What do you think?
Rate this book
Korkeintaan vähän väsynyt eli Kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä
En tunne yhtään (siis yhtään) kolmekymppistä naista, joka ei olisi ollut joko burnoutissa tai lähellä sitä,” kirjoittaa Eeva Kolu ja puhuu myös itsestään. Kolu on kamppaillut uupumuksen kanssa ison osan aikuisiästään ja riittämättömyyden tunteiden kanssa niin kauan kuin muistaa.
Kirjassaan Kolu miettii, mikä kaikki meitä oikein uuvuttaa. Burnoutiin ei vie vain työ vaan ajan eetos. Hän poraa katseensa häpeään, suorittamiseen, täydellisyyden tavoitteluun ja ulkonäköpaineisiin mutta muistuttaa myös ilosta, huumorista, myötätunnosta ja joutilaisuudesta.
Kirja on tarkka ja terävä katsaus 2000-luvun burnoutkulttuurista, ja se auttaa pohtimaan, kuinka tuntea itsensä riittäväksi yltäkylläisessä maailmassa, jossa mikään ei riitä.
Kirjassaan Kolu miettii, mikä kaikki meitä oikein uuvuttaa. Burnoutiin ei vie vain työ vaan ajan eetos. Hän poraa katseensa häpeään, suorittamiseen, täydellisyyden tavoitteluun ja ulkonäköpaineisiin mutta muistuttaa myös ilosta, huumorista, myötätunnosta ja joutilaisuudesta.
Kirja on tarkka ja terävä katsaus 2000-luvun burnoutkulttuurista, ja se auttaa pohtimaan, kuinka tuntea itsensä riittäväksi yltäkylläisessä maailmassa, jossa mikään ei riitä.
384 pages, Hardcover
First published August 1, 2020
289 people are currently reading
1685 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 291 reviews
Read
August 31, 2020Tässä oli paljon hyvää. Arvosana jääköön antamatta, kirjan lukeneet ymmärtävät miksi.
September 18, 2020
Tässä on kirja, joka on kuin ajankuvaus tästä hetkestä, tästä elämästä, varsinaisesta sukupolvikokemuksesta, jota ei toivoisi kenenkään osaksi ja silti se on ehkä jo meidän kaikkien osa. Eikä tämä koske vain minun sukupolveani, vaan jo vähän vanhempia ja myös paljon nuorempia.
Väsymys, krooninen väsymys, uupumus, burn out ja mitä näitä nyt on - itselläni on ollut varmaan ne kaikki.
Mikä meitä väsyttää? Kaikki.
Työ, some, oma elämä...
Eeva Kolu kirjoittaa osuvasti siitä miten meitä väsyttää ihan koko ajan ja ihan kaikki. Ja se on niin totta! Kolu kertoo kirjassa omista kokemuksistaan, havainnoistaan ja oppimistaan asioista. Asiasisältöä on Kolun henkilökohtaisten kokemusten rinnalla paljon ja se avaa sitä vyyhtiä, miksi ja miten kaikki väsyttää.
Kirjaa lukiessa ei voi kuin samaistua, nyökytellä, vähän tuskastua (koska kaikki on niin tuttua ja edelleen - niin totta!) ja toisaalta myös oppia. Kirja on tilaisuus oppia. No ainakin oppia se, että jos koko ajan väsyttää, asialle kannattaa tehdä jotain ja että muutos vaatii tosiaan sen muutoksen. Väsymys ei katoa, jos jatkaa samaa rataa. Kolun kirjasta voi poimia hyviä vinkkejä siitä mitä asioita kannattaa ehkä kokeilla muuttaa. Mutta inhimillisesti. Mikään ei tapahdu kerralla repäisemällä. Väsymys ei poistu päivässä, ei viikossa, ei ehkä edes vuodessa. Palautuminen ja lepo vaativat aikaa. Näiden opettelu vaatii aikaa!
Kolun kirja on äärettömän ajankohtainen ja silmiä avaava. Jos me kaikki rämmitään tässä samassa suossa, niin eikö nyt jotain olisi syytä tehdä?! Siis meidän kaikkien.
Pidin Kolun kirjasta paljon ja luin sen mielelläni, mutta Kolun tyyli kirjoittaa ei täysin iskenyt. Olen lukenut Kolun tekstejä aiemminkin ja aavistelin jo etukäteen, että näin voi käydä. Jokin vähän hiertää ja huumori ei täysin uppoa. Lisäksi Kolun teksteistä aavistuksen vieraannuttaa se, että elämäntilanteemme ja elämäntyylimme ovat aika erilaiset. Se ei kuitenkaan häirinnyt liiaksi lukukokemusta, sillä sisältö on kiinnostavaa.
Sen sijaan häiritsi muutama yksittäinen kohta. Esimerkiksi kun puhuttiin naisten biologiasta (tässä kohtaa olisi voinut huomioida sukupuolten moninaisuuden, sillä kyseessä ei ollut vain naisia koskeva asia) ja kun Kolu kertoi kadulla ohittaneen miehen olleen ulkomaalainen (miten tämä oli päätelty? Pysähtyikö hän kysymään laulavalta mieheltä, että et varmaan ole suomalainen?). Pieniä juttuja, mutta tärkeitä sellaisia.
Kokonaisuutena kuitenkin kirja, jota suosittelen, jos aihe yhtään liippaa läheltä omaa elämää. Todennäköisesti liippaa!
Väsymys, krooninen väsymys, uupumus, burn out ja mitä näitä nyt on - itselläni on ollut varmaan ne kaikki.
Mikä meitä väsyttää? Kaikki.
Työ, some, oma elämä...
