What do you think?
Rate this book
Homo Fennicus : Itämerensuomalaisten etnohistoria
Mistä suomalaiset tulevat? Minne suomensukuisten kansojen juuret ulottuvat? Mitä kieli, geenit ja arkeologia kertovat itämerensuomalaisten historiasta?
Virolaisen arkeologian professorin Valter Langin käänteentekevä uutuuskirja Homo Fennicus johdattaa lukijan suomalaisten alkukodin jäljille. Yhden alkukodin sijaan Lang löytää esihistoriasta monia itämerensuomalaisten kulttuurien ja yhteisöjen syntysijoja.
Mukaansatempaava teos perustuu genetiikan, kielitieteen ja arkeologian uusimpiin tutkimustuloksiin. Käänteentekevä teos herätti suurta huomiota ilmestyessään Virossa vuonna 2018.
Virolaisen arkeologian professorin Valter Langin käänteentekevä uutuuskirja Homo Fennicus johdattaa lukijan suomalaisten alkukodin jäljille. Yhden alkukodin sijaan Lang löytää esihistoriasta monia itämerensuomalaisten kulttuurien ja yhteisöjen syntysijoja.
Mukaansatempaava teos perustuu genetiikan, kielitieteen ja arkeologian uusimpiin tutkimustuloksiin. Käänteentekevä teos herätti suurta huomiota ilmestyessään Virossa vuonna 2018.
405 pages, Hardcover
First published January 1, 2018
11 people are currently reading
188 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 6 of 6 reviews
September 23, 2021
Virolaisen arkeologin Valter Langin (s. 1958) kirjassa pyritään vastaamaan kysymykseen, mistä ja milloin itämerensuomalaiset kansat (suomalaiset, virolaiset, karjalaiset, inkeriläiset ym.) ovat tulleet nykyisille asuinsijoilleen. Aiheeseen liittyy sellainen pähkinä, että arkeologisten todisteiden mukaan Suomenniemi on ollut asutettuna suurin piirtein tauotta edellisestä jääkaudesta saakka, mutta kielitieteilijöiden mukaan kantasuomalaisen kantakielen on ollut pakko syntyä jossakin idempänä vasta paljon myöhemmin.
Langin ratkaisu ongelmaan on se, että hän yhdistelee arkeologian ja kielitieteen tulokset käyttämällä apuna dna-tuloksia, jotka on saatu eräistä virolaisista muinaishaudoista. Tältä pohjalta Lang päätyy siihen, että ensimmäiset todistettavasti kantasuomalaiset maahantunkeutujat saapuivat Viroon alkaen n. 1000 e. Kr. ja levisivät sieltä seuraavien parin tuhannen vuoden aikana Suomeen ja Karjalaan eriytyen omiksi kansoikseen.
Historian tunneilta tutut tylsät kampakeraamikot eivät siis olisi suomalaisten tai virolaisten esi-isiä, jotka jo pian joutuivat kehittyneempien indoeurooppalaisten vasarakirvesmiesten alistamiksi. Sen sijaan kantasuomalaiset matut tappoivat tai raiskasivat tullessaan kaiken, mitä siinä vaiheessa oli jäljellä sekä kampakeraamikoista että vasarakirvesnaisista niin, ettei heistä jäänyt jäljelle kuin muinaismuistoja. (Selvyyden vuoksi Lang ei kirjoita näillä sanoilla, vaan tämä on Conan Barbaari -henkinen tulkintani Langin selityksestä.) Langkin arvelee, että vasarakirveskansa on kuulunut indoihin, mutta kampakeraamikkojen alkuperästä ei ole todisteita suuntaan tai toiseen. He ovat voineet olla indoeurooppalaisia, uralilaisia tai jotakin muuta ryhmää, joka on kokonaan kadonnut muinaisuuden hämäriin.
Koska en ole arkeologi enkä kielitieteilijä, en osaa yhtään arvioida Langin teesejä tieteelliseltä kannalta. Uteliaalle tietokirjallisuuden lukijalle Homo Fennicus on kuitenkin aivan loistavaa settiä. Siinä on asiat selvitetty riittävän kansantajuisesti, että tyhmempikin ymmärtää, mutta silti esitetään väitteiden tueksi riittävästi näyttöä niin, että lukija voi itse tehdä omat päätelmänsä asiasta.
Langin ratkaisu ongelmaan on se, että hän yhdistelee arkeologian ja kielitieteen tulokset käyttämällä apuna dna-tuloksia, jotka on saatu eräistä virolaisista muinaishaudoista. Tältä pohjalta Lang päätyy siihen, että ensimmäiset todistettavasti kantasuomalaiset maahantunkeutujat saapuivat Viroon alkaen n. 1000 e. Kr. ja levisivät sieltä seuraavien parin tuhannen vuoden aikana Suomeen ja Karjalaan eriytyen omiksi kansoikseen.
