Pirullisen romanttinen viihderomaani 1740-luvun Lontoosta. Apteekkarintytär Kitty päättää kostaa pahantekijälleen. Entä jos hän haluaa miehestä muutakin?
Kitty Blackstone naitetaan kihtiselle kauppiaalle näpertämään koruompeleita, vaikka mieluummin hän jatkaisi lääkkeiden sekoittelua isänsä apteekissa. Häävieraiden joukossa Kitty kuitenkin kohtaa miehen, jonka poskessa hehkuvat hänen omien kynsiensä raapimat arvet. Pian suunnitelmat herra Heathin pään ja muidenkin osien menoksi täyttävät Kittyn päivät ja öiden hekumalliset unet.
Terhi Tarkiaisen viihderomaanissa on kaikkea kuin apteekin hyllyllä: romantiikkaa, seikkailua ja mustaa huumoria. Yrjöjenaikainen Lontoo ei ole koskaan ollut näin ihanan likainen!
Terhi Tarkiainen on kotoisin Lappeenrannasta, sittemmin helsinkiläistynyt, mutta aina karjalainen. Koulutukseltaan hän on humanisti, kirjoittajana kujeileva humoristi ja omaleimainen historiallisen romaanin taituri. Monipuolinen kirjailija tunnetaan niin 1700-luvun brittineidoista kertovasta Vallattomat viettelijät -sarjasta kuin nyky-Suomeen sijoittuvasta Verta hampaissa -vampyyrisarjasta. Jo nuorena Tarkiainen ilmoitti haluavansa Kaari Utrioksi Kaari Utrion paikalle, aikuisena hän on tyytyväinen vain saadessaan seurata perässä.
Osasin odottaa, että saattaisin pitää kirjasta, sillä jo kirjailijan ensimmäinen kirja oli mielestäni varsin nerokas. Tämä kirja on kieroutuneella tavalla hauska ja pienet piikit ja huumori on ladottu tekstiin sujuvasti ja älykkäästi. Monen "hauskan" kirjan ongelma on se päälleliimattu ja yksinkertainen huumori, jonka tarkoitus on kai huvittaa valtaväestöä (esim Mielikuvituspoikaystävä, Juoppohullut jne). Minä pidän siitä, että lähestyminen on hienovaraisempaa eikä jälkikäteen jää tunnetta, että "Jaa, tämänkö piti naurattaa?"
Kirja sijoittuu 1700-luvun Lontoon kaduille pieneen apteekkiin, jossa työskentelystä päähenkilö unelmoi. Kittyn isällä on kuitenkin muita suunnitelmia ja Kitty naitetaan järjestettyyn avioliittoon. Neuvokkaana ihmisenä Kitty onnistuu selviytymään ja pärjäämään muuttuvissa olosuhteissa.
Kirjassa käsiteltiin vaikeita aiheita, kuten vihaa, kaunaa, kostoa ja katkeruutta. Siitä huolimatta kirja oli helppo luettava ja hyvin kirjoitettu. Lisäksi pidin wiitä, että nyt mentiin täysin toisenlaiseen maailmaan, kuin kirjailijan edellisessä teoksessa, eikä silti kadotettu pilkettä silmäkulmassa.
1700-luvun Lontooseen sijoittuva, hieman romantiikkaakin sisältävä, mielenkiintoinen sekamelska. Itselliseksi naiseksi pyrikivä Kitty joutuu naitetuksi vanhemmalle miehelle, vaikka isän aptoteekin jatkaminen kiinnostaisi enemmän. Samalla ympärillä pyörii sekalainen seurakunta miehiä ja Kitty miettii myös arvoikkampansa, neitsyytensä pyyhyyttä.
Jotenkin hieno, päivitetty aikalaisromanttinen kertomus modernilla otteella. Hieman minua lukijana ärsytti Kittyn tyhmyys ja osa jännäriksi tulkittavista juonenkäänteistä oli niin selviä, ettei niitä voinut olla huomaamatta...varsinkin Kitty arkkivihollisen Heathin lopputulema on melko selvä kaikilla viha-rakkaussuhteita lukeneille. Kitty unet olivat kyllä Fifty Shades of Grey potenssiin kymmenen.
Melkoisen veikeä sekoitus, jonka nautin yhdeltä istumalta. Hauska ja pimeä kirja, äärimmäisen viihdyttävä. Miljöö ja juonen uskomattomat käänteet on ammennettu 1700-luvun brittiklassikoista, mutta tarina laitetaan vinkeälle kierteelle katsomalla sitä nykyajan maailmankuvan ja moraalikäsitysten lävitse.
