tyyliin kaikki eri teollisuuden alat maailmassamme vaateteollisuudesta ruokateollisuuteen." (s. 246)
It's giving me.... nothing. Edelleen: nuoria ei tarvitse aliarvioida. Kyllä ne kestää vähän kriittisemmänkin pohdinnan.
Ja vielä: kuvitus ja taitto! Haluaisin nähdä karkkivärikuvitusten sijaan aidosti informatiivista sisältöä siitä millaista variaatiota kehoissa on. Jos kirja on nuorille suunnattu ja tarkoitettu helposti lähestyttäväksi, miksi kappaleet ovat niin pitkiä, ilman väliotsikoita tai vaikka vaihtelevaa muotoilua määritelmille?
Oli tää parempi kuin mun jehovantodistajatätini mulle rippilahjaksi lahjoittama "Kysymyksiä nuorilta" -kirja, jossa sanotaan että runkkaus on synti. Mut se ei oo kovin paljon sanottu.
Kehrääjän arvostelussa tuodaan esille tärkeimmät puutteet, suosittelen lukemaan sen.
Tän kirjan funktio on hukassa. Sisällön ja puhuttelutavan perusteella voi olettaa että kirja on suunnattu nuorille, mutta nuoret ansaitsisi musta niin paljon enemmän - ei niille tarvitse puhua alentuvasti jostain mässyistä uh ah -pisteistä tai pintapuolisesti selostaa erilaisia pornokategorioita.
Kaiken tän sijaan tietokirjalla olisi mahdollisuus laajentaa siitä mitä Wikipedia osaa kertoa. Lähteyttää uskottavasti, kuvailla kontekstia ja historiaa, analysoida, problematisoida ja tuoda esille kysymyksiä joista asiantuntijatkin on eri mieltä.
Sen sijaan esimerkiksi seksin käsitettä ei määritellä. Häpeää tunteena käsitellään lähinnä ongelmana joka pitää ratkaista olemalla avoin. Läpi kirjan on aika vahva oletus siitä, että seksikumppaneita on, mikä on erityisen outoa runkkarin käsikirjaksi julistautuvalta ja nuorille suunnatulta teokselta.
Lähtökohtana on ihan kiva seksi- ja kehopositiivinen meininki, mutta siihen se sitten jääkin. Kieli on karseeta, tekstilaji hämmentävä. Pieni pala Karvat-alakappaleesta: "Tai jos pimpsan tuhero rehottaa niin, ettei kieli löydä kutisematta tietä klitorikselle, skidi trimmaus voi olla paikallaan. Vaikka elämässä muutoin sangen radikaaleja linjoja saatan välillä noudattaa, niin tässä karvageimissä olen pyrkinyt kulkemaan keskilinjaa. Ei jäätävää tuheroa, ei totaalista posliinia." (s. 123)
Miks mun piti lukea tämä? Millä auktoriteetilla Mikkola puhuu? Ja niinku.... MITÄ hän puhuu?
Mikkola ei sentään vastuuta yksilöä seksuaalisesta voimaantumisestaan vaan tuo esille (vähän mähmäisesti) "rakenteet" jotka vaikuttavat yksilöihin. Syvemmälle ei edetä. Näytteitä:
"Seksuaalinen häirintä sukupuolesta riippumatta ja naisten alistaminen on paljon syvemmällä meidän kulttuurissa, systeemeissä ja lainsäädännössä ympäri maailman kuin vain jossain yhdessä mediassa, pornossa." (s. 232)
"Itse koen, että suoritus- ja ulkonäköpaineet ovat kuitenkin paljon syvemmällä meidän yhteiskunnassa kuin pelkän pornon aikaansaamina." (s. 244)
"Pornoteollisuus on samaan aikaan sekä epäeettinen että täysin jees, kuten tyyliin kaikki eri teollisuuden alat maailmassamme vaateteollisuudesta ruokateollisuuteen." (s. 246)
It's giving me.... nothing. Edelleen: nuoria ei tarvitse aliarvioida. Kyllä ne kestää vähän kriittisemmänkin pohdinnan.
Ja vielä: kuvitus ja taitto! Haluaisin nähdä karkkivärikuvitusten sijaan aidosti informatiivista sisältöä siitä millaista variaatiota kehoissa on. Jos kirja on nuorille suunnattu ja tarkoitettu helposti lähestyttäväksi, miksi kappaleet ovat niin pitkiä, ilman väliotsikoita tai vaikka vaihtelevaa muotoilua määritelmille?
Oli tää parempi kuin mun jehovantodistajatätini mulle rippilahjaksi lahjoittama "Kysymyksiä nuorilta" -kirja, jossa sanotaan että runkkaus on synti. Mut se ei oo kovin paljon sanottu.
January 9, 2022
Alhaisessa tähtimäärässä ei nyt ole kyse siitä, etteikö aihe olisi tärkeä ja etteikö seksistä ja seksuaalisuudesta pitäisi kirjoittaa. Pikemminkin päinvastoin ärsytti suunnattomasti, kuinka tässä oli kaikki potentiaali olla ns ”uusi perusteos hyvälle seksuaalikasvatukselle”, mutta formaattinsa ja kielensä puolesta tämä ei sitä ollut.
Jos nyt ihan alta pois ensinnäkin mainittakoot, että puhekieli painettuna kielenä on aivan äärettömän raskasta lukea. Mikkolan tapa kertoa asioista on puhuttuna kiva, mutta kirjallisesti aiheuttaa päänsärkyä. Kustannustoimittajan editointia oltaisiin kaivattu ja paljon. Sanokaa mua konservatiiviksi, mutta Finglish ei ole tietokirjan kieli, edes populaaritietokirjan.
Suurempi ongelma, mikä liittyy myös kieleen, on se, että tän kohderyhmä on täysi mysteeri. Itse en oppinut tästä juuri mitään uutta, vaan koko kirja tuntui olevan preaching to the choir tasoista settiä. Vaikeasti lähestyttävällä slangilla kirjoitettu kirja, jossa moniäänisyyttä ylläpitää kaupunkilaiset someinfluencerit, ei oikein voi antaa seksuaalisuudesta sellaista kokonaiskuvaa, jota se haluaisi. Mitä järkeä on tehdä kirja, joka ei hyvin todennäköisesti saavuta sitä kohderyhmää, jolle se periaatteessa ollaan kirjoitettu? Tästä tuli vähän sellainen fiilis, että me kaikki seksipositiiviset yhteiskunnallisesti aktiiviset kultturellit kaupunkilaisnuoret nyökytellään ringissä että ymmäretään nää asiat ja ollaan hyviä ihmisiä kun uskalletaan puhua seksuaalisuudesta. Tää nyt kuulostaa siltä, että mulla meni jotenkin urakalla tunteisiin, mutta kieltämättä useassa kohtaa tuli fiilis että mikä tässä on niinkö tää pointti? Tämä on aiheeltaan kirjoitettu heille, jotka ei tiedä seksuaalisuudesta laajamittaisesti, mutta kielellisesti ja sisällöllisesti meille, jotka tiedetään.
Vaikka inklusiivisuuden tarkoitusperät olivat hyvät, tuntui kirja kuitenkin käsittelevän vain pintapuolisesti seksuaalisuutta. Lukaisin täältä muutaman arvion, jossa mainittiin esim vanhenevien ihmisten ja kehojen seksuaalisuuden käsittelyn puuttuvan, mitä en ollut edes osannut ajatella. Jotenkin ”runkkurinkien” moniäänisyyskin tuntui teennäiseltä. Kaikki kommentoijat tuntuivat olevan hyvin sinuja oman seksuaalisuutensa kanssa ja hyvin oppineita aiheesta. Mututuntumalla voisin myös sanoa kaikkien edustaneen samanlaista sosioekonomista luokkaa ja kulttuurisen pääoman tasoa. Taisiis, kuten yllä jo mainitsin, kaikki olivat tietyssä someympäristössä toimivia. Ja vaikka sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ja kehon koko ja ihonväri ovat kaikki seksuaalisuuteen vaikuttavia tekijöitä, eivät ne ole ainoita.
Myöskin välillä tuntui, että joitakin asioita esitettiin yksiselitteisinä tosina, vaikka kriittinen tarkastelu olisi ollut mielekkäämpää. Kaikessa seksipositiivisessa vihervassarikaupunkilaiswokeihmisyydessäni en myöskään voinut olla ajattelematta, että lähes kritiikitön oodi pornolle on sekä kuuro feminismin historialle että hieman kyseenalainen. Eikä vain hieman. Ei ole seksipositiivisuudesta pois se, että ymmärtää pornoon liittyvän paljon naisiin ja heikommassa asemassa oleviin liittyvää sortoa sekä esim. rasismia.
Yhteenvetona: pidän Ina Mikkolasta mediapersoonana ja koen, että hänen panoksensa skeneen on tärkeä. Seksuaalisuuteen liittyvät keskustelut on ehdottoman tärkeitä ja toivottavia. Tämänkin maan seksuaalikasvatus on edelleen ihan päin helvettiä. Kuitenkaan tää kirja ei palvele omia tarkoitusperiään, sillä se on loppupeleissä tietyn (myös omani) somekuplan sisäinen tuote.
Jos nyt ihan alta pois ensinnäkin mainittakoot, että puhekieli painettuna kielenä on aivan äärettömän raskasta lukea. Mikkolan tapa kertoa asioista on puhuttuna kiva, mutta kirjallisesti aiheuttaa päänsärkyä. Kustannustoimittajan editointia oltaisiin kaivattu ja paljon. Sanokaa mua konservatiiviksi, mutta Finglish ei ole tietokirjan kieli, edes populaaritietokirjan.
