Betty oppii elämää

Betty-kirjat #3

by Kaisa Ikola

Kuusikukkulan talo täyttyy kerta toisensa jälkeen iloisista juhlista, vaikka suurin osa Stewartin sisaruksista onkin nyt varttunut aikuisuuteen ja avioelämään. Betty ja Duncan aloittavat viimein yhteisen kotinsa suunnittelun. Bettystä on tullut nouseva kirjailijanalku ja Duncan tekee pitkää päivää kauppias-isänsä osakkaana. Pian heidän yhteiselonsa on kuitenkin kommelluksia täynnä, kun eräs pieni ystävä vuosien takaa tulee osaksi Bettyn ja Duncanin elämää.

Betty oppii elämää on kolmas teos mukaansatempaavassa Betty-sarjassa, jossa on vaikutteita L. M. Montgomeryn, Louisa May Alcottin ja Mary Marckin klassikkoina tunnetuista tyttökirjoista.

Kaisa Ikola (s. 1974) on suomalainen historiantutkija ja kirjailija, joka on kirjoittanut erityisesti lasten- ja nuortenromaaneja. 13-vuotiaana ensimmäisen romaaninsa julkaisseen Ikolan rakastetuimpiin teoksiin kuuluu hulvaton Hullu luokka -sarja.

550 pages, Kindle Edition

First published January 1, 2009

Reviews

[Celestine · Rating 4 out of 5]

Huomaa kyllä, että tämä on kirjoitettu myöhemmin luin sarjan kaksi ensimmäistä osaa, sillä tässä osassa oli vähemmän kömpelyyksiä ja muita seikkoja, jotka edellisissä osissa ärsyttävät. Ihan kaikista ongelmista ei olla päästy (hahmoja on edelleen liikaa ja esimerkiksi rouva Gordonin tarinakaari etenee omaan makuuni vähän turhan nopeasti), ja kirjassa oli harmittavan paljon lyöntivirheitä, mutta viihdyin silti tämän parissa oikein hyvin. Bettyn ja Duncanin avioelämän alussa on hyvässä tasapainossa kotoista lempeyttä ja dramaattisia tapahtumia, ja mielenkiinto pysyy koko ajan yllä. Luin kirjan loppuun muutamassa päivässä! Odotan innolla, mitä sarjan jatko tuo tullessaan.

[Eija Miettunen · Rating 3 out of 5]

Sarjan kolmas osa, tässäkin tapahtui ja henkilöitä vilisi, kuten esikuvina olleissa Annoissa, Runotytöissä ja Pikkunaisissakin. Itselle lukukokemus vähän lässähti kun ekoissa luvuissa oli niin monta kieli- ja kielioppivirheitä, välimerkkejä puuttui ja hyvä, ettei predikaattikin, muutaman kerran jäi lukijan pääteltäväksi, mikä sana siihen kuuluisi, tai onlisiko välissä pisteen paikka. Outoa kyllä loppupuolella ei näitä kömmähdyksiä ollut, tai totuinko vain.. Ja tarina loppui niin, että onhan se seuraavakin osa luettava.