Eppu Nuotion hurmaavaa rakkausromaani on täynnä elämänjanoa ja suuria tunteita
Hannalla on perhe ja hän viihtyy työssään Kansallisteatterin puvustossa. Silti hän kaipaa jotakin. Kun Hanna tapaa lukupiirissä Ulrikan, naiset ystävystyvät, ja Hanna saa elämäänsä uutta virtaa ja kiehtovia tuttavuuksia.
Romaanin toisessa aikatasossa eletään 1900-luvun alkua. Taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin avioliitto natisee liitoksissaan, kun hän maalaa kalliolla alasti tanssivaa Maggie Gripenbergiä.
Vennyn ja Maggien tarina ei jätä Hannaa rauhaan. Hänkin kaipaa onnea, ja varmuuden siitä, että joku kannattelee vaikeiden aikojen yli.
EN: Eppu Nuotio (real name Eija-Riitta Nuotio, maiden name Silvennoinen) is Finnish writer and actor. She grew up in Iisalmi and graduated from Iisalmi High School in 1981. Nuotio is married to musician and director Kurt Nuotio and has three children with him. The family lives in Southwest Finland.
Her literary work concentrates mainly to children's literature. Part of her adult literature are series Varkaus and Pii Marin.
As an actor she has worked in several TV series. She has also written columns to newspapers and has been a UNICEF Goodwill Ambassadors since 2002. Nuotio has also worked as teacher of performing arts, translator, director and playwriter.
FI: Eppu Nuotio (oikealta nimeltään Eija-Riitta Nuotio o.s. Silvennoinen) on suomalainen näyttelijä ja kirjailija. Nuotio syntyi Iisalmessa ja valmistui ylioppilaaksi Iisalmen lukiosta 1981. Nuotio on naimisissa muusikko ja ohjaaja Kurt Nuotion (s. 1939) kanssa. Pariskunnalla on kolme yhteistä lasta, mutta perhepiiriin kuuluvat myös Kurt Nuotion aikuiset pojat perheineen. Nuotiot asuvat Hiittisten saaristossa Varsinais-Suomessa.
Näyttelijän uraa Nuotio on uurtanut muun muassa televisiosarjoissa Sisaret, Tuliportaat sekä Kesäkerttu. Hän on niin ikään toiminut lehtikolumnistina sekä vuodesta 2002 alkaen UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläänä. Hänet tunnetaan myös ilmaisutaidon opettajana, suomentajana, ohjaajana ja näytelmäkirjailijana.
Arvon 2 ja 3 tähden välillä. Aina kerta toisensa jälkeen luen Eppu Nuotion yksin sekä Pirkko Soinisen kanssa kirjoittamia romaaneja, ja omalla tavallaan ne ovat aika lohdullisia. Niissä on aika tavallista elämää, vähän käänteitä, nopealukuisia. Mutta minä rakastan sinua -romaania lukuunottamtta olen kuitenkin valitettavasti pettynyt kirjoihin. Tällä kertaa ollaan nykyhetken Helsingissä ja nelikymppisen Hannan elämässä. On pieni lapsi, rakoileva avioliitto, kiinnostava työ Kansallisteatterin puvustossa ja uusia ystäviä lukupiirin kautta. Ja tämä olisi kyllä riittänyt minulle. Mukaan ahdetut lyhyet väläyksenomaiset kohtaukset Venny Soldan-Brofeldtin ja Maggie Gripenbergin elämästä 1900-luvun alussa olivat aivan liian lyhyitä ja taustoittamattomia, jotta ne olisivat tuoneet tarinaan mitään tai oikeastaan tarjonneet lukijalle ylipäätään juuri tietoa Vennysta ja Maggiestakaan. Koin myös kirjan lopun vähän oudoksi. Pitkään punotut kuviot saatetaan päätökseen noin puolessa sivussa hyvin pliisuilla ratkaisuilla. Tietysti ihmisen elämä on usein aika pliisua ja epädramaattista, mutta silti romaanissa kuvioita olisi voinut kehitellä huomattavasti enemmän.
Aloin lukea tätä Venny Soldanin ja Maggie Gripenbergin takia. Heidän osuutensa kirjassa oli kuitenkin niin vähäinen, pari sivua silloin tällöin, että pettymys tähän laski arvosanaa. Kirjapiirikokoontumiset nykyhetken osuudessa oli kiva, mutta pääparin ystävyys jotenkin outo ja loppu jäi hassusti auki.
2,5 tähteä. Sympaattinen ja kepeä kirja ystävyydestä, ihastumisesta, pitkän parisuhteen vuorovesistä. Monessa kohtaa tuntui kuin lukisin naistenlehden jatkokertomusta, mutta se ei ole moite sinänsä. Viihdyin ihan hyvin kahden eri aikatason tarinoiden äärellä: juuri sopivaa parvekelukemista lämpimänä kesäpäivänä. Nyt tekee mieli guugletella lisätietoa Venny Soldanista & Maggie Gripenbergistä, joiden (fiktiivinen) tarina olisi voinut saada kirjassa suuremman sijan.
Kuuntelin äänikirjana, en pitänyt lukija Kirsti Valveen tyylistä ja luulen että olisin pitänyt tästä kirjasta enemmän perinteisessä muodossa. Se miten Whatsapp-viestit luettiin oli superraivostuttavaa.
