Maria Kallion kissa tuo emännälleen ulkoa oudon syntymäpäivälahjan. Miten ihmisen korva on joutunut poliisin pihapiiriin? Kallion tiimi saa selvitettäväkseen maahanmuuttajataustaisen nuoren miehen surman. Onko kyseessä viharikos? Kun raiskauksesta epäilty irakilaistaustainen mies vapautetaan odottamaan oikeudenkäyntiä, alkaa sometrollaus, maalitus ja ilmestyy valetwittertilejä.
Kohteeksi joutuu myös poliisi ja Maria Kallion ryhmä. Vuosien takaisen taaperon katoamisen jälkikaiku sekoittaa tutkimuksia entisestään. Mutkikas ja poliittisesti tulenarka rikosvyyhti saattaa jopa Marian lapset uhanalaiseksi. Kuka on valmis menemään pisimmälle suojellakseen omaa jälkikasvuaan?
Leena Katriina Lehtolainen is a Finnish crime novelist, best known for her series of novels about the policewoman Maria Kallio.
Lehtolainen was born in Vesanto, Northern Savonia. Her first novel was released when she was only 12 years old. She studied literature in Helsinki until 1995 and wrote crime novels from 1993 on. Since about 2007 she has written other genres of books. Her works have been translated into various languages: Spanish, Dutch, Chinese, Lithuanian, Polish, French, Swedish, German, Estonian, Czech.
Lehtolaisen kirjoissa on aina käsitelty sateenkaarevia teemoja suoraviivaisesti, hyväksyen ja numeroa tekemättä. Tässä oli jo enemmän numeron tekemistä (tuntuu että yhden jos toisenkin hahmon tarkoitus oli lähinnä olla olemassa alleviivatakseen suvaitsemattomuutta ja kohteena asioiden auki selittämiselle), mikä tympäisi ja laski tähtiä aika lailla.
Jotenkin tämä uusin oli erilainen kuin aiemmat Maria Kallio-kirjat. En osaa selittää mikä, mutta ehkä tunnelmassa oli jotain ihan uutta? Ja myös se on musta tosi hienoa, että aika oikeesti kuluu. Maria kasvaa ja vanhenee, ja lapset kasvaa ja aikuistuu ja muuttaa pois kotoa. Ei juututa sellaiseen luuppiin, jossa kaikki on just sopivassa iässä.
Taattua Maria Kalliota tämäkin. Juoni ihan jees, mutta ehkä vähän turhan ilmeinenkin? Maria Kalliosta on tullut hyvin tuttu näiden kirjojen myötä ja minusta hahmo on tehty taiten. Samaistun aina sen aivoituksiin, niin nytkin.
This was a very solid, satisfying crime novel. Lehtolainen constructs an interesting constellation of characters and builds in "diversity themes" without making them feel forced. There was that "Oh no!" moment when I realized how the pieces fit together, and it came at just the right time. But while I enjoyed reading about the police work, I couldn't shake the feeling of being dropped into their lives out of nowhere and I never really caught up to where they were. I think you're better off starting this series with the first book, not the 15th. And while I enjoyed it, I'm not crazy about finding the first volume and seeing what happens next.
That being said: If I stumble across other books by Lehtolainen, I will absolutely read them!
Uusin Maria Kallio -romaani. Maria työskentelee nyt yksikössä, joka selvittelee etenkin lapsiin ja nuoriin kohdistuneita rikoksia. Nuori maahanmuuttaja löytyy kuolleena, häntä on lyöty voimakkaasti päähän jollain tylpällä esineellä. Nuori näyttää aluksi pojalta, mutta ruumiinavauksessa paljastuu, että kyseessä on tytön ruumis. Kyseessä on ollut transseksuaali, jolla sukupuolen vaihdos on ollut kesken - hormonihoidot on aloitettu, mutta mitään leikkauksia ei oltu ehditty tehdä. Onko kyseessä viharikos maahanmuuttajia tai transseksuaaleja kohtaan? Vai ovatko nuoren omat sukulaiset tai maanmiehet loukkaantuneet vahvasti kulttuurin normeja rikkovasta käyttäytymisestä?
Osapuilleen normaalia tasoa sarjalleen, ei ainakaan keskitason yläpuolella. Kieli on keskinkertaista, juoni on ihan vetävä, mutta ehkä turhahkoja sivujuonia hiukan liikaa liika mukana, sivumäärässä ja kerronnassa olisi ollut napakoittamisen varaa. Kevyttä, nopeaa kesälukemista, ei sen enempää tai vähempää. Taas kerran kirjassa oli muutamia täysin typeriä yhteensattumia, jotka kiusasivat. Ihan sattumalta kissa sattui löytämään perusjuoneen liittyvän irtokorvan ja pudottamaan sen juuri Marian keittiöön? Blääh. Eikä tämä varsinaisesti ainoa juonen kannalta tärkeä “sattuma” ollut - kyseessä on aika laiskaa kirjoittamista.
