What do you think?
Rate this book
Ei-binäärisen kirjoittamisen trilogia #1
Varjoja, usvaa
Varjoja, usvaa on lajirajoja kunnioittamaton esseeteos, joka hyödyntää niin runon, fiktion kuin aforismin keinoja. Se on poliittinen kannanotto sukupuolen moninaisuuden puolesta ja samaan aikaan omalakinen, muodoltaan poikkeuksellinen taideteos. Kirja kysyy ajattelun, ilmaisun ja identiteettien rajoja sekä etsii uudenlaisia olemisen mahdollisuuksia. Se ”kurkottaa kohti jotain näkymätöntä, jotain kosketuksen ulottumattomissa olevaa”.
141 pages, Hardcover
First published August 1, 2020
4 people are currently reading
93 people want to read
About the author
Taneli Viljanen
13 books3 followersTaneli Viljanen (s. 1982 Rovaniemi) on suomalainen kirjailija. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2008. Viljanen debytoi Novellit 2005 -antologiassa, ja hänen esikoisteoksensa, novellikokoelma Kaksiosainen mies, julkaistiin vuonna 2009.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 15 of 15 reviews
January 24, 2022
"8.
Kirjoitus yrityksenä koskettaa jotain kirjoitettavaksi mahdotonta, esimerkiksi ihoa."
Taneli Viljasen Varjoja, usvaa (Poesia, 2020) kutsuu itseään esseeksi sukupuolesta. Se on kokonaisen kirjan mittainen essee, siinä on ovia ja käytäviä kuljettavaksi ja kokeiltavaksi. Jaksoja, jotka näyttävät lyyriseltä esseeltä, jaksoja, jotka näyttävät runoilta, tuntuvat aforismilta.
Sukupuoli jaksaa kiehtoa minua. Esseen monet keinot ja tavat samoin. Essee alustana olla ihminen suhteessa kysymyksiinsä.
"Kategorioiden välissä 3
Onkohan tämän kirjan rivien väleistä paikannettavissa jokin "minä"? Olenko minä ainoa lukija, joka ei voi nähdä häntä?"
Kirjoitus yrityksenä koskettaa jotain kirjoitettavaksi mahdotonta, esimerkiksi ihoa."
Taneli Viljasen Varjoja, usvaa (Poesia, 2020) kutsuu itseään esseeksi sukupuolesta. Se on kokonaisen kirjan mittainen essee, siinä on ovia ja käytäviä kuljettavaksi ja kokeiltavaksi. Jaksoja, jotka näyttävät lyyriseltä esseeltä, jaksoja, jotka näyttävät runoilta, tuntuvat aforismilta.
Sukupuoli jaksaa kiehtoa minua. Esseen monet keinot ja tavat samoin. Essee alustana olla ihminen suhteessa kysymyksiinsä.
"Kategorioiden välissä 3
Onkohan tämän kirjan rivien väleistä paikannettavissa jokin "minä"? Olenko minä ainoa lukija, joka ei voi nähdä häntä?"
November 28, 2023
Tajunnanräjäyttäjä. Esseetä ja runoutta, pohdintaa sukupuolesta ja elämästä ylipäätään. Kaunista kieltä ja oivalluksia, uusia tapoja järjestää maailmaa - tai ehkä luopua järjestyksestä (rajoista) kokonaan.
Taneli Viljanen sanoittaa paljon sellaista, jota jokaisen olisi syytä ajatella edes vähän. Luulen, että lukutaitoni on olemassa juuri tätä varten: ajattelemista ja avartumista varten.
Taneli Viljanen sanoittaa paljon sellaista, jota jokaisen olisi syytä ajatella edes vähän. Luulen, että lukutaitoni on olemassa juuri tätä varten: ajattelemista ja avartumista varten.
August 17, 2021
Minulle tämä koostui proosarunoista ja kauniista esseistä. Muunsukupuolisuus piirrettiin esiin määritelmiä pakenevana kategoriana, varjoina, hälynä, prosessissa olevana. Tässä on teoriaa runsaasti pohjalla, mutta erityisesti proosarunot avautuvat kauniisti kielellisinä ja kehollisina tuntemuksina.
Ruumis erkanee maailman huojunnasta, sukupuolen melusta, kauista ja varjoista. Yksi runoista kysyy: "- - miten tarkentaa katse, juuri tähän, ja voisiko yhteen pisteeseen keskittymällä havaita koko prosessin?"
