What do you think?
Rate this book
Miltä tuntuu tappaa
Koukuttava esikoistrilleri ihmisen synkimmistä haluista
Teknologiajuristi Mia Lund yrittää haalia uusia asiakkaita kitukasvuiselle lakitoimistolleen ja selvitä samalla yksinhuoltajan vaativasta arjesta. Yhteydenotto vanhalta asiakkaalta, teknologiayrittäjä Robert Holmsterilta, herättää hetkeksi Mian toiveet. Holmsterin luoma AR Combat Technologies -yritys on maailmanlaajuisesti tunnettu, joten toimeksianto saattaisi poistaa rahahuolet pidemmäksi aikaa.
Tapaaminen Holmsterin kanssa ei kuitenkaan suju lainkaan Mian toiveiden mukaan. Psyykkisesti epävakaalta vaikuttava teknologianero kertoo Mialle jotain, mitä on vaikea uskoa todeksi – ja tarjoaa tälle hyvin erikoista ja huolestuttavaa toimeksiantoa. Vaikka toimeksiannon vastaanottaminen tarkoittaa poikkeamista niistä periaatteista, joiden mukaan Mia on juristintyössään toiminut, ottaa hän silti rahakkaan työn vastaan. Niin tehdessään hän tulee vääjäämättä liukuneeksi takaisin siihen väkivallan sävyttämään maailmaan, jota on onnistunut kymmenen vuotta välttelemään.
Villy Lindfeltin esikoistrilleri tarjoaa lukijalle yllättävän alkuasetelman, kiinnostavia henkilöhahmoja, taiturillista juonenkuljetusta ja kasvavaa uhantuntua syksyisen Helsingin kaduilla – eli kaikkea, mitä hyvältä jännityskirjallisuudelta voi toivoa.
Teknologiajuristi Mia Lund yrittää haalia uusia asiakkaita kitukasvuiselle lakitoimistolleen ja selvitä samalla yksinhuoltajan vaativasta arjesta. Yhteydenotto vanhalta asiakkaalta, teknologiayrittäjä Robert Holmsterilta, herättää hetkeksi Mian toiveet. Holmsterin luoma AR Combat Technologies -yritys on maailmanlaajuisesti tunnettu, joten toimeksianto saattaisi poistaa rahahuolet pidemmäksi aikaa.
Tapaaminen Holmsterin kanssa ei kuitenkaan suju lainkaan Mian toiveiden mukaan. Psyykkisesti epävakaalta vaikuttava teknologianero kertoo Mialle jotain, mitä on vaikea uskoa todeksi – ja tarjoaa tälle hyvin erikoista ja huolestuttavaa toimeksiantoa. Vaikka toimeksiannon vastaanottaminen tarkoittaa poikkeamista niistä periaatteista, joiden mukaan Mia on juristintyössään toiminut, ottaa hän silti rahakkaan työn vastaan. Niin tehdessään hän tulee vääjäämättä liukuneeksi takaisin siihen väkivallan sävyttämään maailmaan, jota on onnistunut kymmenen vuotta välttelemään.
Villy Lindfeltin esikoistrilleri tarjoaa lukijalle yllättävän alkuasetelman, kiinnostavia henkilöhahmoja, taiturillista juonenkuljetusta ja kasvavaa uhantuntua syksyisen Helsingin kaduilla – eli kaikkea, mitä hyvältä jännityskirjallisuudelta voi toivoa.
275 pages, Hardcover
Published August 1, 2020
1 person is currently reading
48 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 18 of 18 reviews
Read
December 27, 2020En olisi tullut Villy Lindfeltin romaania lukeneeksi ellei Siltala olisi keksinyt lähettää sitä mulle.
Luen aika harvoin dekkareita ja kirjan nimi oli mulle vahva turn off. Luotin kuitenkin siihen, että Siltala ei huonoja kirjoja julkaise ja en ollut väärässä.
Miltä tuntuu tappaa on vauhdikas ja imuisa tarina, jonka jännitysmomentit eivät kytkeydy kaikkein tavallisimpien kysymysten äärelle. Robert on tuntenut jo vuosia halua tappaa ja kun hänelle tarjoutuu siihen tilaisuus hän myös käyttää sen hyväkseen. Vai käyttääkö? Onko kyse sittenkin vain kuvitelmasta? Robertin mieli horjuu ja hän omaa monia psykoosille tyypillisiä piirteitä, kuten asiaa selvittävä juristi Mia Lund joutuu panemaan merkille.
