What do you think?
Rate this book
Neljä ratsastajaa #3
Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään
Konemetsän liepeillä liikuskeleva hiljainen nuorimies herättää Tallitylleröiden etsiväryhmässä oudoksuntaa. Vain reipas ja ennakkoluuloton Nigella uskaltaa lähestyä muukalaista. Tutustuminen 23-vuotiaaseen Heikkiin tuottaa yllätyksen: hänkin fanittaa My Little Pony-animaatiosarjaa. Mutta onko kaikki sittenkään sitä, miltä näyttää? Vielä enemmän Tallitylleröitä askarruttaa Timo Konemetsän ja hänen
liikekumppaniensa salainen vehkeily. Varjoissa piileskelevä Seriator kiristää otettaan. Hevoset tuntuvat aistivan, että jokin on pielessä. Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään on Neljä ratsastajaa -sarjan kolmas osa. Edellinen osa Tahdon murskatappio ilmestyi syksyllä 2019.
liikekumppaniensa salainen vehkeily. Varjoissa piileskelevä Seriator kiristää otettaan. Hevoset tuntuvat aistivan, että jokin on pielessä. Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään on Neljä ratsastajaa -sarjan kolmas osa. Edellinen osa Tahdon murskatappio ilmestyi syksyllä 2019.
227 pages, Hardcover
First published September 1, 2020
1 person is currently reading
28 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
November 8, 2020
Maailmanlopun ponitallisarjan kolmatta osaa lukiessani mieleeni hiipi ajatus, "onko kukaan aikaisemmin todella kirjoittanut kauhua?" Yli-Juonikkaalla on hämmästyttävä kyky siirtyä arkipäiväisestä, kenties huvittavastakin kuvauksesta parissa virkkeessä kaikkialle tunkeutuvaan, puhtaaseen kauhuun.
Edelleen liikumme varsin monella tasolla, vai liikummeko me ollenkaan vai liikutetaanko meitä, kuka on yleisö, kuka näyttelijä, mikä on teoksen kehys? Pitkään häiritseviä ajatusketjuja, repaleinen verkko, elämänlangan hiutunut säie.
Edelleen liikumme varsin monella tasolla, vai liikummeko me ollenkaan vai liikutetaanko meitä, kuka on yleisö, kuka näyttelijä, mikä on teoksen kehys? Pitkään häiritseviä ajatusketjuja, repaleinen verkko, elämänlangan hiutunut säie.
August 14, 2021
Jotenkin edelleen nautin pelkästään jo siitä että nämä kirjat ovat ylipäätään olemassa. Kaikkeen se romaani muotona ja julkaistavana asiana edelleenkin vain taipuu.
Ja sisältö/muoto on yhä vain kekseliästä, nautinnollista, naurattavaa, yllättävää, kauhistuttavaa, todellista, absurdia yhtä aikaa. Jos keksisitkin yhdistää hevostytöt, My Little Ponyn ja okkultismin samaan kokonaisuuteen, et keksisi puoliakaan siitä mitä Yli-Juonikas keksii.
On se perkele peto.
Ja sisältö/muoto on yhä vain kekseliästä, nautinnollista, naurattavaa, yllättävää, kauhistuttavaa, todellista, absurdia yhtä aikaa. Jos keksisitkin yhdistää hevostytöt, My Little Ponyn ja okkultismin samaan kokonaisuuteen, et keksisi puoliakaan siitä mitä Yli-Juonikas keksii.
On se perkele peto.
July 26, 2025
Friendship is Magic jne.
Nonniih. Että sellainen kolmas osa Yli-Juonikkaan heppakirjasarjaan. Millähän sanoilla tätä kuvailisi... no ainakin tämä on groteski, elokventti ja nk. hyvää sekoilua.
Tallitylleröt ja Seriator jäävät tässä osassa sivuviuluihin. Keskiöön nousee parikymppinen brony Heikki Komero. Taustalla on toki apokalyptista hurmosta, mutta kirjan ytimessä on jännitteinen kysymys siitä millainen tyyppi Heikki on. Yli-Juonikas laittaa groteskisti lukijan arvailemaan onko Heikin suhteessa 12-vuotiaseen ponityttö Nigellaan jotain syvästi häiriintynyttä.
Suurin osa kirjasta kerrotaan näytelmän muodossa, painajaismaisella näyttämöllä, jossa ihmishahmojen lisäksi liikkuvat vinksahtaneet My Little Pony -taikaponit. Tästä kerronnan tavasta tulee jotenki todella hienolla tapaa häiriintynyt fiilis. Ja sitä kontrastoi hienosti todella kauniilla kielellä kirjoitettu proosaosuudet. Näistä hienoimpana brony-Heikin monologi, jossa Yli-Juonikas tekee ymmärrettäväksi sen miksi parikymppinen jäbis fiilistelee lapsille tarkoitettua sarjaa taikaponeista.
Hieno, häiritsevä lukukokemus. Matka jatkuu kohti Jääasema KOOMAa ja lopulta Tuhatkaunokin tuhoa.