Tämä oli Tarkiaisen toinen kirja, pidin ensimmäisestä Pure mua kirjasta. Tästä tykkäsin ehkä vielä vähän enemmän. Kirja sijoittuu 1700-luvulle ja kertoo apteekkarin tyttärestä joka tykkää tehdä apteekki- ja lääkehommia. Pakollinen avioliitto kuitenkin sotkee kaikki suunnitelmat ja se, että joku teki väkivaltaa ja sille pitää kostaa. Kosto kulkee kirjan mukana kaikissa käänteissä ja saa kaikenlaisia ulottuvuuksia. Elämä heittelee aina Yhdysvaltoihin saakka ja on yllättävää että kehen voi luottaa ja kehen ei. Kirja siis yllättää käänteillään ja myös herättää tunteita. Mä olin välillä ihan raivoissani joistain käänteistä, mutta ne onnistuttiin kääntämään niin ettei tarvinnut oikeasti vetää hernettä nenuun. Oli hyvin kirjoitettua seikkailua historiassa ja myös naisasiaa. Kannesta plussaa, se on hieno!
Tämän hankin vielä omaan hyllyynikin, koska 1740-luvun Lontoo oli juuri niin kutkuttavan likainen ja juonia täynnä, kuin luvattiinkin. Mielestäni tarina oli juuri sopivan vauhdikas eikä junnannut paikallaan. Pidin Kittystä paljon ja eräästä toisestakin 🙃
Juuri niin viihdyttävä kirja kuin Tarkiaiselta voisikin odottaa. Historiallinen miljöö oli upea ja apteekkarin tytär loistovalinta päähenkilöksi. Mutta kuinka Kitty ja Heath jakoivat unensa?
Tälle viihdyttävälle romaanille puitteet tarjoaa 1740-luvun Lontoo kaikessa likaisuudessaan. Kitty Blackstone on apteekkarin tytär, joka kaikista mieluiten työskentelisi isänsä apteekissa lääkkeiden parissa. Tämähän ei kuitenkaan naiselle sovi, vaan Kittyä yritetään koulia seurapiirikelpoiseksi ja lopulta hänet naitetaan ikälopulle (ainakin nelikymppiselle!) kihtiselle kauppiaalle. Siinäpä Kittyllä onkin pohtimista, miten saavuttaa vapautensa.
Kittyä piinaa paitsi ikävystyttävä avioliitto, myös aivan toisenlaiset tunteet. Ennen häitään Kitty raiskataan. Hänen onnistuu raapaista kynsillään kunnon naarmut hyökkääjänsä poskelle ja kuinka ollakaan, häävieraiden joukossa on herra Heath, jolla on sopivat arvet poskessaan. Halu kostaa Heathille ja suunnitelmat siitä, miten Heathin parhaiten saisi pois päiviltä, täyttää Kittyn päivät ja myös yöt – yöt Kitty viettää uneksien varsin yksityiskohtaisia ja väkivaltaisia kidutusfantasioita.
Tästä alkaa melkoinen kieputus. Kitty on täynnä yllättäviä juonenkäänteitä, väärinkäsityksiä, salajuonia, virheitä ja erehdyksiä. On romantiikkaa, kidutuksella hekumointia, seikkailua ja jännitystä. Kaikkea kuorruttaa musta huumori ja moderni silmäniskentä, epookkia ei oteta turhan vakavasti. Kitty on varsin nykyaikainen päähenkilö kaikessa aikaansaavuudessaan ja haluttomuudessaan asettua siihen asemaan, jota häneltä odotetaan.
Tartuin Kittyyn toivossa saada hauskaa ja kepeää aikakausiviihdettä ja sitä kirja tosiaan tarjoili. Tämän perusteella Terhi Tarkiaisen esikoisteos Pure mua lienee syytä myös lukea.
Pidin Tarkiaisen ensimmäisestä valtavasti, sillä hei, vampyyrit <3.
Kitty on taitavasti kirjoitettu, viihdekirjallisuuden kliseillä leikkivä, viktoriaanisen pidättyvyyden ja sadomasokistisvivahteisen nautiskelun välillä vaihteleva romaani, jossa pullistellaan niin miehustaa, lihaksia kuin housun etumustakin.
Juoni on vauhdikas ja menevä - välillä melkein liiankin, kun maantierosvojen kynsistä hypätään siirtomaihin tutkimaan salapoliisimeiningillä hämäriä menneisyyksiä ja kohta murskataan morttelissa yrttejä apteekin hyllylle. Pidin erityisesti Kittyn itsenäisyydestä ja itsepäisyydestä, mutta väkivallan muuntuminen fantasiaksi oli kyllä muutaman ylimääräisen nielaisun vaatinut käänne.