Ajassa, jossa kaikki pitää määritellä, brändätä lyhyiksi someen sopiviksi kuvateksteiksi ja helposti feedin virrassa sulateltavaksi, ajatus sukupuolesta pakenevana, murtuvana ja hajoavana on lohdullinen.
Osiossa Kuinka kieltäytyä ymmärtämästä teos pohtii kielen, äänen ja ruumiin suhdetta toisiinsa pohjanaan Helene Cixouksen Medusan nauru ja naiskirjoituksessa esiin tuleva ajatus siitä, että tietyllä ruumiilla tai kirjoitustyylillä on etuoikeutettu suhde lauluun ja ääneen. Niin kiinnostavaa! Nautin salaa aina siitä, että oon lukenut kerrankin jonkin pohjatekstin.
Viljanen nostaa esiin ruumiin kirjoituksen yhtenä näkökulmana ja toteaa, että tähän teemaan linkittyvät taideteokset löytyvät usein esimerkiksi äänirunouden, kokeellisen musiikin ja äänitaiteen rajamailta. Runous aina minulle ruumiin kirjoitusta, joka tuntuu luissa asti.
"Sukupuolikokemuksen nimeäminen tekee siitä jaettavan, tuo sen näkyviin, muokkaa siitä "identiteetin". Onko tämä aina haluttavaa?"
"Jos sukupuoleni on salattu, onko se suojassa?
Onko vaarallista yrittää ymmärtää sitä?"
Ruumis erkanee maailman huojunnasta, sukupuolen melusta, kauista ja varjoista. Yksi runoista kysyy: "- - miten tarkentaa katse, juuri tähän, ja voisiko yhteen pisteeseen keskittymällä havaita koko prosessin?"
Ajassa, jossa kaikki pitää määritellä, brändätä lyhyiksi someen sopiviksi kuvateksteiksi ja helposti feedin virrassa sulateltavaksi, ajatus sukupuolesta pakenevana, murtuvana ja hajoavana on lohdullinen.
Osiossa Kuinka kieltäytyä ymmärtämästä teos pohtii kielen, äänen ja ruumiin suhdetta toisiinsa pohjanaan Helene Cixouksen Medusan nauru ja naiskirjoituksessa esiin tuleva ajatus siitä, että tietyllä ruumiilla tai kirjoitustyylillä on etuoikeutettu suhde lauluun ja ääneen. Niin kiinnostavaa! Nautin salaa aina siitä, että oon lukenut kerrankin jonkin pohjatekstin.
Viljanen nostaa esiin ruumiin kirjoituksen yhtenä näkökulmana ja toteaa, että tähän teemaan linkittyvät taideteokset löytyvät usein esimerkiksi äänirunouden, kokeellisen musiikin ja äänitaiteen rajamailta. Runous aina minulle ruumiin kirjoitusta, joka tuntuu luissa asti.
"Sukupuolikokemuksen nimeäminen tekee siitä jaettavan, tuo sen näkyviin, muokkaa siitä "identiteetin". Onko tämä aina haluttavaa?"
"Jos sukupuoleni on salattu, onko se suojassa?
Onko vaarallista yrittää ymmärtää sitä?"
March 5, 2021
JEES!!! Hieno! itse asiasta sivuten: tosi miellyttävä rakenne ja ulkoasu, tuli ehkä vielä entistä isompi nälkä autoteoriaan... 4-5 tähteä
s. 125 ”Kuinka kauan olet ollut sinä? Eilen joku meistä heräsi pakahduttavaan tunteeseen; eilen joku meistä katosi usvaan; eilen joku meistä sekoittui ympäröivään aineeseen, kaihtimien lomasta siivilöityvään ohueen valoon: miksi olet ollut sinä?”
s. 125 ”Kuinka kauan olet ollut sinä? Eilen joku meistä heräsi pakahduttavaan tunteeseen; eilen joku meistä katosi usvaan; eilen joku meistä sekoittui ympäröivään aineeseen, kaihtimien lomasta siivilöityvään ohueen valoon: miksi olet ollut sinä?”
February 24, 2021
Erittäin kiinnostavaa ja vaikuttavaa pohdintaa ihmisyydestä, ruumiillisuudesta, taiteesta ja sukupuolesta.