Suurempi ongelma, mikä liittyy myös kieleen, on se, että tän kohderyhmä on täysi mysteeri. Itse en oppinut tästä juuri mitään uutta, vaan koko kirja tuntui olevan preaching to the choir tasoista settiä. Vaikeasti lähestyttävällä slangilla kirjoitettu kirja, jossa moniäänisyyttä ylläpitää kaupunkilaiset someinfluencerit, ei oikein voi antaa seksuaalisuudesta sellaista kokonaiskuvaa, jota se haluaisi. Mitä järkeä on tehdä kirja, joka ei hyvin todennäköisesti saavuta sitä kohderyhmää, jolle se periaatteessa ollaan kirjoitettu? Tästä tuli vähän sellainen fiilis, että me kaikki seksipositiiviset yhteiskunnallisesti aktiiviset kultturellit kaupunkilaisnuoret nyökytellään ringissä että ymmäretään nää asiat ja ollaan hyviä ihmisiä kun uskalletaan puhua seksuaalisuudesta. Tää nyt kuulostaa siltä, että mulla meni jotenkin urakalla tunteisiin, mutta kieltämättä useassa kohtaa tuli fiilis että mikä tässä on niinkö tää pointti? Tämä on aiheeltaan kirjoitettu heille, jotka ei tiedä seksuaalisuudesta laajamittaisesti, mutta kielellisesti ja sisällöllisesti meille, jotka tiedetään.
Vaikka inklusiivisuuden tarkoitusperät olivat hyvät, tuntui kirja kuitenkin käsittelevän vain pintapuolisesti seksuaalisuutta. Lukaisin täältä muutaman arvion, jossa mainittiin esim vanhenevien ihmisten ja kehojen seksuaalisuuden käsittelyn puuttuvan, mitä en ollut edes osannut ajatella. Jotenkin ”runkkurinkien” moniäänisyyskin tuntui teennäiseltä. Kaikki kommentoijat tuntuivat olevan hyvin sinuja oman seksuaalisuutensa kanssa ja hyvin oppineita aiheesta. Mututuntumalla voisin myös sanoa kaikkien edustaneen samanlaista sosioekonomista luokkaa ja kulttuurisen pääoman tasoa. Taisiis, kuten yllä jo mainitsin, kaikki olivat tietyssä someympäristössä toimivia. Ja vaikka sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ja kehon koko ja ihonväri ovat kaikki seksuaalisuuteen vaikuttavia tekijöitä, eivät ne ole ainoita.
Myöskin välillä tuntui, että joitakin asioita esitettiin yksiselitteisinä tosina, vaikka kriittinen tarkastelu olisi ollut mielekkäämpää. Kaikessa seksipositiivisessa vihervassarikaupunkilaiswokeihmisyydessäni en myöskään voinut olla ajattelematta, että lähes kritiikitön oodi pornolle on sekä kuuro feminismin historialle että hieman kyseenalainen. Eikä vain hieman. Ei ole seksipositiivisuudesta pois se, että ymmärtää pornoon liittyvän paljon naisiin ja heikommassa asemassa oleviin liittyvää sortoa sekä esim. rasismia.
Yhteenvetona: pidän Ina Mikkolasta mediapersoonana ja koen, että hänen panoksensa skeneen on tärkeä. Seksuaalisuuteen liittyvät keskustelut on ehdottoman tärkeitä ja toivottavia. Tämänkin maan seksuaalikasvatus on edelleen ihan päin helvettiä. Kuitenkaan tää kirja ei palvele omia tarkoitusperiään, sillä se on loppupeleissä tietyn (myös omani) somekuplan sisäinen tuote.
November 3, 2020
Oisin halunnut tykätä tästä enemmän, sillä aihe oli sinänsä kiinnostava, mutta en selkeästi ollut kohderyhmää. Oli varmaan tarkkaan harkittu valinta että kirjan teksti oli suoraan parikymppisen helsinkiläisen suusta, mutta ehkä tällaisia kirjoja julkaistaessa vois ottaa huomioon myös muut potentiaaliset lukijat jättämällä pahimmat puhekielisyydet ja slangisanat (jotka muuten vanhenee tosi nopeesti, voi olla että "mässy" on tän kirjan painosta tullessa jo ihan menneen talven lumia, ja esim. viiden vuoden päästä se takuulla on vaan nolo menneisyyden muotisana) pois. Tietokirjatekstistä varmasti sais muillakin tavoilla rennon kuin fiilailemalla anglismeja joka kappaleessa.
Olis myös ollu myös mielenkiintoista jos mukana olis ollu vielä kolmas runkkurinki joka oliskin koostunut vähän vanhemmista ihmisistä, eli jopa ehkä ihan kolmenkympin tai vaikka viidenkympin reilusti ylittäneistä (hui) ihmisistä, heidän näkökulmansa olisi ollut kiinnostava lisä. Toki jos tän kirjan oli tarkoituskin olla vaan kakskymppisille stadilaisille suunnattu niin ei siinä mittään, mutta ne ehkä ei oo just ne jotka tarvii tän kirjan oppeja eniten. Porno-osio oli kaikkein mielenkiintoisin ja informatiivisin, kirjan muut KELAT oli itelle jo aika tuttuja eivätkä tarjonneet mitään kovin erikoista ja shokeeraavaa mietintää. Bonusta ja plussaa kuitenkin hetero-oletuksen puuttumisesta ja muista pienistä inklusiivisuuden ja huomioonottamisen keinoista.
Loppukaneettina: Ihan jees mutta olen selkeästi väärää kohderyhmää.
Olis myös ollu myös mielenkiintoista jos mukana olis ollu vielä kolmas runkkurinki joka oliskin koostunut vähän vanhemmista ihmisistä, eli jopa ehkä ihan kolmenkympin tai vaikka viidenkympin reilusti ylittäneistä (hui) ihmisistä, heidän näkökulmansa olisi ollut kiinnostava lisä. Toki jos tän kirjan oli tarkoituskin olla vaan kakskymppisille stadilaisille suunnattu niin ei siinä mittään, mutta ne ehkä ei oo just ne jotka tarvii tän kirjan oppeja eniten. Porno-osio oli kaikkein mielenkiintoisin ja informatiivisin, kirjan muut KELAT oli itelle jo aika tuttuja eivätkä tarjonneet mitään kovin erikoista ja shokeeraavaa mietintää. Bonusta ja plussaa kuitenkin hetero-oletuksen puuttumisesta ja muista pienistä inklusiivisuuden ja huomioonottamisen keinoista.
Loppukaneettina: Ihan jees mutta olen selkeästi väärää kohderyhmää.
June 18, 2025
Idea täydet 6/5, toteutus vetää pisteitä alas tällaiseen kädenlämpöiseen medium-arvosanaan.
September 6, 2020
Seksistä, sukupuolista, pornosta ja sen sellaisesta rennosti mutta täydellä vakavuudella. Kuuntelin äänikirjana ja kirjailijan itsensä lukemana soljuva slangi/nykykielisyys toimi erinomaisesti. Nuorille seksiä harrastaville täsmä, mutta sopii ikään katsomatta.
March 15, 2021
Toimittaja Ina Mikkolan "Runkkarin käsikirja - Kasvata pornolukutaitoasi ja seksuaalista älykkyysosamäärääsi" (Into, 2020) oli vähän kaksijakoinen lukukokemus. Mikkola käsittelee paljon huomiota saanessa tietokirjassaan erilaisia seksiin, seksuaalisuuteen ja pornoon liittyviä juttuja iloiseen ja positiiviseen sävyyn (tästä pisteet hänelle, aiheeseen liittyy niin paljon turhaa syyllisyyttä ja syyllistämistä), mutta tarpeen vaatiessa myös ongelmakohtia esille tuoden.
Takakannen mukaan kirja on suunnattu "kaikille taustasta, sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta" riippumatta. Näkisin silti, että kohderyhmää ovat ensisijaisesti nuoret, vaikka kyllä tämmöinen vanhempikin lukija sai hetkittäin jonkinmoisia ahaa-elämyksiä.
Tietokirjamaisesti kirjoitetut osiot toimivat paremmin kuin "runkkuringiksi" kutsutut katkelmat, jossa joukko parikymppisiä somevaikuttajia sun muita minulle enemmän tai vähemmän hämäräksi jääneitä julkimoita kävi jonkinmoista WhatsApp-keskustelua.
Setämiehen hermot meinasivat mennä kirjan kieliasun kanssa. Lieneekö kyse iästä vai mistä, mutta ärsyynnyn suunnattomasti lukiessani "mässyjen tyyppien fiilaamisesta" ynnä muusta vastaavasta. Kiinnostava olisi tietää, kokevatko nuoret moisen sitten omakseen. Maria Laakson Taltuta klassikko! -kirjassa rennoksi tarkoitettu kieliasu toimi mielestäni paremmin. Jonkun täällä lukemani arvion mukaan kirja olisi tarkoitettu kuunneltavaksi, joten ehkäpä asia on sillä tavalla perusteltavissa.
Takakannen mukaan kirja on suunnattu "kaikille taustasta, sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta" riippumatta. Näkisin silti, että kohderyhmää ovat ensisijaisesti nuoret, vaikka kyllä tämmöinen vanhempikin lukija sai hetkittäin jonkinmoisia ahaa-elämyksiä.
Tietokirjamaisesti kirjoitetut osiot toimivat paremmin kuin "runkkuringiksi" kutsutut katkelmat, jossa joukko parikymppisiä somevaikuttajia sun muita minulle enemmän tai vähemmän hämäräksi jääneitä julkimoita kävi jonkinmoista WhatsApp-keskustelua.