Eeva Kolu kirjoittaa osuvasti siitä miten meitä väsyttää ihan koko ajan ja ihan kaikki. Ja se on niin totta! Kolu kertoo kirjassa omista kokemuksistaan, havainnoistaan ja oppimistaan asioista. Asiasisältöä on Kolun henkilökohtaisten kokemusten rinnalla paljon ja se avaa sitä vyyhtiä, miksi ja miten kaikki väsyttää.
Kirjaa lukiessa ei voi kuin samaistua, nyökytellä, vähän tuskastua (koska kaikki on niin tuttua ja edelleen - niin totta!) ja toisaalta myös oppia. Kirja on tilaisuus oppia. No ainakin oppia se, että jos koko ajan väsyttää, asialle kannattaa tehdä jotain ja että muutos vaatii tosiaan sen muutoksen. Väsymys ei katoa, jos jatkaa samaa rataa. Kolun kirjasta voi poimia hyviä vinkkejä siitä mitä asioita kannattaa ehkä kokeilla muuttaa. Mutta inhimillisesti. Mikään ei tapahdu kerralla repäisemällä. Väsymys ei poistu päivässä, ei viikossa, ei ehkä edes vuodessa. Palautuminen ja lepo vaativat aikaa. Näiden opettelu vaatii aikaa!
Kolun kirja on äärettömän ajankohtainen ja silmiä avaava. Jos me kaikki rämmitään tässä samassa suossa, niin eikö nyt jotain olisi syytä tehdä?! Siis meidän kaikkien.
Pidin Kolun kirjasta paljon ja luin sen mielelläni, mutta Kolun tyyli kirjoittaa ei täysin iskenyt. Olen lukenut Kolun tekstejä aiemminkin ja aavistelin jo etukäteen, että näin voi käydä. Jokin vähän hiertää ja huumori ei täysin uppoa. Lisäksi Kolun teksteistä aavistuksen vieraannuttaa se, että elämäntilanteemme ja elämäntyylimme ovat aika erilaiset. Se ei kuitenkaan häirinnyt liiaksi lukukokemusta, sillä sisältö on kiinnostavaa.
Sen sijaan häiritsi muutama yksittäinen kohta. Esimerkiksi kun puhuttiin naisten biologiasta (tässä kohtaa olisi voinut huomioida sukupuolten moninaisuuden, sillä kyseessä ei ollut vain naisia koskeva asia) ja kun Kolu kertoi kadulla ohittaneen miehen olleen ulkomaalainen (miten tämä oli päätelty? Pysähtyikö hän kysymään laulavalta mieheltä, että et varmaan ole suomalainen?). Pieniä juttuja, mutta tärkeitä sellaisia.
Kokonaisuutena kuitenkin kirja, jota suosittelen, jos aihe yhtään liippaa läheltä omaa elämää. Todennäköisesti liippaa!
November 30, 2020
Masennusta ja uupumusta ei sovi sekoittaa toisiin. Burnoutkulttuuri on surullinen kulttuuri. Metsään meneminen, pehmeät vaatteet ja somerajoitukset auttavat moneen, mutta mielen sairauksia ne ei paranna. Kulttuurisia ongelmia ehkä osittain luomalla lempeyttä ja kaistaa. Paikoin tuntui, että tämä kirja luo niitä samoja paineita mutta ylästatuksella kuin mitä se kritisoi. Ja samaan aikaan taas, niinhän se kasvu menee. Kolu kirjoittaa sujuvasti, jopa hauskasti ja äänikirjana tätä oli mukava kuunnella, nyt kun se vihdoin sellaisena saatiin meillekin tarjolle, jotka emme halua kirjaa kansissa ostaa. En suosittele masennuspotilaille mutta monille meistä sarjauupujille kyllä ihan sinänsä yhtenä verrokkistoorina. Etenkin jos edustaa Kolun kanssa samaa sukupolvea, itse olen ehkä vähän turhan vanha ja paikoin "seuraavasta pisteestä" juttuja kuunteleva. Karsimisen varaa olisi ollut, mutta näin audiona se haittasi melko vähän, vaikka +10 tuntia alkuun hirvittikin.
January 14, 2023
Hieno idea, mutta toteutus kaipaa kriittisempää silmää (oh the irony). Nyt etuoikeutettu asema, oma sometausta ja esimerkiksi matkustelu sivuutetaan sen enemmittä kritiikeittä. Paljon hyvää, eikä uupunut jaksa kirjoittaa kunnon arviota. Ehkä 3½ tähteä?
P.S. Somen ja teknologian en-tuomitse-mutta-vähän-kuitenkin käsittely ärsytti. Kirjoittaisipa joku vastineen aiheesta.
2-3. Lukukerta: Paranee lukiessa, sama kritiikki pätee yhä. Vaatii spesifiä mielentilaa.
P.S. Somen ja teknologian en-tuomitse-mutta-vähän-kuitenkin käsittely ärsytti. Kirjoittaisipa joku vastineen aiheesta.
2-3. Lukukerta: Paranee lukiessa, sama kritiikki pätee yhä. Vaatii spesifiä mielentilaa.
September 27, 2020
Syksyn puhutuin self help -henkinen omaelämäkerrallinen tarina suositun bloggaajan uupumuksista ja siitä, miten niistä päästään yli. Teoksena tämä on erityisen hyvä esimerkki kirjasta, joka täytyy lukea oikealla hetkellä: kun itse kaipaa vertaistukea ja samastumista samanhenkisten asioiden äärellä. Virkeänä ja ei-uupuneena yleiskuva jää hieman ympäripyöreäksi ja höttöiseksi. Onneksi, itseni kannalta siis, luin sen juuri silloin kun pitikin, joten kaikki mahdolliset laputetut ja alleviivatut rivit jäänevät elämään vielä mieleen pitkäksikin aikaa.