October 26, 2020
On kirjoja, jotka ovat rakkautta ensi lauseesta. Taneli Viljasen Varjoja, usvaa on juuri tällainen kirja. Se alkaa näin:
"Tämä ei ole kirja, joka tietää."
Tietämismantrojen maailmassa on suurta kirjoittaa sokraattisuskollinen lause. Niin pitäisi tehdä paljon useammin. Tai edes kysyä, kun väittää tietävänsä, että mistä tietää, että tietää.
Varjoja, usvaa herättää niin valtavasti ajatuksia, että olen jo etukäteen hengästynyt, kun pohdin, miten tätä kirjaa lähestyisin ja ennen kaikkea, miten tekisin sille parhaiten oikeutta.
Sillä.
Kyllä.
Kyseessä on yksi tämän kirjasyksyn tärkeimmistä teoksista.
Yksinkertaisin tapa kuvata Viljasen kirjanpituista esseetä on todeta, että kirjassaan Viljanen pyrkii määrittelemään, mitä muunsukupuolisuus hänelle tarkoittaa.
Muunsukupuolisuudesta ei voi puhua puhumatta sukupuolesta. Vai voiko? Voiko kerrostalosta puhua puhumatta talosta?
Sukupuoli on raivostuttava käsite. Olen vihannut sitä aktiivisesti viimeiset reilut parikymmentä vuotta eli aina siitä lähtien, kun yliopistolla osallistuin luentosarjaan, jossa käsiteltiin Judith Butlerin teosta Hankala sukupuoli (Gender Trouble).
Miten paljon tuskaa yksi käsite voikaan tuottaa ja miten vaikea siitä on päästä eroon. Olen käyttänyt lukuisia tunteja sellaisen maailman kuvittelemiseen, jossa sukupuolta ei olisi olemassa tai jossa siihen ei ainakaan liittyisi minkäänlaisia valta-aspekteja.
Miten puhua jostakin, josta puhumiseen ei ole kieltä? Muunsukupuolisuudelle on vähän sanoja. Se on, kuten Viljanen kirjoittaa "aavemaista, ontologisesti huojuvaa." Miten päästä käsiksi asiaan, joka on ikään kuin kielen ulkopuolella?
Viljasen seuralaisina toimivat hänen teoksessaan mm. Hélène Cixous, säveltäjä Robert Ashley, muusikko Tricky ja queerfeministi Emilia Kokko.
Huomasit varmaan, että kirjoitin edellä olevien henkilöiden nimen eteen heidän ammattinsa tai muun selittävän ilmauksen, koska ajattelin, että he eivät välttämättä ole kaikille tuttuja. Cixous'n kohdalla en tehnyt niin, vaan luotin siihen, että hänet tunnetaan. Näin tehdessäni myös luokittelin ja typistin. En voinut välttää sitä, koska kieli toimii niin, että määreillä ja tietämisellä on junttaava funktio.
"Tietäminen on haltuunottoa. Kaikilla tunteilla ei ole nimiä. Parhaita esityksiä ei voi käsittää."
Käsittämisen vaatimus elää vahvana kulttuurissamme. Itse olen törmännyt siihen erityisen usein runouden kohdalla. Pahimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että runoja ei lueta, koska niiden käsittämättömyys herättää liikaa vaikeita tunteita, joille niillekään on hankala antaa nimeä.
Taustauskomuksena on, että jos jokin voidaan nimetä, se on oikeampaa - ikään kuin enemmän olemassa. Tuntuu turvallisemmalta olla kohtaamatta sitä, mikä on "varjoja, usvaa".
Viljasen teos on hyvin henkilökohtainen. Jopa niin, että minua pelottaa hänen puolestaan. Pelottaa, että joku hyökkää hänen kimppuunsa ja käyttää Viljasen kirjoittamaa häntä vastaan loukatakseen.
Teoksen rakenne on erityisen komea. Kuljetaan ovista ja liikutaan huoneissa. Välissä on käytäviä, jotka johdattavat toisesta tilasta toiseen. Käytävät koostuvat proosarunomaisista teksteistä, jotka eivät selity millään yhdellä tietyllä tavalla.
Käytävät ovat täynnä mahdollisuuksia. Niiden avaruus kietoutuu ympärille.
"Tämä ei ole kirja, joka tietää."
Tietämismantrojen maailmassa on suurta kirjoittaa sokraattisuskollinen lause. Niin pitäisi tehdä paljon useammin. Tai edes kysyä, kun väittää tietävänsä, että mistä tietää, että tietää.