En uskalla lukea mitään kovin jännää, joten mulle tässä kirjassa oli jännitystä aivan riittämiin. Jopa niin, että kun aloitin kirjan illalla päätin vaihtaa toiseen kirjaan ennen nukkumaanmenoa ja luin Miltä tuntuu tappaan loppuun vasta seuraavana päivänä, jotta se ei kulkeutuisi mukaan osaksi uniani.
Lindfeltin tapa kuljettaa tarinaa on sujuvaa ja usein myös yllättävää, joten mainio debyytti kaikkinensa. Monessa kohtaa saatoin "kuulla", miten musiikki hiipi esiin korostamaan uhkan tuntua. Teos herätti vahvoja visuaalisia kuvia, joten se taipuisi hyvin myös tv-sarjaksi/elokuvaksi.
Luen aika harvoin dekkareita ja kirjan nimi oli mulle vahva turn off. Luotin kuitenkin siihen, että Siltala ei huonoja kirjoja julkaise ja en ollut väärässä.
Miltä tuntuu tappaa on vauhdikas ja imuisa tarina, jonka jännitysmomentit eivät kytkeydy kaikkein tavallisimpien kysymysten äärelle. Robert on tuntenut jo vuosia halua tappaa ja kun hänelle tarjoutuu siihen tilaisuus hän myös käyttää sen hyväkseen. Vai käyttääkö? Onko kyse sittenkin vain kuvitelmasta? Robertin mieli horjuu ja hän omaa monia psykoosille tyypillisiä piirteitä, kuten asiaa selvittävä juristi Mia Lund joutuu panemaan merkille.
En uskalla lukea mitään kovin jännää, joten mulle tässä kirjassa oli jännitystä aivan riittämiin. Jopa niin, että kun aloitin kirjan illalla päätin vaihtaa toiseen kirjaan ennen nukkumaanmenoa ja luin Miltä tuntuu tappaan loppuun vasta seuraavana päivänä, jotta se ei kulkeutuisi mukaan osaksi uniani.
Lindfeltin tapa kuljettaa tarinaa on sujuvaa ja usein myös yllättävää, joten mainio debyytti kaikkinensa. Monessa kohtaa saatoin "kuulla", miten musiikki hiipi esiin korostamaan uhkan tuntua. Teos herätti vahvoja visuaalisia kuvia, joten se taipuisi hyvin myös tv-sarjaksi/elokuvaksi.
October 18, 2020
En olisi luultavammin koskaan lukenut tätä, ellen olisi sattunut eräässä Facebookin kirjallisuusryhmässä ”voittamaan” kirjaa ja samalla saanut kutsun kirjailijan itsensä vetämään lukupiiriin, joka toteutettiin Zoomissa lokakuun alussa. Oli elämäni ensimmäinen kerta, kun osallistuin mihinkään lukupiiriin. Kokemus oli todella myönteinen.
Itse kirjasta. Mielenkiintoinen alkuasetelma. Tapahtumia jätettiin myös kutkuttasti arvoituksellisesti: tapahtuiko kaikki oikeasti vai oliko osa vain toisen päähenkilön mielikuvitusta. En ole dekkareita niin paljoa lukenut, että olisin arvannut syyllisen. Kirjan luvut olivat myös lyhyitä ja muistettavia henkilönimiä oli vähän. Kirjailija lukupiirissä kertoikin, että tämä oli tarkoituksellista, jotta lukukokemus olisi miellyttävä. Itseäni jäi viikoksi lukemisen jälkeen vaivaamaan edes epälooginen yksityiskohta ja lukupiirissä kirjailija syytä tähän avasikin, mutta ei täysin minua tyydyttävästi. Saman kohdan oli huomannut myös muutama muu lukupiiriläinen. Lukupiirissä kuulimme myös kirjan syntyprosessista. Jopa näin lyhyen dekkarin kirjoittamiseen menee kaikkine taustatöineen ja eri vaiheineen kevyesti muutama vuosi. Pidin kyllä kirjasta, sanoisin 3-3,5 tähteä viidestä. Ei kuitenkaan niin erikoinen, että esimerkiksi voittaisi vuoden esikoiskirjapalkinnon.
