Tämä kirja kertoo sodasta sellaisena kuin sen koki Heidi, talvisodan syttyessä kaksikymmentä vuotta täyttänyt nuori nainen. Kaikki kirjan henkilöt ovat todella olleet olemassa, kirjeet ovat peräisin Sesse Koiviston sukuarkistosta.
Suojattua elämää elänyt Heidi kohtaa sodan julmuuden silmästä silmään ensimmäisen kerran Savonlinnan sotasairaalassa, jossa hän lottana suorittaa palvelustaan isänmaan hyväksi. Jatkosodassa Heidi toimii sairaanhoitajana haavoittuneita kuljettavassa junassa. Omakohtaisestikin Heidi joutuu kokemaan rakkaan ihmisen menettämisen surun.
Heidin tarina lisäksi kirjassa kasvavat esiin monen muun suomalaisen nuoren kohtalot sodan koettelemuksissa. Jotkut joutuivat uhraamaan elämästään vain viisi vuotta, monet jäivät palaamatta, monet palasivat loppuiäkseen vammautuneina.
Kirjassa välittyy autenttinen kuva elämästä, ajatuksista ja tunnelmista kotirintamalla; huolesta ja hädästä, mutta myös nuoruuteen kuuluvasta elämänuskosta, toisen ihmisen löytämisen ilosta, rakkaudesta, joka antaa toivoa ja rohkeutta.
Tämä kirja koskettaa läheisesti meitä kaikkia: niitä jotka itse olivat nuoria kansamme kohtalonvuosina; sodanjälkeiselle sukupolvelle se kertoo tapahtumista ja ajoista jotka oli pakko elää, mutta joiden kukaan ei toivoisi toistuvan. kuvaus
Vuoden 2024 viimeiseksi luetuksi kirjaksi jäi äidin suosituksesta lukulistalle päätynyt Lotta Heidin sota. Talvisodan keskelle syntynyt äitini kertoi kirjan kuvaavan hyvin sitä Helsinkiä, jossa hän lapsuutensa vietti. Kirjan on omien sukulaistensa kokemusten perusteella kansiin vienyt enemmän eläinkirjoistaan tunnettu Sesse Koivisto.
Kirjan päähenkilö Heidi on ruotsinkielisestä helsinkiläisperheestä, ja talvisodan alettua hän saa lopulta vanhempansa suostuteltua päästämään itsensä lottakomennukselle Itä-Suomeen sairaanhoitotehtäviin. Siellä tutuiksi tulevat paitsi sodan kauhut myös monet nuoret miehet, joiden tarinoita ja niiden kietoutumista Heidin elämään kirjassa seurataan aina syyskuun 1944 välirauhaan asti.
On hienoa, että tällaisia autenttisia sota-ajan kuvauksia on saatu yksiin kansiin, sillä ne avaavat nykypäivän lukijalle mahdollisuuden saada edes ohut ymmärrys siitä, minkälaista elämä sota-aikana on. Kirjallisuutena teos ei kovin korkealle tasolle nouse, sen kertomuslajina ollen lähinnä aikakautensa naiivihko tyttökirjallisuus. Iso osa kirjasta on kuitenkin kirjemuodossa, mikä muistuttaa hyvin tuosta kadonneesta kommunikointitavasta ja tuo autenttisuuden tuntua tekstiin.
Kuuntelin tämän äänikirjana ja siinä kirjeet toimivat yllättävän hyvin johdattaen tarinaa sujuvasti eteenpäin. Tarina kirjeineen perustuu Sesse Koiviston oman suvun tapahtumiin. Kirja toi sodan todentuntuisesti lähelle. Ihminen oppii selviytymään kaikesta.