Setämiehen hermot meinasivat mennä kirjan kieliasun kanssa. Lieneekö kyse iästä vai mistä, mutta ärsyynnyn suunnattomasti lukiessani "mässyjen tyyppien fiilaamisesta" ynnä muusta vastaavasta. Kiinnostava olisi tietää, kokevatko nuoret moisen sitten omakseen. Maria Laakson Taltuta klassikko! -kirjassa rennoksi tarkoitettu kieliasu toimi mielestäni paremmin. Jonkun täällä lukemani arvion mukaan kirja olisi tarkoitettu kuunneltavaksi, joten ehkäpä asia on sillä tavalla perusteltavissa.
January 9, 2021
Sisällöllisesti todella tärkeä kirja. Toteutuksen kannalta kirja toisaalta jätti kylmäksi, tästä syystä 2/5 tähteä.
Kuuntelin Ina Mikkolan haastattelun kirjamessuilla, jossa hän totesi, että teos on tehty kuunneltavaksi äänikirjana, mikä ei lukijalta jää huomaamatta. Ymmärrän että teoksen on tarkoitus olla helposti lähestyttävä, ehkä kuten keskustelu ystävien kesken, mutta minulle stadin slangi ja muutenkin hyvin aikaan ja paikkaan sidottu sanasto ei toiminut. Olen kuitenkin luultavasti aika hyvin kirjan kohdeyleisöä (?) ja silti muutaman minuutin välein kirjassa oli jokin niin cringe-worthy-ilmaisu, että joskus inho oikein hipsi selkärankaa pitkin. Tai sitten olen jo liian vanha alle kolmekymppisenä.
En myöskään tiedä mitään niin laiskaa kerronnan tapaa kuin whatsapp-keskustelujen copy/pasteaminen keskelle kirjaa. Send help!
Ja tämä kaikki negatiivinen palaute kerronnasta on tosi harmillista, koska tällaisia kirjoja tarvitaan, mutta on surkeaa että lukijoilla on enemmän sanottavaa kerronnan tavasta kuin teoksen sisällöstä. Seksistä, suhteista, seksuaalisuudesta, pornosta, näistä kaikista tulisi puhua paljon avoimemmin. Kaikenlainen keskustelu on tarpeen, jopa yhtä pinnallinen kuin tässä teoksessa. Siksi tuntuukin niin ärsyttävältä, että ainoa mielipiteeni kirjan lukemisen jälkeen on vain syvä huokaus, että onneksi tämä nyt on ohitse.
Kuuntelin Ina Mikkolan haastattelun kirjamessuilla, jossa hän totesi, että teos on tehty kuunneltavaksi äänikirjana, mikä ei lukijalta jää huomaamatta. Ymmärrän että teoksen on tarkoitus olla helposti lähestyttävä, ehkä kuten keskustelu ystävien kesken, mutta minulle stadin slangi ja muutenkin hyvin aikaan ja paikkaan sidottu sanasto ei toiminut. Olen kuitenkin luultavasti aika hyvin kirjan kohdeyleisöä (?) ja silti muutaman minuutin välein kirjassa oli jokin niin cringe-worthy-ilmaisu, että joskus inho oikein hipsi selkärankaa pitkin. Tai sitten olen jo liian vanha alle kolmekymppisenä.
En myöskään tiedä mitään niin laiskaa kerronnan tapaa kuin whatsapp-keskustelujen copy/pasteaminen keskelle kirjaa. Send help!
Ja tämä kaikki negatiivinen palaute kerronnasta on tosi harmillista, koska tällaisia kirjoja tarvitaan, mutta on surkeaa että lukijoilla on enemmän sanottavaa kerronnan tavasta kuin teoksen sisällöstä. Seksistä, suhteista, seksuaalisuudesta, pornosta, näistä kaikista tulisi puhua paljon avoimemmin. Kaikenlainen keskustelu on tarpeen, jopa yhtä pinnallinen kuin tässä teoksessa. Siksi tuntuukin niin ärsyttävältä, että ainoa mielipiteeni kirjan lukemisen jälkeen on vain syvä huokaus, että onneksi tämä nyt on ohitse.
October 11, 2020
Tämä on pohjimmiltaan hieno ja tärkeä kirja, mutta valitun tyylilajin vuoksi en voinut pitää siitä.
Oli tavallaan ihan perusteltu ratkaisu kirjoittaa tällainen kirja puhekielellä: kun tarkoitus on tehdä ujostellusta ja monelle hankalasta asiasta rentoa, arkipäiväistä ja hauskaa, on leppoisa kieli hyvä keino luoda oikeanlaista ilmapiiriä.
Mutta kun tämä ei ole vain puhekieltä. Tämä on kaksikymppisten helsinkiläisten puhekieltä, oikeastaan slangia. Nelikymppiselle tamperelaiselle se on kuin jotain vierasta kieltä, jota kyllä ymmärtää ihan sujuvasti mutta josta tulee koko ajan sellainen olo, että tätä kirjaa ei ole kirjoitettu minulle eikä minunlaisilleni. Se tuskin oli kirjoittajan tai kustantajan pyrkimys.
Yleiskieli on yleistä siksi, että se on kaikille yhteistä ja tasa-arvoista. Voi se silti olla rentoa. Kuivimman asiaproosan ja levottomimman slangin välillä on aika monta vivahdetta, joista tähän olisi voinut valita sopivamman.
Oli tavallaan ihan perusteltu ratkaisu kirjoittaa tällainen kirja puhekielellä: kun tarkoitus on tehdä ujostellusta ja monelle hankalasta asiasta rentoa, arkipäiväistä ja hauskaa, on leppoisa kieli hyvä keino luoda oikeanlaista ilmapiiriä.
Mutta kun tämä ei ole vain puhekieltä. Tämä on kaksikymppisten helsinkiläisten puhekieltä, oikeastaan slangia. Nelikymppiselle tamperelaiselle se on kuin jotain vierasta kieltä, jota kyllä ymmärtää ihan sujuvasti mutta josta tulee koko ajan sellainen olo, että tätä kirjaa ei ole kirjoitettu minulle eikä minunlaisilleni. Se tuskin oli kirjoittajan tai kustantajan pyrkimys.
Yleiskieli on yleistä siksi, että se on kaikille yhteistä ja tasa-arvoista. Voi se silti olla rentoa. Kuivimman asiaproosan ja levottomimman slangin välillä on aika monta vivahdetta, joista tähän olisi voinut valita sopivamman.
October 1, 2020
Mun mielestä tämä kirja tekee hyvää työtä häpeän, kehoepävarmuuksien ja puhumattomuuden kulttuurin murtamisessa suoralla puheella ja sivistävällä otteella.
September 3, 2020
Kompakti ja silti kattava teos sukupuolista, seksuaalisuudesta ja pornosta kytkettynä yhteiskunnallisiin konteksteihin. Teoksessa sivutaan myös erilaisia suhdemuotoja ja fetissejä. Käsitteiden viidakkoa raivataan ja normitetaan määrätietoisesti ja selkeästi.
Ehdottoman tyylikkäästä tabujen rikkomisesta täydet tähdet. Äänikirjaversio toimi loistavasti Inan lukemana, mutta aion hankkia fyysisen kappaleen hyllyyni, jotta pääsen tutustumaan myös kuvitukseen ja palaamaan mm. kattaviin viittauksiin (for research purposes, duh).
Kaikkien ylpeiden runkkareiden (ja muidenkin seksuaalisten olentojen) pitäisi lukea tämä.
P.s. Jos tykkäsit Ina sydän porno -dokkarisarjasta, tykännet tästäkin. Teos on vuoropuhelussa sarjan kanssa, muttä toimi toki itsenäisestikin.
Ehdottoman tyylikkäästä tabujen rikkomisesta täydet tähdet. Äänikirjaversio toimi loistavasti Inan lukemana, mutta aion hankkia fyysisen kappaleen hyllyyni, jotta pääsen tutustumaan myös kuvitukseen ja palaamaan mm. kattaviin viittauksiin (for research purposes, duh).
Kaikkien ylpeiden runkkareiden (ja muidenkin seksuaalisten olentojen) pitäisi lukea tämä.
P.s. Jos tykkäsit Ina sydän porno -dokkarisarjasta, tykännet tästäkin. Teos on vuoropuhelussa sarjan kanssa, muttä toimi toki itsenäisestikin.
April 6, 2021
Tämä oli vastoin ennakko-odotuksia ihan kamala. Toki kirjan kuvitus oli nättiä, mutta tämä olisi toiminut kymmenen kertaa paremmin vaikka podcastina/äänikirjana. Mielettömän raskas lukea, ensimmäistä kertaa kirjaa plärätessä nousi epäusko "oikeasti??" alkupuolen liki jaottelemattomasta tekstimassasta. Podcastissa moista editoimatonta höpötystä kestäisi paremmin kuin kirjoitetussa muodossa. Jos tämä oli tarkoitettu tietokirjaksi, niin olisin olettanut että kirjan kuvitus olisi ollut myös enemmän tietosisältöä ohjaavaa ja opastavaa.
Muissa arvosteluissa onkin jo esitetty tarkempia kritiikkejä kirjan sisällöstä, lähteettömistä mielipiteistä sekä että kirjan transsisältö jää kevyesti käsitellyksi. Kirjasta jää myös Mikkolan kielellä "fiilarit" ettei nelikymppisiä vanhemmilla ole enää seksielämää. Mikkolan käyttämä puhekieli on enimmäkseen lipevää ja epäilen että se myös vanhenee jo viidessä vuodessa yhtä puisevaksi ja naurettavaksi kuin muissakin "nuorille" suunnatuissa seksioppaissa. Itse olisin 10-15 vuotta sitten varmaan kokenut Mikkolan käyttämän kielen lähinnä vastenmieliseksi.