Varjoja, usvaa herättää niin valtavasti ajatuksia, että olen jo etukäteen hengästynyt, kun pohdin, miten tätä kirjaa lähestyisin ja ennen kaikkea, miten tekisin sille parhaiten oikeutta.
Sillä.
Kyllä.
Kyseessä on yksi tämän kirjasyksyn tärkeimmistä teoksista.
Yksinkertaisin tapa kuvata Viljasen kirjanpituista esseetä on todeta, että kirjassaan Viljanen pyrkii määrittelemään, mitä muunsukupuolisuus hänelle tarkoittaa.
Muunsukupuolisuudesta ei voi puhua puhumatta sukupuolesta. Vai voiko? Voiko kerrostalosta puhua puhumatta talosta?
Sukupuoli on raivostuttava käsite. Olen vihannut sitä aktiivisesti viimeiset reilut parikymmentä vuotta eli aina siitä lähtien, kun yliopistolla osallistuin luentosarjaan, jossa käsiteltiin Judith Butlerin teosta Hankala sukupuoli (Gender Trouble).
Miten paljon tuskaa yksi käsite voikaan tuottaa ja miten vaikea siitä on päästä eroon. Olen käyttänyt lukuisia tunteja sellaisen maailman kuvittelemiseen, jossa sukupuolta ei olisi olemassa tai jossa siihen ei ainakaan liittyisi minkäänlaisia valta-aspekteja.
Miten puhua jostakin, josta puhumiseen ei ole kieltä? Muunsukupuolisuudelle on vähän sanoja. Se on, kuten Viljanen kirjoittaa "aavemaista, ontologisesti huojuvaa." Miten päästä käsiksi asiaan, joka on ikään kuin kielen ulkopuolella?
Viljasen seuralaisina toimivat hänen teoksessaan mm. Hélène Cixous, säveltäjä Robert Ashley, muusikko Tricky ja queerfeministi Emilia Kokko.
Huomasit varmaan, että kirjoitin edellä olevien henkilöiden nimen eteen heidän ammattinsa tai muun selittävän ilmauksen, koska ajattelin, että he eivät välttämättä ole kaikille tuttuja. Cixous'n kohdalla en tehnyt niin, vaan luotin siihen, että hänet tunnetaan. Näin tehdessäni myös luokittelin ja typistin. En voinut välttää sitä, koska kieli toimii niin, että määreillä ja tietämisellä on junttaava funktio.
"Tietäminen on haltuunottoa. Kaikilla tunteilla ei ole nimiä. Parhaita esityksiä ei voi käsittää."
Käsittämisen vaatimus elää vahvana kulttuurissamme. Itse olen törmännyt siihen erityisen usein runouden kohdalla. Pahimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että runoja ei lueta, koska niiden käsittämättömyys herättää liikaa vaikeita tunteita, joille niillekään on hankala antaa nimeä.
Taustauskomuksena on, että jos jokin voidaan nimetä, se on oikeampaa - ikään kuin enemmän olemassa. Tuntuu turvallisemmalta olla kohtaamatta sitä, mikä on "varjoja, usvaa".
Viljasen teos on hyvin henkilökohtainen. Jopa niin, että minua pelottaa hänen puolestaan. Pelottaa, että joku hyökkää hänen kimppuunsa ja käyttää Viljasen kirjoittamaa häntä vastaan loukatakseen.
Teoksen rakenne on erityisen komea. Kuljetaan ovista ja liikutaan huoneissa. Välissä on käytäviä, jotka johdattavat toisesta tilasta toiseen. Käytävät koostuvat proosarunomaisista teksteistä, jotka eivät selity millään yhdellä tietyllä tavalla.
Käytävät ovat täynnä mahdollisuuksia. Niiden avaruus kietoutuu ympärille.
August 13, 2021
Kirjoitan nyt jotain heti luettuani.
Tälle oli tosi vaikea antaa tähtiä! Omat odotukset olivat älyttömän korkealla, tietenkin, esseeteos muunsukupuolisuudesta muunsukupuoliselta kirjoittajalta. Odotin, että puhutaan muille muunsukupuolisille ja tulee sellainen "hengaillaan teltassa porukalla ja puhutaan meidän juttuja" -fiilis. Ei tullut, mutta ehkä se ei ollut tarkoituskaan. Ehkä ei voi kirjoittaa vain meille. Sen sijaan oli paljon muuta!
