Kirsi Hytösen esikoiskirja kertoo kirjoittajan oman tarinan hätkähdyttävän rohkeasti ja rehellisesti. Se kertoo keski-ikäisen naisen löytöretkestä omaan seksuaalisuuteensa, pitkän parisuhteen muuttamisesta avoimeksi, nettideittailusta ja seksisuhteista nuoriin miehiin.
Teos ravistelee totuttuja parisuhdekäsityksiä ja avaa uusia, kannustavia näköaloja naisen ikääntymiseen. Hytösen mukaan meitä on huijattu uskomaan yksiavioiseen, koko elämän kestävään parisuhteeseen ja siihen, että yli viisikymppinen nainen ei olisi enää seksuaalisesti kiinnostava. Teksti haastaa lukijaa pohtimaan, ottaa mukaan salatuille retkille ja esittää kiperiä kysymyksiä. Hytönen laittaa rohkeasti itsensä likoon kuvatessaan itsellään tekemäänsä 'ihmiskoetta', jossa hän testaa itselleen oikealta tuntuvaa elämäntapaa. Kirja antaa lukijalle aineksia oman elämän ja parisuhteen uudelleenarviointiin. Kirsi Hytönen (s.1957) on helsinkiläinen, Punavuoressa asuva vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä, joka kirjoittaa Luksusongelmia-blogia ja nauttii urbaanista elämäntavasta. Hänet voi löytää vaikkapa baarista siemailemasta jokapäiväistä ”kello kuuden skumppaa” tai raitiovaunusta matkalla Kallioon.
Puuuuh. Ei tämä nyt ihan hirveästi mitään ravistele. Jos ei kärsivällisyyttä lasketa. Tuhisin monta kertaa ääneen, että miksi hitossa oikein edelleen luen tätä, mutta ehkä odotin, että tulisi vielä jokin pelastus. Jatkoin lukemista ja tuhisemista. Ei tullut pelastusta.
Jotenkin hämmentävää, miten ihminen, joka haluaa voimalla rikkoa yhden elämäämme niin isosti ohjailevan ja vahvan normin, tuntuu olevan täysin sokea niin monille muille normeille. Että voi olla yhtä aikaa niin liberaali ja niin pohjattoman konservatiivinen. Ehkä sen takia en kuitenkaan lopettanut tätä kesken (ja olihan tää onneksi aika ohutkin).
Tartuin kirjaan sillä olettamuksella, että kyseessä olisi jonkinlainen seksiin ja parisuhteisiin keskittyvä self help -opas vaihdevuosi-ikää lähestyville naisille, mutta yllätyin iloisesti: kyseessä on pamfletti, autofiktio, esseeteos, jotain määrittelemätöntä. Kirjoittaja toki puhuttelee lukijaa välillä, kehottaa sanomaan kyllä ja toteuttamaan omia halujaan, mutta muuten hän ei tyrkytä neuvojaan, kertoopa vain, miten on itse eri tilanteita kokenut.
On hyvin virkistävää lukea 60+-ikäisen naisen kuvausta avoimista suhteista, Tinderistä ja nuorempien miesten deittailusta. Miesten ja naisten stereotyyppisten roolien kuvaus oli vähän "ok boomer" -kamaa, mutta toisaalta: entä sitten? Kirjoittaja selvästi kirjoittaa hyvin läheltä itseään, omista kokemuksistaan käsin, hauskasti ja raikkaasti, enkä oikeastaan koe tarvetta kyseenalaistaa hänen (elämän)kokemuksiaan miehistä ja naisista, vaikka sukupuoliroolien pohdinta välillä tunkkaiselta vaikuttaisikin.
Tykkäsin kirjailijan raa’an rehellisestä tavasta kokea asioita ja pohtia myös omaa itseään. Ei asioiden tyrkyttämisestä kaikille sopivana totuutena, muttei myöskään nöyristelyä valtavirrasta poikkeavasta tavasta elää ja nauttia.