What do you think?
Rate this book
Olympialaisten merkillinen historia 1896-2016
Olympialaisten merkillinen historia 1896-2016 keskittyy kesäolympialaisten vähemmän tunnettuihin tapahtumiin ja anekdootteihin, jotka paitsi huvittavat myös kuvaavat kilpailijoiden inhimillisiä piirteitä. Kuten muutkin kuolevaiset, maailman huippu-urheilijat kärsivät loukkaantumisista, sairauksista ja kadonneista matkalaukuista, saattavat juopua, kohdata ryöstäjiä tai lyödä suutuksissaan toisia kilpalijoita tai tuomareita. He myös tuntevat rakkautta, menevät naimisiin tai eroavat, saavat lapsia, nukahtavat tai kadottavat jonkin työssään tarvitsemansa välineen.
Joskus urheilijat seikkailevat sellaisilla tavoilla, joiden luulisi olevan Hollywoodin käsikirjoittajien keksintöä: Pistooliammunnan mestari menetti kätensä sodassa, mutta harjoitteli ampumaan huonommalla kädellään olympiakullan arvoisesti. Uupunut maratoonari joutui juoksemaan yli kilometrin verran ohi reitiltä paetessaan vihaisia kulkukoiria. Portugalilainen juoksija joutui auton yliajamaksi, mutta voitti kymmenen päivää myöhemmin Los Angelesin maratonin ennätysajalla. Purjehtija poistui kilpareitiltä pelastaakseen hukkuvan kilpailijansa. Ampuja karkoitettiin olympiakylästä äänekkäiden pierujen takia. Urheilijanaisen kaksoissisar otti siskonsa paikan muiden tietämättä. Näistä ja yli 400 muusta tarinasta syntyy melkoinen olympiacocktail: 116 vuotta yleisurheilun värikkäintä historiaa Ateenan olympialaisista 1896 aina Rio de Janeirossa vuonna 2016 järjestettyihin kisoihin.
Luciano Wernicke on argentiinalainen urheilutoimittaja ja tietokirjailija, jonka kirjoja on julkaistu yli 20 maassa. Aiemmin häneltä on ilmestynyt Jalkapallon MM-kisojen merkillinen historia : peliä kentällä ja kabineteissa 1930-2014.
Joskus urheilijat seikkailevat sellaisilla tavoilla, joiden luulisi olevan Hollywoodin käsikirjoittajien keksintöä: Pistooliammunnan mestari menetti kätensä sodassa, mutta harjoitteli ampumaan huonommalla kädellään olympiakullan arvoisesti. Uupunut maratoonari joutui juoksemaan yli kilometrin verran ohi reitiltä paetessaan vihaisia kulkukoiria. Portugalilainen juoksija joutui auton yliajamaksi, mutta voitti kymmenen päivää myöhemmin Los Angelesin maratonin ennätysajalla. Purjehtija poistui kilpareitiltä pelastaakseen hukkuvan kilpailijansa. Ampuja karkoitettiin olympiakylästä äänekkäiden pierujen takia. Urheilijanaisen kaksoissisar otti siskonsa paikan muiden tietämättä. Näistä ja yli 400 muusta tarinasta syntyy melkoinen olympiacocktail: 116 vuotta yleisurheilun värikkäintä historiaa Ateenan olympialaisista 1896 aina Rio de Janeirossa vuonna 2016 järjestettyihin kisoihin.
Luciano Wernicke on argentiinalainen urheilutoimittaja ja tietokirjailija, jonka kirjoja on julkaistu yli 20 maassa. Aiemmin häneltä on ilmestynyt Jalkapallon MM-kisojen merkillinen historia : peliä kentällä ja kabineteissa 1930-2014.
