Miksi rakastamme englantilaista jalkapalloa? Brittifutis vie lukijan saarivaltakunnan kuningaslajin kiihkeään ytimeen – historiasta nykypäivään ja pubista pelikentälle.
Englannissa on yli 55 miljoonaa jalkapalloasiantuntijaa. Vain 12 ihmistä koko maassa ei tiedä, miten lajia pelataan. Ne ovat kulloisenkin maajoukkueen päävalmentaja ja kentällä olevat pelaajat. Kirja on brittihuumorilla höystetty kulttuurimatka englantilaisen jalkapallon saloihin, mutta se ei kerro pelkästään jalkapallosta. Ilmiötä tarkastellaan pelaajien, kannattajien, managerien, median ja jopa pubinpitäjän vinkkelistä. Parhaat tarinansa kertovat myös saarivaltakunnassa pelanneet suomalaiset, kuten Aki Riihilahti, Teemu Tainio ja Jonatan Johansson.
Saku-Pekka Sundelin on palkittu toimittaja, joka on työskennellyt Ilta-Sanomien kirjeenvaihtajana Lontoossa sekä ulkomaan- ja urheilutoimituksessa. Jalkapallo on hänelle elämän mittainen harrastus ja työ, joka on vienyt kymmeniin maihin eri puolille maailmaa.
Toimittaja Saku-Pekka Sundelinin "Brittifutis : englantilaisen jalkapallon tarina" (Tammi, 2020) antaa ehkä nimensä puolesta ymmärtää, että kyseessä olisi jonkinlainen kokonaisvaltainen esitys englantilaisesta jalkapallosta ja sen historiasta. No, ei ole, mutta onpahan nopealukuinen ja viihdyttävä esitys kuitenkin. Vähän niin kuin lukisi putkeen joukon hyvin kirjoitettuja, ehkä vähän pitempiä aikakauslehden juttuja.
Sundelin kartoittaa kirjassaan muun muassa suomalaisten erityissuhdetta brittifutikseen, yrittää saada entisen huligaanin puhumaan jalkapalloon kytkeytyvästä väkivallasta, kertaa Wimbledonin "crazy gangin" vaiheita ja analysoi brittimedian joskus vähän kyseenalaisiakin toimintatapoja. Aika perinteisiä latuja siis hiihdellään. Kiinnostavimmaksi koin itse luvun, jossa 15-vuotiaana Manchester Unitedin akatemiaan siirtynyt ja kymmenen vuotta myöhemmin futisuransa tyystin lopettanut Jami Puustinen kertoi urastaan. Puustinen pääsi yli pettymyksestään, kävi kouluja ja loi uuden uran, mutta vastaava ei onnistu kaikilta "superjunnuilta".
Vaikka brittiläinen futismaalima on tiettyyn pisteeseen aika konservatiivinen, alkavat muutoksen tuulet puhaltaa sielläkin. Sundelin nostaa tapetille "maailman vihreimmäksi jalkapalloseuraksi" mainitun Forest Green Roversin, joka on monessa suhteessa ekologinen edelläkävijä.
Naisten nousevalle jalkapallolle on omistettu oma lukunsa. Englannissa naisten pelaamisella on pitkät perinteet, vaikka laji oli heiltä pitkään jopa kielletty. Sundelinin mukaan tapaninpäivänä 1920 Liverpoolissa Dick, Kerr Ladies F.C.:n ja St. Helen's Ladiesin ottelua Goodison Parkille saapui seuraamaan jopa 53 000 katsojaa ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen osa naisten otteluista veti enemmän yleisöä kuin miesten pääsarja!
Lopusta löytyy vielä osio, jossa joukko Englannin kentillä pelanneita suomalaisia kertoo enemmän tai vähemmän hupaisia anekdootteja urastaan.
Vaikka oma rakkauteni brittifutista kohtaan onkin vähän laimenemassa ja osa jutuista oli aika tuttuja, niin mukavia lukuhetkiä "Brittifutis" tarjosi.
Juttua Kusarissa: "Toimittajana meritoitunut Sundelin on erinomainen kirjoittaja, ja kirjan parissa viihtyy lajiin vihkiytymätönkin. Fokus kirjassa ei ole niinkään taktiikoissa tai pelitavoissa vaan kulttuurissa lajin ympärillä pubeineen, huligaaneineen ja seurakulttuureineen."