Itse kirjasta. Mielenkiintoinen alkuasetelma. Tapahtumia jätettiin myös kutkuttasti arvoituksellisesti: tapahtuiko kaikki oikeasti vai oliko osa vain toisen päähenkilön mielikuvitusta. En ole dekkareita niin paljoa lukenut, että olisin arvannut syyllisen. Kirjan luvut olivat myös lyhyitä ja muistettavia henkilönimiä oli vähän. Kirjailija lukupiirissä kertoikin, että tämä oli tarkoituksellista, jotta lukukokemus olisi miellyttävä. Itseäni jäi viikoksi lukemisen jälkeen vaivaamaan edes epälooginen yksityiskohta ja lukupiirissä kirjailija syytä tähän avasikin, mutta ei täysin minua tyydyttävästi. Saman kohdan oli huomannut myös muutama muu lukupiiriläinen. Lukupiirissä kuulimme myös kirjan syntyprosessista. Jopa näin lyhyen dekkarin kirjoittamiseen menee kaikkine taustatöineen ja eri vaiheineen kevyesti muutama vuosi. Pidin kyllä kirjasta, sanoisin 3-3,5 tähteä viidestä. Ei kuitenkaan niin erikoinen, että esimerkiksi voittaisi vuoden esikoiskirjapalkinnon.
September 15, 2020
Hyvä esikoiskirja. Piti otteessaan loppuun asti.
April 16, 2022
Erittäin koukuttava alku muuttui puolen välin jälkeen itseään toistavaksi ja hieman puuduttavaksi. Pienellä hiomisella tästä olisi saanut jopa neljän tähden kirjan.
Paljon pisteitä laski myös kirjailijan kokoaikainen ”tippua”-sanan käyttö, joka sai niskavillat nousemaan pystyyn. Voi kunpa kirjailijat oppisivat vielä joku päivä tippua ja pudota sanojen eron ja että on muitakin sanoja, joilla ne voi myös korvata.
Paljon pisteitä laski myös kirjailijan kokoaikainen ”tippua”-sanan käyttö, joka sai niskavillat nousemaan pystyyn. Voi kunpa kirjailijat oppisivat vielä joku päivä tippua ja pudota sanojen eron ja että on muitakin sanoja, joilla ne voi myös korvata.
June 25, 2021
Kuuntelin äänikirjana ja jotenkin tämä opus oli vähän keskeneräinen. Tavallaan monta kiinnostavaa lankaa, mutta yhtäkään ei saau solmittua kunnolla kiinni.
April 19, 2021
Aika hyvä jännäri kirjailijan esikoisteokseksi. Hauskasti tarinan edetessä avataan koko ajan enemmän henkilöiden taustoja ja toimia, jotka alussa tuntuvat oudoilta eikä kärsimätön lukija saata ehkä ymmärtää. Mutta siis lopulta moni juttu saa selvyyden ja lukija pääsee lausahtamaan: "no nythän minä tajuan!".
En tiennyt tämän kirjan olemassaolosta (kuten on monen kotimaisen, varsinkin uuden tulokkaan kohdalla), mutta se tuntui kuitenkin jokseenkin mielenkiintoiselta, kun löysin sen kirjaston kierrätyshyllystä. Monessa arviossa on puhuttu kirjan koukuttavuudesta eikä se ole höpöpuhetta. Tämä meni suorastaan ahmimalla, parissa päivässä, eikä viimeisiä 60 sivua lukiessa tietenkään malttanut lopettaa.
Toisissa arvioissa verrataan Max Seeckiin. Itse en lähtisi moista vertausta tekemään. Seeckin ensimmäinen trilogia oli niin far out -kamaa kansainvälisine sotarikollisineen ja nerokkaine psykopaatteineen, että ei tällainen yhden murhan ja sitä seuraavan kissa ja hiiri -leikin vertaaminen sellaiseen ole reilua. Tässä pysyttiin mukavasti pienellä alueella Helsingissä, tapahtumapaikat tuntevalle on helppoa kuvitella mielessään henkilöt kulkemassa tuttuja katuja.
Loppuun vielä pari fibaa, mistä haluan motkottaa. Kirjassa puhutaan toimimattomista valvontakameroista nimellä dummy. Se tehdään selväksi, että niitä tosiaan kutsutaan tuolla nimellä, kun sana mainitaan ainakin kuusi kertaa. Tuli vähän sellainen fiilis, että nyt on opittu erikoissana, jota pitää tuoda esiin jotta muutkin sen tajuaisivat. Turhaa nipottamista, tiedän, mutta pakko oli päästä unksuttamaan. Toinen, mistä on pakko mainita, on se, että ketkään alakouluikäiset eivät halua vanhusten somealustaan nimeltä Facebook. Siellä ei ole parempia filttereitä kuin näiden kakrujen käyttämissä tiktokeissa ja snapeissa ja muissa sellaisissa. Muuten ei olekaan valittamista herra Lindfeltin kirjan sisällöstä.