Kirjallisesti 2-3 tähteä, henkilökohtaisen merkityksen kannalta 3-4.
Lisää täällä: http://www.mitaluimmekerran.fi/2020/0...
Kirjallisesti 2-3 tähteä, henkilökohtaisen merkityksen kannalta 3-4.
Lisää täällä: http://www.mitaluimmekerran.fi/2020/0...
November 20, 2020
Tässä oli hyviä pointteja, mutta kokonaisuus oli ristiriitainen: Sinä riität - ja 50 asiaa jotka voit tehdä eri lailla kuin nyt, jotta olisi vielä paremmin.
September 21, 2020
Tärkeä kirja tärkeästä aiheesta, ja ehdottomasti suosittelen tätä uupumuksen ja suorituspaineiden kanssa kamppaileville naisille. Arvosana tippuu kuitenkin omalla kohdallani kahdesta syystä:
Kirjan tyyli on vahvasti blogipostausmainen, joten luvut ovat tiiviitä ja vetäviä, mutta eivät varsinaisesti linkity toisiinsa kunnolla, ja siksi kirjasta jää lukemisen jälkeen sekava olo. Muistan kourallisen hyviä neuvoja, muutaman hauskan anekdootin ja sen, että koin useaan otteeseen tietynlaista katharsista, kun kokemukset vastasivat omiani.
Lisäksi kirja voisi olla inklusiivisempi: nyt se olettaa, että kun puhutaan naisesta, on naisella esimerkiksi kuukautiset, eikä esimerkiksi rodullistettujen, transnaisten tai vammaisten naisten asemaa huomioida mitenkään. Tätä olisin kaivannut edes yhden luvun verran, kun kerran odotuksista, paineista ja uupumuksesta puhutaan.
Kirja tuntui teehetkeltä ystävän kanssa ja sitä lukiessa oli hyvä mieli. Uskon, että ennen kaikkea Kolun kirja voikin olla hyvin terapeuttinen kokemus ja katalyytti, joka saa tajuamaan, että ei tarvitse olla aina yrittämässä olla tarpeeksi. Ja se on jo itsessään erittäin hyvä syy sen lukemiselle.
Kirjan tyyli on vahvasti blogipostausmainen, joten luvut ovat tiiviitä ja vetäviä, mutta eivät varsinaisesti linkity toisiinsa kunnolla, ja siksi kirjasta jää lukemisen jälkeen sekava olo. Muistan kourallisen hyviä neuvoja, muutaman hauskan anekdootin ja sen, että koin useaan otteeseen tietynlaista katharsista, kun kokemukset vastasivat omiani.
Lisäksi kirja voisi olla inklusiivisempi: nyt se olettaa, että kun puhutaan naisesta, on naisella esimerkiksi kuukautiset, eikä esimerkiksi rodullistettujen, transnaisten tai vammaisten naisten asemaa huomioida mitenkään. Tätä olisin kaivannut edes yhden luvun verran, kun kerran odotuksista, paineista ja uupumuksesta puhutaan.
Kirja tuntui teehetkeltä ystävän kanssa ja sitä lukiessa oli hyvä mieli. Uskon, että ennen kaikkea Kolun kirja voikin olla hyvin terapeuttinen kokemus ja katalyytti, joka saa tajuamaan, että ei tarvitse olla aina yrittämässä olla tarpeeksi. Ja se on jo itsessään erittäin hyvä syy sen lukemiselle.
November 28, 2020
Genrensä sisällä tosi ihana, mutta vitsi miten olisi kaivannut tiivistämistä. Saman ajatuksen pyörittelystä tuli sellainen ulkokultaisuuden tunne: paljon jaksetaan katsoa ja nähdä sitä pintaa, mutta ei ihan oikeasti mennä sitten tarpeeksi syvälle, pohjaan.
December 19, 2020
Tämä oli aika perus selfhelp-kauraa, jonka sisältö vaihteli kahden ja neljän tähden välillä. Ydinsisältönä Kolu pohtii, mikä nykymaailmassa ajaa erityisesti nuoria naisia palamaan loppuun. Aloitus osui minuun todella vahvasti, minkä vuoksi minulla oli tälle kovat odotukset. Valitettavasti tämäkin kuitenkin lässähti timanttisen alun jälkeen, kun blogimaisista tekstikatkelmista ei oikein löytynyt punaista lankaa, vaan hajanaisia - ja sinänsä monesti hyviä - oivalluksia. Teoksen paikoittainen uskonnollisuus yllätti ja etäännytti, ja välillä itsensä hyväksymiseen liittyvistä ajatuksista välittyi läpi suorittamisen diskurssi ja se, että hyväksymisprosessi pitäisi tehdä jotenkin tietyllä tavalla.
Kolu maalaa melko tarkan kuvan oman ikäluokkani suorittajanaisista maailmassa ennen koronaa. Olin iloinen, että myös koronan vaikutus suorituskeskeisyyteen ja burn outteihin oli otettu mukaan. Minut pysäytti masennuksen ja burn outin kuvaukset, loputon "kyllä tämä tämän jälkeen helpottaa" -ajatusketju ja itsensä hyväksyminen kehon kautta. Kun tekee hyvää keholle, tekee se myös hyvää mielelle. Sama ei välttämättä toimi pitkällä aikavälillä toisin päin. Minulle tämä oli toimiva vertaistukiteos ja toisaalta muistutus olla ylittämättä oman jaksamisen rajoja uudelleen ja uudelleen sekä siitä, ettei oma ihmisarvo määräydy suoritusten kautta.
Tämä kannattaa lukea, jos on kokemusta uupumisesta tai päässä pyörii ajatuksia, että on "korkeintaan vähän väsynyt".