Kirjan muutamat haastatteluosuudet olivat parasta antia kirjassa, lähinnä siksi että nämä osuudet oli kirjoitettu tai editoitu oikeasti luettaviksi. Chattimaisissa runkkurinki-osuuksissa oli satunnaisesti mukavia huomioita, mutta myös ihan liikaa teennäisen oloista hypetystä ja liekkihymiöintiä. Lopun porno-osuus oli kirjan vahvin osuus, mutta sekin kärsi käsittelytavan löperyydestä ja kunnollisen kritiikin puutteesta (esim. kink piste com -sivuston käytäntöjä hehkutettiin kertomatta mitä Stoyalle oli käynyt vuonna 2016, ennen käytäntöjen päivittämistä). Oikeastaan lopussa ollut linkkiosuus (ei se TV-sarjojen lista) oli itselle kirjan luettavin osuus, koska vain siinä mentiin rehellisesti ja kiertelemättä itse asiaan.
Tästä kaikesta jäi aika pahasti mielikuva, että Mikkolalla oli idea kirjasta joka painottui nykyiseen porno-osuuteen ja hänen tv-sarjaansa, mutta se ei vielä riittänyt tai käynyt kokonaiseksi kirjaksi. Lisäksi tästä tuli koko ajan fiilis ettei kirja itsekään tiedä mistä se tahtoo lopulta kertoa: seksuaalisesta älykkyydestä, pelkästä sooloseksistä vai pornosta?
Minua kirja kiinnosti, koska kunnollisia nykyaikaisia seksioppaita muillekin kuin pariskunnille ei Suomessa ole tehty koskaan liikaa. Lisäksi ilmeisesti yhtäkään viime vuonna edesmenneen Betty Dodsonin klassista (enimmäkseen?) naisille suunnattua "runkkuopasta" ei ole vieläkään suomennettu.
Muissa arvosteluissa onkin jo esitetty tarkempia kritiikkejä kirjan sisällöstä, lähteettömistä mielipiteistä sekä että kirjan transsisältö jää kevyesti käsitellyksi. Kirjasta jää myös Mikkolan kielellä "fiilarit" ettei nelikymppisiä vanhemmilla ole enää seksielämää. Mikkolan käyttämä puhekieli on enimmäkseen lipevää ja epäilen että se myös vanhenee jo viidessä vuodessa yhtä puisevaksi ja naurettavaksi kuin muissakin "nuorille" suunnatuissa seksioppaissa. Itse olisin 10-15 vuotta sitten varmaan kokenut Mikkolan käyttämän kielen lähinnä vastenmieliseksi.
Kirjan muutamat haastatteluosuudet olivat parasta antia kirjassa, lähinnä siksi että nämä osuudet oli kirjoitettu tai editoitu oikeasti luettaviksi. Chattimaisissa runkkurinki-osuuksissa oli satunnaisesti mukavia huomioita, mutta myös ihan liikaa teennäisen oloista hypetystä ja liekkihymiöintiä. Lopun porno-osuus oli kirjan vahvin osuus, mutta sekin kärsi käsittelytavan löperyydestä ja kunnollisen kritiikin puutteesta (esim. kink piste com -sivuston käytäntöjä hehkutettiin kertomatta mitä Stoyalle oli käynyt vuonna 2016, ennen käytäntöjen päivittämistä). Oikeastaan lopussa ollut linkkiosuus (ei se TV-sarjojen lista) oli itselle kirjan luettavin osuus, koska vain siinä mentiin rehellisesti ja kiertelemättä itse asiaan.
Tästä kaikesta jäi aika pahasti mielikuva, että Mikkolalla oli idea kirjasta joka painottui nykyiseen porno-osuuteen ja hänen tv-sarjaansa, mutta se ei vielä riittänyt tai käynyt kokonaiseksi kirjaksi. Lisäksi tästä tuli koko ajan fiilis ettei kirja itsekään tiedä mistä se tahtoo lopulta kertoa: seksuaalisesta älykkyydestä, pelkästä sooloseksistä vai pornosta?
Minua kirja kiinnosti, koska kunnollisia nykyaikaisia seksioppaita muillekin kuin pariskunnille ei Suomessa ole tehty koskaan liikaa. Lisäksi ilmeisesti yhtäkään viime vuonna edesmenneen Betty Dodsonin klassista (enimmäkseen?) naisille suunnattua "runkkuopasta" ei ole vieläkään suomennettu.
October 1, 2020
Kaunis, kantaaottava ja joskus jopa pikkuisen kiihottava. Kannattaa lukea, oli oma suhde kehoon, seksuaalisuuteen, seksiin ja/tai pornoon mitä tahansa. Etenee harkitusti perusasioista (kehosuhde, suostumus, elämänkaaren vaikutus) kohti seksuaalista kanssakäymistä ja lopulta päätyy kertomaan, kuinka kuluttaa ja kenties jopa tehdä pornoa.
Kirjaa kantavat seksi- ja kehopositiivisuus sekä seksuaalisuuden, sukupuolten ja kehojen moninaisuus. Erityisen upea lisä karkkisävyinen kuvitus, jossa seksikkäitä ovat kaikki ikään, pystyvyyteen, apuvälineisiin jne. katsomatta.
Kirjaa kantavat seksi- ja kehopositiivisuus sekä seksuaalisuuden, sukupuolten ja kehojen moninaisuus. Erityisen upea lisä karkkisävyinen kuvitus, jossa seksikkäitä ovat kaikki ikään, pystyvyyteen, apuvälineisiin jne. katsomatta.
September 10, 2020
Vähän aikaa sitten aloin kuunnella Mahadura & Özberkan -podcastia alusta alkaen, ja seksiaiheisessa jaksossa keskusteltiin siitä, että Suomeen tarvittaisiin seksipositiivisuuden ohelle myös seksuaalisuuspuhetta, jota ei vielä ole tarpeeksi. Ina Mikkolan tietokirja on sekä seksi- että seksuaalisuuspositiivinen piristävällä ja inklusiivisella tavalla. Runkkaamisesta puhutaan usein seksinä itsensä kanssa, mikä on liiaksi toisteltu ja stigmaakin kasvattava ulottuvuus – enemmän tarvitaan nostoja siitä, että se on seksuaalisuutensa kanssa elämistä, sen tutkimista, kokeiluja. Ja joskus vaan tapa rentoutua; orgasmiin asti vietynä se nollaa pään hetkeksi, millä voi olla sama vaikutus kuin sopivan rankalla treenillä. Erityisesti nuorille aikuisille luettavaksi sopiva Runkkarin käsikirja koostuu rennolla mutta perehtyneellä otteella kirjoitetuista tieto-osuuksista ja WhatsAppissa käydyistä ”runkkurinkien” keskusteluista, joissa on mukana mm. tunnettuja somevaikuttajia. Kirja on omaääninen (mitä äänikirjassa korostaa tekijän oma luenta), viihdyttävä ja täynnä uusinta tarkistettua tietoa seksistä, parisuhteista, pornosta (josta Mikkola on tehnyt tv-sarjankin, sitä en ole itse nähnyt). Lisäksi on koottu anonyymeja kokemuksia esim. kehosuhteesta, ja tekee kipeää kuulla, miten moni rajoittaa seksuaalisuutensa ilmenemistä ja kokeiluja tiukallakin tavalla, koska ulkoiset paineet tuntuvat niin kovina. Kirja on feministinen moninaisuuden huomioivalla tavalla. Erityisesti porno-osuudet ovat harvinaisen freesejä, ja esitän nyt kuuman otteen: yksioikoinen pornon ällöttely ja tuomitseminen ei ole intersektionaalista feminismiä. Mikkola esittää aihepiiristä erittäin hyviä pointteja, joihin soisin monien tutustuvan.
(Kirjakokemus sinänsä 4/5, mutta lisäsin yhden tsemppitähden ihan vaan Twitterin ankeilevien konservatiivien takia, he kun kerkesivät jo hyökätä kirjan kimppuun ihme olkiukkoilulla)
(Kirjakokemus sinänsä 4/5, mutta lisäsin yhden tsemppitähden ihan vaan Twitterin ankeilevien konservatiivien takia, he kun kerkesivät jo hyökätä kirjan kimppuun ihme olkiukkoilulla)
September 17, 2024
Kauniita asioita rumassa paketissa.
Leibeli, pimpsa, pipuli, giguli, kelata, creeppeily, läppä, överi, pilluihmiset, mahtua ineen... Haluaisin lukea tietokirjani ilman tällaista sanastoa.
Vahva vaikutelma heti alkuun on, että en ole kohderyhmää. Selailin sivukaupalla kirjaa eteenpäin, koska suurin osa asioista oli entuudestaan tuttuja - onnekseni toki! Yllätyin siitä, miten matalalla kielen ja tekstin muotoilun taso liikkuu. Arvelisin, että kirja sopisi lukijoille arviolta teini-ikäisistä varhaisparikymppisiin. Toisaalta kun mietin itseäni teininä, en olisi pitänyt tyylistä silloinkaan, vaan kokenut sen älyäni vähättelevänä. Ehkä suuremmalla todennäköisyydellä sen ikäisiä ei vain niin suuresti häiritsisi tällainen seikka, ja ymmärrän, että kielellisen tyylin preferointi saattaa olla jossakin määrin sukupolvesta riippuvaista, joskin soisin kaunopuheisuuden ja sivistyneisyyden olevan iästä riippumaton toive.