En tiennyt tämän kirjan olemassaolosta (kuten on monen kotimaisen, varsinkin uuden tulokkaan kohdalla), mutta se tuntui kuitenkin jokseenkin mielenkiintoiselta, kun löysin sen kirjaston kierrätyshyllystä. Monessa arviossa on puhuttu kirjan koukuttavuudesta eikä se ole höpöpuhetta. Tämä meni suorastaan ahmimalla, parissa päivässä, eikä viimeisiä 60 sivua lukiessa tietenkään malttanut lopettaa.
Toisissa arvioissa verrataan Max Seeckiin. Itse en lähtisi moista vertausta tekemään. Seeckin ensimmäinen trilogia oli niin far out -kamaa kansainvälisine sotarikollisineen ja nerokkaine psykopaatteineen, että ei tällainen yhden murhan ja sitä seuraavan kissa ja hiiri -leikin vertaaminen sellaiseen ole reilua. Tässä pysyttiin mukavasti pienellä alueella Helsingissä, tapahtumapaikat tuntevalle on helppoa kuvitella mielessään henkilöt kulkemassa tuttuja katuja.
Loppuun vielä pari fibaa, mistä haluan motkottaa. Kirjassa puhutaan toimimattomista valvontakameroista nimellä dummy. Se tehdään selväksi, että niitä tosiaan kutsutaan tuolla nimellä, kun sana mainitaan ainakin kuusi kertaa. Tuli vähän sellainen fiilis, että nyt on opittu erikoissana, jota pitää tuoda esiin jotta muutkin sen tajuaisivat. Turhaa nipottamista, tiedän, mutta pakko oli päästä unksuttamaan. Toinen, mistä on pakko mainita, on se, että ketkään alakouluikäiset eivät halua vanhusten somealustaan nimeltä Facebook. Siellä ei ole parempia filttereitä kuin näiden kakrujen käyttämissä tiktokeissa ja snapeissa ja muissa sellaisissa. Muuten ei olekaan valittamista herra Lindfeltin kirjan sisällöstä.
May 23, 2021
Minusta tämä oli oikein kelpo esikoisdekkari, lukisin tältä kirjailijalta mielelläni jotain muuta tulevaisuudessakin. Oli jotenkin mukavan helppoa lukea trilleriä, jossa epäiltyjä ei ole loputonta määrää. Henkilögalleria oli muutenkin hyvällä tavalla kompaktin kokoinen, pysyin juonessa pinnistelemättä mukana. Sekin, että pysyttiin tukevasti kotimaisella maaperällä, eikä lähdetty laajentamaan rikollisvyyhteä ympäri maapalloa, tuntui virkistävälle vaihtelulle verrattuna moniin muihin kotimaisiin dekkareihin.
December 2, 2020
This is a page turner with interesting characters and engaging plot.
Villy Lindfelt is a noteworthy newcomer in Finnish crime novel scene. His debut novel is clever and compelling thriller. It dives into the darkest corners of human mind. Book starts with original and fascinating premise but doesn't manage to carry tension to the end. Lindfelt occasionally repeats and over explains himself too much. Regardless of the name, book is not awfully cruesome.
Villy Lindfelt is a noteworthy newcomer in Finnish crime novel scene. His debut novel is clever and compelling thriller. It dives into the darkest corners of human mind. Book starts with original and fascinating premise but doesn't manage to carry tension to the end. Lindfelt occasionally repeats and over explains himself too much. Regardless of the name, book is not awfully cruesome.
March 9, 2021
Tämä alkoi ärsyttää sitä enemmän mitä pidemmälle pääsin. Aineksia oli mukavasti kasassa: päähenkilö taustatarinoineen, psykoosikuviot, lapsuustakaumat... Homma meni kuitenkin metsikköön siinä, että dialogi ja käänteet tuntuivat toistuvasti epäuskottavilta tai tolkuttoman ennalta arvattavilta, jopa raivostuttavan typeriltä. En myöskään kestä ollenkaan onttoja, yksiulotteisia sivuhenkilöitä, kuten tässä päähenkilön ex.