Pidin erityisesti eri ehdotuksista kolmeksi sukupuoleksi. Luin ne runoina ja minusta ne toimivat niin hienosti. Muutenkin tuntuu, että pidin enemmän "konkreettisemmasta" tekstistä. Jotkut varsinkin alun pätkät muistuttivat liikaa kirjallisuustieteen opintoja. Tässä ehkä selitys sille. Viljanen kirjoittaa:
"Olen taipuvainen ajattelemaan, että (lähes) minkä tahansa asian artikuloiminen onnistuu tarkimmin, kun sitä lähestytään osittain kiertoteitse, yhtä aikaa useasta näkökulmasta, useilla kielillä."
Sen lisäksi hän kirjoittaa, että muunsukupuolisuudesta, joka on teoksen aihe, ei oikeastaan voi puhua, sitä ei voi kuvata sanoilla. Eli. Jos lähestyy kuvaamatonta kiertoteitse, eri näkökulmista ja eri kielillä, päästään jo sellaiseen tekstiin, että mulla ei riitä ymmärrys. Enkä aio tässä nyt lytätä itseäni lukijana, olen ihan kompetentti lukija ja on mulla sukupuolentutkimuksen opintojakin maisteriin asti ja kaikkee. Ei vaan ehkä ollut mulle (tai keskivertolukijalle?) tämä osuus teoksesta.
Keskivaiheilla teosta päästään mielestäni niihin konkreettisempiin asioihin, transpolijutut herättää aina mun mielenkiinnon ja [poistettu kaikki kommentit mun suhteesta transpoliin, lupasin itelleni et vaan nimettömänä]. Sen jälkeen oli myös helpompi päästä muutenkin tekstiin mukaan, aloin nauttia. Toisaalta nauttiessa teki mieli huutaa, että puhu mulle, puhu meille, ei me tarvita sitä cis-yleisöä! Ei meidän tarvi antaa niille shokeeraavia prosentteja enää! Mut kyl meidän kai oikeasti tarvii, tai siis niiden jotka kirjoittaa kirjoja, tarvitsee.
Hieno, lue jos oot cis tai binääritrans. Tee oman harkintasi mukaan, jos oot muunsukupuolinen.
Tälle oli tosi vaikea antaa tähtiä! Omat odotukset olivat älyttömän korkealla, tietenkin, esseeteos muunsukupuolisuudesta muunsukupuoliselta kirjoittajalta. Odotin, että puhutaan muille muunsukupuolisille ja tulee sellainen "hengaillaan teltassa porukalla ja puhutaan meidän juttuja" -fiilis. Ei tullut, mutta ehkä se ei ollut tarkoituskaan. Ehkä ei voi kirjoittaa vain meille. Sen sijaan oli paljon muuta!
Pidin erityisesti eri ehdotuksista kolmeksi sukupuoleksi. Luin ne runoina ja minusta ne toimivat niin hienosti. Muutenkin tuntuu, että pidin enemmän "konkreettisemmasta" tekstistä. Jotkut varsinkin alun pätkät muistuttivat liikaa kirjallisuustieteen opintoja. Tässä ehkä selitys sille. Viljanen kirjoittaa:
"Olen taipuvainen ajattelemaan, että (lähes) minkä tahansa asian artikuloiminen onnistuu tarkimmin, kun sitä lähestytään osittain kiertoteitse, yhtä aikaa useasta näkökulmasta, useilla kielillä."
Sen lisäksi hän kirjoittaa, että muunsukupuolisuudesta, joka on teoksen aihe, ei oikeastaan voi puhua, sitä ei voi kuvata sanoilla. Eli. Jos lähestyy kuvaamatonta kiertoteitse, eri näkökulmista ja eri kielillä, päästään jo sellaiseen tekstiin, että mulla ei riitä ymmärrys. Enkä aio tässä nyt lytätä itseäni lukijana, olen ihan kompetentti lukija ja on mulla sukupuolentutkimuksen opintojakin maisteriin asti ja kaikkee. Ei vaan ehkä ollut mulle (tai keskivertolukijalle?) tämä osuus teoksesta.
