Kirjan takakannen teksti: --- Omakohtainen näkemys rauhanturvaajien sotilaselämästä
Lähi-idän katkera kostonkierre periytyy sukupolvelta toiselle. Libanon on ollut 1970-luvun lopulta lähtien jatkuvien yhteenottojen näyttämönä ja 2010-luvulla Syyria vajosi sisällissodan kurimukseen. Yhtenä sivujuonteena tässä suuressa palossa suomalaiset rauhanturvaajat ovat tuoneet YK:n kautta oman panoksensa tilanteen rauhoittamiseksi, hekin jo toisessa polvessa.
Ruutitynnyrin vartijat kertoo kokemuksesta, jonka yksittäiset ihmiset saavat palvellessaan osana suurta koneistoa keskellä järjettömältä vaikuttavaa vihanpitoa. Kohtalon arpapelin seurauksena tämä kokemus saattaa viedä jäätyneen konfliktin hiljaisuuteen tai keskelle kuuman sodan tappamista. Vuosina 2012-2013 suomalaiset kokivat Lähi-idässä molemmat näistä.
Olli Nurmi on valtiotieteen maisteri poliittisesta historiasta. Rauhanturvaajakokemuksena jälkeen hän on työskennellyt diplomaattina Berliinissä, Kabulissa ja Brysselissä. ---
Luin aiemmin Ilmari Käihkön Sotilaan päiväkirjan ja sen teoksen lähdeluettelossa (ja itse tekstissäkin) mainittiin muutama muu vastaava rauhanturvaajan kirjoittama kirja. Otin niistä lukuun Olli Nurmen kirjan, jossa kerrotaan vuodesta Etelä-Libanonissa.
Käihkön ja Nurmen kirjoilla on paljon yhtäläisyyksiä: kumpikin perustuu kirjoittajan palvelusaikana pitämään päiväkirjaan. Kumpikin kirjoittajista on korkeasti koulutettu. Kumpikaan ei palvellut "varsinaisena" jääkärinä, vaan Käihkö oli lääkintämies ja Nurmi tiedotusupseeri.
Käihkön teoksessa tuli Nurmen tekstiä enemmän ilmi Käihkön tausta tutkijana. Käihkö oli myös Nurmea kriittiisempi lähes kaikkea kohtaan: niin esihenkilöitä, palvelustovereitaan kuin koko rauhanturvaamistoimintaa kohtaan.
Käihkö palveli Afrikassa ja Nurmi siis Etelä-Libanonissa muutamaa vuotta Käihköä myöhemmin. Kauheasti ei mikään meno ollut rauhanturvaamisessa muuttunut. Joskin Nurmen ajasta palveluksessa sai hieman enemmän sellaisen käsityksen, että toiminnassa oli lopulta jotain "mieltä".
Nurmen kirja olisi vaatinut vielä yhden oikolukukierroksen: ylimääräisiä sanoja ja vääriä sijapäätteitä yms. oli hieman liikaa.
Annan molemmille, sekä Käihkölle että Nurmelle, täysissä tähdissä saman neljä, mutta tarkemassa pisteytyksessä Nurmelle kymmenyksen vähemmän. Käihkön autenttiset päiväkirjamerkinnät (Nurmella niitä ei ollut) olivat mielenkiintoista luettavaa. Lisäksi Nurmen teoksen yhden oikolukukierroksen puuttuminen laskee arviota. Tälle siten arvioksi 3,7/5.
Olli Nurmi: Ruutitynnyrin vartijat. Rauhanturvaajakokemuksia Libanonista ja Syyriasta 2012-2013. (2020).
Luin kirjan koska olen itse palvellut Etelä-Libanonin YK-joukoissa kuten kirjoittaja. Olin siellä tosin aiemmin ja asemapaikka oli jonkin verran pohjoiseen Nurmen ajan päämajasta. Nurmi on kirjoittanut kirjan, jonka kaikkien YK-palvelukseen lähtevien on syytä lukea. Teksti on rehellistä ja riittävän kriittistä. Toki tiedoitusupseerina näkökanta poikkeaa jonkin verran miehistön vastaavasta, mutta toistaalta hänen pestinsä toi kirjaan mielekkäämpää sisältöä.
Kirja ensimmäisillä sadalla sivulla käsitellään alueen historiaa ja konfliktin taustoja. Nurmi on tuonut myös mukaan suomalaisen sotilastarkkailijan Syyriassa kirjoittamaa päiväkirjaa - sinänsä ihan mielenkiintoista luettavaa, mutta on varsin irrallinen pätkä kokonaisuudessa, joka ei liity sen jälkeen tulevaan kirjoittajan kokemuksia käsittelevään osuuteen.
Suosittelen entisille ja tuleville rauhanturvaajille sekä asiasta kiinnostuneille.
Olli on työkaverini ja oikeastaan vain sen takia otin kirjan kuunteluun. En kokenut aihetta etukäteen erityisen kiinnostavana, mutta yllätyinkin positiivisesti ja opin paljon. Olli kirjoittaa sujuvasti ja hieman humoristisestikin.
Kirja on hyvin kirjoitettu ja jäsennelty, ja siinä liikutaan sopivassa suhteessa sekä omakohtaisella että yleisellä tasolla. Unifil-operaation taustaa, Libanonin ja Syyrian poliittista tilannetta ja rauhanturvaamisen arkea on käsitelty kattavasti ja kiinnostavasti.