Kolu maalaa melko tarkan kuvan oman ikäluokkani suorittajanaisista maailmassa ennen koronaa. Olin iloinen, että myös koronan vaikutus suorituskeskeisyyteen ja burn outteihin oli otettu mukaan. Minut pysäytti masennuksen ja burn outin kuvaukset, loputon "kyllä tämä tämän jälkeen helpottaa" -ajatusketju ja itsensä hyväksyminen kehon kautta. Kun tekee hyvää keholle, tekee se myös hyvää mielelle. Sama ei välttämättä toimi pitkällä aikavälillä toisin päin. Minulle tämä oli toimiva vertaistukiteos ja toisaalta muistutus olla ylittämättä oman jaksamisen rajoja uudelleen ja uudelleen sekä siitä, ettei oma ihmisarvo määräydy suoritusten kautta.
Tämä kannattaa lukea, jos on kokemusta uupumisesta tai päässä pyörii ajatuksia, että on "korkeintaan vähän väsynyt".
May 17, 2021
Mun henkireikä tänä vuonna. Aloitin tammikuussa lukemaan tätä ja oon hitaasti edennyt sivu kerrallaan kirjaa eteenpäin. Oon tarttunut kirjaan aina, kun kehoni on ilmoitellut stressistä tai on muutoin ollut fiilis, että haluan ajatella ja pohdiskella kirjassa esiintyviä teemoja. Mun kappale on täynnä alleviivauksia ja hiirenkorvia itselle tärkeistä kohdista. Tulen varmasti lueskelemaan ja selailemaan tätä tulevaisuudeskin. Kiitollisuus kirjaa ja kirjailijaa kohtaan on ääretön, ei mulla muuta. ❤️
March 14, 2021
Tajusin itse joskus männä vuosina, kuinka paljon mua uuvuttaa lukea ja selata lifestyleblogeja ja kuunnella kertomuksia jengin retriittimatkoista ja katsella instastooreja hotellin valkoisista lakanoista. Jännästi vähän samalla tavalla uuvutti lukea siitä, kuinka vain ohimennen etuoikeutensa mainitseva tietotyöläinen kertoo burnouteistaan. Näitä omakohtaisia kirjoja on aina vaikea arvostella, koska mikä mä olen kommentoimaan kenenkään diagnooseja tai kokemuksia. En yhtään epäile, etteikö Kolulla olisi ollut ihan näitä kaikkia kamppailuja mielessään ja kehossaan ja on varmaan osittain vieläkin. Etäisyys ja laajempi perspektiivi ois toiminut paremmin.
Riittämättömyys, huono itsetunto, kasvatuksen tai koulun aiheuttamat käyttäytymismallit, yhteiskunnan, työelämän ja sosiaalisen median paineet on kaikki hyviä aiheita käsitellä, mutta Kolu ei mennyt kovin syvälle vaan täytti luvut osittain sillä elämäntyylillä, mitä kritisoi. Osin luulen sen johtuvan siitä, että jos oikein olen käsittänyt, Kolu kirjoitti kirjaansa kesken viimeisimmän uupumuksen. Mutta suhtautumista maailmaan tai yhteiskuntaan ei kirjassa juuri pohdita. Ei ratkaisu uupumusongelmaan voi olla se, että lakataan lukemasta uutisia ja postataan instaan meikittömiä kuvia.
Meistä jokainen luo mallia toisille siitä, millaista on olla ihminen. Toisilla meistä on isompi yleisö kuin toisilla. Mä en tiedä, miksi koen, että Kolu on osa ongelmaa kirjallaan, mutta niin mä koen.
Riittämättömyys, huono itsetunto, kasvatuksen tai koulun aiheuttamat käyttäytymismallit, yhteiskunnan, työelämän ja sosiaalisen median paineet on kaikki hyviä aiheita käsitellä, mutta Kolu ei mennyt kovin syvälle vaan täytti luvut osittain sillä elämäntyylillä, mitä kritisoi. Osin luulen sen johtuvan siitä, että jos oikein olen käsittänyt, Kolu kirjoitti kirjaansa kesken viimeisimmän uupumuksen. Mutta suhtautumista maailmaan tai yhteiskuntaan ei kirjassa juuri pohdita. Ei ratkaisu uupumusongelmaan voi olla se, että lakataan lukemasta uutisia ja postataan instaan meikittömiä kuvia.
Meistä jokainen luo mallia toisille siitä, millaista on olla ihminen. Toisilla meistä on isompi yleisö kuin toisilla. Mä en tiedä, miksi koen, että Kolu on osa ongelmaa kirjallaan, mutta niin mä koen.
Read
April 28, 2021Kuuntelin ”kirjan, jota koko kaupunki lukee”, kuten Eeva Kolun esikoisteosta viime syksynä luonnehdittiin. Minullekin suositeltiin silloin tätä Twitterissä puuskahdettuani, miten uuvuksissa olin. Ja löysin varsin paljon samastuttavaa. Kolun tavoin olen kokenut työpaineita, väsymystä, someahdistusta, saavutusten metsästystä, konfliktien pelkoa ja vaikeuksia rajojen vetämisessä. Kaikkea en tunnistanut. Vaikka käytän Instagramia, en ole kokenut tänne postaamieni kuvien estetiikasta painetta, mikä voi olla osittain sukupuolittunut asia. Olen toistaiseksi myös pystynyt hidastamaan ennen burnoutin kokemista. Aivan ytimeen asti kirja ei päästä, ja kysymykseksi jää, mitä teos tässä muodossa oikeastaan tavoittelee – Vesa Rantama on kirjoittanut tästä genrehybridinä, joka sekoittaa self-helpiä, autofiktiota ja asiapitoisempaa tietokirjallisuutta. Kolu kirjoittaa tarkasti ja osaa kiteyttää ajatuksiaan ytimekkäiksi lauseiksi. Olen samaa mieltä monien arvioijien kanssa, että tiivistämisen varaa olisi silti ollut paljon; painettuna kirjassa on lähes 400 sivua. Armollisuutta ja lempeyttä itseä kohtaan teos toistaa usein, ja niistä onkin tärkeää puhua. Kunhan ei ala suorittaa niitäkin, ettei pian väsytä uusista syistä.