Kirjassa käsitellään runsaasti tärkeitä asioita kuten sukupuolen, kehojen ja seksin moninaisuutta. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että niitä käsiteltäisiin tässä kirjassa kovin syvällisesti.
Pari esimerkkiä tyylillisistä valinnoista:
”Ei ole olemassa yhtä ”normaalia pimpsan luukkia”.”
”Suomalaisessa sauna- ja uimahallikulttuurissa hienoa on se, että on mahdollisuus nähdä myös muiden pimpsalooria!”
Edellinenkin kommentoija kiinnitti ymmärrettävästi huomiota muun muassa anaaliseksiluvun järkyttävän typerään virkkeeseen, jossa viitattiin g-pisteeseen ”UH AH JEAH -spottina”.
Runkkuringit olivat todella raskasta ja kiusallista luettavaa - eivät sisällöltään vaan jälleen kieleltään. Henkilökohtaisesti minulle on muutenkin vaikeaa käydä läpi pitkiä viestiketjuja esimerkiksi silloin, kun en ole ehtinyt mukaan johonkin ryhmächat-keskusteluun, ja viestejä on ehtinyt kertyä kymmeniä. Säläisen viestitulvan lukeminen on äärettömän epämiellyttävää, enkä todellakaan kaipaisi tätä tekstimuotoa tietokirjaan. Olisi ollut hyvä editoida näitäkin keskusteluja jotenkin luettavampaan muotoon.
Muutamia ihan kiinnostavia seikkoja tai itselle uutta tietoa kirja sisälsi, esimerkiksi emojien käytön rajoittamisesta somessa, joskin myös tämä informaatio jäi varsin pintapuoliseksi. Erityisen hyvänä pidin Marin pohdintaa mustasukkaisuudesta. Myös kommunikaatio-luku oli hyvä - ja aihe sentään tärkeimpiä, ellei tärkein, mitä seksiin ja ihmissuhteisiin tulee. Luku pornolukutaidosta meni onneksi hieman syvemmälle aiheeseen kuin useat muut kohdat kirjassa - ehkä Mikkolan perehtyneisyyden ansiosta? Tämäkin luku olisi hyötynyt reippaammasta editoinnista.
En osannut heti päättää, millä perusteella arvioida kirjaa. Sen perusteella, minkä verran itse nautin sen lukemisesta? Sen perusteella, minkä verran uutta informaatiota se tarjosi minulle, entä sen perusteella, mitä se tarjoaa ehkä objektiivisesti tai kohderyhmälleen? Hyvien tarkoitusperien perusteella? Tällä kertaa taivuin täysin henkilökohtaisen kokemuksen puoleen lukunautinnon ja informaatioarvon suhteen.
Leibeli, pimpsa, pipuli, giguli, kelata, creeppeily, läppä, överi, pilluihmiset, mahtua ineen... Haluaisin lukea tietokirjani ilman tällaista sanastoa.
Vahva vaikutelma heti alkuun on, että en ole kohderyhmää. Selailin sivukaupalla kirjaa eteenpäin, koska suurin osa asioista oli entuudestaan tuttuja - onnekseni toki! Yllätyin siitä, miten matalalla kielen ja tekstin muotoilun taso liikkuu. Arvelisin, että kirja sopisi lukijoille arviolta teini-ikäisistä varhaisparikymppisiin. Toisaalta kun mietin itseäni teininä, en olisi pitänyt tyylistä silloinkaan, vaan kokenut sen älyäni vähättelevänä. Ehkä suuremmalla todennäköisyydellä sen ikäisiä ei vain niin suuresti häiritsisi tällainen seikka, ja ymmärrän, että kielellisen tyylin preferointi saattaa olla jossakin määrin sukupolvesta riippuvaista, joskin soisin kaunopuheisuuden ja sivistyneisyyden olevan iästä riippumaton toive.
Kirjassa käsitellään runsaasti tärkeitä asioita kuten sukupuolen, kehojen ja seksin moninaisuutta. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että niitä käsiteltäisiin tässä kirjassa kovin syvällisesti.
Pari esimerkkiä tyylillisistä valinnoista:
”Ei ole olemassa yhtä ”normaalia pimpsan luukkia”.”
”Suomalaisessa sauna- ja uimahallikulttuurissa hienoa on se, että on mahdollisuus nähdä myös muiden pimpsalooria!”
Edellinenkin kommentoija kiinnitti ymmärrettävästi huomiota muun muassa anaaliseksiluvun järkyttävän typerään virkkeeseen, jossa viitattiin g-pisteeseen ”UH AH JEAH -spottina”.
Runkkuringit olivat todella raskasta ja kiusallista luettavaa - eivät sisällöltään vaan jälleen kieleltään. Henkilökohtaisesti minulle on muutenkin vaikeaa käydä läpi pitkiä viestiketjuja esimerkiksi silloin, kun en ole ehtinyt mukaan johonkin ryhmächat-keskusteluun, ja viestejä on ehtinyt kertyä kymmeniä. Säläisen viestitulvan lukeminen on äärettömän epämiellyttävää, enkä todellakaan kaipaisi tätä tekstimuotoa tietokirjaan. Olisi ollut hyvä editoida näitäkin keskusteluja jotenkin luettavampaan muotoon.
Muutamia ihan kiinnostavia seikkoja tai itselle uutta tietoa kirja sisälsi, esimerkiksi emojien käytön rajoittamisesta somessa, joskin myös tämä informaatio jäi varsin pintapuoliseksi. Erityisen hyvänä pidin Marin pohdintaa mustasukkaisuudesta. Myös kommunikaatio-luku oli hyvä - ja aihe sentään tärkeimpiä, ellei tärkein, mitä seksiin ja ihmissuhteisiin tulee. Luku pornolukutaidosta meni onneksi hieman syvemmälle aiheeseen kuin useat muut kohdat kirjassa - ehkä Mikkolan perehtyneisyyden ansiosta? Tämäkin luku olisi hyötynyt reippaammasta editoinnista.
En osannut heti päättää, millä perusteella arvioida kirjaa. Sen perusteella, minkä verran itse nautin sen lukemisesta? Sen perusteella, minkä verran uutta informaatiota se tarjosi minulle, entä sen perusteella, mitä se tarjoaa ehkä objektiivisesti tai kohderyhmälleen? Hyvien tarkoitusperien perusteella? Tällä kertaa taivuin täysin henkilökohtaisen kokemuksen puoleen lukunautinnon ja informaatioarvon suhteen.
October 4, 2020
Hmm... vähän ristiriitaiset fiilikset tästä Ina Mikkolan kirjasta. Toisaalta hyvää asiaa freesillä otteella mutta silti ei ihan vastannut odotuksia. Kuvittelin että kirjassa olisi jotenkin vielä enemmän asiaa. Hieman myös häiritsi se, että kirja tuntui selvästi olevan suunnattu omaa ikääni nuoremmalle yleisölle. Esim. omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan jakavat Whatsapp-runkkuringit olivat kyllä diversiteetiltään kattavia sukupuolen ja suuntautumisien ja vaikka minkä akseleilla, mutta kauheen nuoria kaikki! :D Kieli oli täynnä anglismeja ja skidisti liian puhekielinen omaan makuun.
November 23, 2020
Tämän on varmasti hyvää luettavaa yläasteen tunneille, mutta kaiken hehkutuksen perusteella olisin kaivannut vahvempaa journalistista otetta kuin some julkkisten fiilistelyä aiheesta toimittajalta. Varsinkin, kun tv-dokkarit olleet huikeita.
March 7, 2021
Runkkarin käsikirja on kirja runkkaamisesta ja pornosta, joka vaikuttaisi olevan suunnattu teineille ja nuorille aikuisille. Teksti on puhekielistä ja kirjoittaja on valikoinut tekstiin myös hieman raflaavampia sanoja, mikä ei luonnollisesti pure kaikkiin. Itse kirjakielen suurkuluttajana olisin arvostanut hieman tyylitellympää otetta. Teinilukijakuntaa miellyttää myös pastellinvärinen kuvitus, jonka monipuolisesta tavasta esittää erilaisia ihmisiä kuvittaja ansaitsee kiitoksen.
Luin kirjan fyysisessä muodossa. Reilun kolmensadan sivun mittaisen kirjan saa luettua aika nopeasti muutamassa tunnissa. Kirjassa puhutaan seksuaalisesta älykkyysosamäärästä, seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta, eri ruumiinosista, runkkaamisesta, kommunikointitaidoista ja pornolukutaidoista. Kirjan alkupuolella pohdintaa säestää kaksi runkkurinkiä, jotka koostuvat "trendikkäistä" ja pinnalla olevista vaikuttajista. Runkkuringin keskustelut ovat ilmeisesti suoria kopioita WhatsApp-viestiketjuista.
Runkkurinkiosuuden jälkeen dialogi muiden ihmisten kanssa loppuu. Kirjassa on haastateltu useita vaikuttajia ja taiteilijoita, mutta heidän käsittelynsä on ehkä vähän pintapuolista. Pornolukutaitoa käsittelevässä osuudessa otetaan nopeasti esille eri pornoteollisuuden työntekijöitä, mutta sitten siirrytään seuraavaan asiaan. Olisin toivonut enemmän dialogia kirjoittajan oman pohdinnan lisäksi.
Nuorelle seksuaalisuudesta kiinnostuneelle ihmiselle tai hieman huolestuneelle vanhemmalle kirja sopisi hyvin selailtavaksi. Kirja toisaalta jättää pois hieman vanhempien ihmisten kokemukset. Aktivistipiirejä seuraavalle lukijalle kirjan sisältö on aika peruskauraa.
