Muru on tapettu, ja komisario Takamäki uskoo löytäneensä tekijän. Mutta onko totuus niin yksinkertainen? Järjestyspoliisin partio löytää Laura Vatasen ruumiin hänen omasta asunnostaan Helsingin Pohjois-Haagasta. Rikospoliisin murharyhmä tietää, että naisen tappajat löytyvät lähes poikkeuksetta tämän lähipiiristä. päiltyinä ovat niin äiti kuin poikaystävien sekalainen joukko. Rikoskomisario Kari Takamäki johtaa hyvin eteneviä tutkimuksia ja ataripoliisi Suhonen kaivaa epäiltyjä esiin kulmakunnan baarista. Juttu ei olekaan ehkä niin yksinkertainen kuin poliisi kuvittelee, kun asianajaja Nea Lind ja toimittaja Sanna Römpötti tulevat tarinaan mukaan. "Muru" on Jarkko Sipilän yhdestoista Takamäki-dekkari ja se jatkaa ajankohtaisten ja todenmukaisten poliisiromaanien sarjaa.
The story was very good in that all the people had problems that were solved in the end. The Defense attorney got raped by the killer. The people that she saved, who had sex with the victim were killed by the victim's mother. I felt that the Defense attorney got the rawest deal.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tämäkin Sipilä on tasaista laatua, vaikka ei aivan yllä parhaimpien tasolle. Juoni on kohtuullisen yksinkertainen ja surmaajan pystyy päättelemään kohtuullisen nopeasti. Pisteet 7/10.
Seuraava kirja Komisario Takamäki-sarjassa. Nuori nainen löytyy asunnostaan kuolleena, raa’asti murhattuna. Nainen on lievästi kehitysvammainen, joka äidin tuella on pystynyt asumaan yksin. Hän on viettänyt paljon aikaansa paikallisen ryyppyjengin kanssa, joka on käyttänyt naivia naista hyväkseen. Poliisi päätyy nopeasti tutkimuksissa todennäköiseen syylliseen, jonka sormenjäljet löytyvät murhapaikalta ja joka kuulusteluissa tunnustaa teon, ainakin jollain tapaa. Hän väittää, että hänellä ei ole kyseisestä päivästä muistikuvia, mutta on taipuvainen todisteiden vaikuttamana ajattelemaan, että hän varmastikin on surman tehnyt. Hänen asianajajallaan (jonka kanssa syytetyllä on yhteistä nuoruuden historiaa) on asiasta kuitenkin erilainen mielipide. Poliisin mielestä asia on päivänselvä, syyllinen on häkissä. Mutta onko noin?
Sarjassa paremmasta päästä oleva kirja, joka keskittyy tällä kertaa “tavallisen”, joskin julman rikoksen tutkintaan. Itse pidän enemmän näistä osista kuin jengien tekojen selvittelyyn keskityvistä. Kirja oli notkeamman tuntuinen kerronnallisesti kuin edellinen kahden kirjailijan yhteistyönä syntynyt osa, ja se oli taas vetävää kuunneltavaa automatkoilla.
The "Helsinki Homicide" series by Jarkko Sipila are some of the best police procedurals in the Nordic Noir canon. "Darling" is no exception. Beautifully written with superb characters on both sides of the law and in between. This one has especially satisfying complexity and mystery that you wouldn't solve any faster than the cops, the lawyers, and the reporters. They all come crashing into the solution together. Justice is done, but the heavy hand of the state has nothing to do with that. I've enjoyed every one in the series. Hollywood and the Nordic film makers should be all over these first-rate novels. They are as good as it gets.
I am so glad these books have been translated into English! I think I read a few of them out of order but it didn't matter..it just gave more background. The detectives are such a finely drawn bunch. I adore Suhonen especially but Takamaki and Anna are wonderful too. A beautifully developed plotline and a fine ending.
Oijoi, tämä oli kyllä selkeä notkahdus Takamäki-sarjassa. Juoni oli liian tekemällä tehtyä AgathaChristie -kikkailua, ja paukut menivätkin sitten siihen. Se, mikä kärsi oli henkilöiden (jopa kirjallisiksi ystäviksi muodostuneiden kestohenkilöiden) uskottavuus, jotka jäivät reppanat melko kaksiulotteisiksi tässä sillisalaatissa. Juonen rakentelu oli niin sekavaa, ettei pysynyt mielessä prologit ja merkitykselliset sivujuonteet vaan jouduin pläräämään kirjaa edes takaisin tajutakseni kuka teki kenelle ja mitä. Olen toiveikas, että seuraava on taas parempi.
Aika tylsä Sipilän kirja. Juoni oli aika simppeli ja murhaajan syyllisyys molempiin murhiin tuntui aika kaukaa haetulta. Henkilötkin jäivät normaalia ohuemmiksi, eikä kenenkään taustaa syvennetty ollenkaan. Lisäksi mukaan oli ujutettu juonen kannalta täysin epärelevantteja käänteitä, kuten Nea Lindin Rooman matka. Luettava perusdekkari.
This entire review has been hidden because of spoilers.