December 31, 2021
Esikoisjännäri, jonka juonenkäänteet eivät päässeet yllättämään. Mietiskelin jälkikäteen, että kirja olisi voinut toimia paremmin ilman päälle liimattua jännärikuviota. Siis ihan vain särkyneiden ihmisten psykologisena kuvauksena. Ei aina tarvita murhaajia ja ruumiita.
March 21, 2021
3,5 sanoisin. Esikoisjännäriksi oikein mainio.
May 24, 2021
Tuore. Virkistävä. Sopii kaikkiruokaisille lukijoille.
Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä Lindfelt luo meille jatkossa!
Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä Lindfelt luo meille jatkossa!
August 26, 2021
Kuuntelin äänikirjana. Todella mielenkiintoinen. Lukijaa yritettiin hämätä ja vetää johtopäätöksestä toiseen, mikä teki kirjasta todella koukuttavan.
This entire review has been hidden because of spoilers.
January 31, 2022
Olipa yllättävän hyvä uusi tuttavuus ja kirjailijan esikoisteos. Erityisesti pidin siitä, miten Mia ratkaisi mysteeriä; dekkareissa se on aina kiinnostavinta.
January 24, 2025
Huippu! Hyvän pituset luvut, hyvää tekstiä ja huippu tarina!
January 1, 2026
Hyvin kerrottu juoni ja mukavasti yllätyksiä, ehkä vähän liikaa kuitenkin jäi auki asioita loppukirjassa.
May 20, 2022
2.5 tähteä, hyvän idean takia pyöristin kolmeen. Omaperäisen tarinan pisteitä madaltavat töksähtelevä kielenkäyttö, kliseiset kielikuvat ja sivuhenkilöt (vastuuton exä, uhkaavasti tuijottava epäilty) sekä ennen kaikkea amatöörimäinen toisto ja puhkiselittäminen. Henkilöiden tunteita selitellään näyttämisen sijaan ja vieläpä tilanteissa, joissa kyseiset tuntemukset ovat ilmiselviä. Lisäksi paikoittainen asenteellisuus sattui silmään: maahanmuuttaja Kulosaaressa herättää päähenkilön epäilykset, sillä tämä ei "vaikuttanut lainkaan sellaiselta ihmiseltä, jolla olisi asiaa tälle asuinaluellee. Missään nimessä mies ei voinut asua täällä, hänellä ei voinut olla ystäviä täällä." Varmaankin totta, mutta asian olisi voinut ilmaista vähemmän hienohelmaisesti.
Toivottavasti Lindfelt korjaa kerronnan puutteet seuraavaan teokseen, jota myös toivon - Mian taustasta jäi joitakin asioita auki ja lukisin hänestä mielelläni uudelleen.
Toivottavasti Lindfelt korjaa kerronnan puutteet seuraavaan teokseen, jota myös toivon - Mian taustasta jäi joitakin asioita auki ja lukisin hänestä mielelläni uudelleen.
April 22, 2023
On kirjoja, joissa ei tarvitse kertoa kaikkea, mutta dekkareissa se ei toimi. Niin kuitenkin oli tehty.
Idea oli hyvä ja jännitys säilyi tarinan edetessä, mutta lopussa jäi asioita epäselviksi. Kirjassa ei annettu selityksiä kaikelle tapahtuneelle tai sitten en vain huomannut niitä. Kuuntelin tämän äänikirjana, joten tärkeitä pointteja saattoi mennä ohi, mutta luettua muiden kommentteja, uskon, että niitä ei oltu kirjassa edes kerrottu. Mian ensimmäinen raskaus ja Tomin käytös jäivät todella hämäriksi. Tomi ei halunnut lasta, mutta muuten hänen toimintansa kausaliteetti jätettiin kokonaan pois. Haluan vastauksia, en vain rikoksen ratkaisua ja sen selitystä.
Idea oli hyvä ja jännitys säilyi tarinan edetessä, mutta lopussa jäi asioita epäselviksi. Kirjassa ei annettu selityksiä kaikelle tapahtuneelle tai sitten en vain huomannut niitä. Kuuntelin tämän äänikirjana, joten tärkeitä pointteja saattoi mennä ohi, mutta luettua muiden kommentteja, uskon, että niitä ei oltu kirjassa edes kerrottu. Mian ensimmäinen raskaus ja Tomin käytös jäivät todella hämäriksi. Tomi ei halunnut lasta, mutta muuten hänen toimintansa kausaliteetti jätettiin kokonaan pois. Haluan vastauksia, en vain rikoksen ratkaisua ja sen selitystä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Displaying 1 - 18 of 18 reviews