Keskivaiheilla teosta päästään mielestäni niihin konkreettisempiin asioihin, transpolijutut herättää aina mun mielenkiinnon ja [poistettu kaikki kommentit mun suhteesta transpoliin, lupasin itelleni et vaan nimettömänä]. Sen jälkeen oli myös helpompi päästä muutenkin tekstiin mukaan, aloin nauttia. Toisaalta nauttiessa teki mieli huutaa, että puhu mulle, puhu meille, ei me tarvita sitä cis-yleisöä! Ei meidän tarvi antaa niille shokeeraavia prosentteja enää! Mut kyl meidän kai oikeasti tarvii, tai siis niiden jotka kirjoittaa kirjoja, tarvitsee.
Hieno, lue jos oot cis tai binääritrans. Tee oman harkintasi mukaan, jos oot muunsukupuolinen.
September 29, 2020
Olen lukenut tänä vuonna monta hyvää esseeteosta, mutta tämä on vahvin kokemus toistaiseksi. Varjoja, usvaa on kirjan mittainen (140 s.) essee sukupuolesta. Erityisesti teos pyrkii sanallistamaan muunsukupuolisuutta käsitteenä, kokemuksena, olemuksena. Sukupuoli asiana tulee yleisemminkin pöyhityksi. Kirja jakautuu otsikointien kautta tilaksi, joka on näkynyt myös Viljasen aiemmassa tuotannossa teemana, motiivina tai rakenteena. Tässä eri osioita kutsutaan huoneiksi ja käytäviksi, välillä kuljetaan ovista.
Aiheen käsittely tapahtuu suorasanaisen kokemuskuvauksen, yhteiskunnalliseksi laajenevan kommentoinnin ja kielellään omintakeisia maailmoja luovien, runomaisempien kohtien kautta. Viljanen viittaa kiinnostavasti kirjallisuuteen ja muihin taidemuotoihin, Hélène Cixous’n naiskirjoituksen käsitteestä (jonka mahdollisuudet Viljanen näkee samaan tapaan laajoina kuin minäkin, kirjoittajan sukupuolesta riippumattomina) Kate Bushin The Dreaming -levyyn, jota olen aina pitänyt häiritsevän kiehtovana ja jonka halusin heti lukiessa kuunnella uusin korvin. Ajattelu teoksessa on kirkasta ja perusteltua, vaikka kieli viekin ajoittain selittämättömiin paikkoihin. Lukeminen aiheutti minulle vastaanottavaisessa olotilassa harvinaisen vahvoja kokemuksia: sivun 100 paikkeilla olin täynnä kylmää värettä, itketti vähän; suoran kerronnan yhdistyminen runoon suisti johonkin toiseen. Kaikkea en sisäistänyt kerralla, eikä tarvitsekaan, palaan mielelläni tähän vielä uudelleen.
”Kaikki minät ja kaikki sukupuolet ovat aina performatiivisia, mutta minän, sukupuolen ja performanssin väliset suhteet voivat olla enemmän tai vähemmän järjestyksessä, enemmän tai vähemmän kohdallaan, vähemmän tai enemmän epävakaita.” (s. 58)
”Näiden häiriöiden on tultava esiin, tai ehkä hetken on väännyttävä sijoiltaan, kuin nivelen: askel, horjahdus, korjausliike, maanpinnan samanaikainen liikahdus – –” (s. 129)
Aiheen käsittely tapahtuu suorasanaisen kokemuskuvauksen, yhteiskunnalliseksi laajenevan kommentoinnin ja kielellään omintakeisia maailmoja luovien, runomaisempien kohtien kautta. Viljanen viittaa kiinnostavasti kirjallisuuteen ja muihin taidemuotoihin, Hélène Cixous’n naiskirjoituksen käsitteestä (jonka mahdollisuudet Viljanen näkee samaan tapaan laajoina kuin minäkin, kirjoittajan sukupuolesta riippumattomina) Kate Bushin The Dreaming -levyyn, jota olen aina pitänyt häiritsevän kiehtovana ja jonka halusin heti lukiessa kuunnella uusin korvin. Ajattelu teoksessa on kirkasta ja perusteltua, vaikka kieli viekin ajoittain selittämättömiin paikkoihin. Lukeminen aiheutti minulle vastaanottavaisessa olotilassa harvinaisen vahvoja kokemuksia: sivun 100 paikkeilla olin täynnä kylmää värettä, itketti vähän; suoran kerronnan yhdistyminen runoon suisti johonkin toiseen. Kaikkea en sisäistänyt kerralla, eikä tarvitsekaan, palaan mielelläni tähän vielä uudelleen.