Luin kirjan fyysisessä muodossa. Reilun kolmensadan sivun mittaisen kirjan saa luettua aika nopeasti muutamassa tunnissa. Kirjassa puhutaan seksuaalisesta älykkyysosamäärästä, seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta, eri ruumiinosista, runkkaamisesta, kommunikointitaidoista ja pornolukutaidoista. Kirjan alkupuolella pohdintaa säestää kaksi runkkurinkiä, jotka koostuvat "trendikkäistä" ja pinnalla olevista vaikuttajista. Runkkuringin keskustelut ovat ilmeisesti suoria kopioita WhatsApp-viestiketjuista.
Runkkurinkiosuuden jälkeen dialogi muiden ihmisten kanssa loppuu. Kirjassa on haastateltu useita vaikuttajia ja taiteilijoita, mutta heidän käsittelynsä on ehkä vähän pintapuolista. Pornolukutaitoa käsittelevässä osuudessa otetaan nopeasti esille eri pornoteollisuuden työntekijöitä, mutta sitten siirrytään seuraavaan asiaan. Olisin toivonut enemmän dialogia kirjoittajan oman pohdinnan lisäksi.
Nuorelle seksuaalisuudesta kiinnostuneelle ihmiselle tai hieman huolestuneelle vanhemmalle kirja sopisi hyvin selailtavaksi. Kirja toisaalta jättää pois hieman vanhempien ihmisten kokemukset. Aktivistipiirejä seuraavalle lukijalle kirjan sisältö on aika peruskauraa.
February 28, 2024
Tämä oli kevyesti, mutta hyvin tehty opas seksistä ja siihen liittyvistä aihealueista. Muutamia uusia asioita opin ja oishan tämmönen kiva ollu olla joskus isompana teininä. Ois muutamat turhat häpeän kokemiset välttänyt.
June 7, 2021
Räväkän otsikon takaa löytyy Ina Mikkolan tyylille uskollinen tietokirja, joka avaa seksuaalisuuden moninaista maailmaa lukijalle helposti lähestyttävällä tavalla. Kirja on kauttaaltaan reipashenkistä seksipositiivisuutta, joka jakaa varmasti mielipiteitä ja kovasti.
Se pahin mielipiteiden jakaja on varmasti Mikkolan nuorisokielinen tyyli. Parikymppisten helsinkiläisten puhetapa on luettuna aika hirveää. Kirja kannattaa ehdottomasti kuunnella äänikirjana, jolloin puhekielinen ilmaisu toimii varmasti paljon paremmin. Luettuna tämä on pahimmillaan aivan kammottavaa. Pykälää yleiskielisempi, mutta silti rento ilmaisu, olisi toiminut paljon paremmin. Asiallista ja jäykkää tietokirjaa odottaville Runkkarin käsikirja on varmasti pettymys – mutta eiköhän nimikin karkoita jo tällaiset lukijat. (Jos kaipaa yleiskielisempää teosta, Marja Kihlströmin Oikeilla nimillä on oikein mainio seksuaalikasvatusteos.)
Runkkarin käsikirja käsittelee itsetyydytyksen lisäksi ihmissuhteiden monipuolisuutta, kehopositiivisuutta, itsetyydytystä, kommunikaatiota – aiheiden kirjo on laaja. Mikkola haastattelee monia asiantuntijoita ja mukana on rentoja ryhmäkeskusteluja nais- ja miesporukalla, jotka niin ikään tuovat teokseen useampia ääniä. Kuten nykyaikaan kuuluu, kirjaan mahtuu paljon muutakin kuin perinteistä cisheteronormatiivisuutta. Se on hyvä se. Samalla tässä on paljon aika pinnallista aiheiden käsittelyä, aiheisiin ei mennä monestikaan kovin syvälle, perustelut ovat vähän "näin se vaan on"-tasoisia ja joissain kohden näkökulmat ovat vähän rajallisia, mutta eipä yhden kirjan koko totuus tarvitse ollakaan. Yhtenä monista äänistä tämä kyllä toimii.
Pornotuotannoista tässä kirjoitetaan paljon, perustuen pitkälti Mikkolan Ina <3 Porno -sarjan tekemisestä kertyneeseen kokemukseen. Sarjan katsoneille aihe lienee siis jo tuttu. Tämä on ansiokasta tavaraa, sillä se avaa lukijalle laajempaa ymmärrystä pornotuotantojen maailmaan ja vastuulliseen pornonkulutukseen. Porno on laaja aihepiiri, eikä vastuullinen pornonkulutus ole aivan yksinkertainen asia. Tämän kirjan luettuaan ymmärtää aihetta varmasti paremmin ja enemmän tiedon kuin ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten kautta. pornoa käsittelevä osuus olikin kirjan parasta (ja perustelluinta) antia.
Runkkarin käsikirjasta on nuoremman lukijan, jota puhekielisyys ei vaivaa, ihan hyvä lähteä perehtymään aiheeseen. Ensisijaisesti äänikirjana, sanoisin, mutta silloin kyllä menettää Alessandra Bernardin viehättävän kuvituksen.
Se pahin mielipiteiden jakaja on varmasti Mikkolan nuorisokielinen tyyli. Parikymppisten helsinkiläisten puhetapa on luettuna aika hirveää. Kirja kannattaa ehdottomasti kuunnella äänikirjana, jolloin puhekielinen ilmaisu toimii varmasti paljon paremmin. Luettuna tämä on pahimmillaan aivan kammottavaa. Pykälää yleiskielisempi, mutta silti rento ilmaisu, olisi toiminut paljon paremmin. Asiallista ja jäykkää tietokirjaa odottaville Runkkarin käsikirja on varmasti pettymys – mutta eiköhän nimikin karkoita jo tällaiset lukijat. (Jos kaipaa yleiskielisempää teosta, Marja Kihlströmin Oikeilla nimillä on oikein mainio seksuaalikasvatusteos.)
Runkkarin käsikirja käsittelee itsetyydytyksen lisäksi ihmissuhteiden monipuolisuutta, kehopositiivisuutta, itsetyydytystä, kommunikaatiota – aiheiden kirjo on laaja. Mikkola haastattelee monia asiantuntijoita ja mukana on rentoja ryhmäkeskusteluja nais- ja miesporukalla, jotka niin ikään tuovat teokseen useampia ääniä. Kuten nykyaikaan kuuluu, kirjaan mahtuu paljon muutakin kuin perinteistä cisheteronormatiivisuutta. Se on hyvä se. Samalla tässä on paljon aika pinnallista aiheiden käsittelyä, aiheisiin ei mennä monestikaan kovin syvälle, perustelut ovat vähän "näin se vaan on"-tasoisia ja joissain kohden näkökulmat ovat vähän rajallisia, mutta eipä yhden kirjan koko totuus tarvitse ollakaan. Yhtenä monista äänistä tämä kyllä toimii.
Pornotuotannoista tässä kirjoitetaan paljon, perustuen pitkälti Mikkolan Ina <3 Porno -sarjan tekemisestä kertyneeseen kokemukseen. Sarjan katsoneille aihe lienee siis jo tuttu. Tämä on ansiokasta tavaraa, sillä se avaa lukijalle laajempaa ymmärrystä pornotuotantojen maailmaan ja vastuulliseen pornonkulutukseen. Porno on laaja aihepiiri, eikä vastuullinen pornonkulutus ole aivan yksinkertainen asia. Tämän kirjan luettuaan ymmärtää aihetta varmasti paremmin ja enemmän tiedon kuin ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten kautta. pornoa käsittelevä osuus olikin kirjan parasta (ja perustelluinta) antia.
Runkkarin käsikirjasta on nuoremman lukijan, jota puhekielisyys ei vaivaa, ihan hyvä lähteä perehtymään aiheeseen. Ensisijaisesti äänikirjana, sanoisin, mutta silloin kyllä menettää Alessandra Bernardin viehättävän kuvituksen.
December 29, 2020
Pakko jättää kesken noin puoliväliin. Vuoropuhelut ei toimi äänikirjassa, ei sitten yhtään. Jatkuva "Tämä!", "Jeb!" rassaa myös. En myöskään ole varma haluanko tietää muiden seksielämästä tai seksuaalisista käsityksistä tässä muodossa. Ihan mielenkiintoinen kuriositeetti, mutta jotenkin kyllästyttävää ja ärsyttävää kuunneltavaa. Telkkarissa Inan ohjelmat vielä menee, mutta äänikirja ei vaan lähde. Halusin tykätä tästä, mutta en oikein saanut kirjasta otetta. Ei jatkoon tällä kertaa.
December 20, 2020
Paljon on arvioissa otettu kantaa kirjan puhekielisyyteen. Mulle se toimi, vaikka en todellakaan käytä omassa elämässä kyseisiä ilmauksia ja asun kaukana pk-seudulta. Tuli sellainen mielikuva kuin Ina olisi vaan juttelemassa lukijalle.
Pidin sisällöstä ja kuvituksesta
Pidin sisällöstä ja kuvituksesta
October 27, 2020
Luoja, miten vaikeaa oli ajoittain lukea puhekielellä kirjoitettua tekstiä. Wörkkii, fiilaa, ineen :D Muuten ihan mielenkiintoista pohdittavaa.