Historian tunneilta tutut tylsät kampakeraamikot eivät siis olisi suomalaisten tai virolaisten esi-isiä, jotka jo pian joutuivat kehittyneempien indoeurooppalaisten vasarakirvesmiesten alistamiksi. Sen sijaan kantasuomalaiset matut tappoivat tai raiskasivat tullessaan kaiken, mitä siinä vaiheessa oli jäljellä sekä kampakeraamikoista että vasarakirvesnaisista niin, ettei heistä jäänyt jäljelle kuin muinaismuistoja. (Selvyyden vuoksi Lang ei kirjoita näillä sanoilla, vaan tämä on Conan Barbaari -henkinen tulkintani Langin selityksestä.) Langkin arvelee, että vasarakirveskansa on kuulunut indoihin, mutta kampakeraamikkojen alkuperästä ei ole todisteita suuntaan tai toiseen. He ovat voineet olla indoeurooppalaisia, uralilaisia tai jotakin muuta ryhmää, joka on kokonaan kadonnut muinaisuuden hämäriin.
Koska en ole arkeologi enkä kielitieteilijä, en osaa yhtään arvioida Langin teesejä tieteelliseltä kannalta. Uteliaalle tietokirjallisuuden lukijalle Homo Fennicus on kuitenkin aivan loistavaa settiä. Siinä on asiat selvitetty riittävän kansantajuisesti, että tyhmempikin ymmärtää, mutta silti esitetään väitteiden tueksi riittävästi näyttöä niin, että lukija voi itse tehdä omat päätelmänsä asiasta.
September 27, 2021
Usein valitan, että tietokirjat eivät ole tarpeeksi tietopitoisia, vaan niissä on tarpeetonta fiilistelyä, muisteluita kirjoittajan elämästä tai muuta sälää. Tätä ongelmaa ei totisesti ollut Homo Fennicuksen tapauksessa. Tämä on tiukkaa tietoa alusta loppuun. Homo Fennicus varmasti löytää paikkansa yliopiston kurssikirjastosta, sillä voisin kuvitella tämän sopivan erittäin hyvin arkeologian kurssikirjaksi.
Lang aloittaa kertomalla erilaisista teorioista, joita on lähes 200 vuoden aikana esitetty itämerensuomalaisten saapumisesta nykyisille asuinalueilleen. Lang esittelee nämä teoriat aika nopeasti ja siirtyy niitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin hyvin nopeasti, joten jos ei tunne näitä teorioita jo aikaisemmin edes jollain tavalla, niin tämä osuus on aika raskas. Mutta tämä oli oikeastaan kirjan kevyimpiä osuuksia, sillä sitten Lang sukeltaa syvälle arkeologian ja kielitieteen pariin. Jos erilaiset keramiikkatyylit kiinnostavat, niin tässä asetetaan niitä hyvin aika- ja paikkajanalle, mutta satunnainen lukija varokoon.
Noin parinsadan sivun jälkeen alkaa osuus, jossa Lang tekee yhteenvedon ja esittelee oman näkemyksensä kielitieteen, arkeologian ja paleogenetiikan piirtämästä yhteiskuvasta itämerensuomalaisten saapumisista. Tämä on se osuus, josta maallikkolukija saa kaikkein eniten irti, ja suosittelisinkin kirjan aloittamista kuudennesta luvusta, mikäli et ole arkeologian opiskelija.
Mitä sitten opin kirjasta? No, ainakin sen, että Suomessa on ollut asutusta jo 11000 vuotta, mutta nämä asukkaat eivät pääsääntöisesti ole olleet "suomalaisia", eivätkä edes suomalais-ugrilaisia. Ei tiedetä tarkasti, keitä Suomen alueen kivikautiset asuttajat olivat, mutta luultavasti he puhuivat jotain nyttemmin täysin kuollutta paleoeuraasialaista kieltä. Myöhemmin kivikaudella saapuneet nuorakeraamikot (vanhemmat lukijat tuntenevat nämä nimellä "vasarakirveskulttuuri") olivat kantaindoeurooppalaisia. Paljon näiden jälkeen tulivat hiidenkiukaitten rakentajat, todennäköisesti Skandinaviasta paleogermaanisen kielensä kanssa. Paleogenetiikka kertoo meille, että nämä olivat vaaleaihoisia ja -hiuksisia sekä sinisilmäisiä, tosin kuin aiemmat tummemmat asukkaat.
Uralilainen kantakieli alkoi hajaantua vasta n. 2000 eaa jälkeen, eli kantasuomi ja -saame syntyivät vasta pronssikaudella. Nämä ryhmät saapuivat Suomen alueelle n. 900-700 eaa. He eivät kuitenkaan olleet nykysuomen synnyttäjiä: myöhäiskantasuomi muotoutui lopulliseen muotoonsa Pohjois-Virossa, josta se levisi ajanlaskun alussa Suomenlahden yli ja muuttui selkeästi virosta erilliseksi suomen kieleksi viikinkiaikaan mennessä.