”Kaikki näyttää kirkkaammalta, kun asioilla on terävät rajat.”
”Kaikki näyttää kirkkaammalta, kun asioilla on terävät rajat.”
January 1, 2021
Koska Kolu on kirjoittanut herkkää, tarkkanäköistä ja kauniita yksityiskohtia arvostavaa blogia, jonka tekstit ovat usein tarjonneet täydellisen kahvitauon, odotin vähän enemmän. Tiesin jo, että en osaisi samaistua ylisuorittavan perfektionistin uupumukseen (etenkään omista lähtökohdistani), mutta isoin pettymys ei ollut erilainen elämäntilanne tai asenne työhön vaan se, että tämä kirja (jonka kuuntelin) oli yhdeksän tuntia juuri sitä kädenlämpöistä Instagramin inspiraatiolausetta, jota Kolu kirjassaan kovasti kritisoi. Itsestäänselviä kliseitä, korneja vertauskuvia, luetteloa, nasevia sivuhuomautuksia jotka ensin hymyilyttävät ja sitten muuttuvat ennalta-arvattaviksi. Viimeiset kaksi tuntia en voinut uskoa, kun taas uusin kielikuvin kerrottiin, että olemme onnellisempia kun emme selaa Instagramia koko yötä vaan nukumme kahdeksan tuntia. No shit.
September 18, 2021
Ensin risut ja sitten ruusut:
Tämä opus tuntui uupuneen ihmisen luettavaksi iiihan liian pitkältä. (Oh, the irony!) Paikoin aloin tekstiä läpi kahlatessani myös potea pienoisia huonommuuden ja epäonnistumisen ja kateuden tunteita, mikä ei varmaankaan ollut tarkoitus...
Mutta paljon kiinnostavia ajatuksia Kolulla on ja tosi kiva tapa kirjoittaa. Kävi mielessä, että hän voisi joskus kokeilla myös runojen rustaamista - tai mites ois vaikka säeromaani?
"Askel, hairahdus, korjaus. Askel, hairahdus, korjaus. Uudestaan ja uudestaan.
Uudestaan ja uudestaan,
on sanottava itselleen,
niin että lopulta alkaa uskoa:
minä olen tarpeeksi.
Minä olen tarpeeksi.
Minä olen tarpeeksi.
Vielä kerran niin että takarivikin kuulee:
" (s. 375)
Tämä opus tuntui uupuneen ihmisen luettavaksi iiihan liian pitkältä. (Oh, the irony!) Paikoin aloin tekstiä läpi kahlatessani myös potea pienoisia huonommuuden ja epäonnistumisen ja kateuden tunteita, mikä ei varmaankaan ollut tarkoitus...
Mutta paljon kiinnostavia ajatuksia Kolulla on ja tosi kiva tapa kirjoittaa. Kävi mielessä, että hän voisi joskus kokeilla myös runojen rustaamista - tai mites ois vaikka säeromaani?
"Askel, hairahdus, korjaus. Askel, hairahdus, korjaus. Uudestaan ja uudestaan.
Uudestaan ja uudestaan,
on sanottava itselleen,
niin että lopulta alkaa uskoa:
minä olen tarpeeksi.
Minä olen tarpeeksi.
Minä olen tarpeeksi.
Vielä kerran niin että takarivikin kuulee:
" (s. 375)
October 1, 2021
Tämä tuli elämässäni oikeaan kohtaan. Lohdutti.
February 4, 2025
Huhhh henkilökohtaisella tasolla luin tän just oikeeseen aikaan! Maailmantuskailun sijaan oisin kuitenkin kaivannut enemmän vertaistukea uupumukseen ja sellasiin fiiliksiin.
Kolulla on onneksi terävä kynä ja pidin luvuista, jossa viitattiin esimerkiksi sosiaalipsykologian tutkimuksiin ja taustoitettiin tieteellä meidän kollektiivista pahaa oloa.
Kolulla on onneksi terävä kynä ja pidin luvuista, jossa viitattiin esimerkiksi sosiaalipsykologian tutkimuksiin ja taustoitettiin tieteellä meidän kollektiivista pahaa oloa.
June 22, 2021
ehkä hieman vaikea antaa tälle tähtiarviota, mutta annan silti täydet viisi tähteä, sillä tää oli ihana. älyttömän samaistuttava mutta myös lohduttava. itketti mutta toisaalta myös nauratti (niin kuin kirjassakin todetaan, varmaan siksi että tunnistin itseni niin monesta kohtaa) ja on miltei pakko ostaa tämä jossain vaiheessa omaksi, ihan vaan että pääsen lukemaan uudelleen. en olisi halunnut tän loppuvan ikinä. oon vaan niin älyttömän kiitollinen tän kirjan olemassaolosta <3
November 24, 2020
Sain tästä monia oivalluksia, ja resonoi vahvasti! Ihanaa, että mukana oli myös huumoria. Tekstiä oli helppo ja miellyttävä kuunnella, vaikka asia olikin painavaa. Ymmärrän etuoikeutetun, keskiluokkaisesta asemasta kirjoittamisen kritiikin, mutta jokaisenhan on saatava kirjoittaa omasta positiostaan käsin.
November 30, 2020
Kirja työssäkäyville burnoutin partaalla oleville.