Tämä kolahti ja lujaa! Taitavaa ajankuvaa ilman infodumppausta, vaan puhetyylit ja pienet detaljit sekä ikään kuin ohimennen annettu ajankuva luovat erittäin uskottavan kuvan 1700-luvun Lontoosta. Tarina on toki osittain ennalta-arvattava, mutta pahimmat sudenkuopat sillä saralla vältetään. Ihastuin myör Tarkiaisen hienovaraiseen mustaan huumoriin. Ainoa miinus tulee väkivaltaisista ja sadististista kostofantasioista, jotka toki puolustavat paikkaansa tarinassa mutta särkevät tunnelman. En siksi luokittelisi kirjaa romanttiseksi viihteeksi, ja toivon etteivät kyseistä genreä karttavat turhaan ylenkatso tätä teosta.
Kaunis kansi houkutteli minut tarttumaan tähän historialliseen viihderomaaniin, jossa kihtiselle kauppiaalle naitettu apteekkarin tytär suunnittelee kostavansa miehelle, joka loukkasi hänen koskemattomuuttaan eräänä levottomana iltana.
Ensinnäkin tämä oli liian hidastempoinen. Koko ajan sai enemmän ja vähemmän tuskastella, että eikö tässä tapahdu mitään. Olisi pitänyt jättää kesken. Toki loppua kohden paranee, mutta sinne asti pääseminenkin oli enemmän vuoristorataa tarinan imun kanssa kuin tasaista imua tai nousevaa tunnelmaa.
Lisäksi Kitty oli melko psykopaatti tyyppi ja hyvin ailahtelevainen. En pitänyt hänestä yhtään.
Erittäin kutkuttavaa kieltä ja erinomaista aikalaiskirjallisuuden imitointia muutenkin. Tunnetasolla en uponnut kirjaan täysillä, joten tämä kolmen tähden kirjaksi. Suosittelen kirjaa niille, jotka tykkäävät historiallisista romaaneista, mutta jotka haluavat siihen vaihteeksi vähän tujumpia mausteita.
Hillosin tätä pitkään omassa hyllyssä ilman järkevää syytä, lukiessa osui ja upposi kuin parempikin patenttilääke. Tarkiaisen kirjoitustyyli vie mennessään, mutkikkaat suhdesotkut kiehtoivat mieltä ja olipa tämä myös yllättävän brutaali, mutta kyllä vaan kuulkaa viihdyin.
Herkullinen kuunneltava, joskin paikoin höpsö ja kidutuskohtauksia tässä oli olevinaan jopa liikaa, mutta... tykkäsin!
Jos tämä olisi tv-sarja niin voisin kuvitella kyseessä olevan hulvattoman historiallisen pukudraamaparodian, missä vakaviinkaan asioihin (murhista ja murhayrityksistä lähtien) ei ollenkaan suhtauduta niiden vaatimalla tavalla. Siihen sekaan rakkautta, myrkkypillereiden valmistusta, hämyisiä kujia ja apoteekkeja, palveluskuntaa, siirtomaita, perintöjä ja yllättäviä perillisiä.
Helmet-lukuhaaste 2020 16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli
Tärkeä rooli on paitsi kuvitteellisella Joka naisen keittokirjalla, myös Samuel Richardsonin Pamelalla.
4,5 stars
Mukaansatempaavan viihdyttävä tarina ja henkilöhahmot viettelevät mukaansa. Tarkiaisen hahmot pääsevät yllättämään ja onnistuivat herättämään laajan tunnekirjon niin, etten tiennyt, mitä ajatella heistä ennen loppuhuipennusta.
Riemastuttavan raikas ja herkullisen satiirinen historiallinen romaani 1700-luvun Lontoosta. Roisia huumoria ja vinoutuneen fantastinen rakkaustarina.
Tämä on ensiluokkaisen lukuromaani. Nautin suuresti Kittyn yhtäaikaa leikillisen ja synkkään maailmaan heittäytymisestä.
Sisältövaroitus on paikallaan. Tässä on aika väkivaltaisia kohtausia ja raiskaus. Ja homofobiaa (pahisten taholta) teoksen loppupuolella.
Sisältövaroitus: päähenkilön raiskaus on tässä suurimpana motivaationa.
Juuh, olisin halunnut tietää jo etukäteen, että raiskaus on tässä romaanissa niin isossa osassa. En vaan itse tykkää lukea romaaneja, joissa raiskaukset ovat isona osana. Tai siis, pisteitä siitä, että Kittyn reaktioita käsiteltiin aika monipuolisesti ja annettiin tilaa myös raaoille kostoajatuksille, mutta se oli vaikeaa luettavaa.