Suomeen on siis vuosituhansien mittaan virrannut useita muuttovirtoja, ja kieli on vaihtunut vielä useammin.
Lang aloittaa kertomalla erilaisista teorioista, joita on lähes 200 vuoden aikana esitetty itämerensuomalaisten saapumisesta nykyisille asuinalueilleen. Lang esittelee nämä teoriat aika nopeasti ja siirtyy niitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin hyvin nopeasti, joten jos ei tunne näitä teorioita jo aikaisemmin edes jollain tavalla, niin tämä osuus on aika raskas. Mutta tämä oli oikeastaan kirjan kevyimpiä osuuksia, sillä sitten Lang sukeltaa syvälle arkeologian ja kielitieteen pariin. Jos erilaiset keramiikkatyylit kiinnostavat, niin tässä asetetaan niitä hyvin aika- ja paikkajanalle, mutta satunnainen lukija varokoon.
Noin parinsadan sivun jälkeen alkaa osuus, jossa Lang tekee yhteenvedon ja esittelee oman näkemyksensä kielitieteen, arkeologian ja paleogenetiikan piirtämästä yhteiskuvasta itämerensuomalaisten saapumisista. Tämä on se osuus, josta maallikkolukija saa kaikkein eniten irti, ja suosittelisinkin kirjan aloittamista kuudennesta luvusta, mikäli et ole arkeologian opiskelija.
Mitä sitten opin kirjasta? No, ainakin sen, että Suomessa on ollut asutusta jo 11000 vuotta, mutta nämä asukkaat eivät pääsääntöisesti ole olleet "suomalaisia", eivätkä edes suomalais-ugrilaisia. Ei tiedetä tarkasti, keitä Suomen alueen kivikautiset asuttajat olivat, mutta luultavasti he puhuivat jotain nyttemmin täysin kuollutta paleoeuraasialaista kieltä. Myöhemmin kivikaudella saapuneet nuorakeraamikot (vanhemmat lukijat tuntenevat nämä nimellä "vasarakirveskulttuuri") olivat kantaindoeurooppalaisia. Paljon näiden jälkeen tulivat hiidenkiukaitten rakentajat, todennäköisesti Skandinaviasta paleogermaanisen kielensä kanssa. Paleogenetiikka kertoo meille, että nämä olivat vaaleaihoisia ja -hiuksisia sekä sinisilmäisiä, tosin kuin aiemmat tummemmat asukkaat.
Uralilainen kantakieli alkoi hajaantua vasta n. 2000 eaa jälkeen, eli kantasuomi ja -saame syntyivät vasta pronssikaudella. Nämä ryhmät saapuivat Suomen alueelle n. 900-700 eaa. He eivät kuitenkaan olleet nykysuomen synnyttäjiä: myöhäiskantasuomi muotoutui lopulliseen muotoonsa Pohjois-Virossa, josta se levisi ajanlaskun alussa Suomenlahden yli ja muuttui selkeästi virosta erilliseksi suomen kieleksi viikinkiaikaan mennessä.
Suomeen on siis vuosituhansien mittaan virrannut useita muuttovirtoja, ja kieli on vaihtunut vielä useammin.
January 1, 2021
Luin lapsena Aarno Karimon kertomuksia siitä, kuinka suomalaisten ensimmäiset esi-isät saapuivat kivikaudella Suomeen ja katsoivat eteen levittyvää maata kukkulan laelta. Koulussa opetettiin, että suomalaiset vaelsivat tänne Volgan mutkasta. Myöhemmin minulle selvisi, että ei se nyt ihan niin mene, mutta toisaalta kukaan ei yrittänytkään selittää suomalaisten alkuperää tarkemmin. Nyt Valter Lang yrittää.
Langin yritys on kyllä todella perusteellinen. Niin perusteellinen, että maallikon on sitä työlästä lukea. Erilaisia keraamisia kulttuureja, aikakausia ja sivujokia vilisee tekstissä eikä niitä aina yritetäkään avata tarkemmin. Kirjassa on useita karttoja ja yksi havainnollistava aikajana, mutta niitä saisi olla vieläkin enemmän, jotta lukeminen olisi sujuvampaa. Lang aloittaa selvityksen tutkimushistoriasta, mikä on aiheeseen vihkiytymättömälle vaikea tapa lähestyä.