Tätä kuunnellessa oli ison osan ajasta ulkopuolinen olo.
Tätä kuunnellessa oli ison osan ajasta ulkopuolinen olo.
October 17, 2021
Tässä oli muutama sivu ylimääräistä. Tiivistämällä olisi saatu parempi kirja. Siitä huolimatta tämä oli täynnä hyviä huomioita jotka herättivät ajatuksia. Lähdin vähän skeptisesti lukemaan mutta kirjasta huokui lempeys josta siinä myös puhuttiin. Se sai jaksamaan, jopa pitämään.
January 12, 2021
Eeva Kolu kirjoittaa omista kokemuksistaan loppuunpalamisen näkökulmasta. Hän on kokenut kolme burn-outia ja päätyi kirjansa sivulla pohtimaan siihen johtaneita syitä sekä itsessään että yhteiskunnan tasolla. Yhteiskunnan rakenteissa ja odotuksissa on paljon parannettavaa, mutta myös yksilötasolla voi vaikuttaa ja tehdä valintoja ja harjoitella taitoja, jotta loppuunpalaminen ei olisi vakiotila nykyajan ihmiselle. Kirjassa ei varsinaisesti ollut mitään itselle uutta, mutta aina näitä asioita on hyvä palauttaa mieleensä ja miettiä omia ratkaisujaan ja toimintatapojaan. Kirja oli helposti luettava ja jotenkin sopivasti oli sekaisin Kolun omia kokemuksia, oman elämän pohdintaa ja yleistä tekstiä ja yhteiskunnallista asiaa. Paljon oli samaistuttavaa ja uskon että ikävä kyllä näin on monenkin kohdalla.
December 15, 2020
Olen lukenut elämässäni vain yhden elämäntaito-oppaan (eikös tämä sellaiseksi lasketa?), ja se on tämä. Jos voisin valita genrestä vain yhden ainoan, se olisi tämä.
Kirjaa aloittaessa kerronnan katkonaisuus - voisiko sanoa blogimaisuus? - häiritsi lukemista, mutta pidemmälle edetessä unohdin ärtymykseni.
Olin aivan puulla päähän lyöty siitä, miten nappiin Kolu osuu huomioissaan ja sanavalinnoissaan. En niinkään yllättynyt kirjan asiasisällöstä ja faktoista, joista oikeastaan kaikki olivat jo ”tiedossa”. Yllätyin siitä, miten tuntui, kuin Kolu olisi puhunut omasta sydämestäni, ja miten hän muotoili asiansa juuri tähän aikaan (ja tähän lukijaan) sopivilla sanoilla. Olen käsittänyt, että sama tuntemus on kohdannut muitakin ikäisiäni lukijoita tämän kirjan kohdalla.
Rakastin kirjan rehellisyyttä, itseironisuutta ja häpeilemättömyyttä. Olen todella kiitollinen siitä, että joku on osannut sanoa nämä asiat näin täydellisellä tavalla - ja tehnyt sen julkisesti ja ääneen. Tässä ovat sukupolvemme (ja varmasti myös tulevaisuuden) ydinongelmat, jotka vaikuttavat koko yhteiskuntaan ja sen toimintaan. Ne pitää ottaa vakavasti, vaikka välillä ei voi kuin pyöritellä silmiään ja nauraa omalle ja tämän kaiken hulluudelle, kuten Kolu myös tekee.
Henkilökohtaisesti en niin välitä näin katkonaisesta tekstistä, mistä yhden tähden miinus, mutta se on tietysti makukysymys. Olin tosiaan odottanut teoksen olevan teksteiltään tai lauserakenteeltaan jotenkin yhtenäisempi kokonaisuus, mutta en tiedä miksi sen olisi pitänyt olla sitä. Ehkä ”blogimaisuus” ja paikoittainen tajunnanvirtaisuus jopa korostivat kirjan ajankohtaisuutta?
Kirjan luettuani en missään nimessä usko, että Kolu lukisi omia arvioitaan, varsinkaan näitä kommentteja, mutta suurkiitos silti erinomaisesta teoksesta, joka jää mietityttämään pitkäksi aikaa, ja jonka sivuille melko varmasti palaan vielä ihmettelemään tätä maailmaa ja omaa itseänikin.
Kirjaa aloittaessa kerronnan katkonaisuus - voisiko sanoa blogimaisuus? - häiritsi lukemista, mutta pidemmälle edetessä unohdin ärtymykseni.
Olin aivan puulla päähän lyöty siitä, miten nappiin Kolu osuu huomioissaan ja sanavalinnoissaan. En niinkään yllättynyt kirjan asiasisällöstä ja faktoista, joista oikeastaan kaikki olivat jo ”tiedossa”. Yllätyin siitä, miten tuntui, kuin Kolu olisi puhunut omasta sydämestäni, ja miten hän muotoili asiansa juuri tähän aikaan (ja tähän lukijaan) sopivilla sanoilla. Olen käsittänyt, että sama tuntemus on kohdannut muitakin ikäisiäni lukijoita tämän kirjan kohdalla.
Rakastin kirjan rehellisyyttä, itseironisuutta ja häpeilemättömyyttä. Olen todella kiitollinen siitä, että joku on osannut sanoa nämä asiat näin täydellisellä tavalla - ja tehnyt sen julkisesti ja ääneen. Tässä ovat sukupolvemme (ja varmasti myös tulevaisuuden) ydinongelmat, jotka vaikuttavat koko yhteiskuntaan ja sen toimintaan. Ne pitää ottaa vakavasti, vaikka välillä ei voi kuin pyöritellä silmiään ja nauraa omalle ja tämän kaiken hulluudelle, kuten Kolu myös tekee.