”Kaikki minät ja kaikki sukupuolet ovat aina performatiivisia, mutta minän, sukupuolen ja performanssin väliset suhteet voivat olla enemmän tai vähemmän järjestyksessä, enemmän tai vähemmän kohdallaan, vähemmän tai enemmän epävakaita.” (s. 58)
”Näiden häiriöiden on tultava esiin, tai ehkä hetken on väännyttävä sijoiltaan, kuin nivelen: askel, horjahdus, korjausliike, maanpinnan samanaikainen liikahdus – –” (s. 129)
January 3, 2023
Kiinnostuin tästä teoksesta, kun kuuntelin kirjailijaa kirjamessuilla. Lukiessa tuntui kummalliselta (jopa väärältä) lukea näin henkilökohtaista kirjaa, kun kirjoittajan on nähnyt puhuvan lähietäisyydeltä. On aina outoa kohdata se fakta, että kirjailijat on tavallisia ihmisiä.
Teoksen rakenne on kiinnostava, muttei lainkaan mun tyylinen. Lyriikka ei kerta kaikkiaan kolahda. Esseemäiset osat on huomattavasti miellyttävämpiä, mutta mulle vieraista teoksista kertominen tuntui lähinnä vieraannuttavalta.
Mulle sukupuoli on niin realistinen, maanläheinen asia, että tuntuu turhauttavalta lukea siitä runomuotoista, abstraktia tekstiä. Tuntuu siltä, että haluaisi mieluummin keskustella näistä aiheista ääneen, jotta pystyisi kysymään tarkentavia kysymyksiä. Pohdinta tuntuu turhalta, jos sitä ei pysty tökkimään ja tarkentamaan. Teoksessa on paljon laajoja kysymyksiä ilman perusteluja siitä, miten niihin on päädytty ja miten niihin voisi lähteä vastaamaan – toisin sanoen mitään spesifiä ei jääty varsinaisesti pohtimaan.
Paikoittain teksti on kyllä myös tarkkasilmäistä. Autenttisesti pukeutumisesta: ”– – jännitys tuntuu vatsassani, hermostoni tuntuu sinkoilevan ylivirittyneeltä ja levottomalta. Toisaalta oloni tuntuu oudon hyvältä ja oikealta, tunnen olevani rehellinen itselleni; kehoni tuntuu lämpimältä ja painokkaalta, ikään kuin se olisi tiheämmin olemassa.” Tämä lainaus ei tosin ole teoksen pointti, vaan yksi harvoista kohdista, josta todella sain kiinni ja joka herätti tunteita.
Siedettävä lukukokemus, herätti pari ajatusta, mutta jotain olennaista jäi puuttumaan. Ehkä se olikin koko teoksen pointti.
Teoksen rakenne on kiinnostava, muttei lainkaan mun tyylinen. Lyriikka ei kerta kaikkiaan kolahda. Esseemäiset osat on huomattavasti miellyttävämpiä, mutta mulle vieraista teoksista kertominen tuntui lähinnä vieraannuttavalta.
Mulle sukupuoli on niin realistinen, maanläheinen asia, että tuntuu turhauttavalta lukea siitä runomuotoista, abstraktia tekstiä. Tuntuu siltä, että haluaisi mieluummin keskustella näistä aiheista ääneen, jotta pystyisi kysymään tarkentavia kysymyksiä. Pohdinta tuntuu turhalta, jos sitä ei pysty tökkimään ja tarkentamaan. Teoksessa on paljon laajoja kysymyksiä ilman perusteluja siitä, miten niihin on päädytty ja miten niihin voisi lähteä vastaamaan – toisin sanoen mitään spesifiä ei jääty varsinaisesti pohtimaan.
Paikoittain teksti on kyllä myös tarkkasilmäistä. Autenttisesti pukeutumisesta: ”– – jännitys tuntuu vatsassani, hermostoni tuntuu sinkoilevan ylivirittyneeltä ja levottomalta. Toisaalta oloni tuntuu oudon hyvältä ja oikealta, tunnen olevani rehellinen itselleni; kehoni tuntuu lämpimältä ja painokkaalta, ikään kuin se olisi tiheämmin olemassa.” Tämä lainaus ei tosin ole teoksen pointti, vaan yksi harvoista kohdista, josta todella sain kiinni ja joka herätti tunteita.
Siedettävä lukukokemus, herätti pari ajatusta, mutta jotain olennaista jäi puuttumaan. Ehkä se olikin koko teoksen pointti.