- GenresSportsNonfiction
383 pages, Hardcover
First published January 1, 2012
4 people are currently reading
35 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 4 of 4 reviews
December 14, 2020
Muchos datos interesantes por demás ... Muy recomendado
June 22, 2025
Juuri luin uutisista, että keihään olympiavoittaja Pauli Nevala on kuollut. Sitä en tiennyt, että ennen kisoja hän oli joutunut onnettomuuteen, mutta selvisi onnettomuudesta kuitenkin kisoihin voittamaan. Nevalan tarina olisi voinut olla mukana vuoden 40. kirjassani, Olympialaisten merkillinen historia 1896-2016. Tällä kertaa ei ollut, mutta vastaavia tapauksia kerrottiin kirjassa useampikin. Eli urheilija oli joutunut vakavaan onnettomuuteen, vajonnut jopa koomaan ja sieltä sitten hetkeä myöhemmin ponnisti olympiavoittajaksi.
Kirja sisältää siis olympialaisten historiasta merkillisiä, kummallisia, onnellisia ja epäonnisia, hämmästyttäviä ja liikuttava ja monia muita tarinoita. Osan tarinoista olen joskus lukenut lehtijutuista yms. Ja kaikkea ei tietysti millään voi saada mukaan, jos noin 350 sivussa käsitellään yli sadan vuoden kisat.
Suomalaisiakin on paljon mukana, erityisesti 1900-luvun ensipuoliskon kisoissa. Monesti tosin suomalaiset ovat statistin roolissa eli jokin tapahtuma on sattunut heidän kilpakumppanilleen. Kaikkihan me tietysti muistamme Paavo Nurmen kilpailukiellon vuoden 1932 kisoissa. Sitä en kuitenkaan tiennyt, että kilpailukiellon takana ollut Kansainvälisen yleisurheiluliiton ruotsalainen puheenjohtaja Sigfrid Edström omisti tehtaan, jossa valmistettiin helsinkiläisten raitiotievaunut ja että monet helsinkiläiset lopettivat hetkeksi raitiotievaunulla matkustamisen, koska vihasivat niin paljon Edströmiä.
Mietin lukiessani, että mahtuuko mukaan vuoden 1996 kisojen Sievisen ja Palmerin kohtaaminen. Mahtuihan se. Eli muistanette, että Sievinen ja Palmer kilpailivat 200 metrin vapaauinnin finaalipaikasta. Ensin he saivat saman ajan ja kahden välisessä uusinnassa edelleen saman ajan. Muistan katsoneeni tämän töllöstä. Sievinenhän luovutti tuolloin finaalipaikan Palmerille, koska matka ei ollut hänen päämatkansa.
Kirjasta löytyy myös paljon tietoa tietokilpailuihin ja nippelitietoa coctail-kutsuille. Kuka on toistaiseksi ainoa, joka on voittanut olympiakultaa sekä kesä- että talviolympialaisissa? Kuka on vanhin olympiavoittaja, kuka nuorin? Kuka on pitää hallussaan olympialaisiin osallistumisen ennätystä? Tai miksi maratonin pituus on vakiintunut juuri 42 195 metriin…
Parhaita ovat kuitenkin ”oudot” tarinat: kuka on osallistunut puolivahingossa kisoihin ja voittanut tai kotirouva, josta tuli olympiavoittaja jne. Tai entäpä se amerikkalainen seiväshyppääjää, jolla oli jo toinen jalka laivassa lähdössä kisoihin Eurooppaan 1900-luvun alkupuolella, mutta hänen äitinsä kielsi lähtemästä ja käski lopettaa moiset hullut hyppäämiset (kuka tämä oli, en jaksa nyt selata kirjaa uudelleen, tämä kirja pitäisi olla hyllyssä juuri sen takia, että voisi näitä aina tarkistella). Tämä nuori mies sattumoisin hyppäsi harjoituksissa kotona paremman tuloksen, kuin millä olympiakulta voitettiin…
Liikuttavimpia tarinoita ovat amerikkalaisen Harry Priesten tarina. Prieste varasti olympialipun Antwerpenin kisoissa 1920 ja hän palautti sen 103-vuotiaana Sydneyn kisoissa 2000 (lippu on olympiamuseossa Sveitsin Lausennessa), jonka jälkeen Prieste kuoli omatunto puhtaana vuonna 2001 peräti 104-vuotiaana. Toinen liikuttava tarina: australialainen George Avery voitti hopeaa kolmiloikassa Lontoon kisoissa 1948. Hän halusi vielä kerran päästä käymään Lontoossa, mutta ehti kuolla sitä ennen vuonna 2006. Vuonna 2012 hänen tyttärensä perheineen kävi sirottelemassa Averyn tuhkat Lontoon vuoden 2012 olympialaisten kolmihyppypaikan edustalle. Avery sai ikuisen leposijansa paikasta, jossa hän oli voittanut hopeaa 64 vuotta aiemmin.