Teeman epämiellyttävyydestä huolimatta tämä oli todella vetävää tekstiä. 1700-luvusta jotain tietävänä havaitsin ilokseni, että Tarkiainen on todellakin tehnyt taustatyönsä ja hän herätti todella elävästi henkiin aikakauden. Tosin siitä johtuen kohdattiin, huoh, todella inhottavaa homofobiaa sekä kylmää suhtautumista Amerikan orjuustilanteeseen, vaikka plantaasillakin käytiin.
Eli siis: pidin todella paljon hahmojen elävyydestä, Tarkiaisen kielenkäytöstä, Kittystä hahmona. Mutta sitten taas jotkut juonenkäänteet eivät toimineet minulle ollenkaan.
Hmm. Joissain kohdissa tuntui, että raiskausta ja muitakin aika raskaita aiheita käsiteltiin turhankin kepeästi, ja kirjan lopputulos on varsin ennalta arvattava, mutta oli tämä niin kovin viihdyttävä ja hauska, ja varsinkin jälkimmäistä sanon todella harvasta kirjasta. Kirja osui minuun todella hyvin ja olin aivan koukussa sen lukemiseen. Kirjoitustyyli on tässä todella taidokasta ja huvittavaa ja 1700-luvun miljöö oli minulle todella mieluinen. En tiedä oliko Kittyllä kaiken aikaa ihan kaikki raidalliset marmorikuulat pussissa, mutta hän on todella mainio ja mieleenpainuva hahmo.
Vahvat Outlander-vibat, toki tää sijoittui samaan aikakauteen ja paikkoihinkin, mutta en voinut olla kuvittelematta päähenkilöitä Clairen ja Jamien näköisiksi. Kirjan raakuus yllätti, mutta näin kävi myös Outlander tv-sarjan 1. kauden kohdalla (en ole kirjoja lukenut niin en tiedä oliko niissä yhtä karu meno). Tykkäsin kovasti kirjoitustyylistä ja varsinkin herkullisesta kielenkäytöstä, mutta tarinana tää ei iskenyt ihan yhtä kovaa kuin Pure mua. Voin silti suositella, vaikkakin hienoisella väkivalta/graafisuus-varauksella.
Viihteellinen ja humoristinenkin romaani, jota lukiessani kuitenkin jo puolivälin jälkeen kyllästyin sinne tänne poukkoilevaan tarinaan ja toistuvaan ”vastoinkäyminen, järkytys ja tarmonpuuska” -ralliin. Aikakausi ja maisema (1700-luvun Lontoo) on tässä lähinnä otsikkona päällä, kunnon tuntumaa ei oikein mistään saa.
Hauskan pisteliäs ja viihdyttävä kertomus apoteekkarin tyttären vastahakoisesta avioliitosta, seikkailuista ja romanttisista kiemuroista 1700-luvun Britanniassa. Reipas suhde seksiin on tuttu myös Tarkiaisen edellisestä, mutta muuten ihan yhtä riemastuttavaan menoon ei päästy
Mainio kirja ja hyvällä tavalla epätavallinen tarina. Tarkiainen vie meidät taitavasti 1700-luvun Lontooseen. Mutaa, myrkkyjä, rohtoja, juonitteluja ja aika rankkoja unia. Huumori on mustaa, sen Tarkiainen osaa. Kirjan kansi ja muu ulkoasu on hienosti suunniteltu.
Olipahan jännittävällä tavalla kokoonpantu uutuuskirja! Mielenkiintoinen yhdistelmä menneisyyttä ja nykyaikaa. Jäi kuitenkin yrityksessä pintatasolle mutta hyvää viihdettä.
Varoituksena muille: tässä kirjassa kuvataan hyvin graafisesti todella brutaalia väkivaltaa. Ei eroa muista lukemistani Tarkiaisen kirjoista, mutta voi tulla yllätyksenä sellaiselle, joka olettaa löytävänsä 1700-luvun romanttista yläpilveä. Brutaalin väkivallan ohella Tarkiaisen kirjoissa on toisaalta todella herkullista kieltä, sysisynkeintä huumoria ja kiehtovat moraaliset kysymykset. Tajusin vasta hyvänmatkaa luettuani, että juonen pohjana oli tosiaan vanha kunnon "Fuck, Marry, Kill" -jako, ja mitä pidemmälle mentiin sitä herkullisemmaksi kertomus kävi.