Mutta kun on jaksanut kahlata pari sataa sivua erilaisia kalmistotyyppejä, keraamiisten kulttuurien yksityiskohtia ja löytöpaikkoja, odottaa vihdoin upeat ja avarat näköalat suomalaisten juurille. Lang selittää itämerensuomalaisten alkuperän tarkasti ja vakuuttavasti. Tietenkään en pysynyt kärryillä kaikissa päätelmissä, mutta tärkeintähän on vakuuttavuuden tunne ja sen Homo Fennicus antaa.
Langin selvityksen keskeinen idea on yhdistää kielitiede ja arkeologia (jotka tähän mennessä ovat olleet rajusti ristiriidassa). Geenitutkimuksen rooli on lähinnä tukea Langin teoriaa. Niinpä geenitutkimuksen kehittyessä voi hyvinkin odottaa monta yllätystä, jotka käänätävät tämän kirjan päätelmiä päälaelleen (tai sitten ei). Lang kirjoittaakin jo esipuheessan meidän olevan alkuperämme selityksessä siinä tilanteessa, jossa vanha ei kelpaa ja uusi ei ole vielä valmis. Jos aihe siis kiinnostaa, kannattaa Homo Fennicus lukea nyt kun se on vielä totta.
Langin yritys on kyllä todella perusteellinen. Niin perusteellinen, että maallikon on sitä työlästä lukea. Erilaisia keraamisia kulttuureja, aikakausia ja sivujokia vilisee tekstissä eikä niitä aina yritetäkään avata tarkemmin. Kirjassa on useita karttoja ja yksi havainnollistava aikajana, mutta niitä saisi olla vieläkin enemmän, jotta lukeminen olisi sujuvampaa. Lang aloittaa selvityksen tutkimushistoriasta, mikä on aiheeseen vihkiytymättömälle vaikea tapa lähestyä.
Mutta kun on jaksanut kahlata pari sataa sivua erilaisia kalmistotyyppejä, keraamiisten kulttuurien yksityiskohtia ja löytöpaikkoja, odottaa vihdoin upeat ja avarat näköalat suomalaisten juurille. Lang selittää itämerensuomalaisten alkuperän tarkasti ja vakuuttavasti. Tietenkään en pysynyt kärryillä kaikissa päätelmissä, mutta tärkeintähän on vakuuttavuuden tunne ja sen Homo Fennicus antaa.
Langin selvityksen keskeinen idea on yhdistää kielitiede ja arkeologia (jotka tähän mennessä ovat olleet rajusti ristiriidassa). Geenitutkimuksen rooli on lähinnä tukea Langin teoriaa. Niinpä geenitutkimuksen kehittyessä voi hyvinkin odottaa monta yllätystä, jotka käänätävät tämän kirjan päätelmiä päälaelleen (tai sitten ei). Lang kirjoittaakin jo esipuheessan meidän olevan alkuperämme selityksessä siinä tilanteessa, jossa vanha ei kelpaa ja uusi ei ole vielä valmis. Jos aihe siis kiinnostaa, kannattaa Homo Fennicus lukea nyt kun se on vielä totta.
August 9, 2021
En jaksanut lukea loppuun vaan jätin kesken. Aivan hirveän sekava ja tylsä mun aivoille ainakin.
December 19, 2025
Valter Lang on virolainen arkeologian professori ja hänen kirja Homo Fennicus käsittelee Itämerensuomalaisten kansojen ja kielten etnohistoriaa. Kirja on hyvin kirjoitettu ja luettava mutta vaatii aika hyvää perehtyneisyyttä asiaan. Iso osa kirjasta käy läpi keramiikka- ja hautalöydöksien yksityiskohtia ja aikaisempien tutkijoiden ajatuksia. Lang on aika kriittinen pelkästään kielitieteeseen, tai pelkästään arkeologiaan, perustuvaan etnoshistoriointiin. Hän ymmärtääkseni antaa kirjassa uuden kokonaiskuvan siitä miten suomalais-ugrilaiset kansat, kielet, ja heimot ovat kehittyneet. Vaikutteet tulevat edelleen Volgan mutkan suunnalta josta ihmisiä on siirtynyt eri vaiheissa ja eri reittejä nykyisten latvian, viron, venäjän, ja suomen alueille alkaen noin 2000ekr. Saamen historia alkaa ajanlaskun alun tienoilta ja Suomen kielen katsotaan syntyneen viikinkiajan alussa 500-luvun jälkeen ja hämeen murre näyttäisi olevan lähimpänä alkuperäistä pohjoista itämerensuomea. Hyvä kirja, mutta en ole ehkä riittävän oppinut lukija.
December 20, 2025
Hyvä ja seikkaperäisesti perusteltu näkemys itämerensuomalaisten etnogeneesistä. Kallonmittailun käyttö yhtenä argumenttina sai takajaloilleen, mutta ilmeisesti osteologiassa ihan validi metodi. Välillä vähän pitkäveteisempää, mutta pääasiassa erittäin kiinnostava
Displaying 1 - 6 of 6 reviews