June 6, 2024
Yllätyin siitä, kuinka hyvä tämä kirja oli. Aluksi epäilin, ettei sisältö vastaisi odotuksiani, sillä toivoin sen kertovan siitä, millaista on elää yhteiskunnassa, jossa seksi ja seksuaalisuus ovat niin tabuja aiheita. Halusin erityisesti eri sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen sekä vammaisten näkökulmien näkemyksiä asiaan, itse seksuaalivähemmistöön kuuluvana ja vammaisena minulla kun olisi paljon sanottavaa asiasta. Ihan sellainen tämä kirja ei ollut, enemmänkin ohjaava opas kuin täysi tietokirja. Pidin alussa olevista tekstiviestikeskusteluista "runkkurinkien" kanssa, representaatio oli hyvää ja keskustelun aiheet ajankohtaisia ja tärkeitä. Sellaista sisältöä, jossa muut äänet kuin Mikkolan pääsevät kuuluviin. Haastattelut eri kirjan aiheisiin liittyen kuuluivat myös kiinnostavimpiin osiin sisältöä, olisin ehkä jopa toivonut niitä lisää. Jäin kuitenkin kaipaamaan vielä lisää ihmisten omakohtaisia kokemuksia siitä, millaista on kasvaa yhteiskunnassa, jossa seksi ja seksuaalisuus ovat häpeän aiheita. Alun tekstiviestikeskustelut olivat sitä, mitä olin kirjalta toivonut, mutta niiden jälkeen teksti siirtyi paljon enemmän ohjekirjamaiseen tyyliin. Kirja käsittelee myös valtavan tärkeitä aiheita kommunikaatiosta häpeään ja itsetuntoon sekä vastuullisuuteen, mutta niiden käsittely tuntui jäävän pinnalliseksi, koska aiheita oli niin monia. Mielestäni tekstin olisi voinut pilkkoa useamman kirjan sarjaksi, joissa käsiteltäisiin yhtä aihealuetta kerrallaan. Näin käsittelyä saataisiin syvennettyä ja lukija oppisi vielä enemmän. Pornon käsittely on noin kolmasosa kirjan sisällöstä, joka vie tilaa muulta tärkeältä. Siksi pornolukutaito voisikin mielestäni olla täysin erillinen kirja.
Minua jäi myös häiritsemään, miten penistä käsittelevässä kappaleessa Mikkola valitsi kertoa aiheesta itse, eikä pyytää tai haastatella jotakuta toista tekstiä varten. Hän kertookin, ettei itse voi täysin tietää, millaista on elää peniksen kanssa, koska hän on biologinen nainen. Lukija olisi mielestäni saanut tekstistä enemmän irti, jos sen olisi kirjoittanut henkilö, jolla on enemmän sanottavaa asiasta.
Kirja päättyy myös mielestäni oudosti. Sarjasuositukset ovat hauska idea, mutta olisin toivonut jonkinlaista yhteenvetoa tai kokoavaa kappaletta. Teksti tuntuu loppuvan liian äkillisesti ilman kunnollista lopetusta. Lopetuksessa voitaisiin esimerkiksi kehottaa lukijaa palaamaan alussa olevaan testiin ja pohtimaan kysymyksiä uudestaan lukemisen jälkeen nähdäkseen, onko kirja herättänyt ajatuksia ja antanut opetuksia.
On selvää, että Mikkola tietää, mistä puhuu ja on haalinut valtavasti tietoa eri tahoilta kirjaa varten. En odottanut oppivani niin paljon. Oli todella kiinnostavaa lukea aiheista, joita en itse ole syvemmin miettinyt tai joista en ole edes kuullut aiemmin. Seksuaalisuuden ja sukupuolten moninaisuus on selitetty hyvin ja selkeästi, ja käsitteet on avattu. Pidin erityisesti kommunikaatiota käsittelevästä kappaleesta, on valtavan tärkeää tietää kaikenlaisissa suhteissa, miten toiselle uskaltaa puhua ja mistä kommunikaatio-ongelmat voivat johtua, sekä miten ne voidaan korjata. En voi sanoa, että olen samaa mieltä aivan kaikesta siitä, mitä kirjassa puhutaan, mutta eriävät mielipiteet eivät häirinneet lukukokemusta. Suosittelisin kirjaa kaikille, jotka haluavat oppia ja ymmärtää paremmin itseään, kumppaniaan ja yhteiskuntaa seksuaalisuuden näkökulmasta.
Minua jäi myös häiritsemään, miten penistä käsittelevässä kappaleessa Mikkola valitsi kertoa aiheesta itse, eikä pyytää tai haastatella jotakuta toista tekstiä varten. Hän kertookin, ettei itse voi täysin tietää, millaista on elää peniksen kanssa, koska hän on biologinen nainen. Lukija olisi mielestäni saanut tekstistä enemmän irti, jos sen olisi kirjoittanut henkilö, jolla on enemmän sanottavaa asiasta.
Kirja päättyy myös mielestäni oudosti. Sarjasuositukset ovat hauska idea, mutta olisin toivonut jonkinlaista yhteenvetoa tai kokoavaa kappaletta. Teksti tuntuu loppuvan liian äkillisesti ilman kunnollista lopetusta. Lopetuksessa voitaisiin esimerkiksi kehottaa lukijaa palaamaan alussa olevaan testiin ja pohtimaan kysymyksiä uudestaan lukemisen jälkeen nähdäkseen, onko kirja herättänyt ajatuksia ja antanut opetuksia.
On selvää, että Mikkola tietää, mistä puhuu ja on haalinut valtavasti tietoa eri tahoilta kirjaa varten. En odottanut oppivani niin paljon. Oli todella kiinnostavaa lukea aiheista, joita en itse ole syvemmin miettinyt tai joista en ole edes kuullut aiemmin. Seksuaalisuuden ja sukupuolten moninaisuus on selitetty hyvin ja selkeästi, ja käsitteet on avattu. Pidin erityisesti kommunikaatiota käsittelevästä kappaleesta, on valtavan tärkeää tietää kaikenlaisissa suhteissa, miten toiselle uskaltaa puhua ja mistä kommunikaatio-ongelmat voivat johtua, sekä miten ne voidaan korjata. En voi sanoa, että olen samaa mieltä aivan kaikesta siitä, mitä kirjassa puhutaan, mutta eriävät mielipiteet eivät häirinneet lukukokemusta. Suosittelisin kirjaa kaikille, jotka haluavat oppia ja ymmärtää paremmin itseään, kumppaniaan ja yhteiskuntaa seksuaalisuuden näkökulmasta.
January 3, 2021
Avarakatseinen ja häpeää sekä stigmoja rikkova teos, joka sitten kuitenkin päätyi aina välillä vahingossa toistamaan esimerkiksi heteronormatiivisia oletuksia ja ummehtuneita tai virheellisiä uskomuksia. Teoksen sisältökattaus oli selkeästi nuorille (naisille) suunnattu, jolloin siitä tuntui puuttuvan esimerkiksi ikääntymiseen sekä pitkien suhteiden ja useamman kuin kahden ihmisen seksiin liittyvät ajatukset lähes kokonaan. Myöskään lisääntymisestä, vanhemmuudesta tai edes hormoneista ei juuri hiiskuttu, itse asiassa lisääntymistä ei taidettu mainita koko kirjassa kertaakaan.
Kirjan kohdeyleisöstä ja vahingossa sivuille jääneistä ummehtuneista käsityksistä yhtenä esimerkkinä on seitsemän vinkin lista heruttelukuviin. Niissä Mikkola painotti kyllä suostumusta ja turvallisuutta, mutta ohjeet kuuluivat muun muassa, että kantsii miettiä tarkkaan, voiko kuvien vastaanottajaan luottaa, ja että toimi näin, jos kuvat silti päätyvät nettiin. Ohjeissa ei edes rivien välistä sanota, että toisilta vastaanotettuja luottamuksellisia kuvia ei kannata tai saa jakaa. Tai että se on rikos.
Myös miehille tyypillisistä genitaali- ja ennakkoluuloasioista jäi todella pintaraapaisun kaltainen vaikutelma (luvun ensimmäiset kappaleet käsittelivät sitä, että Mikkolalla ei itsellään ole penistä, paitsi että kerran vr-lasit päässä näytti olevan, ja sitten jatkoselitystä siitä, miltä se tuntui. Jatko ei ollut sen parempaa, vaan esimerkiksi mikropeniksestä sai tietää, että se vaatii lääketieteellistä puuttumista, ja esimerkiksi erektiolääkkeistä nostettiin esiin mielestäni hiukan liian monta positiiivista, tarpeellisuuteen viittaavaa puolta - mielestäni lytäten samalla epärealistisista ennakko-odotuksista lankeavien epävarmuustekijöiden käsittelyä). Näissä, kuten muissakin luvuissa saatettiin pahimmillaan jopa tarkoituksen vastaisesti vahvistaa jotakin yleistä olettamusta. Mikkola nimittäin sisällytti monesti ennakkoluuloja tekstin joukkoon kertomalla ensin niiden olevan totuutena pidettyjä asioita, listaamalla esimerkkejä lausahduksista, ja kirjoitti sitten perään yksioikoisesti, että näin ei asia kuitenkaan ole. Perusteluja tai faktoja ei välttämättä seurannut ollenkaan. Kirjassa myös väitettiin perättömästi ja perustelemattomasti todella hämmentäviä asioita, kuten että seksivastaisuus on uskonnollista konservatiivisuutta.
Plussaa kirja saa sen estetiikasta (joskin se ajautui myös kuvituksen representaatiossa hyvin ummehtuneiden kehoideaalien toistoon), erilaisten porno- ja seksuaalisuuskäsitteiden avaamisesta ja aseksuaalisuuden huomioimisesta, sekä erityisesti eettisen pornon pariin ohjaavista listoista ja vinkeistä.