Henkilökohtaisesti en niin välitä näin katkonaisesta tekstistä, mistä yhden tähden miinus, mutta se on tietysti makukysymys. Olin tosiaan odottanut teoksen olevan teksteiltään tai lauserakenteeltaan jotenkin yhtenäisempi kokonaisuus, mutta en tiedä miksi sen olisi pitänyt olla sitä. Ehkä ”blogimaisuus” ja paikoittainen tajunnanvirtaisuus jopa korostivat kirjan ajankohtaisuutta?
Kirjan luettuani en missään nimessä usko, että Kolu lukisi omia arvioitaan, varsinkaan näitä kommentteja, mutta suurkiitos silti erinomaisesta teoksesta, joka jää mietityttämään pitkäksi aikaa, ja jonka sivuille melko varmasti palaan vielä ihmettelemään tätä maailmaa ja omaa itseänikin.
August 11, 2021
Tämä kirja osuu maaliinsa, niin monella tavalla. Herätti ajatuksia omasta elämästä ja tarttumaan myös toimeen (poistin push-ilmoitukset). Todella hyödyllinen kirja.
Read
June 18, 2021Pidin tästä paljon, samaistuin, tunnistin itseni liiankin usein. En tiedä tuoko tämä miten paljon sellaiselle joka ei ole burnoutia kärsinyt, itse valitettavasti olen. Paljon hyviä ajatuksia joita haluaisin lisätä omaan elämääni. Vetävästi kirjoitettu, lohdullinen, tärkeäkin.
Kirjan on kirjoittanut tunnettu, ehkä melko varakas tyyppi joten etuoikeutettu asema kuuluu. Esim. lapsiperhearjen keskellä voi olla hankalaa toteuttaa joitain Kolun neuvoja – toisaalta, kirja käyttää harvoin imperatiivimuotoa ja lähinnä kertoo mikä toimii Kolulle. Tämä kai onkin ainoa järkevä tapa neuvoa, koska kaikki ei toimi kaikille realiteettien takia. Burnout ei tietenkään katso varallisuustasoa tai ihonväriä, mutta ehkä siitäkin syystä olisi voinut jo alussa rajata kirjan teemojen koskevan valkoisia cis-naisia, kun muita ei edes mainita. Kokemusasiantuntijuuskirjana toimiva, tietokirjana ei mene läpi (esim. viitteet ja lähdeluettelo ois kivat).
Tuntuu hölmöltä antaa tähtiarvio kirjassa käsitellyistä syistä. En siis anna, ja ehkä yritän niitä vähentää muutenkin. Tämän kirjan tulen varmasti lukemaan uudelleen.
Kirjan on kirjoittanut tunnettu, ehkä melko varakas tyyppi joten etuoikeutettu asema kuuluu. Esim. lapsiperhearjen keskellä voi olla hankalaa toteuttaa joitain Kolun neuvoja – toisaalta, kirja käyttää harvoin imperatiivimuotoa ja lähinnä kertoo mikä toimii Kolulle. Tämä kai onkin ainoa järkevä tapa neuvoa, koska kaikki ei toimi kaikille realiteettien takia. Burnout ei tietenkään katso varallisuustasoa tai ihonväriä, mutta ehkä siitäkin syystä olisi voinut jo alussa rajata kirjan teemojen koskevan valkoisia cis-naisia, kun muita ei edes mainita. Kokemusasiantuntijuuskirjana toimiva, tietokirjana ei mene läpi (esim. viitteet ja lähdeluettelo ois kivat).
Tuntuu hölmöltä antaa tähtiarvio kirjassa käsitellyistä syistä. En siis anna, ja ehkä yritän niitä vähentää muutenkin. Tämän kirjan tulen varmasti lukemaan uudelleen.
December 10, 2020
Oivallinen ja tarpeellinen kirja, vaikkei uupumuksesta kärsisikään (kuten minä en, ainakaan omasta mielestäni). Eeva Kolulla on hyvä ääni, jota (kuvainnollisesti) kuuntelee mielellään, sillä äänikirjan on lukenut Karoliina Niskanen (oikein hyvä lukija).
Tässä on paljon hyvää sisältöä jaksamisen kulttuurista ja siitä, kuinka oman kehon viestejä ei kuunnella, vaikka kroppa kuinka kovaa huutaisikin. Sellainen kirja, että tätä hyöväisi kuunnella/lukea toistamiseenkin.
Yksi erityinen kohta nauratti: Kolu kertoo kiireestä ja siitä, kuinka kaikki pitää tapahtua hetkessä. Kun ihmiset sanovat, että "voisi tässä pikku hiljaa alkaa valmistautua lähtöön", Kolu kertoo olevansa takki päällä ja ulkona ovesta minuutissa. Siinä sitten odotellaan ja katsotaan, kun muut käyvät vessassa ja etsivät rauhassa vaihtovaatetta ja muuta! Samaistun niin vahvasti, koska itsekin olen se sekunnissa lähtevä ja toisinaan hämmästelen sitä, että mihin minulla on kiire, vaikka aivan yksin olen ulos ovesta lähdössä omille asioilleni.
Tässä on paljon hyvää sisältöä jaksamisen kulttuurista ja siitä, kuinka oman kehon viestejä ei kuunnella, vaikka kroppa kuinka kovaa huutaisikin. Sellainen kirja, että tätä hyöväisi kuunnella/lukea toistamiseenkin.
