Kyllähän tytöt sen tietävät, että miehet ovat uusiutuva luonnonvara. Varsinkin kelvottomat miehet. Ja heitä riittää: isiä, poikia, veljiä, poikaystäviä, aviomiehiä…Laji on levinnyt laajalle, sitä tavataan niin ummehtuneista peräkylistä kuin tylsistä pikkukaupungeistakin. Ja senkin tytöt tietävät, että jos tähän lajiin kompastuu, syntyy pahimmassa tapauksessa kemiallinen reaktio!
Tämän romaanin villikkosankaritar Myy päätti olla kompastumatta. Eikä hän missään nimessä halunnut muuttaa umpikorpeen. Puhumattakaan siitä että hän olisi kaivannut uusia sukulaisia, kartanoromantiikkaa tai poliisikuulusteluja! Mutta joskus elämä yllättää.
Kemiaa ja kelvottomia miehiä yllättää myös. Huumorilla. Romantiikalla. Isoäidin neuvoilla. Myyn vaiheita seuraava voi vain nyökkäillä huvittuneesti: juuri noin kelvottomiahan ne miehet ovat…