Kirjan kohdeyleisöstä ja vahingossa sivuille jääneistä ummehtuneista käsityksistä yhtenä esimerkkinä on seitsemän vinkin lista heruttelukuviin. Niissä Mikkola painotti kyllä suostumusta ja turvallisuutta, mutta ohjeet kuuluivat muun muassa, että kantsii miettiä tarkkaan, voiko kuvien vastaanottajaan luottaa, ja että toimi näin, jos kuvat silti päätyvät nettiin. Ohjeissa ei edes rivien välistä sanota, että toisilta vastaanotettuja luottamuksellisia kuvia ei kannata tai saa jakaa. Tai että se on rikos.
Myös miehille tyypillisistä genitaali- ja ennakkoluuloasioista jäi todella pintaraapaisun kaltainen vaikutelma (luvun ensimmäiset kappaleet käsittelivät sitä, että Mikkolalla ei itsellään ole penistä, paitsi että kerran vr-lasit päässä näytti olevan, ja sitten jatkoselitystä siitä, miltä se tuntui. Jatko ei ollut sen parempaa, vaan esimerkiksi mikropeniksestä sai tietää, että se vaatii lääketieteellistä puuttumista, ja esimerkiksi erektiolääkkeistä nostettiin esiin mielestäni hiukan liian monta positiiivista, tarpeellisuuteen viittaavaa puolta - mielestäni lytäten samalla epärealistisista ennakko-odotuksista lankeavien epävarmuustekijöiden käsittelyä). Näissä, kuten muissakin luvuissa saatettiin pahimmillaan jopa tarkoituksen vastaisesti vahvistaa jotakin yleistä olettamusta. Mikkola nimittäin sisällytti monesti ennakkoluuloja tekstin joukkoon kertomalla ensin niiden olevan totuutena pidettyjä asioita, listaamalla esimerkkejä lausahduksista, ja kirjoitti sitten perään yksioikoisesti, että näin ei asia kuitenkaan ole. Perusteluja tai faktoja ei välttämättä seurannut ollenkaan. Kirjassa myös väitettiin perättömästi ja perustelemattomasti todella hämmentäviä asioita, kuten että seksivastaisuus on uskonnollista konservatiivisuutta.
Plussaa kirja saa sen estetiikasta (joskin se ajautui myös kuvituksen representaatiossa hyvin ummehtuneiden kehoideaalien toistoon), erilaisten porno- ja seksuaalisuuskäsitteiden avaamisesta ja aseksuaalisuuden huomioimisesta, sekä erityisesti eettisen pornon pariin ohjaavista listoista ja vinkeistä.
March 1, 2021
Tää kirja teki lähinnä surulliseksi. Iso osa kirjasta keskittyy kehopositiivisuuteen. Tärkeä aihe, mutta onhan se äärettömän surullista, että tässä kirjassa pitää nostaa esille se, että persereikää ei tarvitse valkaista ketään muuta tyydyttääkseen. Että niin monella on niin paljon osia kehostaan mitä häpeää ja mistä ei pidä.
Toinen asia mikä teki surulliseksi on se, miten niin monella on ihan olematonta tietoa seksistä ja hyvin vähän turvallisia tiloja puhua ja oppia seksistä. Miten moni kokee erinäisiä paineita kumppanien lukumäärästä tai mitä sängyssä pitäisi tehdä. Teos avasi silmäni sille miten todella etuoikeutettu olen, että olen saanut kasvaa niin, että seksistä on puhuttu avoimesti eikä painostaen. Ja tietenkin suuri etuoikeus siinä, että seksikokemukseni ovat olleet erittäin turvallisessa suhteessa, jossa ei ole missään nimessä tarvinnut miettiä mitä kumppanini ajattelee valkaisemattomasta persreiästäni.
Kirjassa ärsytti "runkkurinki" whatsapp ryhmät. Ihan mielenkiintoisia aiheita, mutta mielestäni kirjaan ei sopinut se, että whatsapp keskustelut oli lähinnä vain kopioitu suoraan kirjaan. Podcastina nämä olisivat toimineet paremmin.
Jäin myös kaipaamaan enemmän tutkimustietoa ja kovaa faktaa.
Nyt mietin miksi annan tälle kirjalle kolme tähteä, mutta kokonaisuudessaan tämä oli kuitenkin ihan miellyttävä ja avaava lukukokemus. Äänikirjana toimii ihan hyvin.
Toinen asia mikä teki surulliseksi on se, miten niin monella on ihan olematonta tietoa seksistä ja hyvin vähän turvallisia tiloja puhua ja oppia seksistä. Miten moni kokee erinäisiä paineita kumppanien lukumäärästä tai mitä sängyssä pitäisi tehdä. Teos avasi silmäni sille miten todella etuoikeutettu olen, että olen saanut kasvaa niin, että seksistä on puhuttu avoimesti eikä painostaen. Ja tietenkin suuri etuoikeus siinä, että seksikokemukseni ovat olleet erittäin turvallisessa suhteessa, jossa ei ole missään nimessä tarvinnut miettiä mitä kumppanini ajattelee valkaisemattomasta persreiästäni.
Kirjassa ärsytti "runkkurinki" whatsapp ryhmät. Ihan mielenkiintoisia aiheita, mutta mielestäni kirjaan ei sopinut se, että whatsapp keskustelut oli lähinnä vain kopioitu suoraan kirjaan. Podcastina nämä olisivat toimineet paremmin.
Jäin myös kaipaamaan enemmän tutkimustietoa ja kovaa faktaa.
Nyt mietin miksi annan tälle kirjalle kolme tähteä, mutta kokonaisuudessaan tämä oli kuitenkin ihan miellyttävä ja avaava lukukokemus. Äänikirjana toimii ihan hyvin.
December 7, 2020
Kattava tietopaketti seksuaalisuudesta, seksistä, masturbaatiosta ja pornosta. Kirjaa on kritisoitu ja kiitelty siitä, että se tuntuu olevan suunnattu enemmän nuoremmille sukupolville, mutta uskon, että kuka vaan voi hyötyä tästä kirjasta. Itse opin paljon uutta esim. pornosta ja pornoteollisuudesta ja sain muutenkin paljon mietittävää ja oivalluksia muistakin aiheista. Tykkäsin erityisesti niistä kahdesta "runkkuringistä", joissa sosiaalisesta mediasta tutut ihmiset keskustelevat eri asioista liittyen kirjan teemaan. Hyvä oli myös, että kirjassa nostettiin esiin myös anonyymejä kommentteja, tarinoita, oletuksia ja kysymyksiä. Plussaa vielä siitä, että kirjoittaja itse toimii lukijana äänikirjassa.
February 6, 2022
+Tärkeitä aiheita
+Äänikirjana puhekielisyys toimi & Ina oli hyvä ja miellyttävä lukija, kevyttä kuunneltavaa
+moniäänisyydestä ja aiheen monipuolisesta käsittelystä plussaa
+ Plussaa asiantuntevuudesta sekä tabuaiheiden käsittelystä
+- seksuaalisen älykkyysosamäärän testaus ideana hauska ja hyvä, vaikkei täysin toiminutkaan taulukkomaisuuden vuoksi äänikirjassa
-Käsittely tuntui jäävän välillä vähän pintapuoliseksi eikä paljoa uutta asiaa aina tullut
-Tuntui että kaikki pornoon kohdistuva kritiikki sivuutettiin jopa vähän hyökkäävän puolustellen
-tuntui kieltämättä vähän tietynlaisen suvaitsevaisten nuorten helsinkiläisten kuplan sisällä olevan kirjoitukselta saman kuplan jäsenille, kuinka hyvin saavuttaa muita?
+Äänikirjana puhekielisyys toimi & Ina oli hyvä ja miellyttävä lukija, kevyttä kuunneltavaa
+moniäänisyydestä ja aiheen monipuolisesta käsittelystä plussaa
+ Plussaa asiantuntevuudesta sekä tabuaiheiden käsittelystä
+- seksuaalisen älykkyysosamäärän testaus ideana hauska ja hyvä, vaikkei täysin toiminutkaan taulukkomaisuuden vuoksi äänikirjassa
-Käsittely tuntui jäävän välillä vähän pintapuoliseksi eikä paljoa uutta asiaa aina tullut
-Tuntui että kaikki pornoon kohdistuva kritiikki sivuutettiin jopa vähän hyökkäävän puolustellen
-tuntui kieltämättä vähän tietynlaisen suvaitsevaisten nuorten helsinkiläisten kuplan sisällä olevan kirjoitukselta saman kuplan jäsenille, kuinka hyvin saavuttaa muita?
April 4, 2021
Runkkarin käsikirja on hyvin kirjotettu (ja kuvitettu) kirja seksistä, seksuaalisuudesta, pornosta ja näihin liittyvistä muista teemoista, kuten kommunikaatiosta ja kehosta. Yleistajuinen ja helposti lähestyttävä teos, joka pureutuu mainittuihin teemoihin avoimesti ja suoraan. Mielenkiintosta oli lukee esimerkiks pornosta ja siihen liitetyistä tabuista tai ennakkoluuloista, mitkä ei aina pidä paikkaansa. Pornookin pitää osata lukee ja osata sijottaa se omaan kontekstiinsa niinku kaikkee muutaki mediaa. Ite tykkäsin myös kirjan kielestä, joka ei ole kliininen tai kovinkaan virallinen vaan asioista puhutaan luontevasti ja tekstiin on päässyt myös englanninkielisiä ilmauksia ja termejä, jotka muistuttavat arkikieltä kivasti. Tekee kirjasta helposti lähestyttävämmän ja mun mielestä osaltaan myös rikkoo ajatusta siitä, että seksistä tai pornosta ei sais puhua tai niistä puhuttais vaan vähän oudoilla ja virallisilla termeillä. Kirjan aiheet on kuitenki sellasia, mistä pitäis puhua enemmän ja mistä ei pitäis tehdä tabua.
Displaying 1 - 30 of 53 reviews