Jääkiekkoilija Hannes Hyvönen puristettiin jo juniorina kovaluisen pelaajan muottiin, jossa hän taisteli tiensä huipulle – mutta kadotti itsensä. Lopulta koko elämä piti rakentaa uudelleen.
Hannes Hyvönen oli ikäluokkansa lahjakkaimpia jääkiekkoilijoita ja kipusi juniorivuosien vaikeuksista huolimatta aina ammattilaiseksi asti. Sateenkaaren päässä odottivat miljoonasopimus ja sen suoma unelmien elämä. Muutamaa vuotta myöhemmin tuosta unelmasta ei kuitenkaan ollut enää mitään jäljellä. Päihteet syrjäyttivät perheen ja uran, ja Hannes päätyi kodittomana ja rahattomana kaverinsa sohvalle ja oli valmis päättämään päivänsä. Vaihtoehtona oli pelaajauraa leimanneen koviksen viitan hylkääminen ja itsensä löytäminen.
Häkissä on ravisuttava kuvaus kohtuuttomista odotuksista, vääristyneistä unelmista, tunteiden hyväksymisestä, taistelutahdosta ja välittämisestä; se on selviytymistarina, joka raivaa tietä kohti terveempää urheilukulttuuria.
Marika Lehto on Mikkelistä kotoisin oleva toimittaja-kirjailija ja viestintäalan yrittäjä. Lehto oli ehdokkaana vuoden 2018 Suuren journalistipalkinnon ja tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon voittajaksi jutullaan ”Raakaa leikkiä – kullan kääntöpuoli”, joka käsitteli joukkuevoimistelun valmennuskulttuuria.
Hannes Hyvönen on entinen jääkiekkoilija,joka saavutti urallaan muun muassaMM-pronssia, KHL:n mestaruuden jakolme Suomen mestaruutta. Nykyään hän toimii valmentajana Oulun Kärppien organisaatiossa.
Minulle aiemmin tuntemattoman Hyvösen tarina oli kovin ristiriitainen, ja niin vaikuttaa olevan koko mies. Yritän vähän avata ajatuksiani.
Elämäkertojen tarkoitus on mielestäni kertoa, mitä ihminen on oppinut virheistään, mutta minulle ei välittynyt yhtään sellainen kuva, että Hyvönen olisi vielä oppinut niistä. Vaikka hän lopulta jättää huumeet ja lääkkeet, jäljelle jää aiempi itsekeskeisyys, joka on vahvasti vaikuttanut hänen jääkiekkoilijan uraansa. Kirjassa asia sanoitetaan niin, että hän on aiemmin laittanut aina muut ihmiset ja heidän tarpeensa itsensä edelle, ja korjausliikkeenä alkaa keskittyä vihdoin itseensä, mutta ei tarina minun korviini kuulostanut yhtään siltä. Milloin hän on ajatellut joukkueensa ja perheensä etua?
Kirja nostattikin aika negatiivisia tunteita, ja on vaikea antaa paljon tähtiä niistä, mutta annan silti, koska Marika Lehto on tehnyt hienon kirjan, joka esittää Hyvösen elämän armottomassa valossa. On tältä rohkeaa myös antautua tällaiselle julkisuudelle, kun ei ole selkeästi saavuttanut kaikkea mihin olisi ollut rahkeita, mikäli mieli olisi pysynyt paremmin mukana. 3.5/5
Hannes Hyvösen uraa ei tullut juurikaan seurattua kuin nimen takia, mutta taannoin ilmestynyt elämäkerta vaikutti kuitenkin sen verran kiinnostavalta, että hyllyynhän tämä piti hankkia. Eikä kyseessä mikään huono tarina olekaan, vaikkakin ennakko-odotukset olivat etenkin uran päättymisen jälkeisiltä ajoilta hurjemmat kuin mitä ne oikeasti olivatkaan: miljoonat menivät, mutta mihinkään Marko Jantusen kaltaiseen syöksykierteeseen Hyvönen ei ajautunut.
Helppolukuinen kirjallinen välipala, joka osoittaa taas kerran maallisen maineen ja mammonan katoavaisuuden. Lopulta Hyvönen pääsee sinuiksi senkin kanssa ja oppii nauttimaan menneisyydestään, vaikka helppoa se ei aina ole.
"Tajuan, että olen jäänyt täysin yksin. Vielä loppuvuodesta iloitsin siitä, että ketään ei kiinnosta, kiskonko olutta ja pitsaa, mutta nyt ymmärrän, että ketään ei kiinnosta minussa enää mikään muukaan. Olen ollut tärkeä vastuunkantaja monessa edustamassani joukkueessa, mutta yksikään entinen seurani ei ota yhteyttä." (Hannes Hyvönen)
Hyvä ja selkeä elämäkerta Hannes Hyvösestä. Toki jälleen kerran kirjoitettu kirjoitettavan ihmisen näkökulmasta, jolloin esim. isän alkoholismi jää valitettavasti taustalle Hanneksen omaa persoonaa kuvaavana kokemuksena. Mutta selkeä kulku, kuinka kiekkotähdestä tulee ihmisraunio ja kuinka siitä on mahdollista ainakin jollain tavalla palata takaisin lähes normielämään.
Raaka kuvaus gladiaattorin elämästä ilman silittelyt ja häpeää. Yksi parhaista elämäkerroista Agassin jälkeen, jossa kerrotaan asiat niin kuin oikeasti menivät. Sanotaan myös paha sana, jos sille on perusteet.
Taitavasti kirjoitettu ja vetävä tarina. Ei liikaa kiekkotilastoja vaan elämää kiekon ulkopuolella. Rehellinen ja avoin tarina ongelmineen. Vahva suositus. Asiaan perehtyneille kertonee jotain se, että vertaisin tätä Jarkko Ruudun elämäkertaan.
Oon hemmetin huono lukee elämänkertoja / muistelmia... Mutta tämä oli oikein hyvä. 👏 Kiitos. Katsomosta se on helppo huudella kaikenlaista ja olla asiantuntija, mutta eipä ole tullut ajatelleeksi pelaajan kannalta näitä juttuja.
Hannesta pikkutyttönä fanittaneena oli jotenkin todella surullista lukea millä tavalla hänen uransa päättyi. Kovasti on töitä mies tehnyt ja usein saanut vain lämmintä kättä. Onneksi hän on saanut elämänsä raiteilleen.