Maria Kallio-sarjassa ollaan päästy jo 15. osaan! En ole ihan kaikkia alkupään kirjoja lukenut, mutta sarja on kuitenkin tuttu ja hahmot hyvin muistissa. Tässä sarjassa on mukavan kotoisa fiilis ja vaikka Jälkikaiku ei minusta ollut sarjan parhaimmistoa, piti se kuitenkin ottessaan.
Kirjassa käsitellään monia pinnalla olevia puheenaiheita; maahanmuuttoa, rasismia, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä ja nettitrollausta. Maria Kallio saa tutkittavakseen maahanmuuttajataustaisen henkilön murhan ja samalla hänen työkaverinsa joutuvat trollaamisen kohteeksi. Juonikuvio oli minusta aika ennalta-arvattava (arvasin kaksi isointa juonikuviota melko varhaisessa vaiheessa) ja tarina tuntui välillä vähän pitkitetyltä. Tuntui, että kirjaan oli yritetty tunkea vähän kaikkea. Ihan viihdyttävä kuitenkin ja jos sarja vielä jatkuu, niin kiinnostaa kyllä lukea. Plussaa tärkeistä aiheista.
Typerän Hilja Ilveskero -sarjan ja mitäänsanomattoman Valapaton jälkeen oli mukava palata taas Maria Kallion seuraan. Eihän tämä Jälkikaiku mitään uutta tuonut dekkarigenreen, mutta oli sujuva ja ammattimainen. Keskipaikkeille oli tosin vähän pitkäveteistä kerrontaa. Lehtolainen kirjoittaa puhekielistä dialogia erittäin uskottavasti, ja eräs tunteisiin käyvä kohtaus nosti kyyneleet silmiini. Maahanmuuttajan kielessä sen sijaan oli epäuskottavia piirteitä, henkilö ei muka osanut käyttää verbiä olla mutta tunsi sen sijaan ilmaisun 'saada haltuunsa'? Loppuratkaisussa oli koomisia piirteitä joille nauroin ääneen. Joten kyllä Lehtolainen on taitava. 3.5 olisi tarkka arvioni, pyöristän hövelisti ylöspäin.
Transsukupuolisuus oli tärkeä teema kirjassa, sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen nosto saa peukun. Toivon, että tämä kirja tuo ehkä sellaisille henkilöille lisää tietoa, jotka eivät omassa elämänpiirissään ole kohdanneet ja joutuneet esim. Omaa suhtautumista miettimään. Tästä Lehtolainen saa minulta kiitosta. Ristiriitaisia tunteita herättävä kirja, koska Maria Kallio - sarja itselle vuosien ajalta tuttu ja rakas, mutta kirjana tämä oli heikko. Herätti myös miettimään, minkälaisia aiemmat teokset olisivat, jos nyt ne lukisin. Todella paljon toistoa, itsestäänselvyyksien tuomista esiin ja kliseitä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Maria Kallio-sarjaa lukiessa tulee aina kotoisa olo ja tälläkin kerralla oli yhtä mukavaa päästä taas hetkeksi Maria Kallion elämään. Plussaa erittäin tärkeistä aiheista, tälläkin kertaa. Tuntui että kirjassa oli välillä vähän liikaa toistoa, sanojen ja asioiden, niin että se nosti minut välillä tarinan jännästä maailmasta miettimään miksi kerronta ei omasta mielestäni solju ihan saumattomasti.
Lukiessa Marian mietintöjä omasta elämästään, lapsien kohta lentäessä pesästä, tulee halu lukea sarjan aiempia kirjoja uudestaan. Päähenkilöt ovat kokeneet paljon vuosien varrella ja kasvaneet näiksi versioiksi.
Tykkään Maria Kallio kirjosta, sillä ne kertovat usein kotikulmistani ja voin eläytyä tapahtumapaikkoihin. Kirjat ovat aina mukavaa luettavaa, enkä malta keskeyttää lukemista. Tällä kertaa Kallio selvittää maahanmuuttajantaustaisen nuoren miehen surmaa, mahtaako Marian kissan löytämällä korvalla olla jokin yhteys surmattuun? Marian lapset joutuvat uhatuksi ja poliisit saavat osansa uhkailuista.
Helmet 24/2020 Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa => 🎧 Lehtolainen Leena, Jälkikaiku (2020) 👍 =>suosikkikirjailijan tuotantoa, Maria Kallio seikkailee pitkästä aikaa 🎧 2020 Äänikirja
Leena Lehtolaiselta on ilmestynyt pitkästä aikaa Maria Kallio -dekkari. Siinä Kallio on nuorisoväkivaltaan keskittyvän osaston johtaja, keski-ikäistyvä nainen, jonka lapset ovat jo hiljalleen muuttamassa pois kotoa. Siksikin hän on hyvin samastuttava henkilöhahmo. Tässä dekkarissa aiheena ovat hyvin ajankohtaiset teemat: maahanmuuttajien kohtaamat ongelmat sekä transsukupuolisuus. Niitä käsitellään nähdäkseni ymmärtävällä ja asiallisella tavalla: poliisit haluavat todella tietää, mistä on kysymys. Myös se, että rikoksia on hankala ja hidas, osittain tylsäkin, selvittää, tulee myös selväksi.