Yksi erityinen kohta nauratti: Kolu kertoo kiireestä ja siitä, kuinka kaikki pitää tapahtua hetkessä. Kun ihmiset sanovat, että "voisi tässä pikku hiljaa alkaa valmistautua lähtöön", Kolu kertoo olevansa takki päällä ja ulkona ovesta minuutissa. Siinä sitten odotellaan ja katsotaan, kun muut käyvät vessassa ja etsivät rauhassa vaihtovaatetta ja muuta! Samaistun niin vahvasti, koska itsekin olen se sekunnissa lähtevä ja toisinaan hämmästelen sitä, että mihin minulla on kiire, vaikka aivan yksin olen ulos ovesta lähdössä omille asioilleni.
September 8, 2021
Tämä kirja pitikin annostella pienemmiksi suupaloiksi kun melko kepeä kirjoitustyyli ensin antoi ymmärtää. Kolu kirjaa jonnekin elämäkerran, esseiden ja elämäntaito-oppaan välimaastoon sijoittuvaan teokseensa uupumisen välttämisen oppeja omaan kokemukseensa perustuen. Rivien väliin ja joskus ihan ääneenkin hän sanoittaa sitä yhteiskunnallista ja yhteisöllistä painetta, mistä pärjäämisen ja uupumisen tunteet erityisesti hänen ikäluokalleen, millenniaalleille, kumpuavat.
Kirjan sanoma ja sisältö varmasti puhuttelevat, sillä se on löytänyt lukijansa. Itselleni kirjan teki vaikeaksi lukea se, että teksti oli hyvin jäsentymätöntä tajunnanvirtaa. Loppuun päästyäni en voinut olla ajattelematta, että kaikki varsinainen asia olisi voinut mahtua kahteenkymmeneen viiteen sivuun. Omasta tarinastaankaan kolmine uupumisineen Kolu ei paljasta niin paljon, että siitä olisi ollut tekstimitan selitykseksi. Paradoksaalisesti melko uuvuttava lukukokemus tämä.
Kirjan sanoma ja sisältö varmasti puhuttelevat, sillä se on löytänyt lukijansa. Itselleni kirjan teki vaikeaksi lukea se, että teksti oli hyvin jäsentymätöntä tajunnanvirtaa. Loppuun päästyäni en voinut olla ajattelematta, että kaikki varsinainen asia olisi voinut mahtua kahteenkymmeneen viiteen sivuun. Omasta tarinastaankaan kolmine uupumisineen Kolu ei paljasta niin paljon, että siitä olisi ollut tekstimitan selitykseksi. Paradoksaalisesti melko uuvuttava lukukokemus tämä.
February 16, 2021
+ important topic
+ smart/funny/topical writing
+ detailed explanations and deep thinking in most topics of the book
+ have a feeling that some people can get a lot from this book
- unexplained negative comments about men which (maybe from lack of knowledge or involvement in feminist discussion) were in my opinion not bringing anything more to the book
- negative world view: “the world is this bad and difficult so you have to do this to survive”, although nice that the point is that you can indeed survive and thrive
- personally the further I read the less interesting it felt to continue (perhaps the beginning were topics that were speaking to me more in my life right now)
+ smart/funny/topical writing
+ detailed explanations and deep thinking in most topics of the book
+ have a feeling that some people can get a lot from this book
- unexplained negative comments about men which (maybe from lack of knowledge or involvement in feminist discussion) were in my opinion not bringing anything more to the book
- negative world view: “the world is this bad and difficult so you have to do this to survive”, although nice that the point is that you can indeed survive and thrive
- personally the further I read the less interesting it felt to continue (perhaps the beginning were topics that were speaking to me more in my life right now)
October 16, 2021
Oon stressaantunut ja tykkään self-helpistä ja tykkään Eeva Kolustakin. Mutta melkein 400 sivun pituudesta huolimatta tää ei lähtenyt yhtään mihinkään suuntaan.
Kun kappaleissa oltiin juuri pääsemässä asian äärelle niin sinne lävähtikin viittaus Beyoncéhen tai itäaasialaiseen filosofiaan. Teki mieli melkein kirjoittaa tähän imitaatio, koska tekstin maneerit tuli päin naamaa niin että ne oppi kirjan loppuun mennessä.
Tässä ehkä tavoiteltiin Elizabeth Gilbertiä mutta jäätiin yksityisyyttään varjelevaan, sopivan etäältä kirjoittavaan sisällöntuotannon ammattilaiseen.
Kun kappaleissa oltiin juuri pääsemässä asian äärelle niin sinne lävähtikin viittaus Beyoncéhen tai itäaasialaiseen filosofiaan. Teki mieli melkein kirjoittaa tähän imitaatio, koska tekstin maneerit tuli päin naamaa niin että ne oppi kirjan loppuun mennessä.
Tässä ehkä tavoiteltiin Elizabeth Gilbertiä mutta jäätiin yksityisyyttään varjelevaan, sopivan etäältä kirjoittavaan sisällöntuotannon ammattilaiseen.
November 30, 2022
Ensinnäkin oon niiin ilonen, että kuuntelin tän. Tä oli niin taitavasti ja mieleniintoisesti kirjoitettu ja ainaki äänikirjana halusin vaan koko ajan kuulla lisää. Sopiva suhde faktatietoa, omia kokemuksia ja tarinoita sekä hauskoja huomautuksia sai mut useamman kerran ajattelemaan, että jos tä teksti ois äikän ylppäreissä, sais se varmasti täydet pisteet! :D Tä oli siis ihan jo tekstinä tosi insporoiva puhumattakaan sisällöstä, joka antoi taas omaan elämään ajattelemisen aihetta. Suosittelen ehdottomasti tän lukemista tai kuuntelemista!
November 30, 2020
Kaikki kymmenen tuntia kuulostivat siltä, että ystävä olisi jutellut kuulumisiaan, mikä oli toisinaan rentouttavaa ja kyllä tämä vertaistuesta kävi, mutta omaan makuuni liian self help -kirjan tyyppinen.
Displaying 1 - 30 of 291 reviews