”Tyttö hyvä, sinun on nyt ryhdistäydyttävä ja kasattava itsesi.”
Meiltähän tämä käy on ajankohtainen kertomus elämäntapaoppaiden Suomesta, perheen eristyneisyydestä sekä hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa kaikki eivät pysy mukana.
Rouva Paula von Renqvistin elämä muodostuu vastakohtaisuuksista. Joulukuussa hän nautiskelee särkipaloja linnanjuhlissa. Tammikuussa hän on asunnoton.
Paula on halunnut luoda kodin teini-ikäisille lapsilleen ja menestyvälle miehelleen. Hän tahtoisi elää hyvää elämää, mutta ei tiedä, kuinka se tehdään. Vastausten puutteessa hän huojentautuu viinillä, niin kuin kantakaupungissa on tapana.
Tutussa bistrossa Paulan tielle osuu joogaohjaaja Jalo, mies kuin toisesta maailmasta, ja niin Paula herää eloon. Avioliitosta irtautuminen vailla ammattia ja varallisuutta ei ole ihan ongelmatonta, mutta viininhehkuisen rakkauden houkutus on suuri.
Pian Paula saa huomata ajautuneensa yhä kauemmas toiveistaan ja perheestään.
Kreetta Onkeli is a Finnish writer and columnist. In 2013, she received the "Finlandia Junior Award" for his work «Poika, joka menetti muistinsa» (The Boy Who Lost His Memory) Kreetta Onkeli grew up in rural municipalities of Luhanka and Joutsa. She graduated from Joutsa High School in 1989 and studied at the Theater Academy's dramaturg degree program. Onkeli has lived in Helsinki since 1991. Kreetta Onkel's first novel was «Ilonen talo» (1996) which is based on her own childhood experiences. This novel received «The Kalevi Jäntti Award» in 1997. A three-part television film was produced based on the novel «Tervetuloa iloiseen taloon» and on the short story collection «Tervetuloa paratiisiin». Onkeli has worked as a journalist or columnist for Helsingin Sanomat, Talouselämä, Savon Sanomat, Image, Maaseudun Tulevaisuus, Iltalehti and Kuntalehti and along with other journals.
Onkelin perusteemat, alkoholi ja perhe, tässäkin kirjassa pääosissa. Päähenkilö on nainen, jonka omat haaveet ja sen myötä koko elämä on jäänyt elämättä vahvan miehen käsipuolessa. Kun nainen vihdoin alkaa ottaa elämää itselleen, hän ajautuu huonojen suhteiden, rahattomuuden ja lapsiin syntyvän välirikon myötä alkoholin pariin, samanlaiseen kurjuuteen josta pyristelee irti. Kun on yhden lukenut, on lukenut ne kaikki. Onkelit nimittäin.
Kirjassa oli jatkuva surumielinen tunnelma. Kerronta kyllä tempaisi mukaansa, mutta jotenkin päähenkilö Paulan uhrautuvuus ja hänen lastensa kylmyys tuntuivat hieman liioitelluilta.
En oikein vieläkään tiedä, mitä mieltä tästä kirjasta olen, mutta miellyttävä tämä ei ollut. Paula on hahmona avuton ja pompoteltavissa, Jalo tilannetta hyväksikäyttävä ja Paulan perhe aivan omaa luokkaansa... Onkelilla on myös selvästi taloudellinen tapa kirjoittaa, lauseet ovat hyvin pelkistettyjä ja kaikki ylimääräinen jätetty sanomatta. Mieleen tämä jäi, mutta ei hyvällä tavalla.
Päähenkilö on täydellisessä typeryydessään aivan epäuskottava, luonnehäiriöinen alkoholistipuoliso ei niinkään. Varmasti tällaisia ulospäin menestyviä kotityranneja riittää. En kyennyt lukemaan tätä kurjuutta loppuun.
Tämä kirja herätti monenlaisia tunteita. Siinä oli samaan aikaan jotain turhauttavaa, tuttua, ärsyttävää, hauskaa ja surullista. Karrikoiden äitinä olemisesta, perheen rooleista, kulisseista, alkoholismista, yksinäisyydestä. En tiedä miten tällaisilla teemoilla kirja, jonka kerrontatyyli vielä kaiken lisäksi ärsytti varsinkin alussa, osoittautuikin kepeäksi ja sai useamman kerran hymyilemään.