Minulla on meneillään yritys lukea läpi hyllyille tuntemattomista syistä kerääntyneitä kirjoja ennen niiden pois lahjoittamista, siksi tartuin tähän. Ihan ok dekkari, jossa ei kyllä tapahtunut pajoakaan. Kaikesta kuulsi läpi kirjailijan kokemattomuus. Ihan vetävästi kirjoitettu kyllä, vaikka tekstissä oli aika paljon outoja hyppyjä ja non sequitureja. Päähenkilö Katja oli aika mitäänsanomaton ja epäjohdonmukainen (välillä olevinaan kova ja itsenäinen mutta pelkää lähes kaikkea ja salaa toivoo rakkautta) - eikä edes ollut ihan selvää, oliko hänet tarkoitettu päähenkilöksi kun näkökulmat pomppivat henkilöstä toiseen ilman logiikkaa. Oli hauskaa todeta, että monelta osin (esim. mainostoimisto ja sen murheet) tarina olisi voinut sijoittua nykypäivään - ja sitten toisaalta tulla vedetyksi takaisin 70-lukuun (jatkuva tupakanpoltto, lankapuhelimet, kotiapulaiset, teryleenipuvut ja samettihaalarit...). Varsinkin loppua kohden ärsytti naisten pelkistäminen pelkkään ulkonäköön, ikään kuin jokainen asia, joka tapahtui, olisi liittynyt kauneuteen tai sen puutteeseen tai kateuteen toisen kauneudesta. Kirjailijalla oli myös jonkinlainen yritys liittää tarinaan väriteema mutta se, varsinkin lukujen mihinkään liittymättömät otsikot, jäi kyllä aika hämäräksi.