Nonniih. Että sellainen kolmas osa Yli-Juonikkaan heppakirjasarjaan. Millähän sanoilla tätä kuvailisi... no ainakin tämä on groteski, elokventti ja nk. hyvää sekoilua.
Tallitylleröt ja Seriator jäävät tässä osassa sivuviuluihin. Keskiöön nousee parikymppinen brony Heikki Komero. Taustalla on toki apokalyptista hurmosta, mutta kirjan ytimessä on jännitteinen kysymys siitä millainen tyyppi Heikki on. Yli-Juonikas laittaa groteskisti lukijan arvailemaan onko Heikin suhteessa 12-vuotiaseen ponityttö Nigellaan jotain syvästi häiriintynyttä.
Suurin osa kirjasta kerrotaan näytelmän muodossa, painajaismaisella näyttämöllä, jossa ihmishahmojen lisäksi liikkuvat vinksahtaneet My Little Pony -taikaponit. Tästä kerronnan tavasta tulee jotenki todella hienolla tapaa häiriintynyt fiilis. Ja sitä kontrastoi hienosti todella kauniilla kielellä kirjoitettu proosaosuudet. Näistä hienoimpana brony-Heikin monologi, jossa Yli-Juonikas tekee ymmärrettäväksi sen miksi parikymppinen jäbis fiilistelee lapsille tarkoitettua sarjaa taikaponeista.
Hieno, häiritsevä lukukokemus. Matka jatkuu kohti Jääasema KOOMAa ja lopulta Tuhatkaunokin tuhoa.
August 23, 2021
En tiennyt tarvitsevani tätä sarjaa, mutta nyt en tiedä miten ollaan joskus pärjätty ilman tätä maailmanlopun ponitallisarjaa.
June 24, 2024
Jälleen kerran aivan sekopäistä meininkiä! Kaikella järjellä ajateltuna näiden kaikkien osasten ei pitäisi toimia yhdessä, mutta jotenkin kirja ja sarja pysyvät kasassa. Kun ajattelen kirjan ottavan askeleen yhteen suuntaan, se harppaakin ihan eri suuntaan. Edelleen erittäin luettavaa, vaikka meininki onkin happoisaa.
September 8, 2021
Kirja markkinoi kannellaan, osoittautuikin Kirjasarjan "4 ratsastajaa" 3. osaksi, mikä ei itsessään haitannut kirjaa lukiessa.
Takakansi on tarkoin harkittu ansa, jos pahaa aavistamaton lukija etsii kevyttä huumoria. Yli-Juonikasta voisi kuvata kirjallisuuden pyroteknikkona: teksti on kokeilullista erikoistehosteiden kokeilua ja keskittyy pikemminkin šokeeraamaan kuin tarinan kerrontaan.
Tämä tekee myös lukemisesta raskassoutuisempaa, sen lisäksi että kirjailija itse hakee mahdollisimman luotaantyöntävää, sirpaleisen terävää tyyliä.
Nimenomaan tyyliä, ei sisältöä.
Ehdottomasti pureskelluimmat (tosin irralliset) ajatukset olivat vasta teoksen loppupuolella; sulattaako kuluttaja taidetta/mediaa vai taide/media häntä ja vertauskuva: muovin syötöllä steriloidut/sitoutumiskyvyttömät ihmisyksilöt.
Muuten tarina ei jaksa Teinitylleröiden premissiä pidemmälle kiinnostaa.
Takakansi on tarkoin harkittu ansa, jos pahaa aavistamaton lukija etsii kevyttä huumoria. Yli-Juonikasta voisi kuvata kirjallisuuden pyroteknikkona: teksti on kokeilullista erikoistehosteiden kokeilua ja keskittyy pikemminkin šokeeraamaan kuin tarinan kerrontaan.
Tämä tekee myös lukemisesta raskassoutuisempaa, sen lisäksi että kirjailija itse hakee mahdollisimman luotaantyöntävää, sirpaleisen terävää tyyliä.
Nimenomaan tyyliä, ei sisältöä.
Ehdottomasti pureskelluimmat (tosin irralliset) ajatukset olivat vasta teoksen loppupuolella; sulattaako kuluttaja taidetta/mediaa vai taide/media häntä ja vertauskuva: muovin syötöllä steriloidut/sitoutumiskyvyttömät ihmisyksilöt.
Muuten tarina ei jaksa Teinitylleröiden premissiä pidemmälle kiinnostaa.
October 18, 2020
Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään on haastava teos, outo ja vieraannuttava, mutta kuitenkin ihmeen kiehtova.
January 17, 2021
Paras ponikirja, paljon erilaisia hauskoja kokeiluja huijattuina yksiin kansiin.
December 2, 2025
Vielä sarjan kolmannessa osassa en oo saanut täysin selville mistä tässä kaikessa on kyse, mutta todennäköisesti se jääkin ikuiseksi mysteeriksi. Galgalim-silmistäkin oli vain pari mainintaa.
Displaying 1 - 9 of 9 reviews