Kirjan tarinat ovat varmasti monin osin tuttuja urheilua innokkaasti seuraaville. Tätä teosta voi kuitenkin suositella niillekin, jotka eivät urheilua fanaattisesti seuraa. Pientä miinusta tulee siitä, että välillä asioita toistellaan ja että välillä päivämäärät saattavat mennä hieman sekaisin. Myös muutamia kummallisuuksia on mukana: kirjoittaja kertoo esim. kolme eri versiota olympiakisojen nuorimmasta osallistujasta (vai oliko osa voittajista, osa osallistujista yms. ja siksi eri henkilöt? Juuri tämän vuoksi tämä kirja pitäisi olla hyllyssä, jotta voi tarkistaa).
Mielenkiintoista luettavaa, joskaan ei kirjallisena teoksena mikään erikoinen, siksi ”vain” vahva kolmonen.
Arvioksi 3,4/5
Luciano Wernicke: Olympialaisten merkillinen historia 1896-2016. Espanjankielinen alkuteos Historias insólitas de los Juegos Olimpicos (2012, mutta ilmeisesti lisätty vuoden 2016 kisat?) Englanninkielinen versio The most incredible Olympic stories, josta Juuso Arvasalon käännös (2020).
Kirja sisältää siis olympialaisten historiasta merkillisiä, kummallisia, onnellisia ja epäonnisia, hämmästyttäviä ja liikuttava ja monia muita tarinoita. Osan tarinoista olen joskus lukenut lehtijutuista yms. Ja kaikkea ei tietysti millään voi saada mukaan, jos noin 350 sivussa käsitellään yli sadan vuoden kisat.
Suomalaisiakin on paljon mukana, erityisesti 1900-luvun ensipuoliskon kisoissa. Monesti tosin suomalaiset ovat statistin roolissa eli jokin tapahtuma on sattunut heidän kilpakumppanilleen. Kaikkihan me tietysti muistamme Paavo Nurmen kilpailukiellon vuoden 1932 kisoissa. Sitä en kuitenkaan tiennyt, että kilpailukiellon takana ollut Kansainvälisen yleisurheiluliiton ruotsalainen puheenjohtaja Sigfrid Edström omisti tehtaan, jossa valmistettiin helsinkiläisten raitiotievaunut ja että monet helsinkiläiset lopettivat hetkeksi raitiotievaunulla matkustamisen, koska vihasivat niin paljon Edströmiä.
Mietin lukiessani, että mahtuuko mukaan vuoden 1996 kisojen Sievisen ja Palmerin kohtaaminen. Mahtuihan se. Eli muistanette, että Sievinen ja Palmer kilpailivat 200 metrin vapaauinnin finaalipaikasta. Ensin he saivat saman ajan ja kahden välisessä uusinnassa edelleen saman ajan. Muistan katsoneeni tämän töllöstä. Sievinenhän luovutti tuolloin finaalipaikan Palmerille, koska matka ei ollut hänen päämatkansa.
