Ella ja kaverit karistavat kakkosluokan pölyt kannoiltaan, sillä heidät on ylennetty kolmannelle luokalle. Oppilailla onkin suuria suunnitelmia nyt, kun heistä on tullut vanhoja ja viisaita:
-Tänä vuonna minä rupean kirjailijaksi, minä ilmoitin. -Aiotko sinä kirjoittaa kirjan? Tiina hämmästeli. -En, mutta minä kirjailen oman nimeni jumppapyyhkeeseen. -Minä hankin tänä vuonna ajokortin, Hanna arveli. -Sinä voit ostaa sen minulta, Tiina ilmoitti. - Perustan kaupan, jossa myydään post, syntymäpäivä-, peli-, kirjasto- ja ajokortteja.
Kaikkein eniten auton rattiin janoaa kuitenkin Pate, ja hän on valmis tekemään unelmansa eteen melkein mitä vain...
Alkuun kesti tottua uuden kuvittajan työstämiin kuvituksiin tutun ja nostalgisen sijasta, mutta sarjakuvamaisen kuvituksen hyödyntäminen osana kerrontaa toimi todella hyvin! Myös itse tarina ja Parvelan sanailut olivat taattua laatua. Tässä Ella-kirjassa muun muassa kiteytetään hyvin, mitä ihastuminen ja rakkaus pitävät sisällään, toki kolmosluokkalaisen tasolla ja hauskoin sanakääntein. Luin tämän ihan itsekseni omaksi ilokseni ja tämä sopi aivan hyvin välipalakirjaksi aikuisellekin!
Eelmised Ella raamatud olid tõsiselt naljakad ning väga mõnus ja lõõgastav lugemiskogemus.
"Ella ja sõbrad lõpuks kolmandas" oli samuti vahva lugemine. Kuidagi aga puisem kui eelmised. Absurdseid juhtumeid ja suhtumist ikka jätkus, aga see polnud väga naljakas. Muigamise kohti oli, aga naerma väga ei ajanud.
Seega ei oskagi nagu selle raamatu kohta väga midagi arvata. Ilmselt tasub järgmiseks taas mõned vanemad Ella raamatud ette võtta.
Oli tämä jälleen aika hyvä Ella. En tiedä tekikö äänikirjan hyvin rooleihin eläytyvä lukija kirjasta paremman, mitä se olisi ollut luettuna. Toisaalta nyt jäi kuvitus näkemättä. Ella ihastui Pateen tässä kirjassa, ja ihastumisia muutenkin vähän käsiteltiin. Ella oli niin luottavainen ja viaton, että. Pate taas ilmoitti olevansa ihastunut, jos saisi valita maailmasta kenet tahansa: Peppiin. Tämä sai Ellan huudahtamaan "mutta eihän minun nimeni ole Peppi!". Pate halusi saada ajaa autoa, mutta hänen isänsä ei antanut, vaikka Pate oli nyt jo kolmannella. Paten pitäisi olla vähän vanhempi, eli minuutinko? Tai mennä ensin naimisiin. Niinpä Ellan luokkalaiset yhdessä pohtivat, voisiko Pate mennä vaikka Totti-koiran kanssa naimisiin. Heidän luokkansa opettaja oli maailman onnellisin siitä, että kolmas luokka nyt alkoi. Se oli hänen elämänsä onnellisin päivä. Opettajan vaimo kylläkin uteli, eikö heidän hääpäivänsä ollut ollut parempi. Ja heidän lastensa syntymät jne. Tällaista hupsua huumoria tämä kirja oli jälleen pullollaan. Välillä naurattaa, välillä huvittavuus ei aivan ylitä naurukynnystä, mutta tunnelma on jatkuvasti vähän kuin Muumeissa, eli sellainen hölmön viaton. Lasten lisäksi myös aikuiset saadaan näyttämään surkuhupaisilta näissä Elloissa.
Parvelan Ella- sarja jatkuu. Erilaisia tapahtumia ja sattumuksia tapahtuu niin kuin aikaisemmissakin kirjoissa. Kirja oli keskiverto kirja, välillä ihan hauska mutta välillä vähän ehkä teennäinen. En oikeastaan tiedä mikä mätti muttei yltänyt kyllä sarjan alkupään tasoon. Hyvä että olivat vihdoin päässeet kolmosluokalle.
No olihan tämä pakko lukea kun tämmöinen ihme tapahtui. Pate oppi sitten sen kertotaulun tai jotain? Ei kyllä kirjasta selvinnyt. Eipä ollut muutenkaan entistä vauhtia ja iloa, vähän liikaa keskityttiin lapsille varmaan väkisinkin etäiseksi jäävään opettajan ikäkriisiin. Kuvitus oli kiva.
Anni Nykäsen uusi kuvitus on kiva, mutta tarina ei nyt vaan iskenyt. Ja miksi opettajan vaimo on koko ajan kommentoimassa opettajan juttuja luokassa? Alkoi ärsyttämään :D
Lustakas raamatukogus ooteaja täitmise raamat, mis aitab mõista, et väiksematele lastele kirjutatud lood võivad olla ka täiskasvanule liiga ruttu edenevad ja lihtsad. Samas kujutan elavalt ette, kuidas teise klassi õpilane seda lugu lugedes mõnusalt naeru pugistab. Meeldis koht, kus õpetaja eestvedamisel seintele kirjutades "oluline on kõigile rääkida, mis tunne meil on".
Ella ja kaverit ovat päässeet viimein kolmannelle luokalle ja opettajalla on ikäkriisi. :D Viihdyttävä ja hauska kuten koko sarja ja Parvelan tuotanto yleensä. 10 vuotias nauroi pari kertaa ääneen. Kolahtaa siis vielä esiteinille.