Olisin kaivannut edes jonkinlaista luku- tai osiojakoa kirjaan. Periaatteessa ymmärrän miksi tässä oli toisena tarinalinjana Vennin ja Maggien elämä, mutta mielestäni sitä ei saatu linkittymään päätarinaan tarpeeksi selkeästi saati luontevasti. Kirja on kokonaisuudessaan melko juoneton ja ennalta-arvattava. Odotin että lopussa edes olisi oikeasti tapahtunut jotakin mutta petyin. En ymmärrä miksi pojalle oli annettu nimeksi Pessi - omaan korvaan kuulostaa koiran tai jonkun muun eläimen nimeltä.
Pidin päähenkilöstä jonka ajatukset, tunteet ja teot tuntuivat uskottavilta. Pidin myös kansallisteatterin ja ompelutyön kuvauksesta. Luin tämän Helmet 2021 -lukuhaasteen kohtaa 13. varten, johon tämä sopii erinomaisesti.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Romaani kulkee kahdessa aikatasossa: nykyajassa puvustaja Hanna ihastuu lukupiirissä tapaamaansa Ulrikaan ja kipuilee repeilevässä avioliitossaan; toinen taso kuvaa taitelija Venny Soldanin rakkaussuhdetta Maggie Gripenbergiin ja yhtä lailla rakoilevaa avioliittoa Juhani Ahon kanssa. Teoksen loppu jäi minusta vähän hankalasti auki ja osa langanpäistä repsottamaan.
Sain kirjan mukana suosituksen, että tämän seuraksi sopisi lasillinen viiniä. Luin ilman sitä, mutta kieltämättä viini sopisi hyvin kirjan tunnelmaan. Mukavan elämänläheinen ja inhimillinen kirja, johon teatterimaailman kuvaus ja Venny Soldanin historia toivat persoonallisen lisän. Eniten minua sykähdytti naisten lukupiiri, johon olisin halunnut liittyä mukaan.
Kevyttä hömppää, ihanaa höttöä. Vennyn ja Maggien tarina toisella aikatasolla ei oikein tuonut juoneen mukaan mitään, mutta mukava lisä se silti oli. Ehkä jos kierosti ajatteli, Ulrika saattoi olla uusi Maggie siinä missä Hanna oli Venny. Iät olivat kyllä toisinpäin että Maggie oli Vennyä nuorempi ja Hanna Ulrikaa, mutta.... Kukin katsokoon miten tahtoo.
Lempeä ja lämpöinen arkisen elämän kuvaus, joka kahdessa aikatasossa liikkuu teatterin, maalaustaiteen ja kirjallisuuden piirissä. Menneen ajan kuvaus jäi vähän ohueksi, mutta naisten lukupiiri läikähti sydämessä.
Kirjapiirini marraskuun kirja. Kepeä tarina, Venny Soldanin elämää vähän väkisin yritetty yhdistää tarinaan, ei oikein istunut. Tuttuja juttuja oman lukupiirini toimintaan esim. WhatsApp-viestittely sydämineen 😊
Yhdessä yössä lukaistu sujuvasti etenevä tarina. Tuttuja ihmisiä teatterilta ♥️ Lukupiirin viestit polveilevat elämän käänteissä. Paljon oli aiheita mahdutettu yhteen kirjaan - ehkä olisi voinut jättää pari käsiteltäväksi seuraavassa teoksessa.
Luin kirjan melkein kokonaan 4 h lentomatkan aikana. Hahmot olivat todentuntuisia, helposti samastuttavia. Ei liian syväluotaava, mutta ei liian kevytkään. Venny Soldan-Brofeldtin taide alkoi kiinnostaa, ehkä olen hänen teoksiaan joskus nähnytkin. Miellyttävä lukukokemus.
Helmet 13: Kirja liittyy teatteriin 10/50. Kaikki mikä liittyy vähänkin Tuusulanjärven taiteilijoihin, kiinnostaa. Helppoa luettavaa. Herkullinen lukupiirikerta pisti nieleskelemään.
Helppoluluinen tarina, jos haluaa lukea jotakin kevyttä. Kirja ei kuitenkaan mielestäni lukeudu hömppäkategoriaan, vaan tarina on suhteellisen elämänläheinen. Vaikuttavinta kirjassa on henkilökuvaukset. Henkilöhahmot on kuvattu todella värikkäästi ja on todella helppo saada henkilöistä selkeä mielikuva, joka tuo tarinaan mielenkiintoa. Myös tapahtumat kerrotaan kiinnostavalla ja melko mukaansatempaavalla tavalla.
Olipa ihanan elämänmakuinen ja sympaattinen välipala. Just sitä mitä kaipasin kesän retkille! Hyvällä tasapainolla arkinen ja aistikas. Tuli kaipuu lukupiiriin ja viinilasillisille <3
Aina välillä luen Nuotion kirjan, olen tykännyt aina näistä, missä suomalainen taide on jotenkin mukana. Ja olihan päähenkilön työkin Kansallisteatterin puvustamossa kiinnostava juttu. Lukupiirin naisten ystävyyttä, parisuhteita. Ja ihanan pieni kirja.