Kelpo dekkari. On kiva päästä taas seuraamaan, mitä Maria Kallion ja hänen työtoveriemsa elämään kuuluu. Kun nuori maahanmuuttajatransmies löytyy murhattuna, alkaa tutkinta, johon kietoutuu monia yhteiskunnallisesti puhuttelevia asioita. Lehtolainen onnistuu välttämään pahimmat kliseet, mutta silti tämä tuntuu hetkittäin hieman osoittelevalta. Tuntuu, että Lehtolainen ei ole tällä kertaa onnistunut tuomaan kirjaan yhteiskuntakritiikkiä samalla sulavuudella kuin aiemmin.
Maria Kallion lapset aikuistuvat, ylioppilaaksi juuri päässyt Iida muuttaa jo pois kotoa. Kallion ryhmää töissä työllistää maahanmuttajataustaisen trans-nuoren murha, joka tuntuu kietoutuvan yhteen parin aiemman keissin kanssa. Kirja on tuttua helppolukuista Lehtolaista. Vanhan kaverin Marian seuraan on aina mukava palata, vaikka itse murhajuttu vähän heppoinen onkin. Yhteiskunnallisten teemojen pohdinta nousee keskeiseen rooliin tässäkin kirjassa.
Mysteeri oli riittävän kiinnostava - ja oikeastaan mukana oli pari muutakin arvoitusta. Minua vain häiritsi Maria Kallion jatkuva tunneanalyysi. Olisin mieluummin lukenut tarkempaa kuvausta hänen tutkinnallisista ajatuksistaan.
Varmasti monet lukijat pitävät juuri siitä, että Kallion yksityiselämä on esillä, mutta minusta se on turhaa. Luen dekkareita/jännitystä arvoitusten takia, en ihmissuhdepuuroa nauttiakseni.
Lukijana Krista Putkonen-Örn. Ensiksikin pidin lukijan äänestä ja hillitystä eläytymisestä paljon. Kirja oli todella hyvä, pidän tästä Marian ikääntymisestä, häntä ei ole jätetty mihinkään aika-luuppiin. Aihe on ajankohtainen ja vaikea. Vaikka henkilöitä on useampia, niin kaikki ovat persoonallisia ja kuuluvat tarinaan, olivatpa sitten virkavaltaa tai eivät. Loppuratkaisu on todella surullinen.
Tuttuun tapaan Maria Kallio ratkoo taas murhaa, eikä matkan varrelta juonenkäänteitä puutu. Kirja oli mukaansatempaava, piti lukea parissa päivässä. Luen dekkareita hyvin vähän, koska usein ne ovat mielestäni liian raakoja tai jotenkin pelottavia, mutta Maria Kallio -dekkareita ja Leena Lehtolaisen kirjoja yleensäkin minäkin "uskallan" lukea.
Mielestäni kirjaan oli laitettu liian monta käsiteltävää teemaa ja siksi niiden käsittely jäi hieman keskinkertaista heikommaksi. Kirjassa oli myös melkoisesti toistoa ja juonenkäänteet olivat todella helposti arvattivissa. Arvasin kaksi tärkeintä selvitettävää asiaa hyvin varhaisessa vaiheessa.
Plussaa ajankohtaisista aiheista ja suht sujuvasta kerronnasta.
Erikoista, että kaikki kirjan hahmot käyttivät huoliteltua kirjakieltä, vaikka mukana oli duunareita, teinejä ja vihaisia ihmisiä. Mutta kelpoa Lehtolaista, kuuntelin jännityksellä ja elin mukana hyvin nykyaikaisissa ongelmissa. Suosittelen kyllä.
the police is human , the people are human, things happen. Lehtolainen is writing about the sex, gender and migration and murder . She is writing very well . The show down did not go so well but that is human .
Oikein kelpo kirja Lehtolaiselta jälleen. Tällä kertaa yhteiskunnalliset teemat olivat keskeisessä roolissa, ehkä vähän rajoilla mentiin, oliko kirjaan ympätty ajankohtaisia aiheita suorastaan liikaa - transseksuaalisuus, seksuaalivähemmistöt, maahanmuuttajuus, nettitrollaus...
Enpä ole vuosiin lukenut Lehtolaista, täytyypä laittaa taas lukulistalle. Maria Kallio-sarja rullaa eteenpäin jouhevasti riittävien juonikäänteiden kera. Ajankohtaisuus plussaa.