Ihan pätevä perusteos brittifutiksesta kiinnostuneille. Kirjassa käsitellään monta aihetta, joten kokonaisuus jää suhteellisen pintaraapaisuksi. Jos brittifutiksen maailma ei ole tuttu, tämän teoksen avulla siihen on hyvä tutustua ja bongailla aiheita, joihin haluaisi syventyä enemmän. Itselleni vierasmatkoja, mediaa ja siirtoikkunaa käsittelevät luvut olivat mielenkiintoisimpia, vaikka niissä ei hirvittävästi uutta tietoa ollutkaan. Plussa myös siitä, että naiset oli muistettu ottaa mukaan - vaikka yksi luku ei todellakaan ole tarpeeksi. Ei silloin, kun oma lukunsa on myös esimerkiksi pubeille. Lopun kootut tarinat brittikentillä pelanneilta suomalaisilta olivat vähän turhia, olisin mieluummin nähnyt ne nivottuna muun tekstin sekaan.
"Kun istun sohvalla ja katson jalkapallo-ottelua, vaimoni näkee vain mykän miehen seuraamassa rajatulla alueella pallon perässä liikkuvia miehiä. Me kaikki jalkapalloon hurahtaneet tiedämme, että kysymys on niin paljon muusta, mutta mistä elämässään kolme ottelua nähnyt ihminen sen voisi tietää."
Veikkaajan entinen brittifutiksen kirjeenvaihtaja Saku-Pekka Sundelin on koonnut riittävän yksinkertaisen, mutta silti sopivan monipuolisen tarinakokoelman, jossa hän läpivalottaa brittifutista sen ensimmäisistä vuosista aina maailmankuulun Valioliigan ylivallan aikakauteen. Osansa saavat niin huligaanit, siirtoikkunoiden viimeiset hullut tunnit, aladivisioonajoukkueiden uskolliset kannattajat, vihreitä arvoja tunnustavan Forest Green Roversin toimintatavat kuin naisfutiskin - suomalaisia pelaajia unohtamatta.
Sundelinin kirjoitustyyli on yksinkertaista ja lennokasta ja monet anekdootit pitävät jalkapallosta vähemmänkin tietävän kiinnostuneena. Valioliigan loisteesta ja huippupelaajista juttusikermiä odottavalle kirjoituskokoelma voi osoittautua pettymykseksi, sillä heitä kirjan sivuilla vilahtelee vain satunnaisesti. Hyvä niin, sillä itseään kehuvien tähtien elämäkertoja on jo aivan tarpeeksi, joskus on hyvä katsoa vähän valonheittimien valokiilojen ulkopuolellekin.
"Englannissa on yli 55 miljoonaa jalkapalloasiantuntijaa (...) Vain 12 ihmistä koko maassa ei tiedä, miten jalkapalloa pelataan. Ne 12 ovat kulloisenkin maajoukkueen kentällä olevat pelaajat sekä päävalmentaja."
Varsin hyvä ja viihdyttävä kirja. Tähdet jäävät kolmeen, koska lukujen taso vaihteli sen verran. Parasta antia olivat matkareportaasi, kiinnostavat haastattelut ja juttu akatemioista. Brittifutis ei ole yhtä pohdiskeleva kuin Sundelinin Suomifutis, josta pidin aika paljonkin. Osa luvuista jäi brittifutisfanille hieman pinnallisiksi, mutta tarjoavat varmastikin uutta vähemmän englantilaista futista seuranneelle.
Pohdin myös, olisiko kirjan rakenne olla parempi. Ensimmäinen luku, jossa pohditaan englantilaisten hieman kieroutunutta jalkapalloidentiteettiä, jätti hieman kylmäksi, mutta seuraavat luvut täyttivät aukkoja. Teemasta olisi voinut saada enemmänkin irti.
Veikkaajalle brittifutiksesta kirjoittanut Saku-Pekka Sundelin on kirjoittanut helppolukuisen kirjan brittiläisestä (=englantilaisesta) jalkapallosta suomalaisesta näkökulmasta. Kirja alkaa hyvin perusasioiden läpikäymisellä, mutta lopulta antaa vaikutelman kuin olisi kokoelma sanomalehtikolumneja. Lopussa haastatellaan joitakin Englannin kentillä pelanneita suomalaisia, valitettavasti kaikki ovat saman aikakauden miehiä, joten kokemuksetkin ovat hyvin yhteneväisiä.
Brittifutiksesta vähän tietävälle hyvää perustietoa.
Viihdyttävä teos, jonka lopun pelaajien kertomukset nostavat arvosanan neljään tähteen. Lajiin vihkiytyneelle ei välttämättä tarjoa kovinkaan paljon uutta tietoa, mutta kirja on sujuvaa ja kevyttä luettavaa. Sundelinin tausta näkyy, sillä eri kappaleista tulevat mieleen Urheilulehden laajat artikkelit.
Mukavan leppoisa kirja brittifutiksesta. Minulle antoi viihdykettä ja tietoa, kun en niin ole perillä tapahtumista kyseisellä saralla. Faneille ei tarjonne paljoakaan uutta.