May 31, 2021
”Haluaisin liukua pois, minulle annettujen olemisen tapojen ulottumattomiin, näkyväksi vain omilla ehdoillani”, kirjoittaa Viljanen tässä pienen kirjan mittaisessa, runollisessa esseessään, joka kysyy, missä määrin ja kenen ehdoin sukupuolta (ja erityisesti muunsukupuolisuutta) on mahdollista määritellä.
Kokemuksellinen, filosofinen, manifestimainen, ehdottoman tärkeä teos! Nautin kielestä ja ajatuksista tiheästä sisällöstä, vaikka välillä tuntuukin, etten käsitä aivan kaikkea. - Tuskin täytyykään, onhan kyse pitkälti siitä, mistä täytyy puhua, vaikka sanat eivät aina riitä.
Tai kuten Viljanen sen ilmaisee: ”Vain siitä puhuminen, mistä ei voi puhua, on kiinnostavaa.”
”Selvää on vain, että meidän on kumottava patriarkaatti ja kapitalismi, ja näin tekemällä tultava vapaiksi.”
Kokemuksellinen, filosofinen, manifestimainen, ehdottoman tärkeä teos! Nautin kielestä ja ajatuksista tiheästä sisällöstä, vaikka välillä tuntuukin, etten käsitä aivan kaikkea. - Tuskin täytyykään, onhan kyse pitkälti siitä, mistä täytyy puhua, vaikka sanat eivät aina riitä.
Tai kuten Viljanen sen ilmaisee: ”Vain siitä puhuminen, mistä ei voi puhua, on kiinnostavaa.”
”Selvää on vain, että meidän on kumottava patriarkaatti ja kapitalismi, ja näin tekemällä tultava vapaiksi.”
October 25, 2021
”Sukupuolen melu; äänen liiallisuus, epäselvyys, kommunikoinnista kieltäytyminen; melun läpäisevyys, et voi suojautua siltä, paeta sitä, se kulkee lävitsesi; melu liikkuu ja muovautuu lakkaamatta ympärilläsi, sisälläsi, ja kuinka voisit koskaan tietää mistä se on peräisin?”
Kaunis ja herkkä muunsukupuolisuutta kartoittava teos, joka koostuu runollisista, esseistisistä ja kantaaottavista elementeistä. Upean henkilökohtainen kirjoitustapa piti minua otteessaan ja sai minut kiitolliseksi siitä, että sain lukea nämä ajatukset.
Kaunis ja herkkä muunsukupuolisuutta kartoittava teos, joka koostuu runollisista, esseistisistä ja kantaaottavista elementeistä. Upean henkilökohtainen kirjoitustapa piti minua otteessaan ja sai minut kiitolliseksi siitä, että sain lukea nämä ajatukset.
August 22, 2023
Pidin esseen epätavallisesta muodosta, joka yhdisteli eri tekstilajeja. Eri teksilajien välillä oli kuitenkin yhtenäinen ääni, joka sitoi ne yhteen. Vaati pariin kertaan lukemisen ennen kuin kielikuvat alkoivat avautumaan ja niihin pääsi sisälle: sen jälkeen oon vain halunnut uppoutua yhä syvemmälle tähän maailmaan.
November 7, 2025
Hieno teos, joka on jossain runouden ja esseen tai tutkielman välimaastossa. Välillä teksti on myös kiehtovaa kulttuurianalyysia, ja itse poimin tälle mainion soundtrackin teoksessakin käsitellyistä Trickyn, Kate Bushin ja Sleater-Kinneyn albumeista.
Päivi Koivisto on kirjoittanut vuonna 2021 kattavan esseen teoksesta Kiiltomatoon, suosittelen lukemaan sen.
Päivi Koivisto on kirjoittanut vuonna 2021 kattavan esseen teoksesta Kiiltomatoon, suosittelen lukemaan sen.
August 10, 2023
ihana ja hyvä! samaistuttavia huomioita muunsukupuolisuudesta
pakko hommata omaan hyllyyn, koko ajan teki mieli laittaa muistilappui moneen kohtaan että voin palata niihin uudelleen
pakko hommata omaan hyllyyn, koko ajan teki mieli laittaa muistilappui moneen kohtaan että voin palata niihin uudelleen
May 19, 2025
4,5/5!!!
Displaying 1 - 15 of 15 reviews