Kirjasta löytyy myös paljon tietoa tietokilpailuihin ja nippelitietoa coctail-kutsuille. Kuka on toistaiseksi ainoa, joka on voittanut olympiakultaa sekä kesä- että talviolympialaisissa? Kuka on vanhin olympiavoittaja, kuka nuorin? Kuka on pitää hallussaan olympialaisiin osallistumisen ennätystä? Tai miksi maratonin pituus on vakiintunut juuri 42 195 metriin…
Parhaita ovat kuitenkin ”oudot” tarinat: kuka on osallistunut puolivahingossa kisoihin ja voittanut tai kotirouva, josta tuli olympiavoittaja jne. Tai entäpä se amerikkalainen seiväshyppääjää, jolla oli jo toinen jalka laivassa lähdössä kisoihin Eurooppaan 1900-luvun alkupuolella, mutta hänen äitinsä kielsi lähtemästä ja käski lopettaa moiset hullut hyppäämiset (kuka tämä oli, en jaksa nyt selata kirjaa uudelleen, tämä kirja pitäisi olla hyllyssä juuri sen takia, että voisi näitä aina tarkistella). Tämä nuori mies sattumoisin hyppäsi harjoituksissa kotona paremman tuloksen, kuin millä olympiakulta voitettiin…
Liikuttavimpia tarinoita ovat amerikkalaisen Harry Priesten tarina. Prieste varasti olympialipun Antwerpenin kisoissa 1920 ja hän palautti sen 103-vuotiaana Sydneyn kisoissa 2000 (lippu on olympiamuseossa Sveitsin Lausennessa), jonka jälkeen Prieste kuoli omatunto puhtaana vuonna 2001 peräti 104-vuotiaana. Toinen liikuttava tarina: australialainen George Avery voitti hopeaa kolmiloikassa Lontoon kisoissa 1948. Hän halusi vielä kerran päästä käymään Lontoossa, mutta ehti kuolla sitä ennen vuonna 2006. Vuonna 2012 hänen tyttärensä perheineen kävi sirottelemassa Averyn tuhkat Lontoon vuoden 2012 olympialaisten kolmihyppypaikan edustalle. Avery sai ikuisen leposijansa paikasta, jossa hän oli voittanut hopeaa 64 vuotta aiemmin.
Kirjan tarinat ovat varmasti monin osin tuttuja urheilua innokkaasti seuraaville. Tätä teosta voi kuitenkin suositella niillekin, jotka eivät urheilua fanaattisesti seuraa. Pientä miinusta tulee siitä, että välillä asioita toistellaan ja että välillä päivämäärät saattavat mennä hieman sekaisin. Myös muutamia kummallisuuksia on mukana: kirjoittaja kertoo esim. kolme eri versiota olympiakisojen nuorimmasta osallistujasta (vai oliko osa voittajista, osa osallistujista yms. ja siksi eri henkilöt? Juuri tämän vuoksi tämä kirja pitäisi olla hyllyssä, jotta voi tarkistaa).
Mielenkiintoista luettavaa, joskaan ei kirjallisena teoksena mikään erikoinen, siksi ”vain” vahva kolmonen.
Arvioksi 3,4/5
Luciano Wernicke: Olympialaisten merkillinen historia 1896-2016. Espanjankielinen alkuteos Historias insólitas de los Juegos Olimpicos (2012, mutta ilmeisesti lisätty vuoden 2016 kisat?) Englanninkielinen versio The most incredible Olympic stories, josta Juuso Arvasalon käännös (2020).
March 2, 2022
Genial y súper entretenido, cuenta muchísimas anécdotas, historias y curiosidades sobre todas las ediciones de todos los juegos olímpicos (desde su "renacimiento") y realmente es divertido y muy fresco de leer a quienes les interesan estos temas.
Leído 2014, 2016.
Leído 2014, 2016.
July 20, 2016
Me aburrió un poco el libro, tiene muchos datos interesantes pero se hace largo
Displaying 1 - 4 of 4 reviews